Raha ratkaisee naisten maajoukkuepeleissä – pohjoisamerikkalaisia on vaikea saavuttaa ilman merkittäviä tukitoimia

MAAJOUKKUE, Naisten Liiga, Muut Sarjat / Artikkeli
Kanada ja USA kamppailevat mestaruudesta vuodesta toiseen. Menestykseen on sijoitettu merkittäviä määriä tukirahaa.
Pohjoisamerikkalaiset naisten maajoukkuekiekkoilijat ovat muita edellä pelillisesti, mutta myös taloudellisesti. Kanadalaiset yltävät kymmenien tuhansien tuloihin ja yhdysvaltalaiset voivat päästä jopa sadantuhannen tienesteille. Suomalaisnaisten apurahat vastaavat pohjoisamerikkalaisten pronssibonuksia.

Mistä ero pohjoisamerikkalaisten ja muun maailman naisten maajoukkueiden välillä johtuu? Rahasta ja lainsäädännöstä. Naisten jääkiekkoon laitetaan enemmän yhteisiä resursseja kuin muualla. Miksi näin toimitaan? Koska lainsäädäntö edellyttää tätä.

Vaikka pohjoisamerikkalaisten pelaajamäärät ovat omilla luvuillaan, heidän kansainvälisen menestyksensä tae on pelaajien korkeammassa iässä. Tämän puolestaan mahdollistaa pelaajien kehityskulku läpi yliopistosarjojen, joihin pelaajat siirtyvät lukion jälkeen.

Alemman korkeakoulututkinnon suorittamiseen menee pelaajilta neljä kautta, jonka jälkeen he joutuvat etsimään pelipaikkaa muualta. Kun pelaajia lopettaa, Yhdysvaltain (USA Hockey) ja Kanadan lajiliitoilla (Hockey Canada) on mahdollista täydentää riveihinsä parhaat pelaajat yliopistosarjoista.

Boikotti tuen saamiseksi

Yhdysvaltojen naisten maajoukkuepelaajat boikotoivat USA Hockeyn toimintaa ennen vuoden 2017 maailmanmestaruuskisoja. Heidän ja liiton välejä hiersi maajoukkuepelaajien ansiot maajoukkuetoiminnasta.

Ennen kiistaa pelaajille oli maksettu tuhat dollaria kuussa, kuuden kuukauden ajan ennen olympialaisia eli yhteensä kuusi tuhatta dollaria kaudessa.

– Pyydämme elämiseen riittävää palkkaa ja liitolta täyttä tukea naisten ja tyttöjen toimintaan. Haluamme, ettemme jatkossa ole aina asialistan häntäpäässä. Olemme edustaneet maatamme kunnialla ja ansaitsemme sen, että meitä kohdellaan reilusti ja kunnioituksella, totesi tuolloinen Yhdysvaltojen kapteenina toiminut Meghan Duggan (ESPN, 14.3.2017).

– Tämä on täysipäiväistä työtä ja palkattomuus on iso taloudellinen rasite ja stressin aiheuttaja pelaajille. Tästä minä ja mieheni käymme tällä hetkellä keskustelua juuri nyt. Tuleeko pelaamisestani aiheutumaan enemmän rasitetta kuin pystymme hallitsemaan. Valitettavasti pitää joko valita unelmat tai suhteuttaa ne taloudelliseen tilanteeseen, summasi asian Jocelyne Lamoureux-Davidson (ESPN, 14.3.2017).

Tähän mennessä suurin osa pelaajien tuesta tuli Yhdysvaltain olympiakomitealta (USOPC). Pelaajia ärsytti se, että Yhdysvaltain lainsäädännön mukaan olympia- ja amatööriurheilusta vastaavien organisaatioiden tulee kohdistaa yhtä lailla kansallista tukea miehille ja naisille, mutta naisten osalta tuki oli rahallisesti lähes olematonta.

Pelaajat kokivat suureksi vääryydeksi sen, että USA Hockeyn alle 18-vuotiaiden kehitysohjelman vuosikulut ovat miljoonaluokkaa, tuolloin 3,5 miljoonaa dollaria kaudessa, mutta tytöille ei ole tarjolla vastaavaa miljoonaluokan kehitysohjelmaa.

USA Hockey vastasi väitteisiin toteamalla tekevänsä jo erinomaista työtä naisten ja tyttöjen kiekkoilun edistämiseksi, yli kaksinkertaistettuaan tyttöjen ja naisten pelaajamäärät viimeisen kymmenen vuoden aikana. Lajiliitto antoi ymmärtää, että naispelaajien väitteet ovat perättömiä.

Kehitysohjelmiin kuluvaa rahamäärää ei otettu esille keskustelussa, ainakaan julkisesti.

