Reportaasi: Ruotsi on väkilukuun suhteutettuna maailman paras jääkiekkomaa ja sen sarjat ovat tasokkaampia ja varakkaampia kuin Suomen, vaikka laji ei ole Ruotsissa edes ykkösasemassa

SHL / Artikkeli

Bättre folk

Vi ska kämpa, vi ska ge allt det vi har. Vi ska ta guld igen. Vi har gjort det förut. Vi gör det igen.

Johdanto >

1. Johdanto

Kuva © Getty Images
Joni Yli-Mäenpää

Teksti

Kun suhteutetaan väkilukuun, Ruotsi on maailman paras jääkiekkomaa.

Miehissä kaksi olympiakultaa ja 11 maailmanmestaruutta. Tällä ehkä vielä jatkuvalla kaudella 116 NHL-pelaajaa. NHL:ssä on pelannut tällä kaudella 1 008 pelaajaa, joten heistä yli joka kymmenes on ruotsalainen. Ruotsi onkin tuonut viime vuosina myös MM-kisoihin käytännössä NHL-joukkueet.

Legendoja kuten Nicklas LidströmPeter ForsbergBörje Salming, Mats Sundin, Markus NäslundDaniel Alfredsson sekä Daniel ja Henrik Sedin. Aktiivitähtiä Mika Zibanejadista Elias Petterssoniin ja Victor Hedmanista Erik Karlssoniin.

SHL on maailman kolmanneksi paras jääkiekkosarja ja maailman paras yhden maan sisäinen jääkiekkosarja. Sekä urheilu- että liiketoimintana aivan eri luokkaa kuin Suomen Liiga. Vielä suurempi ero on Ruotsin HockeyAllsvenskanin ja Suomen Mestiksen välillä. Ensimmäinen on ammattilaisurheilua, jälkimmäinen puoliammattilaisten toimintaa.

KHL:n ulkopuolisen jääkiekko-Euroopan urheilullista kilpailutilannetta nykyisellään parhaiten mittaavaa CHL:ää on pelattu kuusi kautta. Ruotsalaisjoukkueilla on viisi mestaruutta. Puuttuvan kuudennen voitti JYP vuonna 2018. Eurooppalaisia seuroja paremmuusjärjestykseen asettavan Hockeyarchives-verkkosivuston tuoreimmassa rankingissa Luulaja on toisena. Kärkikymmenikössä ovat lisäksi Frölunda ja Färjestad. 20 parhaan joukossa ruotsalaisseuroja on seitsemän kuten myös KHL-seuroja. Liigasta tähän joukkoon mahtuvat Kärpät, Tappara ja Lukko. Loput joukkueet ovat Saksasta ja Tšekistä.

Ruotsi siis kokolailla dominoi länsieurooppalaista seurajääkiekkoa ja sen parhaat joukkueet olisivat kilpailukykyisiä myös oligarkkirahalla pröystäilevässä KHL:ssä. 

Mutta vaikka Ruotsi on Suomelle tuttu naapuri sekä tärkeä yhteistyökumppani ja pitkäaikainen maailmanmahti Suomen ylivoimaisesti seuratuimmassa urheilulajissa, tunnetaanko Ruotsi-kiekko tällä puolella lahtea kovinkaan hyvin?

Seuraavaksi: Djurgården >

2. Djurgården

Kuva © Joni Yli-Mäenpää

Klockan slår, klockan slår
Djurgården gjorde mål!
Åh vad det är skönt att se
Djurgården göra mål!

Näillä sanoilla soi tukholmalaisen Djurgårdenin maalilaulu. Suomeksi sanoman ydin kuuluu: upeaa, että Djurgården teki maalin. Melodiana toimii perinteinen joululaulu Kulkuset, kulkuset.

Djurgården on juuri siirtynyt 2−0-johtoon kotiottelussaan Frölunda Indiansia vastaan. Vaikka ottelu on vasta toisessa erässä, aistii Hovet-jäähallin 7035-päisestä kotiyleisöstä, että yhdeksäs perättäinen kotivoitto on tulossa. Sillä Djurgården tekisi uuden seuraennätyksen.

