Jatkoaika käy ennakkopaketissaan lävitse lauantai-iltana Suomen aikaa alkavien NHL:n pudotuspelien askelmerkit ja ennakkoasetelmat, joukkue joukkueelta. Tämä artikkeli käsittelee Läntisen konferenssin joukkueet pisteprosentin määräämässä järjestyksessä parhaasta joukkueesta huonoimpaan.
Ensiksi vuorossa ovat konferenssin neljä parasta ja keskinäisestä paremmuudesta pelaavaa joukkuetta, minkä jälkeen siirrytään joukkueisiin, jotka karsivat paras viidestä -ottelusarjoissa paikasta varsinaisissa pudotuspeleissä.
Keskinäisestä paremmuudesta pelaavat joukkueet
Läntisen konferenssin neljä parasta joukkuetta pelaavat keskinäisestä paremmuudesta niin, että joukkueet kohtaavat toisensa kerran. Ensimmäiseksi sijoittunut joukkue saa pudotuspeleissä vastaansa karsintakierrokselta heikoimmalta sijoitukselta jatkoon päässeen joukkueen, toiseksi sijoittunut joukkue kohtaa karsintakierrokselta toiseksi heikoimmalta sijoitukselta jatkoon päässeen joukkueen ja niin edelleen.
St. Louis Blues
Tilanne kauden keskeytyessä: Läntisen konferenssin piikkipaikka, ja koko liigassakin sijalla kaksi. Blues jatkoi siitä, mihin aiemmalla mestaruuteen päättyneellä kaudella jäi. Joukkueen runko on pysynyt edelliskauteen nähden hyvin samana − ja se on selvästi tuonut tulosta. Joukkue pelaa erinomaisesti molempiin suuntiin, eikä heikkoja kohtia ole juuri ilmennyt.
Huomioitavaa on, että suuren osan kulunutta kautta leikkauksesta toipuneen Vladimir Tarasenkon poissaolo ei ole jarruttanut nuottipaitojen vauhtia juuri lainkaan. Lisäksi Jay Bouwmeesterin poisjäänti ei ole tuonut välitöntä ja suurta draamaa. Suomalaisittain mielenkiintoa lisää se, että pudotuspelireissulle joukkueen mukana matkustavat puolustaja Niko Mikkola ja maalivahti Ville Husso. Peliaikaa tuskin on kuitenkaan luvassa kummallekaan kovinkaan paljoa, jos ollenkaan.
Vastustaja pudotuspeleissä: Blues pelaa konferenssin kärkinelikon mukana keskinäisessä sarjassa.
Merkittävät loukkaantumiset tai poissaolot: Bouwmeester on edelleen sivussa sydänkohtauksen jäljiltä. Hyökkääjä Ivan Barbašovin lapsen syntymä osuu juuri pelien alkuun, joten häneltä jäänee joitakin otteluita väliin.
Ratkaisun avaimet: Blues pelaa erinomaista kahden suunnan jääkiekkoa illasta toiseen. Joukkue on äärimmäisen tasapainoinen, ja täsmähankintana Carolina Hurricanesista siirtynyt Justin Faulk on vahvistanut jo valmiiksi kovaa puolustuskalustoa entisestään. Joukkue on vain yksittäisiä pelaajia lukuun ottamatta sama kuin viime keväänä, joten loppuun asti pääsemisen kaava on tuoreessa muistissa.
Kapteeni Alex Pietrangelo johtaa puolustusta kiekollisena Colton Paraykon huolehtiessa fyysisestä kovuudesta. Aiemmin mainittu Faulk ja Montrealista siirtynyt Marco Scandella ovat erinomaisia täsmähankintoja Bluesin alakertaan. Viime kauden sensaatiomaalivahti Jordan Binnington on jatkanut erinomaisia otteitaan ja jakaa torjuntavastuun todella hyvin pelanneen Jake Allenin kanssa. Blues-maalilla seisoo yksi tämän hetken kovimmista duoista, joten maalivahtipeliin mestaruushaaveiden ei pitäisi kaatua.
Hyökkäyksen osalta Bluesin terävin kärki rakentuu Tarasenkon ja Selke Trophy -finalisti Ryan O'Reillyn ympärille. Kovassa tuloskunnossa olleelta David Perronilta voidaan, ja odotetaan, tulosta myös nyt. Ehkäpä hieman Tarasenkon ja O'Reillyn tähtien varjossa tasaisen varmaa tulosta tekevät myös Jayden Schwartz sekä jopa ykkössentteriksi nostettu Brayden Schenn. Vaikka Bluesilla on tähtiloistoa, on syytä muistaa, että joukkueen jokainen hyökkäysketju pystyy tekemään tulosta. Tämä tekee nuottiryhmästä erittäin vaarallisen vastustajan kenelle tahansa.