– On vaikea ymmärtää, miten edelleen, vuonna 2017, meidän pitää taistella näin kovaa perusasioista. Kun ajattelen naisia, jotka ovat tehneet tämän mahdolliseksi meille, ja kun näen tyttöjä kiekkoilemassa kaukaloissa kaikkialla, tavoittelemassa unelmiaan, ja jotka odottavat meiltä esimerkillistä johtamista, on jo aikakin ottaa puheeksi epäreilu kohtelu, vaikka se tarkoittaisi, että menetämme mahdollisuuden edustaa maatamme, tilitti pelaajista Monique Lamoureux-Morando (ESPN, 14.3.2017)

– Olemme tämän velkaa seuraavalle sukupolvelle, ja vähän enemmänkin. Olemme sen velkaa myös itsellemme, että puolustamme sitä, mikä on oikein tehdä, tiivisti Lamoureux-Morando tilanteen (ESPN, 14.3.2017).

Yhdysvaltalaispelaajat pääsivät sopuun USA Hockeyn kanssa. Hilary Knight oli yksi vuoden 2017 boikottiliikkeen pelaajista.

Sopu löytyi lopulta nopeasti

Vaikka USA Hockeyn tiedotteen mukaan tahot vaikuttivat olleen kaukana sovusta, yhteinen sävel löytyi. Vain pari päivää myöhemmin USA Hockey tiedotti, mitä se tarjosi pelaajille ja mitä pelaajat toivoivat liitolta.

USA Hockey tarjosi pelaajille olympiakaudesta yli 90 000 dollaria harjoittelustipendeinä ja muina kannustimina kultamitalista ja 74 000 dollaria hopeamitalista tulevissa vuoden 2017 maailmanmestaruuskisoissa ja vuoden 2018 olympialaisissa.

Tämän lisäksi liitto ilmoitti kattavansa myös pelaajien asumis-, matkustus- ja ruokakuluja, sairaus- ja työkyvyttömyysvakuutuksen, sekä huippuluokan harjoittelumahdollisuudet asiantuntevassa valmennuksessa.

Olympiakausien ulkopuoliselle ajalle USA Hockey tarjosi 24 000 dollarin harjoitteluapurahaa, jonka rahoittaa USOPC. Tämän lisäksi se tarjosi 7500 dollarin bonusta kultamitalista maailmanmestaruuskisoissa, sekä olympiakausia vastaavia muita etuja.

Pelaajat vaativat 237 000 dollaria kultamitaleista ja 210 000 dollaria hopeamitaleista olympialaisissa, sekä liiton tarjoamia muita etuja. Pelaajat edellyttivät muihin etuihin lisättäväksi lentoja bisnesluokassa, mikäli lennot ovat kestävät yli kolme tuntia, päivähoitoa, ja kattavampaa maajoukkueen henkilöstöä.

Kokonaisuudessaan pelaajat vaativat muihin kuluihin reilun kahden miljoonan korotuksia aiempaan nähden.

Sopu saavutettiin lopulta parissa viikossa. USA Todayn tietojen mukaan neljän vuoden sopimus takasi pelaajille arviolta 70 000 dollaria kaudessa ja suoritusbonuksena 37 500 dollaria kullasta, 22 500 dollaria hopeasta ja 15 000 pronssista olympialaisissa. Kausitulojen ja menestysbonusten lisäksi pelaajat saavat 2000 dollaria kuukaudessa apurahana liitolta ja olympiakomitealta.

Käytännössä USA Hockey jyvittää 950 000 dollaria vuodessa naisten maajoukkueen 23 pelaajalle. Pelaajien vuositulot vaihtelevat reilusta 70 000 dollarista yli 100 000 dollariin kaudessa, riippuen maajoukkueen menestyksestä.

Tasaisesti kasvavaa panostusta

Nelivuotinen sopimus päättyi ennen kautta 2021–22. Uusi sopimus tuli voimaan ennen elokuussa pelattuja, kertaalleen lykättyjä vuoden 2021 MM-kisoja. Pandemian takia sopimus on kattaa vain olympiakauden.

ESPN:n tietojen mukaan yksivuotinen sopimus on edellisen nelivuotissopimuksen kaltainen. 70 000 dollarin lähtötilanne vaikuttaa säilyneen samana, mutta bonuksia on lisätty. Maksajina toimivat USA Hockey ja USOPC.

Voittobonuksineen menestys olympialaisissa tarkoittaa 126 750 dollaria kultamitalista ja 105 500 dollaria hopeamitalista. Lisätienesti näyttää syntyneen siitä, että USA Hockey maksaa 20 000 dollarin bonuksen kultamitalista, samalla kun USOPC maksaa 37 500 dollarin kultamitalibonuksen. Pronssimitalitienesteistä ei ole mainintaa.

