Pekingin Leijonien hyökkääjät: Käsillä ennennäkemätöntä ylitarjontaa – Patrik Laine pääsee optimaaliseen rooliin nauttimaan kyydistä

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Mikko Rantasen ja Sebastian Ahon kisapassit on jo leimattu.
Kuva © Getty Images
Olympiaspekulaatioiden kiihtyessä Jatkoaika valitsi Leijonille hyökkäyksen Pekingin turnaukseen, johon on tarjolla runsaasti vaihtoehtoja ja kovan tason pudokkaita kisakoneesta.

Pekingin miesten olympiakiekkoturnauksen alkuun on aikaa enää reilut kaksi kuukautta, joten nyt on aika miettiä mahdollista Suomen joukkuetta, joka nähdään Kiinan jäillä. Tässä kolmiosaisessa juttusarjassa käydään läpi mahdollinen joukkue pelipaikoittain. Viimeisessä osassa käydään läpi hyökkäys.

Jatkoajan toimittajat Riku Isokoski ja Joni Perälä tekivät valinnat hyökkääjistä ja mahdollisista ketjuista sekä perustelevat tässä skenaariossa ensimmäisenä kisakoneesta ulos jäävien ehdokkaiden tilanteet.

1. ketju: Patrik Laine – Aleksander Barkov – Mikko Rantanen

Isokoski: Barkov ja Rantanen nimettiin itseoikeutetusti joukkueeseen jo lokakuussa, eikä heidän roolejaan tarvitse sen suuremmin perustella. Kummankin supertähden paikat ykkösketjussa näyttävät varmoilta, tosin Barkovin pitää toipua täyteen pelikuntoon taannoisesta polvivammastaan.

Sen sijaan tämän ketjun isoin kysymys löytyy vasemmasta laidasta. Laineen puutteet kokonaisvaltaisessa pelaamisessa ovat varmasti tulleet ilmi, mutta hänellä on kuitenkin siitä huolimatta poikkeuksellinen kyky tehdä maaleja. Tätä erikoisosaamista tarvitaan.

Ajattelen tämän ketjun muodostamisen sitä kautta, että Laine pääsisi "nauttimaan kyydistä" kahden härän vierellä, mikä voi olla hänelle paras mahdollinen vaihtoehto. Tärkeintä olisi miettiä, millä tavalla Laineesta saataisiin maksimaalinen hyöty irti. Koska ketjukaverit ovat huippuluokaa, peli pyörisi pääasiassa hyökkäysalueella ja näin ollen Laine ei joutuisi niin usein vaikeuksiin omassa päässä.

2. ketju: Teuvo Teräväinen – Sebastian Aho – Jesse Puljujärvi

Perälä: Aho on ollut Hurricanesin johtava keskushyökkääjä käytännössä siitä lähtien, kun hän siirtyi NHL:ään syksyllä 2016. Näiden vuosien aikana hänet on usein nähty samassa ketjussa Teräväisen kanssa, ja tämä parivaljakko muodostaa hyvän pohjan kakkosketjulle.

Ketjun kolmanneksi lenkiksi on tarjolla uransa selvästi parasta NHL-kauttaan pelaava Puljujärvi, jonka paikka olympiajoukkueessa oli vielä ennen kauden alkua kaikkea muuta kuin varma.

Mikäli kärkiketjuja halutaan viilata vaikkapa kesken turnauksen, voidaan esimerkiksi kahden kärkiketjun vasempia laitureita päikseen vaihtamalla saada kokoon vuoden 2016 nuorten MM-kisoista tuttu PuLa-Aho-ketju.

Jesse Puljujärvi on kovalla kehityksellään nostanut itsensä lähes varmaksi kisapelaajaksi.
Kuva © Getty Images

3. ketju: Mikael Granlund – Roope Hintz – Kasperi Kapanen

Perälä: Hyökkäyskaluston leveys tulee ehkä parhaiten esiin kolmosketjussa, johon Suomella on asettaa sekä tällä kaudella piste per peli -tahdissa edennyt Granlund että viime kaudella tuon tahdin jopa niukasti ylittänyt Hintz.