Kompastuskivet: Bluesista on vaikea löytää heikkoja kohtia, joihin peli voisi kompastua. On mielenkiintoista nähdä, miten todella hyvin pelannut ryhmä käsittelee Tarasenkon paluun. Jää nähtäväksi, sekoittaako tämä peliä ja ketjujen kemiaa. Bluesin pelitapa on myös erittäin fyysinen, ja sen on vaadittava veronsa. Tätä silmällä pitäen pitkä tauko saattoi tehdä Bluesille hyvää. Toisaalta tiivis otteluohjelma ei juuri jätä aikaa palautumiselle, mikä voi pelien edetessä näkyä pelaajien otteissa.
Arvio sijoituksesta: Blues on äärimmäisen tasainen ja hyvin rakennettu joukkue, joka kestää yllättävän hyvin myös poissaoloja. Joukkueen mestaruuskerroin on tällä hetkellä viidenneksi pienin, kuitenkin kärkinelikon (BOS, TBL, VGK, COL) takana.
Colorado Avalanche
Tilanne kauden keskeytyessä: Avalanche sijoittui Läntisen konferenssin toiseksi ottelun vähemmän pelanneena kuin konferenssin voittaja Blues. Runkosarja meni paikoitellen vaihtelevasti, mutta loppukaudesta Avalanche alkoi olla vauhdissa. Joukkue kärsi paljon myös avainpelaajiensa loukkaantumisista kauden aikana.
Vastustaja pudotuspeleissä: Avalanche pelaa konferenssin kärkinelikon mukana keskinäisessä sarjassa.
Merkittävät loukkaantumiset tai poissaolot: Puolustaja Cale Makarin kunto oli aiemmin epävarma, sillä hän oli joutunut jättämään useita harjoituksia väliin aiemmin keskeytyneiden harjoitusten jälkeen. Näyttää kuitenkin siltä, että supertulokas luutii joukkueen takalinjoilla pudotuspelien alkaessa. Kaudella pidempään loukkaantumisista kärsinyt Colin Wilson on kuitenkin edelleen sivussa.
Ratkaisun avaimet: Avalanchen menestys lepää tänäkin vuonna hyvin pitkälti tähtisikermän hartioilla, vaikka viime kaudesta onkin hankittu materiaaliin selvästi syvyyttä. Nathan MacKinnon iski runkosarjassa 69 otteluun tehot 35+58. Erittäin vakuuttava kausi huomioitiin Hart Trophy -finalistinimityksellä, vaikka kolmannen kerran peräkkäin 100 pisteen raja jäi harmittavalla tavalla rikkoutumatta.
Väkevä ykkösketjun laitahyökkääjä Mikko Rantanen ja kapteeni Gabriel Landeskog ovat loukkaantumisten jälkeen päässeet pitkällä tauolla kuntoutumaan. Näiden kolmen varaan lasketaan jälleen paljon. Harjoituksista sivussa olleen Makarin todella toivotaan olevan kunnossa, sillä tulokaspuolustaja oli joukkueensa toiseksi tehokkain pelaaja 50 tehopisteellään 57 ottelussa. Myös syvyyspelaajilta on tehoja löydyttävä.
Runkosarjassa vahvasti pelannut André Burakovsky sekä ajoittain väläytellyt Joonas Donskoi ovat pelaajia, joilta Stanley Cup -finaalikokemuksen tuomalla varmuudella odotetaan vahvoja otteita tiukoissa paikoissa. Yhteensä Avalanche hankki 202 ottelua lisää pudotuspelikokemusta ja myös alempien ketjujen Pierre-Edouard Bellemarella on kokemusta aina finaaleista saakka.
Kompastuskivet: Hyökkäysvoittoisen joukkueen suurin kompastuskivi piilee varmasti puolustuspelissä. Maalivahtikaksikko on tasavahva, ja Philipp Grubauer osoitti jo viime kaudella, että tosipelien alkaessa saksalaiselta löytyy uusi vaihde silmään. Sen sijaan jää nähtäväksi, pääsevätkö vastustajat testaamaan hyökkäysintoisen joukkueen puolustuspään pitävyyttä. Missään tapauksessa ei voida puhua heikosta puolustuksesta, mutta oman pään pelaaminen on Ryan Gravesin, Ian Colen ja Erik Johnsonin lisäksi auttamattomasti jäljessä useita muita pudotuspelijoukkueita.
Arvio sijoituksesta: Avalanche on Vegas Golden Knightsin rinnalla toinen lännen suurimmista suosikeista finaaliin ja mestariksi.