Pääkaupungin tätä nykyä johtavalla jääkiekkoseuralla oli kuitenkin vaikea 2010-luku. Nyt on lupa nauttia menestyksestä.

12.3.1891 perustettu Djurgårdens IF tarpoi HockeyAllsvenskanissa kaudet 2012−2014, mutta sai alemmalta sarjatasolta selvästi uutta puhtia nousta jälleen takaisin SHL:n kärkipäähän.

Viime vuonna DIF olikin SHL:n finaaleissa, mutta hävisi sarjan otteluvoitoin 2−4 − juuri tänään vastassa olevaa Frölundaa vastaan.

Tapaan Hovetin VIP-ravintolassa Djurgårdenin varatoimitusjohtaja K-G Stoppelin. Hän on ollut 30 vuotta seuran toiminnassa mukana, joten mies on nähnyt DIFin nousut ja laskut.

Stoppel on oikea henkilö kertomaan, mistä uudelleenrakennusprosessissa on ollut kyse.

− Kaksi vuotta HockeyAllsvenskanissa oli meille aidosti oppimisen aikaa. Emme miettineet historiaa, vaan tulevaisuutta. Nyt meillä on paljon selvempi strategia ja filosofia, miten rakentaa tulevaisuuttamme, sanoo Stoppel.

− Tarkastelemme jatkuvasti, missä olemme olleet hyviä ja missä toisaalta voisimme vielä kehittyä. Tarkoituksenamme on olla Ruotsin jääkiekkoilun kulmakiviä.

Varatoimitusjohtaja antaa konkreettisen esimerkin seuran uudistuneesta urheilustrategiasta.

− Organisaation rakentamisessa jaoimme perinteisen urheilujohtajan roolin eri henkilöille. Lisäksi mietimme tarkasti sitä, millaisen pelifilosofian haluamme ja ketkä ovat oikeat pelaajat siihen. Löysimme myös oikean henkilön valmentajaksi tähän yhdistelmään, iloitsee Stoppel.

− Usein seurat eivät painota tätä logiikkaa tarpeeksi hyvin, vaan jossakin menee pieleen. Meillä on hyvät, selkeät roolit.

− Haluamme myös tuoda junioreistamme niin paljon pelaajia edustusjoukkueeseen kuin on mahdollista. Esimerkiksi tällä kaudella edustusjoukkueeseen ovat nousseet Alexander Holst, Simon Johansson ja William Eklund. Haluamme kasvattaa junioreistamme ainakin pari pelaajaa ylös joka vuosi. Se on tärkeää, Stoppel miettii.

Djurgården on Ruotsin kaikkien aikojen menestyksekkäin seura 16 mestaruudellaan. Viimeisin niistä tuli keväällä 2001.

Seura haluaa kuitenkin rakentaa menestyksekästä tulevaisuutta. Siitä kertovat myös viisi perättäistä ylijäämäistä tilikautta.

 − Taloudellisen voiton tekeminen ei ole jääkiekossa helppoa. Haluamme taloudellista kehitystä, mutta emme ota suuria riskejä, lupaa Stoppel.

Djurgårdens IF:n jalkapallon miesten edustusjoukkue voitti viime vuonna Ruotsin liigan. Stoppel uskoo, että yhteistyö jalkapalloseuran kanssa on myös sellainen asia, jonka varaan menestyksekästä seuratulevaisuutta on hedelmällistä rakentaa.

− Olemme kaksi täysin eri organisaatiota, mutta etsimme yhdessä niitä osa-alueita, joissa voisimme tehdä yhteistyötä. Meillä on esimerkiksi yhteinen fanituotemyynti ja sosiaalista yhteistoimintaa.

− Yhdessä olemme Ruotsin suurin urheiluseura ja siitä olemme ylpeitä. Haluamme täydet katsomot sekä jääkiekkoon että jalkapalloon. Siinä on tekemistä, mutta nyt näyttää hyvältä, kertoo Djurgårdenin varatoimitusjohtaja.

