Kuva © Pasi Tuomailan kotialbumi

Pasi Tuomaila lopetti jääkiekon 18-vuotiaana ja eli 20 vuotta kadulla narkomaanina – "Ongelmistaan avoimesti kertovat kiekkoilijat ovat esikuvia"

Artikkeli
Uutuuskirja “Huumehelvetti ja paluu kuolemanportilta elämään” kertoo Pasi Tuomailan matkan lupaavasta lätkäjuniorista huumeiden orjaksi ja rikolliseksi. Kirjassa pääsevät ääneen myös perheenjäsenet ja muut läheiset sekä eri viranomaiset.

Pasi Tuomaila oli samaa Kiekkoreippaan 1970-luvun alussa syntyneiden erinomaista junioriryhmää kuin Marko Jantunen, Janne Laukkanen ja Erik Kakko. Tuomailaa on kuitenkin turha etsiä Eliteprospectsistä tai Jääkiekkokirjoista, sillä lahtelaisnuorukainen lopetti kiekkoharrastuksensa jo teini-iässä.

– Kun muistelen kiekkovuosia D-junioreista ylöspäin, niin ajattelen, että minulla oli mahdollisuudet ihan mihin vaan. Kuuluin Lahdessa tällaiseen Tehoryhmään, jossa oli muutamasta ikäluokasta lahjakkaimpia nuoria. Ajatuksena oli, että ison panostuksen jälkeen me olisimme kiinnittyneet edustusjoukkueen toimintaan.

Yksinkertaistettuna lopettamisen syy oli päihteet, mutta Tuomaila muistelee taustalla olleen muutakin.

– Se viimeinen puristus jäi ottamatta ja näin jälkikäteen ajattelen, että treenaamiseen olisi silloin pitänyt panostaa enemmän ja siinä olin laiska. Teini-iässä alkoi muut asiat kiinnostaa ja viikonloppuisin oli paljon bileitä. Sitä pidettiin normaalina eikä meidän juomiseen mitenkään puututtu. Itsekään en siinä kohtaa ymmärtänyt, että pelaan pikkuhiljaa itseäni pois joukkueesta.

– 18-vuotiaana lopetin kiekkoilun ja jälkeenpäin olen katunut, että luovutin liian helpolla. Olisi pitänyt tehdä enemmän, mutta ei riittänyt kärsivällisyys. Päihde oli jo siinä kohtaa lähtenyt ohjaamaan valintojani ja toivonkin, että siihen juomiseen olisi puututtu ja asetettu rajoja.

Tuomaila on nykyään Avominnen Lahden-päihdeklinikalla vastaava ohjaaja, mutta taustalla on 20 vuotta kestänyt huumehelvetti ja ihmeen veroinen toipuminen takaisin elävien kirjoihin. Uutuuskirja “Huumehelvetti ja paluu kuolemanportilta elämään” kertoo Tuomailan tarinan huikean rehellisesti ja monesta näkökulmasta.

Uutuuskirja tarjoilee poikkeuksellisen monipuolisen näkökulman päihderiippuvuuteen.
Uutuuskirja tarjoilee poikkeuksellisen monipuolisen näkökulman päihderiippuvuuteen.
Kuva © Basam Books

– Pasin tarina tulee kirjan tarjoamana kokonaisuudessaan kuulluksi. Kirjassa on mukana Pasin äiti, molemmat pojat, hyviä ystäviä sekä joukko asiantuntijoita. Näin päihteet sekä huumeet tulevat monesta eri näkökulmasta käsiteltyä ja siten lisäämme ihmisten sekä toivottavasti myös päättäjien tietoisuutta näistä asioista, kommentoi kirjoittaja Kirsikka Ranta-Kallio.

Toiveikas viesti

Tuomailan mukaan kirjassa ei haluttu glamorisoida huumeiden käyttöä tai rikollista elämäntapaa, vaan tavoitteena oli kertoa rehellisesti, mitä se vaatii, että saa päivittäin hankittua lisää aineita.

Yksityiskohtaiset kuvaukset päihdekäytöstä, rikollisuudesta, kodittomuudesta, fyysisen ja psyykkisen terveyden menetyksestä ovat pysäyttäviä ja järkyttäviä, mutta Tuomailan selviytyminen antaa toivoa kaikille saman ongelman kanssa kamppaileville.