Vegas Golden Knights
Tilanne kauden keskeytyessä: Pisteprosentilla mitattuna Läntisen konferenssin kolmas ja Tyynenmeren divisioonan johdossa. Joukkueen alkukausi ei ollut täysi katastrofi, mutta kädenlämpöisetkin otteet riittivät valmentajanvaihdoksen täytäntöönpanoon tammikuun puolivälissä. Peter DeBoerin johdolla Golden Knights löysikin peliinsä uuden vaihteen ja nappasi muun muassa kahdeksan voittoa kymmenestä viimeisestä pelistään.
Vastustaja pudotuspeleissä: Golden Knights pelaa konferenssin kärkinelikon mukana keskinäisessä sarjassa.
Merkittävät loukkaantumiset tai poissaolot: Joukkue matkusti kuplaan kauden koko vakiomiehistöllään eikä ole tiedottanut avainpelaajiensa terveysongelmista.
Ratkaisun avaimet: DeBoerin tartuttua valmennusvastuuseen Golden Knightsin tekeminen oli kevätkaudella vakuuttavan tasaista: joukkue kuului sekä tehdyissä että päästetyissä maaleissa liigan eliittiin, ja sen ylivoimatehokkuus lukeutui myös sarjan parhaaseen kolmannekseen.
Tosipelejä ajatellen Golden Knightsin vahvuus lepää sen materiaalin leveydessä ja laajassa ratkaisuvoimassa. Joukkueen tehotuotantoa johtivat renessanssiaan elävä Max Pacioretty sekä Mark Stone kerättyään maltilliset reilun 60 tehopisteen saaliit. Lukemat ovat pieniä muiden kärkijoukkueiden ykkösratsuihin verrattuna, ja ennen kaikkea siihen nähden, että vegasilaiset tekivät runkosarjassa yhdeksänneksi eniten maaleja. Toisin sanoen heidän takanaankin oli ratkaisuvoimaa.
Kompastuskivet: Riskitekijät painottuvat alivoimaan ja maalivahtirulettiin. Alivoimapeli oli runkosarjassa liigan heikoimpia, ja luottoratsu Marc-André Fleuryn kausi oli sekin ailahteleva. Fleuryn kirittäjäksi ja varamieheksi hankittu Robin Lehner toisaalta luo uskoa Golden Knightsin maalivahtiosastoon, ja ruotsalainen esiintyikin ennen koronataukoa edukseen napattuaan voiton kaikista kolmesta aloittamastaan ottelusta. Fleury saattaa pettää, mutta kokonaisuutena arvioiden maalivahtiduo on erittäin vahva.
Arvio sijoituksesta: Jos DeBoerin luotsaamaa kevätkautta voi pitkän tauonkin jälkeen pitää myrskyvaroituksena, korjaa Golden Knights viime kauden työtapaturmansa. Tasaisen vahvan nipun roolitus on kunnossa ja iskukykyä löytyy. Konferenssifinaalin ulkopuolelle jääminen olisi joukkueelle pettymys. Avalanchen ohella lännen suursuosikki.
Dallas Stars
Tilanne kauden keskeytyessä: Starsin runkosarja oli silkkaa kaaosta. Joukkue aloitti katastrofaalisesti ja pelasi sen jälkeen hetken kuin yksi liigan parhaista joukkueista. Tämän jälkeen siviilissä asiansa sotkenut päävalmentaja Jim Montgomery irtisanottiin, ja Rick Bowness otti joukkueen vastuulleen. Bownessin alaisuudessa Stars on pelannut samalla tyylillä, mutta vielä entistä vähemmän riskejä ottavana joukkueena.
Stars oli ennen kauden katkeamista pitkässä tappioputkessa, mutta saattaa olla sen vuoksi nyt entistäkin motivoituneempi. Se on paperilla myös kuin rakennettu juuri pudotuspelejä varten.
Vastustaja pudotuspeleissä: Stars pelaa konferenssin kärkinelikon mukana keskinäisessä sarjassa.
Merkittävät loukkaantumiset tai poissaolot: Starsilla ei ole merkittäviä loukkaantumisia. Roman Polák ei enää palaa joukkueen vahvuuteen, mutta muuten joukkue on pysynyt muuttumattomana. Moni pelaajista sai pakkotauon aikana myös parannella rauhassa vammojaan.
Ratkaisun avaimet: Stars menee niin pitkälle kuin maalia vartioivat Ben Bishop ja fanien suursuosikki Anton Hudobin vain saavat joukkueen vietyä. On kohtuutonta laittaa kaksikon varaan näin paljon, mutta John Klingbergin ja Miro Heiskasen johtama puolustus elää ja kuolee kaksikon mukaan. Stars ei ole viime kausina juuri voittanut otteluita maalivahtipelin ollessa huonoa.
Starsin puolustajien on myös saatava aikaiseksi tehoja, sillä paperilla nimekäs Starsin hyökkäys on ollut kuluvalla kaudella todella vaisu. Ainoastaan Roope Hintz ja Denis Gurjanov ovat onnistuneet. Hekin hyvin pienellä vastuulla, kiitos Bownessin vähäisen luoton. Toisaalta joukkueen tähtien herätessä Stars olisi täysin pitelemätön, ja joukkueella on paperilla syvyyttä yllättävänkin paljon.
