Pelaaja-arviot 2019−20: Ässillä oli vähän floppeja, mutta liikaa tasapaksuutta

LIIGA / Artikkeli
Ässien peli-ilme oli enimmäkseen taisteleva.
Kuva © Oskari Mäkisarka / https://facebook.com/makisarkaphoto
Ässät onnistui kasvojenpesussaan ja saavutti pudotuspelipaikan ennen kauden päättymistä. Floppeja oli vähän, mutta toisaalta vähän nähtiin huippuonnistumisiakaan.

Maalivahdit

Sami Aittokallio, 25 ottelua, 90,47 % torjuntaprosentti, 2,37 päästettyjen maalien keskiarvo per ottelu

Arvosana: 7

Aittokallio tuli Poriin kääntämään uransa suuntaa ja myös onnistui siinä. Pelitaidot ovat kiistattomat, eikä varsinaisia ohipelejä tullut kovin montaa. Sen sijaan Aittokallion riesana olivat loukkaantumiset, erityisesti lihaskrampit vaivasivat ja aiheuttivat torjuntavuoron vaihtoja. Loppukauden kokonaan pelaamissaan otteluissa Aittokallio antoi joukkueelleen mahdollisuuden menestykseen.

Daniil Tarasov, 41 ottelua, 89,92 %, 2,72 päästettyjen maalien keskiarvo per ottelu

Arvosana: 7,5

Columbus Blue Jacketsista lainalla Porissa pelannut Tarasov näytti olevansa aito talentti, mutta hieman suoritus jäi vajaaksi. 21 vuotta täyttävä venäläisvahti oli parhaimmillaan, kun laukauksia tuli paljon. Ylipelaaminen tosin aiheutti lukuisia helppoja päästettyjä maaleja. Joulukuu oli Tarasovin kauden taitekohta, jonka jälkeen otteet paranivat huomattavasti.

Puolustajat

Jyri Marttinen, 44 ottelua, 4+4=8, +4

Arvosana: 7

Kokeneen ässäpuolustajan kauden viimeinen osuma nähtiin TPS-ottelussa, jossa ei ollut yleisöä. Marttinen täytti edelleen paikkansa oman maalin edessä ja alivoimilla, mutta jotain takavuosien sähäkkyydestä oli kateissa. Fyysinen peruskunto on edelleen rautainen.

Markus Niemeläinen, 55 ottelua, 1+6=7, -6

Arvosana: 8

Hallitsevan Suomen mestarin vahvuudesta Poriin saapunut Niemeläinen haki lisävastuuta ja myös sai sitä. Hyökkäyspäädyssä kauden ainoa osuma syntyi onnekkaasti, mutta paikkoja oli enempäänkin. Niemeläisen päätehtävä oli silti omalla puolustusalueella, ja siitä hän selviytyi kohtalaisen hyvin. Haki taklauksia aktiivisesti ja varmistuksillaan mahdollisti pakkiparinsa Jakob Stenqvistin tehoilun.

Niklas Peltomäki, 37 ottelua, 4+2=6, +2

Arvosana: 7,5

Niklas Peltomäelle jäi pelipaikan valtaamisessa tehtävää vielä tuleville kausille, mutta vastuuseensa nähden hän osuu maaliin yllättävän usein. Laukaus on käyttökelpoinen. Puolustuspelaamisessa ja kaksinkamppailuissa Peltomäellä on vielä opittavaa.

Saku Salmela, 56 ottelua, 2+10=12, -5

Arvosana: 6,5

Salmelan molemmat ässäkaudet tuottivat 12 tehopistettä, mikä osaltaan kuvastaa paikallaan pysymistä. Askel eteenpäin on jäänyt ottamatta. Salmelan eduksi tosin lasketaan se, että pahimpien loukkaantumismurheiden aikana häntä voi peluuttaa myös laitahyökkääjänä.

Jakob Stenqvist, 55 ottelua, 8+24=32, -8

Arvosana: 8,5

Syyskauden neljän ottelun huili sekä kuntokuuri oli täydellisesti ajoitettu, kun huomattiin Stenqvistin heikkous peräkkäisten päivien otteluissa. Kevätkauden 2020 peleissä ruotsalaispuolustaja jäi pisteittä vain kuudessa. Oli koko Liigan kuudenneksi tehokkain puolustaja.

