Ratkaisuotteluihin edenneiden sarjojen jälkeen Calgary Flames ja Edmonton Oilers sytyttävät legendaarisen Battle of Albertan ensimmäistä kertaa 31 vuoteen liekkeihin pudotuspeleissä. Edellisen kerran joukkueet kohtasivat pudotuspeleissä vuonna 1991, jolloin Oilers oli parempi voitoin 4−3.
Pudotuspeleissä Battle of Alberta -kohtaaminen on nähty yhteensä viisi kertaa vuosien 1983 ja 1991 välillä. Oilers voitti sarjoista neljä, ja näistä kahtena vuotena se ylsi aina mestaruuteen saakka.
Tässä sarjassa ennakkosuosikki on kuitenkin Flames, joka kukisti ensimmäisellä kierroksella Dallas Starsin ollen useassa ottelussa selvästi niskan päällä. Oilers lähtee sarjaan Los Angeles Kingsin haastamana, ja edmontonilaisilla riittää työtä tulivoimaisen Flamesin pysäyttämisessä.
Maalivahtipeli
Jacob Markström torjui Stars-sarjassa kaikki joukkueensa ottelut lähes järkähtämättömällä varmuudella pysäyttäen kiekot 94,3-prosenttisesti. Samalla kun Starsin Jake Oettinger pelasi elämänsä vireessä, Markström ei taipunut ja piti Flamesin tehottominakin hetkinä mukana.
Luukkuvahti Dan Vladar tuskin saa näytönpaikkoja sarjassa Oilersia vastaan, ellei Markström loukkaannu − eikä välttämättä silloinkaan, jos ruotsalaisvahdin vire pettäisi yksittäisessä ottelussa.
Runkosarjassa Markström ehkäisi 60 minuuttia kohden 0,26 maalia yli maaliodottaman, joten ruotsalainen toi lisäarvoa joukkueelleen. Ainoastaan 23 ottelussa esiintyneen Vladarin panos oli puolestaan lievästi miinusmerkkinen. Starsia vastaan Markström kohensi tasoaan merkittävästi ja ehkäisi hurjat 0,87 maalia yli odottaman.
Mike Smith sai erinomaiset valmiudet tulikuumaan Battle of Albertaan, kun hän torjui Los Angeles Kingsiä vastaan nollapelin seiskapelissä. Smith esiintyi ensimmäisellä kierroksella muutenkin erinomaisesti ehkäisten peliaikaan suhteutettuna peräti 1,17 maalia yli odottaman. Tasonnosto runkosarjasta on huomattava, koska silloin kanadalainen ehkäisi 0,26 maalia yli odottaman.
Kanadalaismaalivahti on kauden aikana päästänyt useita helppoja laukauksia selkänsä taakse näyttäen kömpelöltä, mutta nollapeli Kings-sarjassa antaa varmasti lisää itseluottamusta ja varmuutta konkarivahdin tekemiseen. Smithin torjuntaprosentti ensimmäisen kierroksen jälkeen on vakuuttava 93,8.
Oilersin luukkua Kings-sarjassa aukonut Mikko Koskinen liukuu tolppien väliin vain, jos Smithille sattuu peräkkäisiä ohipelejä. Koskinen torjui runkosarjassa enemmän pelejä kuin Smith, mutta 40-vuotias veräjänvartija torjui Koskista paremmilla lukemilla.
Erikoistilanteet
Starsia vastaan Flames teki ylivoimalla ainoastaan kaksi maalia, mutta päästi alivoimalla vain kaksi maalia. Ylivoiman onnistumisprosenttia 8,3 kompensoi siis vahva suoritus alivoimalla (91,7 %). Sarjassa vahvoilla olikin se, joka hallitsi peliä tasakentällisin ja erityisesti tasaviisikoin.
Runkosarjassa Flames oli kymmenenneksi tehokkain (22,9 %) ylivoimalla ja kuudenneksi paras alivoimalla pelatessaan (83,2 %). Liekkipaidat ovat siis erikoistilanteissakin vahvoilla, ja vielä kun tulivoimainen ylivoimaviisikko Johnny Gaudreaun ja Matthew Tkachukin johdolla pääsevät parhaaseen teräänsä, on jälki tuhoisaa.