Kompastuskivet: Starsin joukkueen suurin kompastuskivi piilee valmennuksessa. Bowness saattaa olla vain väliaikainen ratkaisu, ja valmentajat valmentavat luonnollisesti työpaikastaan. Bownessin kohdalla tämä on toistaiseksi tarkoittanut riskien minimoimista ja joukkueen luovuus on ollut hukassa. Bowness on myös valmentaja, jolle pelaajat haluavat pelata. Hänellä on siis käsissään motivoitunut joukkue.
Valmennuksen on vain osattava rakentaa ketjut oikein ja annettava vastuuta sen eniten ansaitseville pelaajille. Tällä hetkellä Tyler Seguin pelaakin huippunopeiden Hintzin ja Gurjanovin keskellä, ja se lupaa hyvää. Bownessin on saatava myös kaikki mahdollinen irti joukkueen kapteeni Jamie Bennistä. Jos Benn ei enää dominoi tulostaululla, roolin on oltava erilainen. Benn nimittäin saa edelleen jokaisen kuuntelemaan ja pystyy johtamaan esimerkillään. Valmennuksen on vain löydettävä hänelle sopiva rooli, jolloin moni mahdollinen kompastuskivi voikin muuttua vahvuudeksi.
Arvio sijoituksesta: Stars on todellinen outolintu. Joukkue on kuin rakennettu pudotuspelejä varten: se väsyttää vastustajansa, ja siksi kaiken onnistuessa mikä vain on mahdollista. Starsilla on paperilla syvyyttä jokaisella osastolla, mutta valmennuksen vastuulla on saada palaset toimimaan keskenään. Mikäli tässä onnistutaan, kukaan ei halua joukkuetta vastaansa. Mestaruuskertoimissa Dallas on pudotuspelien ylempää keskikastia Hurricanesin, Penguinsin, Flamesin ja Predatorsin rinnalla.
Karsintakierroksella pelaavat joukkueet
Runkosarjassa sijoille 5−12 yltäneet Läntisen konferenssin joukkueet pelaavat paikasta pudotuspeleihin paras viidestä -ottelusarjassa. Runkosarjassa parhaiten sijoittunut joukkue kohtaa karsintakierroksella heikoiten sijoittuneen joukkueen, toiseksi parhaiten sijoittunut kohtaa toiseksi heikoiten sijoittuneen joukkueen ja niin edelleen.
Edmonton Oilers
Tilanne kauden keskeytyessä: Läntisen konferenssin viides. Tuloksellisesti talvi oli hyvin vaihteleva. Voitot ja tappiot vuorottelivat toisiaan ilman mainittavia putkia.
Vastustaja karsintakierroksella: Chicago Blackhawks.
Merkittävät loukkaantumiset tai poissaolot: Puolustaja Mike Green on toipumassa maaliskuisesta polvivammastaan. Pelaaminen pudotuspelisarjan alkaessa on silti epävarmaa.
Ratkaisun avaimet: Oilersin hyökkäysosastoa kadehtii moni joukkue. Runkosarjassa supertähtien Connor McDavidin ja Leon Draisaitlin peli kulki kuin ajatus, ja Draisaitl oli tehokas myös McDavidin sairausloman aikana. Niin sanotun kakkoskastin osastolta nousee Ryan Nugent-Hopkins tasalaatuisuudessa edukseen. James Neal ja Zack Kassian ovat tehneet pisteensä ryppäissä, ja tähtien osuessa kohdilleen voi hyvää tulosta syntyä pudotuspeleissä, joissa yhden ottelun merkitys on suuri.
Kompastuskivet: Oilers menetti runkosarjassa paljon pisteitä pitkälti huolimattomuuttaan ja epävarman alakertansa takia. Puolustuksessa ei ole pelillisiä tai henkisiä johtajia eikä kiekollisen tai fyysisen pelin pelotteita. Ethan Bear on aloittanut uransa lupaavasti, muttei ole vielä valmis ottamaan johtavan puolustuspelaajan vastuuta. Darnell Nurselta ja Adam Larssonilta on lupa odottaa väkevämpää suorittamista kuin tähän asti on nähty.
Mike Smith ja Mikko Koskinen ovat jakaneet maalilla vastuuta tasapäisesti. Pudotuspeleissä näin ei voi jatkua, vaan silloin on nimettävä selvä ykkönen. Tilastojen valossa valinnan tulisi osua suomalaiseen. Koskisella on takana vasta toinen kautensa NHL:ssä, joten tässä mielessä Smith saattaa kuitenkin olla Oilersin kannalta houkuttelevampi ykköstorjuja vanhojen meriittiensä puolesta.
