Pudotuspeliennakko: Vanha mestari Blues jarruttaa nälkäistä ennakkosuosikkia Avalanchea, muttei tarpeeksi

NHL / Artikkeli
Hyvin levännyt Avalanche ottaa mittaa tutusta kilpailijasta.
Kuva © gettyimages
Avalanche ei antanut ensimmäisen kierroksen vastustajalle Predatorsille siimaa ja vei itsensä tappiotta pudotuspelien toiselle kierrokselle. Seuraavaksi vastaan asettuu Blues, joka kukisti Wildin kuudessa ottelussa. Kolmen vuoden takainen mestari Blues toimii Avalanchen ensimmäisenä koetinkivenä.

St. Louis Bluesin ja Colorado Avalanchen välisessä kamppailussa ovat vastakkain yksi suurimmista mestarisuosikeista ja kolmen vuoden takainen mestari, joka on tälläkin kertaa yllätysvalmis. Joukkueet olivat viimeksi vastakkain viime vuoden pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Sarja päättyi Avalanchen juhliin ensimmäisen neljän ottelun jälkeen.

Joukkueet kohtasivat toisensa pudotuspeleissä myös kaudella 2000−2001. Tuolloin Avalanche otti Bluesista niskalenkin konferenssifinaaleissa voitoin 4−1 ja marssi aina mestaruuteen saakka.

Tilastollisesti Avalanche on nytkin hyvin todennäköinen jatkoonmenijä, mutta Bluesilla on rahkeita haastaa sarjan ennakkosuosikki ja kammeta itsensä konferenssifinaaliin. Jatkomahdollisuudet kuitenkin vaativat Bluesin täyttä onnistumista ja Avalanchen täyttä epäonnistumista.

Maalivahtipeli

Bluesin Ville Husso sai ensiksi torjuntavastuun edellisellä kierroksella Minnesota Wildia vastaan, mutta sittemmin Blues kääntyi runkosarjassa ailahdelleen Jordan Binningtonin puoleen. Se tuotti toivotunlaisen tuloksen: Binnington palasi tutulle tasolleen ajoittaisista vaikeuksista huolimatta ja Blues sai kaipaamansa selkärangan Husson haparoinnin jälkeen.

Mikäli Avalanche aloittaa yhtä räväkästi kuin edellisellä kierroksella, torjuntavastuun vaihto ei olisi yllättävää, jolloin Husson saisikin uuden tilaisuuden. Runkosarjassa Husso pelasi suurimman osan otteluista ja oli niissä aisapariaan voitokkaampi.

Viime sarjan perusteella Binnington on silti Blues-valmennukselle turvallisempi valinta. Runkosarjassa Binningtonin panos joukkueelleen oli selvästi miinusmerkkinen, kun taas Husso ehkäisi tasaviisikoin 60 minuuttia kohden peräti 0,35 maalia yli odottaman. Nyt asetelma on kääntynyt päinvastaiseksi.

Pavel Francouz ei nostanut tasoaan Predatorsia vastaan.
Kuva © Getty Images

Avalanche puolestaan selvisi säikähdyksellä, kun ykkösvahti Darcy Kuemper välttyi vakavalta silmävammalta saatuaan mailan maskin läpi kasvoihinsa. Pariksi otteluksi paikkaamaan nousi Pavel Francouz, joka suoriutui vastuustaan kohtuullisella tasolla Kuemperin poissaolon aikana.

Francouz ei säkenöinyt eikä esiintynyt erityisen huonosti, mutta kahden ottelun perusteella tšekkivahdin nykyinen pelivire ei riittäne paikkaamaan Kuemperin mahdollista loukkaantumista. Francouz ehkäisi maaliodottamaan nähden maaleja miinusmerkkisesti, kun taas Kuemper toi joukkueelleen lisäarvoa.

Kuemperilla on täysi työ edessään myös Bluesia vastaan, ja Avalanche tarvitsee ykkösveskariltaan vankkoja otteita. Francouz joutui kovaan paikkaan viime pudotuspeleissä, eikä Avalanche halua enää joutua tilanteeseen, jossa joukkueen lento katkeaa juuri toisella kierroksella.

Edellisten sarjojen perusteella Binnington kampeaakin Bluesille hienoisen maalivahtiedun.

Erikoistilanteet

Mikäli Avalanche kykenee pitämään samanlaisen ylivoimalingon Bluesia vastaan kuin Predators-sarjassa, Bluesilla ei ole varaa kuluttaa jäähypenkkiä. Seitsemän ylivoimamaalia neljässä ottelussa ja ylivoimaprosentti 43,8 on hurja suoritus. Jos ottelusarja olisi kestänyt pidempään, osumia olisi nähty vielä enemmän.

Sama koskee myös Avalanchen jäähykuria ja alivoimapelaamista. Blues onnistui kuudessa ottelussa Wildin kustannuksella ylivoimalla maalinteossa kahdeksan kertaa onnistumisprosentin ollessa erinomainen 30,8. Näistä kahdeksasta osumasta kapteeni Ryan O'Reilly vastasi neljästä.