Kakkosylivoimalla Mikael Backlund, Andrew Mangiapane ja Rasmus Andersson kantavat vastuuta. Ykkösylivoimaa pyörittää koko Flamesin ykkösketju tukenaan Noah Hanifin. Joukkueen ylivoimakoostumukset eivät siis kalpene Oilersille, jonka ylivoima on sarjan parhaita. Koska Flamesillä riittää laatua, ei se jää Oilersin viisikoille helpolla kakkoseksi.
Oilers takoi Kingsiä vastaan seitsemässä ottelussa yhtä monta ylivoimaosumaa. Joukkue onnistui myös alivoimaisena mallikkaasti päästäen vain kolme osumaa omiin. Oilersin ali- ja ylivoiman yhteenlaskettu prosenttilukema onkin pudotuspeleissä hurja 124,3.
Oilersin ylivoima toimi myös runkosarjassa erinomaisesti, ja sen erikoistilannepelaaminen oli sarjan kolmanneksi tehokkainta tasan 26 prosentin lukemalla. Oilersin ylivoimapelaaminen nivoutuu kahden yksilön ympärille: Leon Draisaitlin ja Connor McDavidin. Oilersilla on nimellinen kakkosylivoimakoostumus, mutta tälle joukolle jää yleensä vain ylivoiman rippeet.
Ykkösylivoiman voitaneen sanoa olevan NHL:n paras, mutta laatua ei riitä − tai sitä ei uskalleta laventaa − toiseen ylivoimaan yhtä paljon.
Voimasuhde tasaviisikoin
Flames oli runkosarjassa tasaviisikoin viidenneksi vahvin joukkue maaliodottamasuhteessa (55,5 %). Laukaisuhallinnassa edellä oli vain niin ikään tulivoimainen Florida Panthers, joten Flames on tasaviisikoin pelatessa peliä hallitseva osapuoli. Joukkue taitaa hyökkäyspelaamisen kaikilla kolmella pystysuunnan kaistaleella, ja maaleja syntyy niin suorista hyökkäyksistä kuin päätypelaamisestakin.
Pudotuspeleissä lukemat ovat vain parantuneet, vaikka Stars pitikin liekkipaitoja hetkittäin otteessaan. Hyvää joukkueen kannalta lupaa se, että jos se hallitsee peliä yhtä tehokkaasti, maalit tulevat hallinnan mukana. Puolustussuunnassakin joukkue on osoittanut olevansa vahva.
Oilers loi ensimmäisellä kierroksella toiseksi tehokkaiten maaliodottamaa tasaviisikoin 60 minuuttia kohden. Maaliodottaman suhdelukema oli sen sijaan viidenneksi paras (57,84 %). Oilers loi maaliodottamaa yli 20 osuman edestä, mutta pöllyttivät Kingsin maaliverkkoja 16 kertaa. Onnetar on Oilersille siis neljä maalia velkaa.
Joukkue vei Kings-sarjassa vaaralliset laukaukset 55,62-prosenttisesti. Kingsin hyökkäys oli tylpähkö, mutta se sai luotua silti mukavan määrän vaarallisia maalipaikkoja. Mikäli Draisaitl ja McDavid istutetaan samaan hyökkäysvitjaan, Oilers voi hävitä viisikkopelaamisen koko ottelusarjan edetessä. Flames on paremmin organisoitu ja valmennettu sekä sen ketjukoostumukset ovat tasaisemmat ja harmonisemmat.
Materiaalin kärki ja leveys
Flamesin keihäänkärkenä on runkosarjassa saumattomasti yhteen pelannut ykkösketju Gaudreau−Elias Lindholm−Tkachuk. Jokainen heistä takoi runkosarjassa vähintään 40 maalia, ja kakkos- ja kolmosketjussa pelannut Mangiapane säesti 35 osumalla.