Arvio sijoituksesta: Puolustuksen kapeus ja joukkueen vähäinen pudotuspelikokemus ovat Oilersin selkeitä heikkouksia. Joukkueen mahdollisuuksia parantaa kuitenkin se, että joukkue saa vielä selkeästi heikomman Blackhawksin vastaansa ensimmäisellä kierroksella, jolla se on jopa yli 60 prosentin suosikki jatkoonmenijäksi. Konferenssin kokonaisheikkous on nostanut sen myös mestaruuskertoimissa parhaaseen kolmannekseen, sillä vain Golden Knights, Avalanche ja Blues ovat lännestä sitä suurempana pidettyjä suosikkeja.
Nashville Predators
Tilanne kauden keskeytyessä: Läntisen konferenssin jaetulta kuutostilalta pudotuspeleihin ponnistavan Predatorsin kausi on ollut karmaiseva floppi: joukkueen olisi pitänyt ilman muuta taistella konferenssin kärkisijoista, mutta tyytyminen oli kellon pelastamaksi joutumiseen. Tosin John Hynesin tartuttua valmennusvastuuseen tammikuun alussa Predatorsin kunto osoitti varovaisia kohenemisen merkkejä – ainakin alkukauteen verrattuna.
Vastustaja karsintakierroksella: Arizona Coyotes.
Merkittävät loukkaantumiset tai poissaolot: Predatorsin tilanne on tältä kantilta katsottuna erinomainen, sillä kauden vakiomiehistö on kauttaaltaan terveiden kirjoissa. Joukkue ei ole tiedottanut loukkaantumisista tai koronatapauksista.
Ratkaisun avaimet: Paperilla Predators on todella vahva, ja vaikka hyökkäyksestä ei sokaisevinta tähtiloistoa löydykään, on siinä kuitenkin laajuutta myllyttää neljän sylinterin hyökkäyspeliä vahvan alakerran tukemana.
Puolustuksen onnistumisesta joukkueen tuskin tarvitsee olla huolissaan; menestys on kiinni pikemminkin siitä, saako joukkueen hyökkäys kaiken irti potentiaalistaan. Tässä katseet kääntyvät nimivahvan mutta laiskanpulskeasti esiintyneen keskikaistan puoleen – Ryan Johansenilta ja Matt Duchenelta on varaa vaatia enemmän.
Kompastuskivet: Predatorsin erikoistilannepelaaminen oli läpi kauden karmaisevaa, minkä ohella joukkueen maalintekotehokkuus oli sarjan harmaata keskikastia. Kurssin tuntuva muuttaminen edes valmentajanvaihdoksella on kesken kauden tunnetusti hankalaa, joten luova tauko voi kääntyä jopa Predatorsin eduksi, kun Hynesilla on ollut kaikki aika viimeistellä pelikirjaansa. Muutoin joukkue kaatuu hyökkäyskalustonsa hampaattomuuteen ja tuloksettomuuteen.
Paljon riippuu myös Pekka Rinteen ja Juuse Saroksen muodostaman maalivahtitandemin kunnosta. Vakuuttavasti kauden oloon työskennelleen Saroksen voi sanoa kaapanneen ykkösmaalivahdin tontin itselleen, kun taas kokeneen Rinteen kausi oli tuskainen. Vahvasta runkosarjasta huolimatta Saros – sen kummemmin kuin Rinnekään – ei ole juuri vakuuttanut otteillaan ratkaisupeleissä, mikä yhdistettynä pitkään pelaamattomuuteen lisää duon arvaamattomuuskerrointa entisestään.
Arvio sijoituksesta: Predators on avauskierroksen suosikki Coyotesia vastaan, mutta mestaruuskertoimissa se on vasta hieman keskikastin yläpuolella rinta rinnan Starsin, Predatorsin, Penguinsin ja Flamesin kanssa.
Vancouver Canucks
Tilanne kauden keskeytyessä: Pisteprosentilla mitattuna Canucks lähtee pudotuspeleihin Läntisen konferenssin jaetulta kuudennelta sijalta – Predatorsilla on sama ottelu- ja pistemäärä. Tyynenmeren divisioonassa vancouverilaisjoukkueen edellä ovat vain Golden Knights ja niukasti Oilers.
Yksilötasolla suurin tähti oli ennakkoon kritisoitukin hankinta J.T. Miller, joka pelasi Canucksissa ainoana yli piste per peli -tahdilla. Elias Pettersson jatkoi totutun näyttävällä pelillä, ja lisäksi tulokaspuolustaja Quinn Hughes oli kaikkien puolustajien pistepörssissä jaetulla neljännellä sijalla. Maalitykki Brock Boeserin peliä häiritsi kylkivamma, mutta Jacob Markström jatkoi vakuuttavia otteitaan.