Seuraavaksi: Talous >

3. Talous

Kuva © Ernst & Young

Jotta voi ymmärtää ruotsalaista jääkiekkoa, täytyy ymmärtää ruotsalaisen yhteiskunnan rakenteita. Ja jotta voi ymmärtää ruotsalaisen yhteiskunnan rakenteita, täytyy ymmärtää Ruotsin historiaa.

Ruotsi on ollut itsenäinen maa keskiajalta lähtien. 1600-luvulla se oli jopa suurvalta. Ruotsin hallinnassa oli suuria osia Tanskasta, nykyistä Suomea, Inkerinmaata, Viroa, Latviaa ja Pohjois-Saksan tärkeitä kaupunkeja. Pala palalta Ruotsin suurvalta kuitenkin mureni. Vuonna 1808 alkaneessa Suomen-sodassa Venäjä valtasi Ruotsilta Suomen. Sittemmin Ruotsi ei ole sotinut. Se on valtava onni, joka on taannut maalle erittäin pitkäaikaisen tasaisen talouden. Toisessa maailmansodassa, joka on suomalaisille tuttu aivan päinvastaisella tavalla, Ruotsi oli oikeastaan isoja taloudellisia hyötyjiä. Ja pitkä itsenäinen historia ja syvät juuret aristokratiassa tarkoittavat sitä, että Ruotsissa on paljon niin sanottua vanhaa rahaa. Siis rahaa, sijoituksia ja omaisuutta, joka on kulkenut suvuissa vuosisatoja.

Ruotsi on Suomea puolet isompi maa. Vuonna 2019 siellä asui 10,2 miljoonaa ihmistä. Suomen populaatio on 5,5 miljoonaa. 80 prosenttia ruotsalaisista asuu Helsinkiä etelämpänä. Se on valtava eroavaisuus Suomeen, jossa pidetään koko maa asuttuna -ideologia on edelleen pinnalla. Väestön keskittyminen tarkoittaa, että kasvukeskuksissa on enemmän ihmisiä ja rahaa ja rahalliset panostukset voidaan merkitä pienemmälle alueelle.

Ruotsista on lähtöisin useita menestyneitä kansainvälisiä suuryrityksiä, kuten vaikkapa Volvo, Ikea, H&M, Scania ja Spotify. Kuten Suomikin Ruotsin on hyvin vientivetoinen talous, mutta eroavaisuus on se, että länsinaapurin viennistä iso osa kuluttajatuotteita, joiden markkinat ovat stabiilimmat kuin suurteollisuuden vientimarkkina, johon Suomi vahvasti nojaa. Tiivistäen Ruotsi myy jatkuvasti paljon pientä, Suomi ajoittain paljon suurta.

Taloudessa Ruotsi on ollut erinomaisessa lennossa. Valtion budjetit ovat olleet vuosina 2016−2019 ylijäämäisiä. Myös lähivuosien budjetit on arvioitu tuottavan merkittävää ylijäämää − arvio on tosin tehty ennen maaliskuussa 2020 puhjennutta koronakriisiä, jonka hoitamisessa Ruotsin voi sanoa epäonnistuneen.

Ruotsi on siis suurempi, iäkkäämpi, varakkaampi ja taloudellisesti vakaampi kuin Suomi. Se luonnollisesti näkyy jääkiekonkin mahdollisuuksissa. Taloudelliset perustat ovat vahvat, ja maan jääkiekon menestys pohjautuu seurajoukkueiden tekemään työhön.

SHL-seuroilla menee paremmin kuin koskaan", kertoo kautta 2018−2019 koskeva talousselvitys. Ernst & Young on tehnyt selvityksen jo neljältä kaudelta, joista viimeisin julkaistiin syyskuussa 2019.

