Jukurien edellinen kausi oli päättynyt pettymykseen ja toiseksi viimeiseen sarjasijoitukseen. Mikkeliläisryhmä lähti uuteen kauteen paperilla jonkin verran vahvistuneella joukkueella, jonka kärkinimiksi oli hankittu jatkaneiden Mika Partasen, Vadim Pereskokovin ja Miika Roineen rinnalle ulkomaalaisvahvistukset Fredric Weigel sekä Charlie Sarault.
Kausi alkoikin joukkueelta vahvasti ja se kaatoi kotikaukalossaan muun muassa puolustavan Suomen mestarin HPK:n. Lokakuussa meno kääntyi suvantovaiheeseen, jonka aikana Jukurit kuitenkin pystyi vielä napsimaan pisteitä. Marras-joulukuun vaihteessa tullutta syvempää kaamosvaihetta mikkeliläisjoukkue ei puolestaan pystynyt enää selvittämään, vaan ajautui pahimmillaan yhdeksän ottelun tappioputkeen.
Tammikuun alussa Pekka Kangasalusta sai tehdä tilaa päävalmentajan paikalla Marko Kauppiselle, jonka johdolla kurssia lähdettiin kääntämään. Kauppinen saikin parannettua erityisesti puolustuspelaamista, mutta tuloksia saatiin aikaan vasta runkosarjan lopulla, kun viimeisistä seitsemästä ottelustaan joukkue voitti viisi. Kausi päättyi lopulta 13. tilalle.
Kärkipelaajista ainoastaan Pereskokov täytti odotukset ja hän olisi kaivannut tukea enemmän muilta. Kauden iloisiin yllätyksiin lukeutui myös joukkueen nuorempi kaarti, kuten tehokkaimmat puolustajat Aleksandr Jakovenko ja Axel Rindell.
Sami Rajaniemi, 50 ottelua, 89,38%, 2,76 pmk
Arvosana: 8
Rajaniemen tilastot eivät häikäise, mutta niistä osan voi laittaa syksyllä pahoin vuotaneen puolustuspään piikkiin, jonka takana jukurivahti jäi turhan monta kertaa tekemättömän paikan eteen. Alkusyksy toki oli Rajaniemeltäkin hapuileva, mutta kauden edetessä otteet paranivat ja monena iltana hän piti omilla suorituksillaan joukkueen pelissä mukana ottamalla upeita torjuntoja. Jatkaa Jukureissa myös ensi kaudella.
Juhana Aho, 11 ottelua, 87,08%, 3,17 pmk
Arvosana: 7
Ahon rooli jäi myös päättyneellä kaudella vähäiseksi Rajaniemen kantaessa päävastuun tolppien välissä. Pelituntuman puute näkyi varsinkin syyskaudella, eikä heikosti toiminut viisikkopuolustus helpottanut tilannetta. Loppukauden otteluissa esiintyi jäälle päästyään hyvin, joten sai vaikealle kaudelle muun joukkueen tavoin positiivisen päätöksen.
Puolustajat
Jimi Jalonen, 24 ottelua, 0+5=5, -8
Arvosana: 5
Debyyttikaudellaan osaamistaan väläytelleen puolustajan kausi oli pettymys. Sai alkukaudesta runsaasti vastuuta erikoistilanteita myöten, mutta tulokset jäivät laihoiksi. Pyrki pelaamaan rohkeasti, mutta ajoittain pelaaminen oli jopa uhkarohkeaa ja suorituksia leimasi virhealttius. Tammikuussa Jalonen lainattiin SaiPaan, jossa hän pelasikin loppukauden.
Antti Jaatinen, 55 ottelua, 1+2=3, -19
Arvosana: 6
Kokenut puolustaja oli omassa päässä varsin jämäkkä luuta ja täytti siltä osin paikkansa joukkueessa ollen erityisesti alivoimassa arvokas pelaaja. Pisti kentälle päästyään varmasti kaiken likoon, mutta rajallisen kiekollisen taitonsa ja hidastuneen liikkeensä vuoksi oli turhan usein vaikeuksissa vikkelämpien pelaajien kanssa.