Vastustaja karsintakierroksella: Minnesota Wild.
Merkittävät loukkaantumiset tai poissaolot: Aivotärähdyksen jälkioireista kärsivä Micheal Ferland on keskeisin puolikuntoinen pelaaja. Joulukuussa peleistä sivuun jäänyt kovaotteinen hyökkääjä pääsi kuitenkin aloittamaan harjoittelun hyvissä ajoin.
Vahvaa kautta pelanneen Josh Leivon pelikunto on kuitenkin epävarmempaa. Ykkösmaalivahti Markstöm ja runkopuolustaja Chris Tanev ovat Ferlandin tavoin päässeet vammojensa jälkeen hyvissä ajoin harjoittelemaan.
Ratkaisun avaimet: Millerin, Petterssonin, Boeserin ja Hughesin anti hyökkäyspeliin on NHL:ssä lähes ainutlaatuista. Samoin Markström on osoittanut olevansa maalivahtieliittiä. Kapteeni Bo Horvat, pitkäaikainen kärkipuolustaja Alex Edler ja monipuolinen hyökkääjä Jake Virtanen puolestaan takaavat kokoonpanon leveyttä.
Kompastuskivet: Vaikka Horvat pelasikin tehokkainta kauttaan, on ratkaisuvalmius ykkösketjun takana ohutta. Puolustus sen sijaan on hämmentävän paljon tulokas Hughesin varassa. Paljon peliaikaa saaneet Edler, Tyler Myers ja Tanev voivat lyhyessä sarjassa koitua kohtalokkaiksi.
Arvio sijoituksesta: Canucksin onneksi vastustaja on juuri Wild, joka oli heikompi erikoistilannepelaamisessa ja viimeistelyssä sekä yksilötasolla. Laukaisuhallinnalla mitattuna Wild oli jonkin verran parempi, mutta kokonaisuutena Canucks on edellä.
Viisikkopuolustamisessa edellä oleva Wild voi jopa pystyä pimentämään Canucksin vaarallista ykkösnyrkkiä, mutta maalivahtipeli nostaa Canucksin mahdollisuuksia selkeästi. Mestaruuskertoimissa Canucks kuuluu keskikastiin, mutta selkeällä marginaalilla heikompana kuin edelle laskennallisesti arvioidut paremman puoliskon joukkueet.
Calgary Flames
Tilanne kauden keskeytyessä: Flamesin kausi oli kaksijakoinen, mihin sisältyi käännös parempaan valmentajanvaihdoksen myötä. Bill Peters sai kenkää käytöksensä vuoksi, mutta myös pelillisiä perusteita oli jonkin verran heikosti toimineen viimeistelyn takia. Uuden valmentajan myötä laukaisuprosentti nousi selkeästi ja Flamesin maalinteko parani.
Vastustaja karsintakierroksella: Winnipeg Jets.
Merkittävät loukkaantumiset tai poissaolot: Flamesin luottopuolustaja Travis Hamonic jättää pudotuspelit väliiin perhesyiden vuoksi.
Ratkaisun avaimet: Kiinnostavan joukkueen ratkaisut löytyvät siinä, miten joukkue onnistuu välttämään ahdinkoon joutumista sen heikkouksien osalta. Tulivoimaa joukkueesta löytyy, eikä ylivoimapelissäkään ole valittamista.
Johnny Gaudreaun kausi oli tehopisteiden valossa pettymys edellisen superkauden jälkeen. Nyt hänellä on vielä tilaisuus muuttaa kyseisten tehojen tai niiden puuttumisen aiheuttamaa alavirettä.
Kompastuskivet: Flamesin selkeä heikkous kauden aikana oli maalivahtipeli. Ykkösvahti David Rittichin pelaaminen sukelsi hyvän edellisen kauden jälkeen, minkä seurauksena maaleja lipsahti selän taakse selkeästi (10 maalia) maaliodottamaa enemmän. Kakkosvahti Cam Talbotin numerot olivat paremmat, mutta selkeästi pienemmällä ottelumäärällä.
Arvio sijoituksesta: Flames on hyökkäyksen ja erityisesti puolustuksen osalta ennakkosuosikki Jetsiä vastaan. Maalivahtipeli menee selkeästi Jetsille, ja myös kärkipelaajat ovat tasaväkisen laadukkaita molemmilla. Erot löytyvät syvyydestä. Mestaruustodennäköisyyksissä Flames löytyy paremmasta osasta selkeästi Jetsiä ja muita monta astetta heikompia parempana.
Winnipeg Jets
Tilanne kauden keskeytyessä: Jets sijoittui pisteprosentilla mitattuna Läntisen konferenssin yhdeksänneksi ja Keskisen divisioonan viidenneksi. Joukkueen runkosarja oli vaikea ja epätasainen. Jets näyttää olevan enää vain varjo entisestään, eikä taso ole tällä kaudella riittänyt Keskisen divisioonan tulisissa kamppailuissa.