Lisäksi pelaajat saavat liitolta 25 500 dollarin tuen harjoitteluun ja 8250 dollarin asumistuen. Tämän lisäksi USOPC tarjoaa pelaajille 28 000 apurahan, sekä 7 500 bonuksen, jos joukkue voittaa kultaa. Muista eduista ei ole tietoja, mutta niiden voi odottaa säilyneen vähintäänkin samalla tasolla.

Myös kanadalaiset pääsevät nauttimaan tukidollareista.

Kanadalaisten tuki monesta lähteestä

Kanadassa naiskiekkoilijoiden apurahoista vastaa valtiollinen Sport Canada (SC). Se jakaa apurahoja naiskiekkoilijoille vuonna 1977 perustetun urheilijatukiohjelman Athlete Assistance Programmen (AAP) kautta.

Kansainvälisellä tasolla pelaavat kanadalaisnaiset kuuluvat SC:n tarjoamaa AAP SR1, SR2 ja SR -luokitusten mukaisen tuen piiriin. Kuukaudessa tuki on nykyään 1765 Kanadan dollaria. Vuositasolla tämä tarkoittaa 21180 Kanadan dollaria.

Tuki voidaan myöntää myös loukkaantuneelle urheilijalle, jolloin kanadalaispelaajien on mahdollista palata huipulle.

Kanadan olympiakomitea (COC) tukee olympiaurheilijoita olympiakausien ulkopuolella 5000 dollarilla vuodessa. Lisäksi se palkitsee kultamitalista 20 000, hopeamitalista 15 000 ja pronssimitalista 10 000 Kanadan dollarilla.

Pelaajat voivat myös saada tukea CAN Fund rahastolta. Tuki on enintään 12 000 Kanadan dollaria vuodessa ja sitä voi hakea kaksi kertaa vuodessa 6000 Kanadan dollaria kerrallaan. Summat eivät ole tiedossa, mutta tästä edusta nauttii usea kanadalainen naiskiekkoilija.

Hockey Canadan tarjoamasta tuesta ei ole tarkkoja tietoja. Sen edustajat ovat kieltäytyneet kommentoimasta asiaa. Canadian Pressin tietojen mukaan kyseessä on muutama tuhat dollaria. Edellisenä olympiakautena, 2017–2018, SC:n ja Hockey Canadan tarjoamat apurahat olivat noin 5000 Kanadan dollaria kuukaudessa, kuuden kuukauden leirityksen aikana.

Kanadalaisten vuosituloa ei ole helppo laskea, sillä pelaajat saavat apurahoja useasta lähteestä. Mikäli pelaaja saa SC:n, COC:n CAN Fundin ja Hockey Canadan täydet tuet, summa on olympiakautena arviolta 52590 Kanadan dollaria ja sen ulkopuolisina kausina 33680 Kanadan dollaria.

Menestysbonuksen turvin kultamitaliin päättyvä olympiakausi nostaa kokonaispotin arviolta 72590 Kanadan dollariin. Tappion finaalissa tarkoittaa 67590 tienestejä ja pronssille yltäminen 62590 tuloja.

Kanadalaisten tukijärjestelmä on yhdysvaltalaisten järjestelmää monimutkaisempi ja salamyhkäisempi. Täten laskelmat ovat suuntaa antavia, eikä niihin ole laskettu muita mahdollisia rahanarvoisia etuja, kuten matkustus- ja ruokakuluja ja harjoitusmahdollisuuksia ja päivähoidon tukea.

Suomalaisnaisten tuki vaatimatonta

Suomen naisten maajoukkueen kiekkoilijat saavat opetus- ja kulttuuriministeriöltä joko 10 000 euron tai 6000 euron urheilija-apurahaa, tai eivät mitään, mikäli pelaaja on tukisysteemin ulkopuolella tai on jättäytynyt sen ulkopuolelle.

Suomen olympiakomitea maksaa myös menestysbonuksia. Kultamitalista irtoaa 23 pelaajan jääkiekkojoukkueelle 100 000 euroa, hopeamitalista 60 000 euroa ja pronssimitalista 40 000. Pelaajalle tämä tarkoittaa 4300 euron, 2600 euron tai 1700 euron lisätienestejä.

Verrattaessa arvokisamitaleista kamppailevien maajoukkueiden tukia on selvää, että suomalaisnaisilta ei voi odottaa samanlaista menestystä kuin pohjoisamerikkalaisilta.

Suomen naisten maajoukkueen pelaajan vuosittainen apuraha vastaa kanadalaisten ja yhdysvaltalaisten pronssibonuksia. Edes mitalibonuksien jälkeen ei päästä lähellekään pohjoisamerikkalaisten lukuja. Naisleijonat antaa reilusti kilpailuetua edessään oleville kahdelle huippumaalle.

» Lähetä palautetta toimitukselle