– Toivon antaminen perheisiin on kirjan keskeinen viesti, koska toivottomuus on niin tiukassa perheissä, joiden joku jäsen on päihderiippuvainen. Minulle tulevat yhteydenotot ovat yleensä sen sisältöisiä, että meidän poika tai meidän isä ei selviä tästä, eikä tunnu olevan mitään konstia, mitä voisi kokeilla. Kirjan avulla voi löytyä uutta näkökulmaa ja myös konkreettisia keinoja, Tuomaila kokee.

Teini-iässä alkoi viikonloppuisin olla paljon bileitä. Sitä pidettiin normaalina eikä meidän juomiseen mitenkään puututtu.

Kirjailija Ranta-Kallio on samoilla linjoilla.

– Mielestäni Pasin koko elämän tarinan opetus on se, että vaikka kuinka pohjalla olet, eikä ole enää voimia eikä toivoa päästä ylös pohjalta, niin koskaan ei pidä luovuttaa. Pasin tie johti lätkaharrastuksesta huumeideen käyttöön, vakavaan sairastumiseen, raitistumiseen ja lopulta Lahden kaupunginvaltuustoon. Tätä matkaa esimerkiksi varatuomari Kari Aarrevuo kutsuu kirjassa ihmeeksi.

Tuomailan tarina oli tärkeä muistutus toivosta myös kaltaiselleni paatuneelle päihdepsykiatrian osaston hoitajalle, sillä päihderiippuvuudesta toipumista pääsee todistamaan selvästi harvemmin kuin uusia sairastumisia.

Kiekkouransa keskeyttänyt Tuomaila suhtautuu toiveikkaasti myös tämän päivän jääkiekkokulttuuriin.

– Koen, että nuorten kanssa päihteistä puhutaan enemmän. Se alkaa nuuskan käytöstä, ja varhaisessa vaiheessa aletaan antaa tietoa huumausaineista ja lääkkeistä, myös vanhemmille. Keskusteleminen vanhempien kanssa on lisääntynyt valtavasti muutamassa vuosikymmenessä.

– Nuorille asetetaan tänä päivänä paljon tiukemmat rajat, ja ajatus lähtee siitä, kun tiedostetaan, mihin päihdekokeilut voivat pahimmillaan johtaa. Näen tämän asian myös niin, että joukkueilla on vastuu pitää huolta nuorista pelaajistaan.

Tuomailan raitistumista kuvataan kirjassa ihmeeksi.
Kuva © Pasi Tuomailan kotialbumi

Muutosta päihdepolitiikkaan

Tuomaila on entinen päihdekäyttäjä ja nykyään päihdetyön ammattilainen sekä Lahden kaupunginvaltuutettu, joten hänellä riittää näkemystä suomalaisesta päihdepolitiikasta.

– Suomessa on päihdehoitoa tarjolla, mutta se ei ole kaikkien saatavilla. Ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa, ja paljon riippuu, missä päin ihminen asuu ja mitä kunnalla on tarjota, Tuomaila kuvaa nykytilaa.

– Myös ihmisen oma varallisuus vaikuttaa: toisilla on mahdollisuus kustantaa itse tehokas hoito ja toiset joutuvat tyytymään siihen, mitä kunta tarjoaa, mikä ei välttämättä ole yksilölle soveltuvaa hoitoa, mutta sitä on käytettävä, koska kunnalla on sopimus tietyn palveluntarjoajan kanssa.

Myös Ranta-Kallion mukaan päihdehoidon kehittäminen on yksi uutuuskirjan tarkoituksista.

Pasin koko elämän tarinan opetus on se, että vaikka kuinka pohjalla, koskaan ei pidä luovuttaa.

– Olemme saaneet mediasta lukea, kuinka päihteiden käyttö on lisääntynyt ja yhä nuorempien keskuudessa. Nuorten hyvinvointia tulisi pystyä parantamaan niin, että heillä olisi mielekästä tekemistä ja terveitä elämäntapoja tukevia harrastuksia. 

Tuomaila on huolissaan myös avun löytämisen vaikeudesta.

− Kun päihderiippuvainen kokee tarvitsevansa apua, on hänellä kriisitilanne, josta on vaikea päästä eteenpäin. Jos silloin ei saa apua helposti ja nopeasti, päihdeongelmainen ihminen kärsimättömyydessään herkästi luovuttaa ja palaa tuttuun elämäntapaan.

Ranta-Kallio ja Tuomaila haluavat kirjalla herätellä yhteiskunnallista keskustelua.