Ville Hyvärinen, 39 ottelua, 0+3=3, -1
Arvosana: 7
Hyvärisen kausi oli hieman rikkonainen alkukauden loukkaantumisen sekä loppukauden pidemmän pelikiellon vuoksi. Kentällä hoiti oman ruutunsa tuttuun tyyliin iskuja ja kiekonosumia kaihtamatta. Pyrkii pitämään pelin yksinkertaisena, mutta ajoittain sortuu liian vaikeisiin ratkaisuihin tai ajaa itsensä tilanteesta ulos. Koko kauden joukkueessa pelanneista pelaajista paras tehotilaston lukema.
Mikko Kokkonen, 39 ottelua, 3+7=10, -6
Arvosana: 7
Kauden aloitus venyi Kokkosella lokakuulle harjoituskaudella tulleen loukkaantumisen vuoksi. Pelirytmiin pääseminen vei oman aikansa ja vasta oikeastaan kevätkaudella nuorelta puolustajalta alettiin nähdä odotettuja suorituksia. Rauhallinen ja varmaotteinen Kokkonen väläytteli loppukauden otteluissa myös kiekollisia taitojaan.
Jakub Galvas, 43 ottelua, 2+13=15, -17
Arvosana: 7
Galvas aloitti kauden vahvasti, mutta suoritustaso laski muun joukkueen tavoin syksyn pimetessä. Kautta sotki myös vuodenvaihteessa tullut loukkaantuminen, joka piti tsekkipuolustajan pari kuukautta poissa kaukalosta. Loukkaantumisensa jälkeen sai runsaasti vastuuta ja vastasi myös huutoon pelaamalla pirteästi, joten kokonaisuutena ensimmäinen kausi Liigassa oli varsin kelvollinen.
Samuli Piipponen, 56 ottelua, 1+8=9, -7
Arvosana: 7
Jukurien monivuotinen runkopuolustaja ei suuremmin säkenöi, mutta hoitaa omat tehtävänsä kaukalossa varmasti. Viime kausina yläviistoon osoittanut kehityskäyrä kuitenkin vaikutti hieman pysähtyneen ja kehitysaskeleita ei näyttänyt tulevan. Simppelillä peruspelaamisella ja vahvalla kaksinkamppailulla täytti oman paikkansa miehistössä, mutta ehkä maisemanvaihdos voisi piristää Piipposen uraa.
Mikko Kuukka, 24 ottelua, 0+3=3, -15
Arvosana: 6
Liigakonkari tuli tilkitsemään puolustuspäätä joulukuussa kiekkoiltuaan alkukauden Iso-Britanniassa. Esityksistä jäi hieman kaksijakoiset ajatukset. Parhaimmillaan Kuukka oli kaivattu johtohahmo puolustuspäässä ja näytti esimerkkiä nuoremmilleen pistämällä kroppaa likoon, mutta suoritustaso vaihteli liiaksi pelien välillä.
Aleksandr Jakovenko, 36 ottelua, 5+16=21, -11
Arvosana: 9
Ensimmäinen kausi Suomessa oli Jakovenkolta nappisuoritus. Venäläispuolustaja pelasi alusta alkaen ennakkoluulottomasti kiekon kanssa ja pienestä koostaan huolimatta väänsi laitojen lähelläkin hyvin. Nousi lopulta joukkueen johtavaksi puolustajaksi ja oli ryhmän toiseksi tehokkain puolustaja 21 tehopisteellään. Siirtyi loppukaudeksi lainalle Sveitsin pääsarjaan, mutta palaa tulevaksi kaudeksi Jukureihin sopimuksen mukaisesti.