SHL-seurojen kokonaisliikevaihto nousi 12 prosenttia edelliskauteen nähden, mikä oli uusi ennätys talousselvitysten teon ajalta. Seurojen liikevaihto oli keskimäärin 13,6 miljoonaa euroa. Liigassa keskimäärin 7,7 miljoonaa per seura.

14:n seuran yhteenlaskettu liikevoitto oli puolestaan 6,8 miljoonaa euroa, seuraa kohden 0,48 miljoonaa euroa. Liigassa 0,16 miljoonaa euroa. Ainoastaan neljä seuraa teki tappiollisen tuloksen, kun otetaan huomioon myös seurojen sivuliiketoiminnat. Tässä Liiga ylsi tilikaudella 2018–2019 samaan – vain TPS, Lukko, JYP ja Sport tekivät tappiota.

Tärkein selittävä tekijä on kausille 2018−2026 solmittu valtava televisiointisopimus. SHL:n ja C Moren sopimus tuotti kaudella 2018−2019 SHL-seuralle keskimäärin 3,5 miljoonaa euroa. Myös Liigalla on tällä hetkellä historiansa rahakkain televisiointisopimus. Telia maksaa Liigan mediaoikeuksista kuudessa vuodessa yhteensä 120 miljoonaa euroa. Kausikohtaisesti 1,3 miljoonaa euroa per seura.

Ernst & Youngin partner Mikael Bergsten (kuvassa oikealla) on ollut tekemässä SHL:n talousselvitystä vuosittain. Hänellä on selvä näkemys, miksi mediaraha on niin suuri.

– Tuote on erittäin hyvässä kunnossa, joten siksi SHL saa rahaa kaupallisista oikeuksista. Pääsylipputulot ovat nousseet, sponsorien kiinnostus on vahvasti kasvanut ja nyt myös SHL:n kaupalliset oikeudet kiinnostavat enemmän. Se on erittäin myönteinen asia, toteaa Bergsten.

Mediasopimuksen sisältö on liikesalaisuus. Ernst & Youngin selvityksen mukaan kukin seura saa joka kausi noin 4,1−4,6 miljoonaa euroa. Lopullinen summa riippuu siitä, miten seura pystyy täyttämään sopimuksen salaisen kannustinohjelman ehtoja.

SHL-seurojen tulojakauma 2018−2019

Vahvistettujen tietojen mukaan sopimus kannustaa SHL-seuroja sijoittamaan rahaa ainakin toiseksi alemmalle sarjatasolle HockeyAllsvenskaniin ja naiskiekkoiluun. Bergsten arvioikin, että messevästä mediarahasta on apua koko Ruotsin jääkiekolle, ei pelkästään SHL-seuroille.

– Uskomme, että seurojen tulotasojen nousu, oman pääoman kasvava vaatimustaso ja yhteiskuntavastuu hyödyttävät ruotsalaista jääkiekkoa. Seuroilla on mahdollisuus vahvistaa talouttaan ja sijoittaa rahaa TV-sopimuksen kannustinohjelman nojalla oikeisiin asioihin. Toiveissamme on, että seuroista tulee kestäviä ammattilaisseuroja, jotka sijoittavat nämä kaupallisista oikeuksista saamansa korvauksensa viisaasti, Bergsten sanoo.

Seurojen riippuvaisuus TV-rahoista vaihtelee. Pienen kaupungin seuran, Moran, tuloissa kaupallisten oikeuksien osuus oli peräti 45 prosenttia. Puolestaan Ruotsin ylivoimaisesti rikkaimmalla jääkiekkoseuralla, Färjestadilla, se oli vain 21 prosenttia. Mora putosikin SHL:stä keväällä 2019.

TV-sopimus ja muut siihen liittyvät kaupalliset oikeudet ovat SHL-seurojen tärkein tulonlähde, mutta pian sen jälkeen tulevat osapuilleen 20 prosentin osuuksillaan pääsylipputulot ja mainostulot sekä ravintola-, kioski- ja fanituotemyynti.