Vastustaja karsintakierroksella: Calgary Flames.
Merkittävät loukkaantumiset tai poissaolot: Merkittävimpänä poissaolona Jetsin nykymiehistöstä voidaan pitää keskushyökkääjä Bryan Littleä, joka on pelannut kuluneella kaudella vain seitsemän ottelua. Siirtotakarajan kynnyksellä Jets hankki kuitenkin keskikaistalle vahvistusta Cody Eakinista, joka on viimeisten tietojen mukaan asetettu kakkosketjun keskelle Nikolaj Ehlersin ja Patrik Laineen keskelle.
Joukkueen puolustus kärsii puolustajajärkäle Dustin Byfuglienin lähdöstä sekä kiekollisesti että fyysisesti, mutta loukkaantumisia alakerrassa ei ole.
Ratkaisun avaimet: Maalivahti Connor Hellebuyck piti runkosarjassa joukkuettaan pinnalla, ja pudotuspeleihin pääsy vaatii yhdysvaltalaiselta vähintään yhtä vakaita otteita. Lisäksi joukkueen kärkihyökkääjien on onnistuttava mahdollisimman laajalla rintamalla − erityisesti kapteeni Blake Wheelerin, jonka kausi on ollut ajoittain epävireinen tehoista huolimatta.
Runkosarjassa Jets oli kiekonhallinnassa tasaviisikoin keskitasoa heikompi, mutta erityishuomio kiinnittyy erityisesti puolustuspelaamiseen ja hyökkäysalueen pelaamisen tehokkuuteen. 60 minuuttia kohden joukkue loi maaliodottamaa kolmanneksi heikoiten ja päästi maaliodottamaa kolmanneksi eniten − ei mairittelevia lukemia pudotuspeleihin mielivältä joukkueelta.
Kompastuskivet: Joukkueen puolustuksesta puuttuu Josh Morrisseyn ja komeetan lailla esiin nousseen Neal Pionkin jälkeen kiekollisia osaajia. Puolustuksen kärki on kapea eikä puolustajapareista löydy riittävän ehjiä kaksikkoja puolustuspelillisesti. Pääsy tosipeleihin voi yksinkertaisesti kaatua siihen, että Jets-puolustuksen taso on selvästi keskitasoa heikompi.
Arvio sijoituksesta: Paras viidestä -sarjassa Jets on altavastaaja Flamesia vastaan noin 45 prosentin jatkotodennäköisyydellä.
Minnesota Wild
Tilanne kauden keskeytyessä: Läntisen konferenssin kymmenes. Wildin kevättalvi oli vahva. Viimeiseen kymmeneen otteluun seitsemän voittoa.
Vastustaja karsintakierroksella: Vancouver Canucks.
Merkittävät loukkaantumiset tai poissaolot: Ei merkittäviä poissaoloja.
Ratkaisun avaimet: Wildin puolustuspelaamisessa tapahtui selvää edistymistä talven aikana, ja siitä osoituksena oli helmikuun nousukiito. Joukkueen johtavia pelaajia ovat Jared Spurgeonin ja Ryan Suterin kaltaiset monipuoliset ja kokeneet puolustajat. Mikäli joukkue saa palautettua loppukauden henkisen vireen pitkän tauon jälkeen, nähdään kentällä pirteä Wild.
Kompastuskivet: Wildilta puuttuu yksilöllistä taitoa ja aito tehonyrkki hyökkäyksestä. Kliinisiä viimeistelijöitä ei ole ihan liikaa. Ratkaisijoita tarvitaan aina – Wild-kakun pohja on paksu muttei mitenkään mehevä. Erikoistilannepelaamisessa on lisäksi suuria puutteita.
Wild päästi Läntisen konferenssin pudotuspelijoukkueista eniten maaleja. Alex Stalock ja Devan Dubnyk jakoivat torjuntavastuuta runkosarjassa, eikä kumpikaan lukeudu liigan eliittiin. Stalock nosti profiiliaan loppukaudesta, mutta hyökkäysvoimaista Canucksia vastaan hänen on ylitettävä itsensä.
Arvio sijoituksesta: Wild on erityisesti maalivahtipelinsä takia lievästi haastajan asemassa. Kokonaisuutena asetelma on lähes tasan todennäköisyyksiltään.
Arizona Coyotes
Tilanne kauden keskeytyessä: Ailahtelevasti esiintynyt Coyotes pääsi mukaan laajennettuihin pudotuspeleihin konferenssin toiseksi huonoimmalla saldolla, hieman Blackhawksia paremmalla pistekeskiarvolla. Normaalioloissa Tyynenmeren divisioonan viides sija olisi tiennyt varhaista kesälomaa, mutta seuran ensimmäinen pudotuspelisauma kahdeksaan vuoteen tarjoaa varmasti joukkueelle sytykettä.
