Pelaaja-arviot, 2019-20: HPK:n juhlakaudella nähtiin tähtiloistoa Kunykin johdolla, mutta myös floppeja

LIIGA / Artikkeli
SaiPasta siirtynyt Cody Kunyk oli yksi kauden suurimpia HPK-onnistujia.
Kuva © Jari Mäki-Kuutti
Hallitsevana Suomen mestarina Liiga-kauteen 2019-20 lähtenyt HPK sijoittui lopulta koronavirusepidemian vuoksi kesken jääneellä kaudella seitsemänneksi. Joukkue taisteli suorasta pudotuspelipaikasta viimeisille hetkille saakka.

HPK:lle juuri päättynyt Liiga-kausi 2019-20, oli erittäin merkittävä, monellakin tapaa. Kausi oli paitsi ensimmäinen sitten kauden 2006-07, kun joukkue lähti kauteen hallitsevana mestarina, mutta kesken jäänyt kausi oli myöskin 90-vuotisjuhlakausi HPK:n organisaatiolle ja sikäli tärkeä. Juhlakausi päättyi lopulta sarjataulukon seitsemänteen sijaan.

Hämeenlinnalaisten joukkue koki merkittäviä muutoksia kauden alla, kun muun muassa mestaruusjoukkueen avainpalaset Emil Larmi, Eetu Tuulola, Robert Leino, Otto Paajanen ja Teemu Turunen vaihtoivat maisemaa. Sanomattakin selvää, että myöskin uusia pelaajia hankittiin paljon, niistä etunenässä Joona Voutilainen, Elmeri Eronen, Cody Kunyk ja Tommi Tikka.

Koronaviruksen vuoksi kesken jääneellä kaudella moni HPK-peluri otti uuden askeleen urallaan ja monillakin pelaajilla omat piste-ennätykset paukkuivat.

Maalivahdit

Joona Voutilainen, 46 ottelua, 90,40%, 2,42 päästettyä maalia per ottelu

Arvosana: 7

Voutilaisen edellinen kausi JYPin paidassa ei ollut helpoimmasta päästä, eikä ollut tämäkään kausi. Voutilaisesta ei ollut kantamaan joukkuettaan illasta toiseen ja antamaan joka ilta heille mahdollisuuden voittaa. Lähes jokaista Voutilaisen huippupeliä seurasi selkeästi heikompi peli.

23-vuotiaan veskarin taso ailahteli HPK:n kannalta valitettavan paljon ja hänestä ei ollut Emil Larmin isojen saappaiden täyttäjäksi, ainakaan vielä tällä kaudella. Sopimus Voutilaisella jatkuu vielä ensi kaudelle.

Rasmus Reijola, 16 ottelua, 89,68%, 2,07 päästettyä maalia per ottelu

Arvosana: 7

Rasmus Reijola pelasi Hämeenlinnassa lainasopimuksella jo viime kaudella. Täksi kaudeksi, pysyvän sopimuksen myötä, hänestä odotettiin tasaista ja hyvää kirittäjää Joona Voutilaiselle, mutta kuten Voutilaisella, myös Reijolalla taso heitteli todella suuresti.

Reijola sai ison näytön paikan vuodenvaihteen jälkeen Voutilaisen loukkaannuttua ja täytti tuona aikana ykkösveskarin saappaat mukiinmenevästi. Kevättä kohti Reijolan vire ja tilastotkin paranivat, mutta se kertoi enemmänkin HPK-puolustuksen jämäköitymisestä kuin itse Reijolasta.

Antti Karjalainen, 3 ottelua, 89,80%, 2,26 päästettyä maalia per ottelu

Arvosana: 4

''Liigan kallein nelosveskari''. Tällä nimityksellä puhuttiin Ritari-areenan käytävillä, turuilla ja toreilla Antti Karjalaisesta. Jo suhteellisen monelta kaudelta Liiga-kokemusta omaavasta veskarista ei ollut mitään hyötyä hämeenlinnalaisille koko kaudella. Pelasi vain kolme ottelua ja nekin kaikki syyskuussa. Ei mahtunut vuodenvaihteen jälkeen edes harjoittelevaan kokoonpanoon, nuoren Tuomas Aallon noustessa hänen paikalleen.

Puolustajat

Niklas Friman, 58 ottelua, 6+9=15, -1

Arvosana: 8

Kapteenina kauteen lähtenyt, viime kaudella jopa A-maajoukkueeseenkin noussut Friman oli yksi HPK:n avainpelaajia tälläkin kaudella, joskin taso hieman tippui viime vuodesta. Friman ei loista tehoillaan, mutta on tasaisen varma suorittaja omassa päässä ja pystyy kantamaan isoa vastuuta, sekä pelaamaan isoja peliminuutteja.

