Pekka Rinne sai ansaitsemansa kunnian − saa myös patsaan areenalle

NHL / Artikkeli
Pelinumeroa 35 ei enää käytetä Predatorsissa.
Kuva © Getty Images
Pekka Rinteestä tuli perjantain vastaisena yönä ensimmäinen pelaaja, jonka pelinumeron Nashville Predators jäädytti.

Seremoniat pidettiin ennen Dallas Starsia vastaan pelattua ottelua. Organisaation johtohenkilöistä kunniavieraina olivat presidentti ja toimitusjohtaja Sean Henry, pääomistaja Herb Britch, GM David Poile sekä pelaajakollegoista Kimmo Timonen, Shea Weber ja nykyinen Predators-kapteeni Roman Josi.

Pekka Rinteen läheisistä paikalla olivat myös vanhemmat Jukka ja Helena, kaksoissisar Anna, toinen sisar Päivi, kihlattu Erika ja poika Paulus.

Rinteen meriitit pelaajana Nashville Predatorsissa ovat tuttuja, mutta tilaisuudessa tuotiin esiin myös maalivahdin tekemä hyväntekeväisyys, kun hänen ja Weberin luoma 365 Fund, joka toimii yhdessä lastensairaalan kanssa keräten rahaa syöpätutkimukseen. Noin kymmenessä vuodessa tukea on kertynyt yli kolme miljoonaa dollaria.

Rinne palkittiin uransa viimeisen kauden päätteeksi King Clancy Memorial Trophylla humanitäärisen työnsä hyväksi. Suomalaisista saman palkinnon oli aiemmin voittanut Saku Koivu 14 vuotta aiemmin.

Koko Predatorsin historian ajan GM:nä työskennellyt Poile muistutti seuran alkuajoista.

− Kun seura aloitti vuonna 1998 meidän tavoitteemme oli löytää hiomattomia timantteja. Pekka Rinne on eittämättä paras sellainen. Kun kykyjenetsijämme Janne Kekäläinen meni katsomaan Rinnettä, hänen piti olla hallilla aikaisin, jotta näkisi lämmittelyn, koska hän ei ollut edes liigajoukkueensa aloittava maalivahti.

Rinteen asenne teki ison vaikutuksen Poileen. Maalivahti oli aina viimeisen päälle joukkuepelaaja.

− Pekka antoi meidän voittaa jokaisen ottelun, ja omalla tavallaan auttoi luomaan Smashvillesta kiekkokaupungin. Hän ei kuitenkaan ottanut kunniaa voitoista, mutta otti samalla vastuun tappioista.

Poile muistutti myös vuoden 2013 lonkkaleikkauksesta, jonka takia ura oli jopa uhattuna, mutta Rinne palasi kehiin entistä parempana. Uransa viimeisen ottelun Rinne pelasi viime toukokuussa, ja hän poistui kaukalosta tyylillä pitäen nollan Carolina Hurricanesia vastaan.

− Se oli yksi urani huippuhetkistä, ja tuskin areenalla oli monikaan kyynelehtimättä.

Kuva © Getty Images

Myös nykyiseen Predators-kapteeniin Roman Josiin Rinteen asenne teki vaikutuksen:

− Hän on yksi kovimmin työskennelleistä joukkuekavereistani. Jo silloin, kun pelasin vielä AHL:ssä, näin hänen toimintaansa harjoituksissa. Hän taisteli samaan tapaan kuin pudotuspelien seitsemännessä pelissä.

− Olet joukkuepelaaja vailla vertaa, mutta tänään on sinun päiväsi. Ansaitset tämän kaiken, Josi kiitteli.

Rinne aloitti perinteiseen tapaan kiittäen tärkeitä henkilöitä. Hän aloitti kuitenkin Predators-organisaatiosta, ennen kuin eteni läheisiinsä.

− Haluan kiittää omistajaporrasta ja GM Poilea. Jaan tämän hetken kaikkien entisten seuratovereideni kanssa.

− En olisi tässä ilman vanhempieni tukea. Haluan kiittää myös sisariani. Tämä oli perheprojekti, ja myös teidän täytyi tehdä uhrauksia urani eteen.

Pekka Rinteelle maalivahdin paikka oli luonnollinen, ja se muodostui sukulaispojan kautta:

− Pienenä ihailin kotikaupunkini joukkuetta Kärppiä, Suomen maajoukkuetta ja serkkuani Jaria. Hän oli maalivahti, ja sen takia olin varma, että halusin itsekin olla maalivahti.

Rinne ei ollut nuorena supertähti, ja korkeimmalle tasolle nousu otti aikansa.

− En unelmoinut NHL:stä, ja minut varattiin vasta kahdeksannella kierroksella. Nykyään varaustilaisuudessa ei edes ole niin montaa kierrosta.

Rinne otti tappiot pitkälti omaan piikkiinsä, mutta hän piti mielialansa pääosin piilossa.

Kuva © Getty Images

− Monikaan ei nähnyt mielialaani tappioiden jälkeen. Lähinnä vain joukkuekaverini, valmentajat ja Erika.

Rinteen poika Paulus on vasta vuoden ikäinen, joten hänen ymmärryksensä tapahtumista on vielä vähäinen. Maalivahti nostaa silti hänetkin esiin toivoen viettävänsä aikaa hänen kanssaan Bridgestone Arenalla.

− En malta odottaa, että voin tuoda sinut tänne, kertoa tarinoita joukkuekavereistani ja näyttää vanhan miehen numeron 35 roikkuvan katossa.

Rinne nostaa huippuhetkikseen Stanley Cup -finaalit vuonna 2017 sekä uran viimeisen ottelun.

− Olen kokenut paljon hienoja hetkiä. On vaikea uskoa, että debyytistäni Chicago Blackhawksia vastaan on jo 16 vuotta. Yksi ehdottomista huippuhetkistä on vuoden 2017 pudotuspelit, ja erityisesti finaalit.

− Olimme hävinneet kaksi ensimmäistä peliä, kun saavuimme tänne. En ollut pelannut niissä kovinkaan hyvin, mutta ette buuanneet minulle koskaan.

Ura päättyi viime kevääseen. Pudotuspeleissä Rinne ei pelannut, joten viimeiseksi pelatuksi otteluksi jäi runkosarjan päätöspeli.

− En tiennyt silloin, että se tulisi olemaan viimeinen pelini, mutta se mitä tapahtui, teki lopettamispäätöksestäni helpomman.

Nashville Predators on pelannut NHL:ssä alle neljännesvuosisadan, joten seurahistoriassa ei ole vielä kovinkaan paljon legendaarisia pelaajia. Silti, kiekkoinnostus on kaupungissa sellainen, että Nashvillen on helppo nähdä ansainneen kiekkojoukkueen.

− Todistin pienen markkinan seuran nousevan Stanley Cup -kandidaatiksi. Minulle ei ole epäselvää, etteikö nykyinen joukkue pystyisi siihen. Tiedän myös, että jätin torjuntavastuun taitavimmalle maalivahdille, mitä tiedän, Rinne kertoi.

Hän ei maininnut Juuse Sarosta nimeltä, mutta kaikki tiesivät kenestä on kyse.

Puheiden päätteeksi seremonioita johtanut Predatorsin entinen TV-selostaja Pete Weber paljasti, että Rinteen kunniaksi areenalle paljastetaan häntä esittävä patsas ensi kauden aikana.

» Lähetä palautetta toimitukselle