Axel Rindell, 47 ottelua, 6+16=22, -19
Arvosana: 8
Rindell oli yksi kauden suurimmista yllättäjistä. Puolustajan oletettiin pelaavan vielä suurimman osan ajasta A-nuorissa, mutta nuorukainen osoitti harjoitusotteluista lähtien kuuluvansa liigamiehistöön. Rindellin pelaaminen kiekon kanssa oli rohkeaa ja hän aiheutti älykkäillä syötöillään sekä hienoilla yksilösuorituksillaan uhkaa hyökkäyspäässä. Toisaalta rohkeat ratkaisut aiheuttivat välillä vaaratilanteita myös omassa päässä. Puolustuspelaaminen on myös toinen selvä kehityksen kohde Rindellin pelaamisessa.
Jaakko Haarti, 16 ottelua, 0+2=2, -3
Arvosana: 7
Haarti siirtyi marraskuussa Jukureihin pitkällä sopimuksella. Aloitti A-nuorissa, mutta pääsi liigamiehistön mukaan Marko Kauppisen otettua vetovastuun tammikuussa. Liigapelitkin sujuivat mallikkaasti, sillä Haarti uskalsi pelata vahvuuksillaan, mutta muisti pitää pelin myös yksinkertaisena. Suoritusten pysyessä samalla tasolla myös jatkossa on edessä valoisa tulevaisuus.
Samuel Kemppainen, 20 ottelua, 0+2=2, -6
Arvosana: 7
Kemppainen sai alkukaudesta vastuuta Liigassa ja hän suoriutuikin kelvollisesti, mutta lokakuussa tulleen loukkaantumisen jälkeen pelejä kertyi pääosin A-nuorissa. Kehitettävää älykkäästi pelaavan yleispuolustajan otteissa luonnollisesti vielä on, mutta osoitti jo, että pärjää myös mainiosti liigavauhdissa.
Hyökkääjät
Miika Roine, 56 ottelua, 9+10=19, -25
Arvosana: 6
Joukkueen kapteenin kausi oli iso pettymys. Yrityksen puutteesta Roinetta ei voi syyttää, mutta tehoja joukkueen kärkihyökkääjältä olisi tarvittu huomattavasti enemmän. Roine osui maalipuiden väliin lokakuun jälkeen vain kolmesti ja runkosarjan viimeiset 15 ottelua menivät maaleitta. Joukkueen heikoin tehotilaston lukema ei myöskään mairittele tunnollisena kahden suunnan pelaajana tunnettua hyökkääjää.
Charlie Sarault, 50 ottelua, 8+12=20, -15
Arvosana: 7
Saraultin alkukausi meni totutellessa uuteen ympäristöön, mutta pääsi pelien edetessä paremmin mukaan. Kanadalaiseen tyyliin oli kentällä periksiantamaton ja sitkeä taistelija, mutta tehoja olisi häneltäkin kaivattu lisää. Kausi päättyi ennenaikaisesti ikävään loukkaantumiseen.
Mika Partanen, 56 ottelua, 10+14=24, -7
Arvosana: 6
Joukkueen edelliskauden selvä johtohahmo oli kuin varjo aiemmasta, vaikka pistesaldo kauden päätteeksi kelvollinen olikin. Välähdyksittäin kentällä nähtiin edelliskaudelta tuttua, joukkuetta kannatellutta Partasta, mutta pitkiä jaksoja hyökkääjä vietti täysin varjojen mailla. Monen muun pelaajan tavoin pelasi kauden parhaan jaksonsa runkosarjan lopulla.
Teemu Henritius, 57 ottelua, 8+15=23, -19
Arvosana: 8
Henritius jatkoi tasaisen varmaa suorittamistaan. Sentteriosaston vajauden vuoksi hyökkääjän rooli kasvoi entisestään ja keskimääräinen peliaika nousi viime kaudesta lähes kolmella minuutilla. Henritius myös kiitti saamastaan vastuusta, sillä hän paransi uransa piste-ennätystä jälleen viidellä pisteellä. Monipuolisen pelimiehen palveluksista saadaan nauttia mikkeliläisryhmässä myös seuraavat kaksi kautta.