Tehotilasto jäi hänen harmikseen kuitenkin miinukselle, lähinnä HPK:n kevätkauden ailahtelevuuden vuoksi.

Ossi Ikonen, 12 ottelua, 0+2=2, +0

Arvosana: 7

Liiga-kiertolaiseksi päättyneellä kaudella profiloitunut Ossi Ikonen siirtyi helmikuussa HPK:n riveihin, pelattuaan sitä ennen saman kauden aikana jo peräti kolmessa eri Liiga-seurassa.

Kausi oli kaiken kaikkiaan Ikoselle haastava, mutta Kerhoon siirtyessään, hän nosti tasoaan selkeästi ja löysi pelillisen identiteettinsä jälleen, ainakin osittain. Olisi varmasti ollut iso palanen playoffeja ajatellen.

Miro Karjalainen, 50 ottelua, 3+3=6, +2

Arvosana: 8

Isokokoinen, fyysisen pelin erikoispeluri täytti tällä kaudella tonttinsa erinomaisesti. Ei loista kiekollisilla taidoilla, eikä räjähtävällä nopeudella, eikä tao isoja pisteitä ja maaleja, mutta nyt kun on jättänyt tarpeettomat sikailut pelistään pois, hoitaa oman hommansa todella hyvin. Maalinedustalla ja ylipäätään omalla alueella pelaaminen on parantunut todella merkittävästi

Fyysinen, kolossimainen olemus on iso pelote vastustajille ja tekee hänestä HPK:lle jopa yllättävänkin tärkeän pelaajan.

Arto Laatikainen, 50 ottelua, 1+12=13, +13

Arvosana: 8

Mikään ei ole niin varmaa kuin Arto Laatikainen. 39-vuotias veteraanipuolustaja hätyyttelee pian jo maagista tuhannen Liiga-ottelun rajaa, mutta taso ei ole pudonnut missään vaiheessa. Tehotilasto oli Laatikaisella HPK-puolustajista ylivoimaisesti paras.

Laatikainen ei ole nopea, eikä räväkkä, mutta on todella varma niin omassa kuin vastustajankin päässä. Kolminkertainen Suomen mestari tuo myöskin joukkueeseensa arvokasta kokemusta ja voittamisen kulttuuria. Ehdoton peruskallio hämeenlinnalaisten pakistossa.

Otto Latvala, 54 ottelua, 2+1=3, +3

Arvosana: 6

Moni varmasti odotti Otto Latvalan nousevan uudelle tasolle HPK:n juhlakaudella. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, ainakaan kiekollisella puolella. Latvala pelasi paljon pelejä, peliaika näissä toki jäi useimmiten alle kymmenen minuutin. On kuitenkin kiekollisessa pelissä vielä liian raakile kantamaan esimerkiksi ylivoimavastuuta. Latvalalla kuitenkin on pitkä sopimus Kerhon kanssa, joten kerkeää vielä kehittymään hyvin sen puitteissa.

Nico Nurmikanta, 21 ottelua, 0+2=2, -5

Arvosana: 5

26-vuotias, viime kaudella jopa muutaman ottelun KHL:ääkin pelannut Nurmikanta siirtyi täksi kaudeksi HPK:hon isoin odotuksin. Nurmikanta ei kuitenkaan onnistunut täyttämään odotuksia oikeastaan millään sektorilla. Oli omassa päässä liian usein jäljessä ja peli ei hyökkäyssuuntaankaan luonnistunut. Jäi etenkin loppukaudesta erittäin pienelle peliajalle.

HPK:lla on optio Nurmikannan sopimuksessa ensi kautta koskien, mutta sitä hämeenlinnalaiset tuskin tulevat käyttämään.

Santeri Lukka, 50 ottelua, 4+11=15, +4

Arvosana: 7

Jo alle kymmenen pelikierroksen jälkeen TPS:stä Hämeenlinnaan siirtynyt Lukka oli HPK:n puolustuksen kulmakiviä, mutta taso heitteli 28-vuotiaalla puolustajalla yllättävänkin paljon. Lukka pelasi isoja minuutteja, joten tehoja olisi saanut tulla enemmänkin, mutta puolustuspään hommat hoituivat pääosin hyvällä varmuudella. Lukka vahvistaa HPK:ta myöskin ensi kaudella, joten on tärkeä palanen tulevaisuutta ajatellen.