– Silloin, kun kirjaprojektia aloitettiin ja mietittiin, mitä kaikkea otetaan mukaan, halusin tehdä näkyväksi, että päihderiippuvuus ei ole vain yksilön sairaus. Kirjassani on mukana omat lapseni ja äitini eli läheisimmät ihmiseni, Tuomaila luettelee.

– Läheisten on äärettömän tärkeä muistaa, etteivät he ajaisi itseään loppuun käyttäjän rinnalla, vaan hakisivat apua omaan jaksamiseensa. Tämän opin Pasin tarinan kautta sekä mutta vielä syvemmin Pasin äidin tarinan kautta, kommentoi puolestaan Ranta-Kallio.

Tavoite on myös lisätä ihmisten ymmärrystä riippuvuussairaudesta.

– Mielestäni lukija voi oppia kirjasta sen, ettei kukaan ihminen päätä alkaa käyttää päihteitä tai huumeita. Jokaisella ihmisellä on se oma syy, mikä johtaa käyttämiseen. Mutta jokaisella käyttäjällä on myös mahdollisuus selvitä, kun hän saa hyvää päihdehoitoa sekä tukea päihteettömään elämään, Ranta-Kallio mainitsee.

– Koko yhteiskunnan asenne päihteisiin on myös muuttunut myönteisemmäksi ja sallivammaksi. Ajatellaan, että ne päihderiippuvuuden pahimmat puolet eivät voi tapahtua minulle, vaan ne koskevat ihan muita. Todellisuudessa emme voi tietää, kuka sairastuu ja kuka ei, Tuomaila kuvaa havaintojaan päihteisiin suhtautumisesta.

Tuomaila kehottaa lukemaan kirjan sillä mielellä, että asia voi koskettaa jostain näkökulmasta ihan ketä tahansa.

– Haluan avointa ja rehellistä keskustelua, koska jos ongelmista ei puhuta, ne vain kasaantuvat. Toivoisin, että ihmisten kynnys hakea apua madaltuisi ja päihderiippuvuuden stigma poistuisi, Tuomaila nostaa esiin.

– Syyllisten hakemisesta ei ole hyötyä, vaan pitäisi etsiä ratkaisuja. Tarvitaan uskallusta reagoida nopeasti ja tarvitaan ihmisiä, joilta hakea apua, sillä ongelmat vain pahenevat, jos niihin ei puututa. Ja tästä kirjasta löytyy keinoja, joita voi käyttää, jos havaitsee tai epäilee lähipiirissään päihteiden käyttöä.

Päihdetyötä jo vuosia tehnyt Tuomaila syventää auttamistyötään kirjallaan.
Kuva © Pasi Tuomailan kotialbumi

“Iso voimavara, että riippuvuussairauden kanssa tullaan avoimesti esiin”

Tuomaila on Avominnen työntekijänä tottunut luennoimaan päihde-elämästään ja toipumisestaan, mutta kirjan mittakaava on aivan erilainen. Läheisille ei välttämättä ole hyväksi tietää tarkkaan, kuinka päihderiippuvainen elää.

– Nyt ymmärrän, kuinka iso asia on ollut avata omaa elämää perusteellisesti ja rehellisesti. Läheisilleni kirjaprosessi on nostanut tunteita ja muistoja, jotka olivat jo unohtuneet. Toisaalta kirjan lukeminen avasi äidilleni esimerkiksi asioita, joita hän ei elämästäni ja elinolosuhteistani edes tiennyt, ja olen pyrkinyt äitiäni ja muita läheisiäni suojelemaan.

Lukijaa ei kirjassa säästetä epämukaviltakaan yksityiskohdilta.

– Myös seuraukset, kuten C-hepatiitti, psyykkinen oireilu ja massiivinen yksinäisyys haluttiin tehdä näkyväksi. Esimerkiksi Katiska-vyyhdin ympärillä on luotu kuvaa makeasta elämästä uima-altaan reunalla, mutta siinä ei tule näkyviin, millaista huumeiden käyttäjän arki on, Tuomaila kertaa menneisyyttään.

Ajatellaan, että ne päihderiippuvuuden pahimmat puolet eivät voi tapahtua minulle, vaan ne koskevat ihan muita. Todellisuudessa emme voi tietää, kuka sairastuu ja kuka ei.