Jesper Piitulainen, 44 ottelua, 12+16=28, -8
Arvosana: 8
Piitulaisen kausi oli hyvin odotetunlainen. Tehoja syntyi tasaiseen tahtiin ja sen lisäksi väkkärämäisen laitahyökkääjän taisteluasenne kaukalossa oli illasta toiseen ihailtavalla tasolla. Loppukaudesta muodosti Jukurien tehokkaimman hyökkäyskolmikon Henritiuksen ja Mārtiņš Dzierkalsin kanssa. Teki Jukureihin vastikään kaksivuotisen jatkosopimuksen.
Mārtiņš Dzierkals, 39 ottelua, 7+8=15, -8
Arvosana: 7
Latvialaishyökkääjä tuli joukkueeseen hyvin sisään, mutta vahvan alun jälkeen vaipui näkymättömiin pitkäksi aikaa. Rooli vaihteli paljon, eikä hän tuntunut löytävän omaa paikkaansa kokoonpanosta. Vuodenvaihteen jälkeen alkoi kuitenkin saada juonesta kiinni ja vikkelä hyökkääjä olikin yksi kevätkauden suurimmista onnistujista.
Ville Leskinen, 52 ottelua, 8+9=17, -25
Arvosana: 6
Harjoitusottelut antoivat syytä odottaa Leskiseltä läpimurtoa liigatasolla, sillä luistin liikkui kevyesti ja tehoja tuli runsaasti. Pisteitä syntyi vielä runkosarjan alussakin, mutta hyvin äkkiä pistetehtailu tyrehtyi ja hyökkääjä katosi jälleen tasaiseen massaan. Loppukevään otteluissa väläytteli jälleen hieman osaamistaan, mutta kokonaisuutensa kausi oli pettymys. Tehotilastossa Roineen kanssa joukkueen kovin pakkaslukema.
Julius Vähätalo, 58 ottelua, 7+6=13, -15
Arvosana: 6
Edelliskaudella uransa tehokkaimman liigakauden pelanneen Vähätalon kautta ei voi sanoa täysin epäonnistuneeksi, mutta nousujohteisesti sujunut edellissesonki antoi odottaa enemmän päättyneeltä kaudelta. Raamikas hyökkääjä oli alkukaudesta vielä varsin tehokas ja etenkin ylivoimalla iski maalinedustalta useammankin osuman. Ei kuitenkaan kyennyt pitämään tasoaan, vaan kausi kääntyi alavireeseen muun joukkueen tavoin ja pääosin kausi oli tehotonta puurtamista.
Janne Ritamäki, 55 ottelua, 3+6=9, -15
Arvosana: 6
Rämäpäisen laitahyökkääjän osalta mennyt kausi oli vaisu. Ritamäen arvoa ei ole koskaan mitattu tehopisteillä, vaan kova työnteko ja taklauspelaaminen ovat olleet hyökkääjän valttikortteja. Kuluva kausi oli tehojen valossa uran heikoin ja näkymättömän, likaisen työnkin osalta sesongista jäi puolivillainen kuva.
Valtteri Hotakainen, 40 ottelua, 2+6=8, -2
Arvosana: 6
Hotakaisen kausi oli melko identtinen edelliskauden kanssa. Ei varsinaisesti pettänyt, mutta toisaalta onnistumisetkin olivat melko vähissä. Nöyrä taistelija hoiti oman roolinsa melko moitteetta, mutta toisaalta loppukauden esitykset nelosketjussa Partasen ja Julius Rantaeskolan kanssa osoittivat, että hieman enemmänkin hänestä olisi saattanut olla tehojen muodossa saatavissa irti.
Joonas Kalliola, 49 ottelua, 6+1=7, -5
Arvosana: 6
Jukurien monivuotisen runkomiehen rooli oli nelosketjussa ja sen roolin kova tsemppari myös täytti kohtalaisesti. Raamikkaalta Kalliolalta olisi ehkä kaivannut hieman enemmän särmää pelaamiseen, sillä esitykset näyttivät hieman varovaisilta ja sen vuoksi ehkä aivan parasta Kalliolaa ei kaukalossa nähty.