Muiden tulojen osuus oli yhdeksän prosenttia. Siihen kuuluvat muun muassa NHL-korvaukset, aitiotulot ja sivuliiketoiminnat. Näistä sivuliiketoimintojen osuus onkin Ruotsin liigassa kasvanut, ja niiden kirjo on värikäs.

SHL-seurojen sivuliiketoiminnat 2018−2019

Myös seurojen kulujen määrät nousivat kaudella 2018−2019 11 prosenttia. Ylivoimaisesti suurin kuluerä ovat henkilöstökulut eli pelaajien, joukkueenjohdon ja muun henkilöstön palkat. Muihin kuluihin lasketaan vuokrat, leasing-toiminta, matkat ja palvelupalkkiot. SHL:ssä kuusi seuraa omistaa areenansa itse, ja näissä seuroissa poistojen määrä on suurempi.

Putoaminen SHL:stä HockeyAllsvenskaniin on luonnollisesti suuri riski, koska jo pelkästään sarjojen mediarahan ero on iso. Esimerkiksi kaudella 2017−2018 jokainen SHL-seura sai mediayhtiöltä keskimäärin 2,7 miljoonaa euroa, HockeyAllsvenskan-seura 0,28 miljoonaa euroa.

SHL-seurojen kulujakauma 2018−2019

Ernst & Youngin selvityksen mukaan SHL:stä putoavan tulot tippuvatkin keskimäärin 33 prosenttia eli yli 2,86 miljoonaa euroa ensimmäiselle HockeyAllsvenskan-kaudelle. Puolestaan SHL:ään nousevan tulot kohenevat peräti 64 prosenttia, reilut 2,76 miljoonaa euroa.

Ruotsin jääkiekkoliitto päättikin kaudesta 2019−2020 alkaen nostaa SHL- ja HA-seurojen oman pääoman vaatimusta asteittain. Tällä liitto haluaa kehittää ennen kaikkea seurojen riskienhallintaa. Jos pääomavaatimus ei täyty vuosittain 30. huhtikuuta, ei osallistumislisenssiä seuraavalle kaudelle heru.

− Oman pääoman vaatimusta pystyttiin nostamaan, koska SHL-seurat ovat kehittäneet talouttaan etenkin sivuliiketoimintojen kautta, toteaa SHL:n varatoimitusjohtaja Johan Hemlin.

Jo nyt yhdeksän seuraa 14:stä täyttää vuoden 2022 oman pääoman vaatimusasteen. Linköping, Örebro ja Timrå ovat vaikeuksissa. Ne ovatkin korottaneet osakepääomaansa uusmerkinnöillä.

− Arvioimme, että myös pienemmät seurat pärjäävät vauhdissa. Heillä on jo tiedossaan, paljonko he saavat rahaa TV-sopimuksesta. On toki vaikeaa kerryttää omaa pääomaa, mutta he tietävät tilanteen, Hemlin sanoo.

Oman pääoman vaatimukset

Niin kutsuttu solidaarisuusraha auttaa SHL:stä putoavaa seuraa. Putoaja saa 25 prosenttia pääsarjaan nousevan seuran tulevan kauden SHL-yhteistyösopimuksen tuloista, kuitenkin korkeintaan 0,55 miljoonaa euroa.

SHL:n talousselvityksen toinen tekijä, Ernst & Youngin partner Carlos Esterling (kuvassa vasemmalla) sanoo, että pääsarjaan nousemisen vaikeutta voi arvioida tarkemmin vasta myöhemmin.

– Pääomavaatimuksen nosto on todella hyvä asia. Seuroilla on tällöin taloudellinen suojapuskuri huonon kauden varalta, kehuu Esterling.

– Solidaarisuusrahasta SHL-nousija saa hyvän lisän organisaationsa toimintaan, sillä usein nousijoilla on pienempi organisaatio. Jotta nousijat pysyisivät pääsarjassa, pitää heidän useimmiten vahvistaa organisaatiotaan. Kysymys onkin se, onko nousija vahvistanut organisaatiotaan tarpeeksi SHL:ssä pysymiseksi. Toisinaan seura putoaakin takaisin sarjaporrasta alemmas ja tällöin sillä on iso, korkeapalkkainen organisaatio hoidettavanaan. Ajan myötä näemme, kuinka vaikeaa on nousta SHL:ään ja mitä siellä pelaaminen vaatii, Esterling pohtii.

