Pudotuspeliennakko: Maaliahneet kärkihyökkääjät Couture ja Hertl antavat Sharksille niukan edun – Blues tarvitsee enemmän Tarasenkolta

NHL / Artikkeli
Joe Pavelski (vasemmalla) ja Tomas Hertl ovat Sharksin hyökkäyksen kantavia voimia.
Kuva © Getty Images
Läntisen konferenssin finaaleissa kohtaavat kaksi vahvaa mutta hyvin erilaisin vahvuuksin varustettua joukkuetta, joiden parasta osaamista ei ole vielä näissä pudotuspeleissä nähty.

Lähtökohdat

St. Louis Bluesin pudotuspelipaikka tai jopa selviytyminen aina konferenssifinaaleihin asti ei ennen kautta tuntunut mahdottomalta ajatukselta. Joukkue hankki kesällä tähtihyökkääjä Ryan O'Reillyn Buffalo Sabresista eikä joutunut vastineeksi luopumaan tärkeistä pelaajista tai lupauksista.

Tämä yksi peliliike teki jo ennaltaan kohtuullisen laadukkaasta Bluesista monen silmissä yhden kauden kiinnostavimmista mustista hevosista. 

Joukkueen kausi vaikutti kuitenkin paketoidulta jo syksyllä katastrofaalisen alun jälkeen. Vielä tammikuun alussa Blues oli pisteiden valossa koko NHL:n huonoin joukkue, ja pudotuspelipaikka näytti hyvin kaukaiselta haaveelta. Reilut viisi kuukautta myöhemmin Bluesin mestaruus on kuitenkin prosentuaalisesti todennäköisempi tapahtuma kuin joukkueen pudotuspelipaikka oli tammikuun alussa. 

Blues eteni konferenssifinaaleihin kaatamalla ensimmäisellä kierroksella Winnipeg Jetsin otteluvoitoin 4–2 ja toisella kierroksella Dallas Starsin seitsemän ottelun tiukan taistelun jälkeen. Joukkue on kontrolloinut tasaviisikoin pudotuspeleissä 52,6 prosenttia laukaisuyrityksistä, mutta vain 48,1 prosenttia maaliodottamasta.

Tärkeässä roolissa on ollut AHL:stä kesken runkosarjan ylös nostettu ja käytännössä Bluesin kauden pelastanut Jordan Binnington, joka ei ole aivan onnistunut kirjauttamaan runkosarjan kaltaisia lukemia, mutta on ollut molemmilla kierroksilla tarpeeksi hyvä.

San Jose Sharksilla on alla kaksi ratkaisevaan seitsemänteen otteluun edennyttä sarjaa. Ensimmäisellä kierroksella joukkue pelasi Vegas Golden Knightsia vastaan useasti veitsi kurkulla, mutta onnistui nousemaan 1–3-tappioasemasta 4–3-voittoon äärimmäisten värikkäiden vaiheiden jälkeen.

Toisella kierroksella erittäin nopeaa kiekkoa pelannut Colorado Avalanche antoi hailaumalle todella tiukan vastuksen, mutta lopulta Sharks nappasi – jälleen värikkäiden vaiheiden jälkeen – voiton ratkaisevasta ottelusta.

Myöskään Sharks ei ole hallinnut kenttätapahtumia tasaviisikoin runkosarjan tapaan. Joukkue on kontrolloinut 14 pudotuspeliottelussa 49,59 prosenttia laukaisuyrityksistä ja vain 45,86 prosenttia maaliodottamasta, kun runkosarjassa vastaavat lukemat olivat 54,87 ja 54,71.

Tähän vaikuttaa osittain se, että Golden Knights ja Avalanche olivat molemmat erinomaisessa vireessä tasaviisikoin, mutta Sharks ei ole myöskään näyttänyt vielä parastaan näissä pudotuspeleissä. 

Pudotuspelien alussa Sharksin suurimmaksi heikkoudeksi nimettiin ansaitusti maalivahti Martin Jones, joka oli runkosarjassa yksi heikoimmista ykkösvahdeista koko liigassa. Golden Knightsia vastaan tämä piti paikkansa sarjan alun, mutta loppua kohti Jones alkoi esittää parempia otteita ja toisella kierroksella hän oli erittäin hyvä.