Vastustaja karsintakierroksella: Nashville Predators.
Merkittävät loukkaantumiset tai poissaolot: Joukkue kärsi runkosarjasa loukkaantumisista ja pelaajien puolikuntoisuudesta, mutta nyt vaivat ovat mennyttä. Nick Schmaltz tosin loukkaantui harjoituspelissä Golden Knightsia vastaan, ja hänen tilanteensa selviää vasta avauspelin alla.
Ratkaisun avaimet: Darcy Kuemper ja Antti Raanta muodostavat liigan parhaimpiin lukeutuvan maalivahtikaksikon. Täyteen pelikuntoon toipunut Kuemper aloittanee, ja hänen on yllettävä huippusoritukseen. Täyttä pelikuntoa ja MVP-aikojen virettä vaaditaan myös tähtihankinta Taylor Hallilta, mikäli Coyotes aikoo pelejä voittaa.
Kompastuskivet: Predators on parhaimmillaan päästessään vyöryttämään pitkiä hyökkäyksiä, Coyotes taas oli runkosarjassa liigan epävarmimpia ryhmiä omassa päädyssä. Runkosarjassa huippuvireinen maalivahtiduo selvisi kiekkosateesta upeasti, mutta pohja on tosipeleissä pettävä, jos viisikkopuolustus ja irtokiekkojen voittaminen jatkavat heikolla tasolla.
Arvio sijoituksesta: Coyotes on aiheesta altavastaaja rutinoituneempaa ja tasalaatuisempaa Predatorsia vastaan. Erikoisissa olosuhteissa sauma ensimmäisen kierroksen yllätykseen on, mutta joukkueen on heti venyttävä suorituskykynsä ylärajoille.
Chicago Blackhawks
Tilanne kauden keskeytyessä: Blackhawks sijoittui Keskisen divisioonan viimeiselle sijalle pisteprosentin ollessa hieman yli 51. Läntisessä konferenssissa joukkue sijoittui 12:nneksi ja oli näin ollen viimeinen karsintakierrokselle päässyt joukkue. Blackhawks ei ole enää entisaikojensa vireessä, ja joukkue oli kauden aikana aiempaa epätasapainoisempi etenkin puolustuspään otteidensa muodossa.
Vastustaja karsintakierroksella: Edmonton Oilers.
Merkittävät loukkaantumiset tai poissaolot: Maalivahti Corey Crawford kertoi sairastaneensa aiemmin koronaviruksen, mutta kanadalainen palasi ennen pudotuspelien alkamista kaukaloon oltuaan poissa joukkueen riveistä harjoitusleirin alussa. Puolustaja Brent Seabrookia ei kuitenkaan nähdä pudotuspeleissä. Seabrookin poissaolo ei heikennä joukkueen puolustusta merkittävästi pelillisesti, mutta hänen vaikutuksensa on muuten joukkueelle suuri.
Lisäksi poissa joukkueen vahvuudesta ovat hyökkääjät Andrew Shaw ja Zack Smith.
Ratkaisun avaimet: Blackhawksin on kyettävä kaikkien ketjujen osalta tehokkaaseen hyökkäyspelaamiseen kompensoidakseen mahdolliset puutteet puolustuspelaamisessaan. Lisäksi ykkösvahti Crawfordin harteille kasautuu vastuuta: täysin vireessä ollessaan hän voi pitää Oilersin maalilukemat alhaisina.
Kompastuskivet: Runkosarjassa joukkue päästi tasaviisikoin 60 minuuttia kohden eniten maaliodottamaa kaikista NHL-joukkueista. Blackhawksin puolustuksen runko on melko ohut, eikä yksikään puolustajapari näytä edes liigan keskitasoa paremmalta. Hyökkäysketjuista sen sijaan löytyy tulivoimaa Patrick Kanen, Jonathan Toewsin ja Alex DeBrincatin johdolla, mutta lyhyessä sarjassa tehokkuuden on tultava heti.
Arvio sijoituksesta: Supertähdet McDavid ja Draisaitl haastavat Blackhawksin puolustuspään kestävyyden toden teolla, ja siihen on joukkueen vastattava samalla mitalla. Sarjasta tulee joukkueelle haastava, mutta jatkoonpääsy ei ole silti täysin epätodennäköinen, vaikka vastakkain pelaavatkin Läntisen konferenssin karsintakierroksen kärkijoukkue ja jumbojoukkue. Eräs epätodennäköisimmistä jatkoonmenijöistä Chicago kuitenkin on, ja myös mestaruustaistossa hännillä.
Juttua muokattu 15.32: Korjattu Chicagon, Minnesotan ja Winnipegin arviota.