Seuraavaksi: AIK >

4. AIK

Kuva © Joni Yli-Mäenpää

Vi hört om stora tider som har svunnit
Vi vet att snart så är det dags igen!
Å vi e AIK...

AIK:n seuralaulu soi tyhjyyttään kumiseville Hovetin katsomoille hallin kaiuttimista. Kappaleen kohta pian on jälleen meidän aikamme saa edes jotakin ääntä paikalle vaivautuneista AIK-kannattajista. Viralliseksi yleisömääräksi kuulutetaan 2 185. Paikalla lienee noin puolet siitä.

Tämä on hyvin kuvaava tilanne perinteisen tukholmalaisseuran nykytilasta.

Seitsenkertainen Ruotsin mestari AIK on HockeyAllsvenskanissa kirkkaasti viimeisenä. Perinteikkään seuran toimijat uskovat kuitenkin siellä jossakin mielensä sopukoissa AIK:n uuteen tulemiseen.

Niin uskoo myös seuran urheilujohtaja Anders Gozzi, joka on ollut seurassa paria taukoa lukuun ottamatta vuodesta 1980.

− AIK on ollut viime vuosina monta kertaa lähellä nousta takaisin SHL:ään, mutta emme ole siinä onnistuneet, Gozzi toteaa.

Kaudella 2019−2020 on tullut kaukalossa tappioita peräjälkeen. Kriisit ovat seuranneet toinen toisensa jälkeen. Gozzi valaisee, että seuran tulot romahtivat tälle kaudelle.

− Viime vuosina takanamme on ollut tiettyjä sijoittajia, jotka ovat tukeneet toimintaamme, mutta tältä kaudelta he jättäytyivät pois. Kokonaistulobudjettimme tippui 3,7 miljoonasta eurosta neljänneksen, Gozzi huokaa.

− Oli pakko karsia koko jääkiekko-organisaatiomme toimintaa, joten meillä on ollut vähemmän resursseja. Olemme joutuneet negatiiviseen kierteeseen.

Toki pääkaupungin suurseuran ajautuminen toiseksi korkeimman tason sarjatason jumboksi ei voi johtua vain yhdestä budjetin neljänneksestä. Urheilujohtaja ei sysääkään kaikkea taloudellisen kurimuksen syyksi. Myös urheilupuolessa on ollut ongelmia.

− Aloitimme kautemme hyvän entisen A-nuorten valmentajamme Jussi Salon johdolla, mutta menetimme edelliskauteen nähden 20 pelaajaa. Olimme tätä kautta silmällä pitäen pelaajamarkkinoilla pahasti myöhässä.

AIK on viimeisen vuoden aikana järjestänyt osakeanteja, joilla se on saanut turvattua toimintansa jatkuvuuden. Myös urheilujohtaja aikoo olla nyt paremmin hereillä.

− Yritän tehdä sopimuksia pelaajien ja valmentajien kanssa tuleville vuosille jo nyt (tammikuussa). Taloudestamme riippuu, miten jatkossa pystymme kipuamaan, myöntää Gozzi.

− Kaiken on pitänyt onnistua, jotta on voinut nousta SHL:ään. Nousukarsinnoissa SHL-vastustajan on oikeastaan pitänyt olla haavoittuvainen, vaikkapa loukkaantumisten muodossa. Kaudella 2020−2021 HockeyAllsvenskanin voittaja kuitenkin nousee suoraan SHL:ään, mietiskelee Gozzi.

Kaudella 2019−2020 AIK jäi HockeyAllsvenskanissa viimeiseksi, mutta sarja keskeytyi koronaviruspandemian vuoksi. Se oli onnenpotku AIK:lle, sillä seura säilytti sarjapaikkansa seuraavaksi kaudeksi − ilman alaspäinkarsintojen pelaamista.