Elmeri Eronen, 56 ottelua, 9+23=32, +0

Arvosana: 9

Eronen oli päättyneen kauden suurimpia yksittäisiä onnistujia HPK:n riveissä. Turkulaislähtöinen puolustaja pelasi uransa tehokkaimman kauden ja nousi täysin uudelle tasolle. Pisteitä tuli parhaimmillaan kuin liukuhihnalta ja Eronen oli Kerhon ylivoimapelin tärkeimpiä palasia.

Täysi kymppikään ei arvosanana ole Erosen suhteen kaukana, mutta arvosanaa hieman verottaa ajoittainen epävarmuus puolustuspäässä.

Petteri Nikkilä, 45 ottelua, 2+20=22, -3

Arvosana: 7

Nikkilää on hankala lähteä arvioimaan. Kausi sinällään ei ollut huono, tehoineen kaikkineen, mutta taso jäi kuitenkin valitettavan kauas viime kaudesta. Vaikka odotettavissa olikin pieni notkahdus unelmasesongin jälkeen, oli Nikkilän ote omankin pään pelaamisessa silloin tällöin hämmästyttävän hukassa. Kauden mittaan Nikkilä myös kärsi loukkaantumisista.

Hyökkääjät

Mikko Lahtela, 52 ottelua, 1+6=7, -4

Arvosana: 6

Try-outin kautta ennen sesongin alkua SaPKosta siirtynyt Lahtela ei viime kaudella loistanut, eikä loistanut myöskään ensimmäisellä HPK-kaudellaan. Lahtelalla oli vaikeuksia pysyä vauhdissa, etenkin puolustuspäässä. Tehojakaan ei meinannut 27-vuotiaalle hyökkääjälle tulla. Yksi maali 52 otteluun on keltä tahansa heikko suoritus.

Cody Kunyk, 59 ottelua, 10+39=49, +16

Arvosana: 10

SaiPasta siirtynyt kanadalaissentteri pistettiin heti kovaan paikkaan. Hänen nimittäin piti hypätä suoraan HPK:n ykkösketjuun. Hänestä odotettiin tuloksentekijää ja sitä hän myös oli. Kunyk vaikutti usein kentällä jopa ylivoimaiselta ja sai aina myöskin ketjukaverinsa loistamaan.

Kunykin ehdottomia vahvuuksia ovat maailmanluokan pelikäsitys ja pelinrakentajan ominaisuudet. Heikkoina hetkinä Kunyk ratkoi pelejä HPK:lle käytännössä yksin. Kun Kunyk onnistui, HPK onnistui. Kunyk itse avasi helmikuussa Jatkoajalle täydellisyyttä hipovaa kauttaan. Mikäli nostaa kytkintä, on valtaisa menetys hämeenlinnalaisille.

Jere Innala, 57 ottelua, 17+18=35, -5

Arvosana: 8

Odotukset Innalaa kohtaan olivat valtavat, loistavan mestaruuskauden jäljiltä. Kauden startti oli nuorukaiselle hankala, mutta mitä pidemmäs runkosarjaa mentiin, sitä enemmän Innala tuntui löytävän pelivireensä. Kenties pudotuspeleissä Innala olisi voinut loistaa entistä kirkkaammin.

Innala on parhaimmillaan tähtiluokan peluri. Ennen kaikkea hyökkäyspään nälkäisyys, napakka laukaus ja hyvät kädet, tekevät hänestä tuloksen tekemiseen kykenevän laiturin. Tällä kaudella arvosanaa kuitenkin verottaa valitettavan usein tapahtuva puolustusvelvoitteen unohtaminen.

Tommi Tikka, 58 ottelua, 11+10=21, -5

Arvosana: 6

Tikka hankittiin pitkälti täyttämään ex-kapteeni Otto Paajasen jättämää tyhjiötä, mutta sille tasolle ei Tikalla ollut tällä kaudella asiaa. Tikka on yksi nyky-Liigan harvoja todellisia hämmentäjiä, mutta tällä kaudella tuntui, että sentteri keskittyi hämmentämiseen hieman liikaakin, juuri niissä tilanteissa kun pelejä olisi pitänyt toden teolla ratkoa.

Tikka oli kaiken kaikkiaan pettymys, mutta kausi ei kuitenkaan totaalinen katastrofi ollut. HPK kuitenkin tarvitsee selkeästi kiekollisemman ja taitavamman kakkossentterin, mikäli se aikoo jatkossa mestaruuksia voittaa.