Tämä on erinomainen esimerkki maalivahtipelaamiseen liittyvän satunnaisuuden määrästä, ja vaikka Jones vaikuttaa tällä hetkellä saaneen juonesta kiinni, ei ole mitään varmuutta siitä, että tämä jatkuu Bluesia vastaan. Lähtökohtaisesti pidän Binningtonia Jonesia parempana maalivahtina. 

Sekä Sharks että Blues ovat olleet pudotuspeleissä vaikeuksissa erikoistilannepelaamisen suhteen. Maaliodottamaa katsottaessa Sharks on ollut hyvä luomaan maalipaikkoja ylivoimalla ja estämään alivoimalla, mutta ylivoimalla viimeistely on tuottanut ongelmia, kun taas Jones ei ole ollut alivoimalla parhaimmillaan.

Blues on ollut erikoistilanteissa heikko niin maaliodottamaa kuin realisoituneita maaleja katsottaessa. Tästä syystä pidän näistä kahdesta joukkueesta Sharksia todennäköisempänä parantamaan otteitaan sekä yli- että alivoimalla.

Ratkaisijat

Toistaiseksi Bluesin hyökkäyksen kaksi suurinta tähteä, Vladimir Tarasenko ja kesällä hankittu O'Reilly, eivät ole olleet pudotuspeleissä omalla tasollaan. Tarasenko on kirjauttanut toistaiseksi 13 ottelussa vain viisi tehopistettä, joista vain yksi on tullut tasaviisikoin.

O'Reilly on kirjauttanut puolestaan yhdeksän pistettä kaikki tilanteet huomioiden ja viisi tasaviisikoin, mutta Selke Trophy -finalisti ei ole ollut kahden sunnnan pelaamisen suhteen runkosarjasta tutulla tasolla.

Tarasenko ja O'Reilly ovat pelanneet pudotuspeleissä paljon samassa ketjussa, mutta on selvää, kumman laukaisuhallintalukemat ovat olleet heikompia ilman toista. Tarasenkon ollessa jäällä ilman O'Reillya Blues on hallinnut tasaviisikoin peräti 63 prosenttia laukaisuyrityksistä ja 55,39 prosenttia maaliodottamasta, kun taas O'Reillyn ollessa jäällä ilman Tarasenkoa vastaavat lukemat ovat 49,02 ja 39,09.

Otoskoot ovat kummassakin tapauksessa melko pienet, mutta Bluesin kannalta on erittäin huolestuttavaa, ettei joukkueen ja yksi liigan parhaista puolustavista senttereistä ole ollut pudotuspeleissä omalla tasollaan. 

Bluesin tehokkain hyökkääjä pudotuspeleissä on ollut Jaden Schwartz, joka on kirjauttanut 13 otteluun erinomaiset kahdeksan maalia ja 11 pistettä. Schwartzin ollessa jäällä Blues on ollut tasaviisikoin erinomainen niin laukaisuhallintalukemien kuin maalierottaman perusteella.

Kun esimerkiksi Tarasenkon ollessa jäällä tasaviisikoin Blues on tehnyt vain neljä maalia ja päästänyt seitsemän, Schwartzin ollessa kentällä joukkue on heiluttanut verkkoa peräti 13 kertaa ja vastustaja onnistunut maalinteossa vain neljästi. 

Jos Bluesin hyökkäyksen kärkinimet eivät ole olleet omilla tasoillaan, samaa ei voi sanoa joukkueen johtavista puolustajista. Alex Pietrangelo on muutaman muun ohella ollut perustellusti pudotuspelien parhaita puolustajia.

Pietrangelo on pelannut tasaviisikoin isoja minuutteja vastustajien parhaita vastaan ja suoritunut urakastaan erinomaisesti. Myös Colton Parayko on pelannut hyvää kevättä erityisesti tehopisteiden valossa.

Alex Pietrangelo on ollut Bluesin menestyksen takuumies pudotuspeleissä.
Kuva © Getty Images

Sharksin hyökkääjistä kärkiyksilöt ovat onnistuneet odotetulla tavalla. Logan Couturella ja Tomas Hertlilla on molemmilla kasassa yhdeksän maalia ja 14 pistettä 14 otteluun. Loukkaantumisen vuoksi kuusi ensimmäistä ottelua Avalanchea vastaan katsomossa istunut Joe Pavelski on erittäin tärkeä pelaaja Sharksille myös puolikuntoisena ja hän nakuttikin ratkaisevassa seitsemännessä ottelussa kaksi tehopistettä. 