Maalinteon tulivoima jakautui siis lopulta verrattain pienen joukon harteille, mutta Flamesin etuna on kautta kokoonpanon ulottuva laatu. Sean Monahanin heikko kausi ja hänen päätymisensä leikkauspöydälle ei verottanut joukkueen iskukykyä laisinkaan, vaan pikemminkin selkeytti hyökkäyspään palettia.
Laatua piisaa hyökkäyksessä Backlundin, Dillon Dubén, Blake Colemanin ja Calle Järnkrokin myötä. Heistä kukaan ei erityisesti säkenöi, mutta sen sijaan siirtotakarajan vahvistus Tyler Toffoli kruunaa kokonaisuuden ja tuo merkittävää vetoapua kärjelle.
Puolustuksessa Hanifin ja Andersson ovat mainio lisä kiekolliseen pelaamiseen, ja Oliver Kylington voi ailahtelevaisesta kaudestaan huolimatta ottaa roolia. Heidän jälkeensä puolustuksen taso putoaa ja sen profiili muuttuu puolustusvoittoisemmaksi, mitä Flames tosin tarvitseekin vastapainoksi.
Oilersin kärki on aavistuksen verran kilpakumppaninsa vastaavaa terävämpi, mutta leveydessä Oilers jää pahasti liekkipaitojen jalkoihin. Draisaitl ja McDavid eivät kalpene taalaliigassa vertailussa keneenkään, mutta entä saksalais-kanadalaisen parivaljakon jälkeen?
Oilers pelasi viimeiset ottelut Kingsiä vastaan todella kapealla materiaalilla: harvassa olivat ne vaihdot, kun McDavid tai Draisaitl ei ollut kentällä. Esimerkiksi sarjan viidennessä ottelussa Draisaitl pelasi kolmannessa erässä enemmän kuin Jesse Puljujärvi neljännessä ja viidennessä ottelussa yhteensä. Mikäli Jay Woodcroft peluuttaa ykköstähtiään samalla tavalla läpi Flames-sarjan, Draisaitl ja McDavid kellottavat kaikki peliaikaennätykset uuteen uskoon.
Ottelusarjan tasaisuudesta kertoo paljon, pelaavatko Oilersin kaksi kirkkainta timanttia samassa hyökkäysvitjassa. Oilers pelasi hyvän runkosarjan, koska kaksikko erotettiin toisistaan ja hyökkäykseen saatiin leveyttä. Pudotuspeleissä yhdellä ketjulla on vaikea pärjätä.
Zach Hyman ja Evander Kane pelasivat runkosarjassa paljon McDavidin tai Draisaitlin kanssa, mutta saivat "alennuksen" Ryan Nugent-Hopkinsin laidoille. Oilers ei silti tunnu löytävän kultaista keskitietä koostumustensa kanssa. Puljujärvi pelasi suuren osan runkosarjasta McDavidin kanssa hyvällä tasolla, mutta koki pudotuksen pudotuspelien alettua kolmosketjuun minimaaliselle vastuulle.
Oilersin nelosketju (Warren Foegele−Derek Ryan−Zack Kassian) on jäänyt niin ikään erittäin vähäiselle vastuulle. Oilersin kolmos- ja nelosketjussa on potentiaalisia pelaajia nousta erityisesti pudotuspeleissä ratkaisurooleihin, mutta näille ei anneta kunnollisia mahdollisuuksia.
Oilersia ja tuplamestaria Tampa Bay Lightningiä on hölmöä verrata keskenään, mutta on syynsä, miksi esimerkiksi Nick Paul nousi seiskapelissä Lightningin sankariksi Toronto Maple Leafsiä vastaan.
Lopputulosarvio
Oilers kaatuu laajuuden puutteeseen ja kokemattomaan valmennukseen. Woodcroft on NHL:n pudotuspeleissä noviisi, kun taas vastustajan penkillä seisoo jykevästi kahden Stanley Cupin Darryl Sutter. Samalla Flames jyskyttää kaikilla sylintereillä ja saa tulikuuman Markströmin jatkaessa virettään ketsuppipullonsa auki.
Calgary Flames etenee jatkoon voitoin 4−1.
Maalivahtitilastot: Evolving-Hockey
Tilastot pelistä tasaviisikoin: Evolving-Hockey, Natural Stat Trick