Tommi Taimi, 53 ottelua, 5+23=28, 0

Arvosana: 9

Tommi Taimi saattaa olla yksi Ässien lähihistorian aliarvostetuimmista puolustajista. Heikkoja ratkaisuja tulee edelleen satunnaisesti, mutta liigauransa toiseksi tehokkaimman kauden lisäksi pelinluku ja vääntövoima riittivät myös puolustusalueella. Paremmalla laukauksella tehoja syntyisi vieläkin enemmän.

Olli Vainio, 58 ottelua, 6+15=21, +4 (näistä Lukossa 18 ottelua, 0+3, 0)

Arvosana: 8

Olli Vainion alku oli Ässissä mainio. Jopa niin hyvä, ettei saman tahdin jatkuminen ollut kovin realistista. Vainio hieman katosi kuvasta kauden edetessä, mutta silti hän toi hyökkäyssiniviivalle uhan, jollainen on viimeksi nähty Esa Lindellin aikana. Se vain tuli liian lyhyeksi ajanjaksoksi.

Aleksi Varttinen, 14 ottelua, 2+0=2, +2

Arvosana: 6

Varttisen syys- ja lokakuun ajan Ässissä, sen jälkeen 15 peliä Mestiksessä. Helmi- ja maaliskuussa tilille kertyi vielä kaksi ottelua Liigassa. Tällä hetkellä viimeiselle sopimuskaudelleen Varttiselle jää tehtäväksi lunastaa pysyvä liigapesti.

Teemu Vuorisalo, 31 ottelua, 3+4=7, -3

Arvosana: 7

Kun Ässät tuskaili alkukaudella ylivoimansa kanssa, Vuorisalo oli yksi harvoista, jotka kykenivät laadukkaaseen laukaukseen suoraan syötöstä. Kuuden kauden liigaurallaan Padan edustusjoukkueessa Vuorisalo on pelannut yli 40 ottelua vain kaksi kertaa. Päättyneellä kaudella ässäpakki iski ennätystehonsa Liigassa.

Simon Åkerström, 28 ottelua, 0+3=3, -5

Arvosana: 5

Åkerström oli ässäpuolustuksen kauden floppi ja myös konkreettinen esimerkki harjoituspelien ja Liigan erosta. Patapakiston toinen ruotsalainen ei päässyt missään vaiheessa kiinni Liigan pelirytmistä, ja hyödyntämättä jäi myös harjoituskaudella nähty ulottuvuus kulmaväännöissä. Paluu Allsvenskaniin oli luontainen ratkaisu kaikille.

Hyökkääjät

Niklas Appelgren, 46 ottelua, 6+6=12, -5

Arvosana: 7

Appelgren kantoi loukkaantumisjaksojaan lukuun ottamatta Ässien kapteenin viittaa, ja satsasi joukkueen eteen kaikkensa. Alivoiman tärkeä palanen ei ollut sentterinä parhaimmillaan, mutta vastaavasti lyhyet hetket laitahyökkääjänä kulkivat mallikkaasti. Pääsi lähelle viime kauden piste-ennätystään, mutta parannettavaa vielä jäi. Aloitusprosentti 40,9 ei sekään puoltanut sentterin roolia.

Topias Haapanen, 45 ottelua, 5+5=10, -1

Arvosana: 7,5

Haapanen saapui Ässiin Ilveksestä, jossa hän teki 21 otteluun yhden maalin. Aika Ässissä oli nousujohteinen, ja sen suurin palkinto nähtiin pudotuspelipaikan kannalta silloin ratkaisevissa TPS-tuplapeleissä. Haapanen esiintyi nelosketjuun sopivalla röyhkeydellä ja tilannekovuudella.

Edwin Hedberg, 24 ottelua, 9+2=11, -5

Arvosana: 5,5

Ruotsalais-kolumbialaisen Hedbergin pelitaidot näkyivät lähes parkkipaikalle asti. Ongelmaksi kuitenkin muodostui se, että Hedberg pelasi usein kuin eri peliä muun joukkueen kanssa. Tehot syntyivät ryppäissä, minkä jälkeen hän vaelsi usein varjojen mailla.