Joukkueen takalinjoilla Brent Burns on pelannut odotetusti valtavia minuutteja valmentaja Peter DeBoerin käytännössä peluuttaessa tässä vaiheessa kautta vain viittä puolustajaa. Burns on ahkeroinut keskimäärin reilut 29 minuuttia ottelua kohti, mikä on 40 sekuntia enemmän kuin kukaan muu pelaaja pudotuspeleissä.

Kontrastina Pietrangelo on Bluesin jääaikakuninkaana pelannut keskimäärin alle 26 minuuttia ottelua kohti. Myös edelleen jalkavaivaiselta näyttävä Erik Karlsson sekä Marc-Édouard Vlasic ovat pelanneet yli 24 minuuttia ottelua kohden. Nähtäväksi jää, kuinka paljon rasitus vaikuttaa sarjan aikana. 

Yllättäjät

Robert Thomas, Bluesin ensimmäisen kierroksen varaus kesältä 2017, oli ennen kauden alkua yksi koko liigan mielenkiintoisimmista tulokkaista. 19-vuotias kanadalaissentteri väläytteli osaamistaan jo runkosarjassa, mutta oli silti kaukana Calder Trophy -keskusteluista.

Pudotuspeleissä Thomas on kuitenkin löytänyt uuden vaihteen ja hän oli Starsia vastaan joukkueen ehdotonta parhaimmistoa – muun muassa tehden upean esityön sarjan ratkaisseeseen jatkoaikamaaliin. Thomasin ollessa jäällä Blues kontrolloi hulppeat 61,2 prosenttia laukaisuyrityksistä tasaviisikoin.

Bluesin kolmosparissa luutiva Vince Dunn ei saa lähellekään tarpeeksi arvostusta otteisiinsa nähden. Runkosarjassa Dunn kirjautti loistavia laukaisuhallintalukemia tasaviisikoin ja oli vakiokasvo toisessa ylivoimaviisikossa. Pudotuspeleissä hän ei ole ollut toistaiseksi yhtä kovassa iskussa, mutta esimerkiksi Corsican pelaajarankingit arvottavat Dunnin korkeammalle kuin esimerkiksi Sharksin Vlasicin. 

Joonas Donskoi on pelannut toistaiseksi ainoastaan kuudessa pudotuspeliottelussa, mutta kokoonpanoon kesken sarjan palannut suomalaislaituri iski erittäin tärkeän voittomaalin seitsemännessä ottelussa Avalanchea vastaan.

Donskoin pelaaminen tasaviisikoin pudotuspeleissä on toistaiseksi ollut melko heikkoa laukaisuhallintalukemien osalta, mutta viime vuosina isoihin maaleihin keväisin erikoistunut laituri lienee kokoonpanossa ainakin avausottelussa Bluesia vastaan.

Sharks on pelannut koko pudotuspelien ajan vahvasti viidellä puolustajalla. Kuudenneksi eniten jääaikaa on saanut Joakim Ryan, joka on pelannut tasaviisikoin noin 104 minuuttia, kun taas viidenneksi eniten pelannut Brenden Dillon on kellottanut vastaavasti tasaviisikoin noin 215 minuuttia jääaikaa.

Ryan on kuitenkin suoriutunut saamistaan minuuteista huomattavasti Dillonia paremmin, joten on mielenkiintoista seurata, jatkaako Sharks saman viisikon peluuttamista vai saako Ryan Bluesia vastaan enemmän vastuuta.

Lopputulosarvio

Kuten Sharksin ja Bluesin aikaisemmat sarjat, myös tämä ottelupari on ennakkoon erittäin tasainen. Sharksin voittoa puoltaa erityisesti hyökkäyksen leveys ja kärkiyksilöiden vire pudotuspeleissä, kun taas Bluesilla on ennakolta tiiviimpi viisikkopuolustus ja parempi maalivahti.

Kummallakin joukkueella on omat selkeät vahvuutensa ja heikkoutensa, mikä tekee sarjasta erityisen mielenkiintoisen seurata. Lähtökohtaisesti pidän Sharksia lievänä ennakkosuosikkina edellä mainitun hyökkäysvoiman vuoksi, mutta kuten yleensäkin tässä vaiheessa kevättä, marginaalit ovat todella pieniä eikä Bluesin voittoa voisi pitää yllätyksenä.

Sharks etenee finaaleihin voitoin 4–3.

» Lähetä palautetta toimitukselle