Granlund ja Hintz voivat tarvittaessa vaihtaa pelipaikkoja päittäin, ja paikata myös tarvittaessa ylemmissä ketjuissa millä paikalla tahansa. Kapasella ei vielä ole aivan kaavailtujen ketjukaveriensa kaltaisia tehokausia takanaan, mutta hänenkin pistetahdillaan oltaisiin hieman heikompina vuosina oltu suomalaispörssin kärkipäässä.

4. ketju: Artturi Lehkonen – Anton Lundell – Joel Armia

Isokoski: Jukka Jalosen pelitavallinen ajattelu lähtee vahvasti puolustamisen kautta, joten pidän todennäköisenä, että hyökkäykseen rakennetaan yksi selvästi puolustussuuntaan erikoistunut kentällinen.

Lundell oli jo viime keväänä merkittävässä roolissa MM-kisoissa ja vakuuttava meno on jatkunut NHL:ssä. Uskon Lundellin olevan nuoresta iästään huolimatta jo tarpeeksi kypsä ottamaan roolin Leijonien parhaasta kokoonpanosta ja pelillisesti hän istuu hyvin puolustavan ketjun keskelle.

Canadiensin suomalaishyökkääjät Lehkonen ja Armia ovat ennen kaikkea puolustussuuntaan luotettavia pelaajia, joten uskon heidän olevan hyvin vahvoilla kisajoukkueeseen. Kummankin mahdollisuuksia parantaa alivoiman erikoisosaaminen.

Extrat: Joonas Donskoi ja Eetu Luostarinen

Isokoski: Leijonien hyökkäykseen käydään erittäin kovaa kilpailua, sillä peräti 27 suomalaista hyökkääjää on saanut tällä kaudella peliaikaa NHL:ssä, ja lisäksi Euroopasta löytyy monia kansainvälisissä otteluissa korkealla tasolla esiintyneitä nimiä. Lähdetään kuitenkin siitä oletuksesta, että hyökkäys kasataan kokonaan NHL-pelaajista.

Donskoin alku uudessa seurassa on ollut tahmea, mutta toisaalta koko Seattle Kraken on alisuorittanut. Toisaalta Donskoi näytti viime kaudella ajoittain huikealta Colorado Avalanchessa. Joukkueella näyttää olevan iso vaikutus Donskoihin – Avalanchessa hän näytti todellista tasoaan paremmalta, Krakenissa heikommalta. Donskoi olisi etenkin pudotuspelikokemuksensa ansiosta turvallinen valinta ylimääräiseksi hyökkääjäksi, vaikka yhteisiä kokemuksia Jalosen kanssa ei ole.

Joonas Donskoi on yksi mielenkiintoisimmista rajatapauksista hyökkäykseen.
Kuva © Getty Images

Toisen ylimääräisen hyökkääjän paikka menee tässä hahmotelmassa mainion alkukauden pelanneelle Luostariselle, joka on saanut vakiinnutettua paikkansa Panthersin keskikaistalla. Luostarisen kisapaikan puolesta puhuvat monipuolisuus ja hyvällä tasolla oleva puolustusvalmius. Lisäksi pitää muistaa yhteinen kokemus Jalosen kanssa kultakeväältä 2019.

He joutuvat pettymään

Kaapo Kakko

Perälä: Vuoden 2019 varaustilaisuuden toisena pelaajana varattu Kakko ei ole vielä lunastanut kaikkia odotuksia, ja etenkin pistesaldot ovat jääneet pettymyksiksi. Tällä hetkellä ei näytä siltä, että Kakolla olisi asiaa kolmeen ensimmäiseen ketjuun. Asia voi kuitenkin muuttua, jos Kakko saa pistehanat kunnolla auki NHL:ssä.

Nelosketjuun saatetaan mieluummin valita Lehkosen ja Armian tyylisiä puolustuksellisesti parempia laitureita. Ylimääräisten hyökkääjien kisassa Donskoi on puolestaan kerryttänyt reilusti kokemusta pudotuspeleistä, mikä vaikuttanee valinnoissa.