Toni Henttonen, 16 ottelua, 0+3=3, +2

Arvosana: 7

Henttonen saapui Haapasen tapaan Ilveksen riveistä, mutta ei onnistunut lunastamaan yhtä vakiintunutta paikkaa ässäpakassa. Vastuukaan ei ollut maksimaalisen suuri, joten ei tarvitse puhua epäonnistumisesta. Paikkasi loukkaantumisia kokoonpanossa, kuten pitikin.

Roni Hirvonen, 52 ottelua, 5+11=16, +1

Arvosana: 8

Päättyneen kauden nuorimman ässäpelaajan otteet olivat odotetun lupaavat. Hirvonen heitettiin rohkeasti Spinkin veljesten laitahyökkääjäksi, ja debyyttikaudella Liigassa tehoja syntyi mukava määrä. Hirvonen väläytteli peliälyään ja katosi välillä kuvasta, kuten 18-vuotta täyttäneeltä hyökkääjältä sopi odottaakin. Selvisi onneksi säikähdyksellä mailaniskusta silmäkulmaansa helmikuun viimeisenä päivänä.

Jouka Juhola, 18 ottelua, 1+1=2, -1

Arvosana: 6,5

Jouka Juhola on ollut nyt neljä kautta edustusjoukkueessa, mutta liigapelejä on kertynyt vain 102, kun maksimimäärä on 240 ottelua. Suurimpana syynä on ollut valtava epäonni loukkaantumisten kanssa. Juholan aktiivinen ja kuluttava pelityyli toimii edelleen, kunhan kroppa kestää mukana. Tyylitteli kauden ainoan maalinsa kotiottelussa Tapparaa vastaan.

Lenni Killinen, 43 ottelua 7+10=17, -3

Arvosana: 7

Killinen pelasi edellistä kautta enemmän ja tehokkaammin, mutta viimeinen silaus jäi edelleen puuttumaan. Paikka nuorten MM-kisoissa selvästi piristi ässähyökkääjää, mikä näkyi runkosarjan loppupuolella. Enemmänkin olisi vielä saatavilla, kunhan vain esille pääsee riittävä röyhkeys ottaa paikkansa.

Niko Kivelä, 17 ottelua, 2+1=3, -2

Arvosana: 7

Ässäuran alku ei mennyt Kivelältä ollenkaan suunnitelmien mukaan. Syyskuun lopussa tullut loukkaantuminen piti hänet sivussa helmikuulle asti, joten kausi jäi repaleiseksi. Väläytteli silti tynkäkaudellaan mahdollisuutta tehoilun taustatukeen ja pääsi kiinni joukkueen pelitapaan.

Otto Kivenmäki, 53 ottelua, 5+16=21, -5

Arvosana: 6,5

Toisen polven ässäpelaaja pelasi vaikean kauden. Syyspuolella Kivenmäkeä vaivasi tehottomuus, ja sen jälkeen tuli pettymys nuorten MM-valinnoissa. Kun tehojakin alkoi syntyä, kausi päättyi loukkaantumiseen. Vaikka Kivenmäellä on peliälyä ja syöttötaitoa, nuoren miehen otteet menevät liian usein yksinäiseksi kuljettamiseksi, joka päättyy kiekonmenetykseen.

Sami Lähteenmäki, 37 ottelua, 2+11=13, -7

Arvosana: 6,5

Kausilla 2015-17 Lähteenmäeltä jäi väliin vain yksi runkosarjan ottelu, minkä jälkeen kolmelta ässäkaudelta merkattiin 99 peliä tilastoihin. Lähteenmäki oli loukkaantumisten koettelema päättyneelläkin sesongilla. Terveenä ollessaan hän auttaa joukkuetta erikoistilanteissa ja on yli kymmenen maalin mies. Vaivojen keskellä tehotkin ovat kadonneet.

Atte Mäkinen, 41 ottelua, 6+6=12, -4

Arvosana: 7,5

Atte Mäkinen otti roolia alempien ketjujen raatajana ja pystyi myös maalintekoon paikan tullen. Mäkisen kaksosista nimenomaan Atte hakeutui mielellään kamppailutilanteisiin ja onnistui tehokkaasti hiillostamaan vastustajan pelaajia.