Alivoimatilastoissa kummallakin osapuolella on parantamisen varaa, mutta isompi huolenaihe joukkueista on Avalanchella. 76,9 prosentin varmuudella toimiva alivoima ei ole sellaisenaan tarpeeksi vahva Bluesin nykyvireen edessä. Blues sen sijaan selvitti alivoimansa Wildia vastaan 83,3-prosenttisesti.

Voimasuhde tasaviisikoin

Yksilötaidossa ja kiekollisessa pelaamisessa vaaka kallistuu Avalanchen puolelle, mutta raamikkuudessa ja fyysisyydessä etu on Bluesilla. Kevään otteluissa jälkimmäiset ominaisuudet korostuvat sitä enemmän mitä pidemmälle pudotuspeleissä mennään.

Vaikka kummankin joukkueen erikoistilannepelaaminen on hyvää, ei kumpikaan täysin nojaa toisen pelin rikkonaisuuteen. Tasaviisikoin pelatessa peliä vie Avalanche, joka runkosarjassa hallitsi maaliodottamaa 52,88-prosenttisesti. Blues sen sijaan oli vastaanottavana osapuolena maaliodottaman suhdeluvun ollessa sarjan keskitasoa heikompi, 48,58 prosenttia.

Pudotuspeleissä Avalanche on vain kiihdyttänyt tahtiaan, ja se suorastaan murskasi Predatorsin maaliodottaman tuottamisessa halliten maaliodottamaa peräti yli 60-prosenttisesti. Edellä oli ainoastaan Pittsburgh Penguins. Blues sen sijaan kampesi itsensä jatkoon, vaikka tuotti maaliodottamaa vain 41,79-prosenttisesti Wildia vastaan.

Jos Blues ei kykene tuottamaan maalipaikkoja huomattavasti tehokkaammin kuin aiemmin, sen paikkaamiseksi ei enää välttämättä riitä tehokas ylivoimakaan. Sen lisäksi joukkueen tulisi minimoida Avalanchen vaarallisuus jokaisella ketjulla, jokaisessa ottelussa.

Lehkonen on päässyt tehojen makuun tänäkin keväänä.
Kuva © Getty Images
 

Materiaalin kärki ja leveys

Blues luottaa kokeneeseen ja meritoituneeseen hyökkäysvoimaan. David Perron on herännyt jälleen pudotuspelikevääseen, O'Reilly on terävöitynyt ylivoimapelaamisessa ja Vladimir Tarasenko on näyttänyt taitojensa olevan tallessa. Maalintekopotentiaalia on myös Jordan Kyroulla, jonka täytyy nousta esille, mikäli Avalanche kykenee riisumaan muut Bluesin kärkipelaajat aseista.

Avalanchella on sen sijaan vielä laajempi kärki ja kosolti leveyttä. Tehopelaajaa on jokaisessa kentällisessä niin hyökkäyksessä kuin puolustuksessakin. Cale Makar on jatkanut huimaa virettään runkosarjasta, puhumattakaan kärkikolmikosta Nathan MacKinnonGabriel LandeskogMikko Rantanen. Rantanen ei ole vielä maalitiliään aukaissut, mutta viidellä syöttöpisteellä hän on joukkueen sisäisen pörssin kärkiviisikossa.

Devon Toews ja André Burakovsky ovat näyttäneet vaarallisuutensa tosipeleissä, ja Artturi Lehkonen on näyttänyt sopeutuneen Jared Bednarin luotsaamaan sapluunaan hyvin. Joukkueen tehokkuudesta kertoo parhaiten se, että ainoastaan kolme Avalanchen kenttäpelaajaa ei ole vielä avannut pudotuspelien pistetiliään.

Lopputulosarvio

Lähtökohdat enteilevät väkevää kamppailua, jossa Avalanche kuitenkin heiluttaa tahtipuikkoa. Otteluiden pitäminen tasaisina vaatisi erityisesti sitä, että Blues onnistuisi vastustajansa jarruttamisessa ja tehokkuudensa lisäämisessä tasaviisikoin.

Bluesilla olisi alussa hyvä mahdollisuus yllättää Avalanche röyhkeydellä ja fyysisyydellä, mikä voisi asettaa Avalanchen asemaan, jossa se ei ole ollut miltei koko kauden aikana. Vastaavasti Avalanche lähtee sarjaan samalla palolla, liikkuvuudella ja tulivoimalla kuin Predatorsia vastaan, eikä Blues kykene horjuttamaan ennakkosuosikkia tarpeeksi.

Ottelut etenevät tasaisesti, useimmat päättyen yhden tai kahden maalin erolla. Blues kykenee voittamaan ensimmäisen kotiottelunsa ja yhden kuolonottelun. Avalanchen laaja materiaali on vain liian iso pala purtavaksi ja Blues joutuu nöyrtymään Avalanchelle voitoin 4−2.

Maalivahtitilastot ja tilastot pelistä tasaviisikoin: Evolving-Hockey

» Lähetä palautetta toimitukselle