Erik Haula

Perälä: Haula on viime vuosina joutunut vaihtamaan joukkuetta tiuhaan tahtiin. Kesällä Bruinsiin siirtynyt kokenut sentteri on jäänyt uudessa joukkueessaan alempiin ketjuihin.

Kärkisentterien takana taistelu viimeisistä kisapaikoista lähinnä Lundellia ja Luostarista vastaan on tiukkaa, ja Haula jää tuolileikissämme niukasti ilman istumapaikkaa. Täytyy myös muistaa, että Jalosen joukkueessa Haula ei ole koskaan pelannut.

Valtteri Filppula

Perälä: Pitkän NHL-uransa jälkeen Eurooppaan palannut Stanley Cup -voittaja ei välttämättä kauden alkaessa ollut kovin vahva ehdokas olympiajoukkueeseen. Sveitsissä kausi on kuitenkin sujunut piste per peli -tahdissa ja esitykset Karjala-turnauksessa keräsivät kehuja.

Leijonien leveään hyökkäykseen murtautuminen NHL:n ulkopuolelta on todella vaikeaa, mutta Filppulalle se on kuitenkin vielä mahdollista, etenkin jos sentteriosastolle osuu loukkaantumisia.

Valtteri Filppula voi olla Jalosen kokenut jokerikortti nuorehkoon joukkueeseen.
Kuva © Emil Hansson www.HanssonsPhoto.net

Joel Kiviranta

Isokoski: Kiviranta on Jaloselle tuttu mies keväältä 2019, jolloin hän oli yllätysnimenä mukana lopulta tärkeässä roolissa. Nousujohteinen kehitys on kantanut NHL:ään asti, jonne Kiviranta on osoittanut kuuluvansa.

Kiviranta kamppailee lähinnä nelosketjun puolustavista rooleista, mutta kovassa kilpailussa hän jää kokeneempien Armian ja Lehkosen jalkoihin. Lisäksi Kivirannan rooli on tällä kaudella pienentynyt Starsissa aiempaan nähden. Pieni peliaika ja ajoittainen katsomossa istuminen eivät lupaa hyvää kisapaikan saavuttamisessa.

Jesperi Kotkaniemi

Isokoski: Mikä olisi Kotkaniemen rooli tässä joukkueessa? NHL:ssä se on ainakin ollut hakusessa jo useamman vuoden. Tällä kaudella Kotkaniemi siirrettiin laitahyökkääjäksi uudessa joukkueessaan Hurricanesissa, mutta viime aikoina pelipaikka on löytynyt jälleen keskeltä.

Kotkaniemen peliajat ovat jääneet vain reiluun kymmeneen minuuttiin ja tuloksenteko on jäänyt vaisuksi. Keskinkertaiset esitykset ja kysymysmerkit roolista jättävät Kotkaniemen armotta ulos kisakoneesta.

Eeli Tolvanen

Perälä: Tolvanen löi itsensä läpi NHL:ssä viime kaudella ja oli Predatorsin paras maalintekijä ylivoimalla. Hänet olisi ollut helppo kuvitella Leijonien kakkosylivoimassa hieman samankaltaisessa laukojan roolissa, minkä Laine ottanee ykkösviisikossa.

Tälläkin kaudella ylivoimavastuuta on tullut, mutta tehot ovat jääneet puuttumaan, ja samalla Tolvasen osakkeet olympiaspekulaatioissa ovat laskeneet.

Arttu Ruotsalainen

Isokoski: Ruotsalainen kuului viime kevään kisoissa Leijonien parhaimmistoon, ja pelipaikka NHL:ssä on tällä kaudella vakiintunut. Ruotsalaisen eduiksi voi katsoa monipuolisuuden, työmoraalin ja kapeaan kaukalon sopivan suoraviivaisen pelityylin.

Pekingin kisakoneeseen olisi kuitenkin raivattava liian kovia nimiä tieltä, vaikka Ruotsalainen olisikin Jalosen listalla yllättävän korkealla. 

» Lähetä palautetta toimitukselle