Seuraavaksi: Sarjajärjestelmän uudistus >

5. Sarjajärjestelmän uudistus

Kuva © Pontus Lundahl / TT Nyhetsbyrån

Ruotsin jääkiekkoilussa runnottiin kesällä 2019 läpi suuri sarjajärjestelmäuudistus.

SHL:n ja HockeyAllsvenskanin välinen karsintasarja jää historiaan, ja kaudesta 2020−2021 alkaen HA:n voittaja nousee ja SHL:n viimeinen putoaa − ilman keskinäistä karsintasarjaa.

Sarjajärjestelmästä pidettiin laaja selvitystyö ja lopulta äänestys. Prosessin lopputulos ei kuitenkaan miellyttänyt SHL:n ulkopuolella. HockeyAllsvenskanin toimitusjohtaja Stephan Guiance lataa suorat sanat päätöksestä.

− Oli erittäin huono asia, että HockeyAllsvenskanista nousee vain yksi joukkue suoraan SHL:ään! Tarvitsemme enemmän nousumahdollisuuksia. Ne tuovat lisää jännitystä, TV-otteluja ja muuta mediasisältöä, enemmän sponsoreita ja niin edelleen. Nousumahdollisuudet ylipäätään kehittävät Ruotsi-kiekkoa enemmän, Guiance luettelee.

− Halusimme yhden suoran nousun lisäksi 1−2 karsintapaikkaa. On toki myönteistä, että yksi varmasti nousee ja yksi putoaa.

Guiancea huolestuttaa, että SHL eriytyy liikaa HockeyAllsvenskanista.

− Olemme SHL:n ja HA:n kesken kahden eri kerroksen väkeä. Kilpailemme toiseksi ylimmällä sarjatasolla vain toistemme kesken, emme SHL:n kanssa. HA-seurat eivät voi oikein investoida nousemiseen.

− Sitten on vielä kolmanneksi ylin sarja taso HockeyEttan. Siellä on kaikkiaan 46 seuraa, joista vain yksi nousee. Sieltä on vasta onkin vaikea nousta. HockeyEttanissa pelaaminen on katastrofi, myöntää Guiance.

SHL:n varatoimitusjohtaja, urheilupuolesta vastaava johtaja Johan Hemlin on lyhytsanaisempi sarjajärjestelmäuudistuksen suhteen.

− Ruotsalainen jääkiekko halusi avoimen sarjan, koska se on ollut perinteisesti sellainen. Analyysin kautta tulimme siihen tulokseen, että yksi seura vaihtuu suoraan, ei kaksi, Hemlin niputtaa.

Toiseksi ylimmän sarjatason toimitusjohtaja Guiance muistuttaa, ettei sarjajärjestelmä ole lopullinen hamaan tulevaisuuteen.

− Sarjajärjestelmästä keskustellaan kahden vuoden välein, joten meillä ovat edessä uudet keskustelut kesällä 2021. Silloin päätetään kausien 2022−2024 sarjajärjestelmät.

Pääsarjan Hemlin kehuu sarjojen keskustoimistojen yhteistyötä. Myös Guiance on tyytyväinen kahden ylimmän sarjatason tiiviiseen yhteistyöhön.

− Tapaamme kerran kuussa ja mietimme, miten kehittäisimme Ruotsi-kiekkoa. Teemme tuomariyhteistyötä sarjojen kesken. Lisäksi meillä on turvallisuusasioissa yhteinen organisaatio ja tiettyä taloudellista yhteistyötä, toteaa HA:n Guiance.

Guiance antaa arvoa pääsarjan työlle.

− SHL on ruotsalaisen jääkiekon moottori. On todella hienoa, jos pääsarja jatkaa tällä tiellä. He ovat tehneet hyvää työtä kaupallistamisessa, mediasopimuksessaan ja luoneet hyvät olosuhteet seuroilleen.