Kristian Tanus, 24 ottelua, 2+6=8, -7
Arvosana: 5
Hyökkääjälupaus tuli jo viime keväänä Jukureihin vuokralle ja väläytteli taitojaan. Harjoituskaudella Tanus oli myös Jukurien parhaimmistoa, mutta runkosarjassa onnistumiset olivat vähissä ja itseluottamus kadoksissa. Hyvin sujuneiden nuorten MM-kisojenkaan jälkeen tahti ei liigapeleissä muuttunut ja rooli pieneni Jukureissa, joten hän palasi ennenaikaisesti jo siirtorajalla Tapparaan.
Vadim Pereskokov, 46 ottelua, 16+18=34, -10
Arvosana: 10
Venäläistaituri oli joukkueen suurimpia valopilkkuja ja kantoi joukkuetta omilla tehoillaan. Tarjosi yleisölle viihdettä upeilla harhautuksillaan, hienoilla syötöillä sekä kylmäpäisillä viimeistelyillä. Rankkarispesialistina hankki myös joukkueelle useamman lisäpisteen voittomaalikilpailuista osumillaan. Tulevaisuus on isommissa ympyröissä ja niitä hän lähti jo katselemaan siirtorajalla, kun siirtyi Sveitsin pääsarjaan.
Heikki Huttunen, 26 ottelua, 0+1=1, -8
Arvosana: 7
Nuoriso-osaston edustaja teki viime kaudella liigadebyyttinsä ja nyt pelejä kertyi jo lähes puolikkaan runkosarjan verran. Tunnollinen joukkuepelaaja pärjäsi mainiosti liigakentilläkin ja liigauran avausmaalikin oli lähellä useampaan otteeseen. Ensi kaudella tarjolla on luultavasti vastuuta vieläkin enemmän.
Julius Rantaeskola, 12 ottelua, 1+1=2, +2
Arvosana: 7
Siirtorajalla joukkuetta täydentämään tullut Rantaeskola pelasi nousujohteisen jakson mikkeliläisryhmässä. Alkuun oli melko näkymätön, mutta viimeisissä peleissä löysi yhteisen sävelen Hotakaisen ja Partasen kanssa. Onnistui iskemään myös liigauransa avausmaalin Kärppiä vastaan.
Henri Nikkanen, 27 ottelua, 0+3=3, -7
Arvosana: 7
Nikkasen alkusyksy kului A-nuorten peleissä, joissa hän tekikin tehoja hyvään tahtiin. Liigapeleihin marraskuussa päästyään esiintyi kaukalossa hyvin. Tehot jäivät kuitenkin vielä vähäisiksi ja seuraava askel olisikin tuoda junioripelien tehot miesten peleihin mukaan. Raamikkaassa keskushyökkääjässä on paljon potentiaalia ja ensi kaudella hän päässee ulosmittaamaan sitä lisää liigakaukaloissa.
Fredric Weigel, 17 ottelua, 2+2=4, -2
Arvosana: 5
Isoin odotuksin Jukureihin saapuneen ruotsalaissentterin kaudesta tuli pannukakku. Harjoituskauden perusteella Weigel vaikutti vielä paljon kaivatulta ratkaisulta ykkössentterin tontille, mutta osoittautui tosipelien koittaessa pahaksi pettymykseksi. Hyökkääjä vaelteli pelin ulkopuolella ja pistesaldo karttui runkosarjassa lopulta vain neljällä pisteellä ennen kuin palasi takaisin kotimaahansa Björklövenin miehistöön.
Jukurien paidan päälleen kauden aikana pukivat lisäksi maalivahdit Eetu Randelin (1 ottelu, 91,30%) ja Valtteri Nousiainen (1 ottelu varamaalivahtina), puolustaja Aku Alho (1 ottelu, 0+0) ja hyökkääjät Kalle Matikainen (2 ottelua, 0+0), Patrik Puistola (7 ottelua, 3+2) ja Konsta Hirvonen (2 ottelua, 0+0).