Miro Mäkinen, 45 ottelua, 2+5=7, -2

Arvosana: 7

Miro Mäkinen pelasi aika samanlaista roolia kaksoisveljensä kanssa, mutta tehot jäivät vähemmälle. Mäkiset pystyivät tuomaan kentälle energistä karvauspeliä, vastustajan ärsyttämistä ja muita pistetilastojen ohella tärkeitä ominaisuuksia.

Valtteri Pihlajamäki, 12 ottelua, 0+0=0, +0

Arvosana: 8

Koesopimuksen kautta pelipaikkansa valloittaneessa Pihlajamäessä oli kaikki nelosketjun kulttipelaajan ainekset. Liigauran avausmaali ja -syöttö jäivät odottamaan seuraavaa kautta, mutta tärkeimmän tehtävänsä Pihlajamäki suoritti mainiosti. Kausi päättyi heti alkusyksyllä loukkaantumiseen.

Aleksi Rekonen, 57 ottelua, 8+12=20, +1

Arvosana: 7

Rekonen siirtyi Pelicansista Ässiin liigauransa tähän asti parhaan kauden jälkeen, mutta nousu uudelle tasolle ei mennyt täysin suunnitelmien mukaan. Päättynyt kausi oli varsinkin loppua kohti jo parempi sekä peliesitysten että tehopisteiden valossa. Kauden loppupuolella Rekonen onnistui parantamaan myös aloitusprosenttiaan lähelle viittäkymmentä.

Mikko Salmio, 53 ottelua, 10+11=21, +6

Arvosana: 8

Jokainen joukkue tarvitsisi yhden Mikko Salmion. Kiekkokaukaloiden veijari yrittää aina luoda positiivisen ilmapiirin ympärilleen ja usein myös onnistuu siinä. Kolmas kausi Ässissä oli paras, ja Salmion kunniaksi on sanottava, että kevätkausi on usein parempi kuin syyskausi. Tehotkin virkistyvät runkosarjan lopun lähestyessä.

Tylor Spink, 52 ottelua, 13+19=32, -6

Arvosana: 9

Pitkästä aikaa Ässien valmennuksella oli käytössään täsmäase aloitusympyrään. Tylor Spinkin lopullinen lukema 57,6 oli suunnilleen yhtä paljon aloittaneista Liigan viidenneksi paras, ja noin puoli kautta prosentit keikkuivat 60:n tuntumassa. Kanadalaiskaksoset joutuivat molemmat pelaamaan ilman tutkapariaankin, mutta silti tilastot ovat aika samanlaiset.

Tyson Spink, 50 ottelua, 16+19=35, -4

Arvosana: 9

Välillä Tyson ja Tylor Spinkin pelaaminen meni liikaa kaksoisveljen hakemiseksi, mutta kokonaisuudessaan veljesten kausi Porissa oli mainio. Tyson Spinkin maalivainu on juuri tilastoeron verran parempi kuin sentterinä pelaavalla veljellään.

Peter Tiivola, 59 ottelua, 9+22=31, -5

Arvosana: 8

Tiivolan kausi oli kaksijakoinen. Seitsemän kautta kestäneen liigauran ennätyspisteet ovat hyvä saavutus, mutta toisaalta saatavilla oli paljon enemmänkin. Tiivolalle tuli kaksi viiden pelin pisteetöntä putkea, ja niistä karkauspäivän ja kauden päättymisen välissä ässäsentterin pelaaminen oli hankalaa. Parhaimmillaan taidot ja peliäly riittävät piste-ennätykseen tulevillakin kausilla.

Alle kymmenen ottelua Ässien vahvuudessa pelasivat myös Aleksi Matinmikko, Lauri Kulmala, Arttu Lausniemi ja Jerry Sammalisto. Oulusta Poriin siirtynyt Jasper Lindsten puolestaan pelasi kauden aikana 23 peliä, mutta ei yhtään niistä Ässissä.

Muokattu 19.3.2020: Korjattu maininta ottelusta, jossa Jouka Juhola teki maalin.

» Lähetä palautetta toimitukselle