Filip Krivosik, 57 ottelua, 11+12=23, +4

Arvosana: 8

Krivosik on pelaaja, jonka kukkaan puhkeamista HPK:ssa ollaan odoteltu jo useita vuosia. Tällä kaudella se viimein tapahtui, ainakin suurilta osin. Toki lopullinen eliittiin murtautuminen antaa vielä odottaa itseään, mutta selkeä tasonnosto Krivosikilta nähtiin. Nuori hyökkääjä on todella vahva fyysisissä väännöissä, suojaa kiekkoa isokokoisena pelaajana hyvin ja omaa erinomaiset kädet.

Markus Nenonen, 50 ottelua, 16+17=33, +10

Arvosana: 8

Usein, kun puhutaan Liigan parhaasta rannelaukauksesta, päät kääntyvät Markus Nenosen suuntaan. Nenonen kuitenkin osoitti tällä kaudella olevansa todella paljon muutakin kun vain räväkkä laukoja. Etenkin puolustuspään pelaaminen ja sitä myöten työmoraali meni todella paljon eteenpäin.

Nenonen on loistava kiekollisena, omaa erinomaisen kudin, mutta osaa myös kahden suunnan pelin. Sopimus HPK:n kanssa jatkuu, joten tulee olemaan todella iso palanen Kerhoa myös tulevalla kaudella.

Miro Ruokonen, 50 ottelua, 7+3=10, -1

Arvosana: 6

Monet miettivät ennen kautta, joko Ruokonen pääsisi vihdoin lyömään itsensä läpi kärkiketjuihin ja sitä kautta isompaan kiekolliseen rooliin. Näin ei kuitenkaan vieläkään tapahtunut. Pelejä toki tuli paljon, mutta vastuu ja rooli jäi vähäisten näyttöjen vuoksi todella pieneksi.

Ruokosen täytyisi pikku hiljaa alkaa antamaan näyttöjä pääsarjatason osaamisestaan, tai hän jäänee loppu-urakseen jämärooliin, ainakin Liigan puolella.

Erkka Seppälä, 20 ottelua, 1+1=2, -1

Arvosana: 6

Seppälästä odotellaan Hämeenlinnassa kenties seuraavaa jereinnalaa, mutta tämä kausi osoitti hänen osaltaan ainoastaan sen, että nuorukainen ei ole vielä Liigan vaatimalla tasolla. Kiekolliset taidot toki löytyvät, mutta yksinkertaisesti suoritustaso ei ole riittävä. Fysiikkapuolella Seppälällä on myös vielä tekemistä.

Lahjakas nuori on kuitenkin kyseessä, joten en näe mitään syytä miksi esimerkiksi pidemmän Mestis-stintin jälkeen Seppälä voisi olla Liiga-pelaaja.

Janne Tavi, 48 ottelua, 4+8=12, -1

Arvosana: 7

Janne Tavi on niitä pelaajia, joiden suoritus on silloin onnistunut, kun sitä ei käytännössä kukaan huomaa. Tavin tärkeys korostuu omassa päässä, muun muassa alivoimalla, eikä hän ole koskaan ollutkaan pisteiden takoja. Oman roolinsa Tavi pystyykin kohtuullisesti hoitamaan.

Tällä kaudella Tavi pelasi kelvon kauden, joskin taso heitteli iltojen välillä silloin tällöin yllättävänkin paljon. Se, tarvitseeko hämeenlinnalaisjoukkue Tavia enää tulevaisuudessa, onkin iso kysymys.

Henri Kanninen, 57 ottelua, 10+11=21, -3

Arvosana: 7

Kanninen pelasi kohtuullisen hyvän kauden, mutta tuntuu siltä, että 25-vuotiaan hyökkääjän urakehitys junnaa pahasti paikallaan. Jotain täytyisi tapahtua, jotta Kanninen voisi taistella isommasta vastuusta ja tehdä myöskin enemmän tulosta.

Kanninen joutui päättyneellä kaudella vaihtelemaan paljon sentterin ja laiturin tonttien välillä, joten silläkin voi olla osansa siihen, että otteet ailahtelivat. Kannisella kuitenkin on pelaajana selkeästi enemmän vahvuuksia kuin heikkouksia, joten aika näyttää, mihin ura hänet vie. Kaksi seuraavaa kautta menevät vielä HPK-nutussa.