− Lisäksi SHL siirtää varoja HockeyAllsvenskanille kasvatusrahan muodossa, ja myös naiskiekkoilu saa tukea. Ruotsillahan on tällä hetkellä satakunta NHL-pelaajaa, joten se on upea osoitus mainiosta kehitystyöstä, Guiance ilakoi.

SHL-varatoimitusjohtaja Hemlin näkee HockeyAllsvenskanin mainiona kasvattajasarjana.

− HA kehittää SHL:ään paljon pelaajia. HA:ssa pelataan iloista jääkiekkoa. Nousumahdollisuus tuo sinne dramatiikkaa ja mielenkiintoa, arvioi Hemlin.

Seuraavaksi: Yhteenveto >

6. Yhteenveto

Kuva © Jari Mäki-Kuutti

Suomi on viime vuosina päihittänyt Ruotsin miesten kansainvälisillä areenoilla ja ansainnut mainetta maailman kärkilahjakkuuksien tuotantokoneistona. Iso eroavaisuus on laajuudessa. Ruotsalaisia NHL-pelaajia on ollut tällä kaudella 116, suomalaisia 52.

Toki myös Ruotsi-kiekko on mielenkiintoisessa tilanteessa etenkin karsintasarjan poistumisen osalta. Näyttää siltä, että Ruotsissa suuntaus on poispäin ylistetystä karsintasarjasta ehkä jopa suljetun pääsarjan suuntaan. Kuten SHL:n varatoimitusjohtaja Hemlin kertoi, syy siihen, että pääsarja pysyy auki, on perinteissä. Ei siis esimerkiksi taloudessa.

Toki osalla seuroista on haasteita maksukykynsä kanssa. Myöskään SHL ja HockeyAllsvenskan eivät ole samaa mieltä, miten sarjojen välinen nousu ja tippuminen pitäisi järjestää. Isossa kuvassa silti pääosa seuroista on hyvin elinvoimaisia. Sarjat tekevät erimielisyyksistään huolimatta tiivistä yhteistyötä ja arvostavat toisensa työtä. Kruununjalokivi SHL teki kaudella 2019−2020 kaikkien aikojen yleisömääräennätyksensä: katsojia kävi otteluissa kaikkiaan 2 159 989, keskimäärin 6 050 per ottelu. Liigan vastaava oli 4 239.

Myös Ruotsin yhteiskunta saa omansa, sillä jääkiekko työllistää ihmisiä välittömästi ja välillisesti. Ernst & Youngin selvityksen mukaan SHL-seurat maksoivat kaudella 2018−2019 Ruotsin valtion kassaan veroja ja maksuja yhteensä 54,1 miljoonaa euroa. Välillinen talousvaikutus on myös merkittävä, sillä jääkiekkoseurat tarvitsevat muun muassa varusteita, kuljetusta, majoitusta ja vaatteita.

Ruotsin väestön ikäjakauma on runsaan maahanmuuton myötä tuottavissa kantimissa. Työssä käyviä nettomaksajia riittää, ja yhteiskunnan pyörät pyörivät tuottavasti. Suomesta poiketen Ruotsissa sijaitsee isoja yhtiöitä ympäri maata, minkä vuoksi myös pienillä seuroilla on isojakin liikevaihtoja. Ruotsissa on myös alueita, jotka ovat erittäin sitoutuneita seuroihinsa. Esimerkiksi Leksand ja Skellefteå houkuttelevat puoli kylää kotiotteluihinsa. Se on elinehto pienten kaupunkien seuroille.

Ruotsalainen jääkiekko toimii, koska ympäröivä yhteiskunta toimii. Vaikka Suomessa ja Ruotsissa on maina paljon samankaltaisuutta, ne eivät ole verrannollisia. Eroavaisuudet ovat merkittäviä ja konkreettisia. Ja ne ovat voittopuolisesti Ruotsin eduksi. Totta kai se näkyy jääkiekossakin.

» Lähetä palautetta toimitukselle