Valtteri Puustinen, 54 ottelua, 17+23=40, +0

Arvosana: 9

Nuorukaiselta odotettiin ja toivottiin nappikautta, ja se myös saatiin. Puustinen nousi kokonaisuudessaan aivan uudelle tasolle ja löysi ennen kaikkea kiekolliseen peliin uusia ulottuvuuksia läpi kauden. Oli yhdessä Innalan kanssa joukkueensa paras maalintekijä.

40 tehopisteen kausi varmasti herisyttää korvia myös Pohjois-Amerikan puolella, ennen kaikkea hänen NHL-oikeutensa omistavan Pittsburghin toimesta, mutta fysiikkapuolen täytyy mennä vielä asteen verran eteenpäin, mikäli Puustinen sinne tahtoo.

Philippe Cornet, 51 ottelua, 11+16=27, +12

Arvosana: 8

Cornet ei välttämättä loista tehoillaan, mutta on todella vahva kahden suunnan vääntäjä, jollaista on vaikea tänä päivänä löytää. Kiekolliset taidot toki myös ovat hyvät, mutta Cornet omaa korkean työmoraalin ja puolustusvietin, joka tekee hänestä tärkeän pelaajan joukkueelleen. Varmasti valmennuksen suosikkipelaajia.

Cornet viimeisteli tällä kaudella myöskin oman Liiga-ennätyksensä pisteissä, joten sikälikin kausi oli onnistunut. Nähtäväksi jää, jatkuuko ura HPK:ssa vai jossakin muualla.

Rob Bordson, 10 ottelua, 0+4=4, -2

Arvosana: 4

Yksinkertaisesti ilmaistuna: floppihankinta. Ei tuonut Kerhon hyökkäyspeliin mitään ja ei tuntunut pärjäävän omissakaan. Vauhti ei päätä huimannut, eikä pelisilmäkään tuntunut löytävän oikein ketään. Suoraan sanottuna, Bordsonista oli HPK:lle enemmän haittaa kuin hyötyä. Ei päässyt kymmenen pelaamansa ottelun jälkeen edes kokoonpanoon. Nolla maalia on ulkomaalaishankinnalta surkea suoritus.

Niclas Lucenius, 43 ottelua, 6+16=22, -5

Arvosana: 7

Lucenius pelasi pisteiden valossa kohtuullisen sesongin, mutta pisteet olivatkin oikeastaan ainoa asia, joka hänen puolestaan puhui. Viime kaudella Lucenius yllätti monet osoittamalla olevansa kelpo myös omaan päähän. Tällä kaudella Luceniusta ei kuitenkaan vaikuttanut kahden suunnan työnteko kiinnostavan ja puolustusvelvoite unohtui todella usein. Siirtyi lopulta 43 pelatun ottelun jälkeen Saksaan.

Joona Monto, 33 ottelua, 6+6=12, +1

Arvosana: 8

Ei vielä päässyt loistamaan, mutta väläytteli ajoittain kiekollista osaamistaan. Oli Mestiksestä tulleesta tryout-kaksikosta Lahtela & Monto, selkeästi se parempi osapuoli ja toi parhaina iltoinaan paljon energiaa Kerhon hyökkäykseen.

Pistemäärä ei vielä päätä huimannut, varsinkin kun 12 pisteestä kolme tuli kauden päätöskierroksella. Montolla kuitenkin sopimus jatkuu ja en näe syytä, miksi hän ei tulevina kausina voisi murtautua Kerhon hyökkäyksen kärkirintamaan.

Kristjan Kombe, 10 ottelua, 0+1=1, -4

Arvosana: 5

Pitkälti sama tilanne kuin Erkka Seppälälläkin. Ei vain yksinkertaisesti ole vielä valmis Liigaan. Liike ei ole riittävää, pelikäsitys ei ole riittävää, fysiikka ei ole riittävää. Kombella on kenties vielä Seppälää enemmän tekemistä Liiga-tasolle pääsemiseksi.

Komben kohdalla kunnollinen Mestis-jakso voisi tehdä todella terää. Kyllä virolaiselta potentiaalia löytyy, mutta sen ulosmittaaminen nykytilanteessa tuntuu vaikealta.

Joukkuetta edustivat myöskin alle kymmenessä ottelussa pelanneet Valtteri Parikka, Valtteri Jeskanen, Jere Jokinen, Miska Ronkainen ja Paavo Tyni, sekä kesken kauden maisemaa vaihtanut Roope Laavainen.

Tekstiä muokattu 18.3.2020 klo 13.51, korjattu Reijolan viime kautisen sopimuksen muoto ja Joona Monton viime kauden seura.

» Lähetä palautetta toimitukselle