– Huumeita käyttäessä ei saavuta mitään, vaan joutuu elämään kadulla, tekemään rikoksia ja elämään erossa perheestään. Elämältä putoaa pohja, mutta siihenkin sopeutuu ja oppii selviytymään. Elämä päihteen orjana on äärimmäisen surullista ja yksinäistä.

Kirjan kirjoittaminen ei ole mahdollista kuin harvoille, mutta vastaavaa systemaattista elämäntarinan koostamista käytetään hoitomuotona.

– Avominnen perushoitojaksolla käydään asiakkaan kanssa läpi päihteidenkäytön syyt ja seuraukset eli mitä se on aiheuttanut itselle ja läheisille, miten se on vaikeuttanut töitä, opiskelua tai talouden hoitoa. Siitä alkaa muodostua niin sanottu päihde-elämäkerta, jossa käsitellään ensimmäiset päihdekokeilut ja millaisia tuntemuksia silloin syntyi, Tuomaila kertoo.

– Sitten edetään miettimään, miten päihde on alkanut ohjata elämää ja valintoja, miten elämä on muuttunut päihteen takia ja mistä on joutunut luopumaan. Eli me luodaan hoidossa perustaa elämäkerralle, joka ei tietenkään ole mittakaavaltaan samanlainen kuin kirjassa, mutta se toimii hyvänä työkaluna jatkoa ajatellen.

Päihde-elämäkerrastaan käyttäjä voi esimerkiksi havaita, että hän on kokeillut kohtuukäyttöä monta kertaa, mutta aina se on karannut hallinnasta.

– Tällaisen kokemuksellisen työkalun avulla päihderiippuvainen voi miettiä ja kokeilla uusia keinoja päästä ongelmiensa yli, ja me käytämme sitä täällä hoidossa. Avominnen hoito perustuu myös riippuvuuden sairauskäsitykseen, eikä kukaan sovitusti kotiutuva voi sanoa, ettei olisi kuullut sairauskäsityksestä. Hoidon tarkoituksena on, että ihmiset ymmärtävät, millainen sairaus päihderiippuvuus on ja miten se vaikuttaa omaan ja läheisten elämään.

Avominnellä on hoitoonohjaussopimukset Liiga Alumnin ja Liigan sekä pelaajayhdistys SJRY:n kanssa, mutta Tuomaila hoiti aikoinaan myös Marko Jantusen päihdehoitoon.

– Sairaudessa ei ole mitään hävettävää, vaan ongelmistaan avoimesti kertovat kiekkoilijat ovat päinvastoin esikuvia.

Kiekkoilijoiden avoimuus mielenterveys- tai päihdeongelmistaan on Tuomailan mielestä erittäin tervetullut ilmiö.

– On iso voimavara, että riippuvuussairauden tai mielenterveysongelman kanssa tullaan avoimesti esiin, mikä vähentää stigmaa ja madaltaa kynnystä seuraavan yksilön avoimuudelle. Ja on todella hyvä, että media nostaa entisten ja nykyisten kiekkoilijoiden tarinoita esiin, oli sitten kyse päihderiippuvuudesta, mielenterveysongelmasta tai peliriippuvuudesta.

Tuomaila kehottaa lukemaan kirjaa sillä mielellä, että tämä saattaa koskettaa jossain vaiheessa ihan ketä tahansa.
Tuomaila kehottaa lukemaan kirjaa sillä mielellä, että tämä saattaa koskettaa jossain vaiheessa ihan ketä tahansa.
Kuva © Pasi Tuomailan kotialbumi

– Vaikeneminen ei poista ongelmia, eikä päihderiippuvuus tai psyykkinen sairaus ole yksilön tai joukkueen vika. Kun asioista puhutaan avoimesti, pelaajien on helpompi hakea apua.

“Kirjassa on jokaiselle jotakin”

– Muistan, kuinka näin Jantusen Markosta lööppejä ja ajattelin ylpeänä mielessäni, että mä tunnen sen, se on mun kaveri. Sitten, kun näin juttuja, että Marko oli kärähtänyt ratista, ajattelin empaattisesti, että nyt mun kaverilla menee tosi huonosti.

Tuomaila seurasi vanhojen pelikavereidensa uria ja mietti, että heillä on asiat kunnossa ja miksi hän on tällaisessa jamassa.

– Silloin tuli ajatus, että elämässä olis pakko saada jokin muutos aikaan, mutta ne oli tosi hetkellisiä ajatuksia.

Päihdekokeilu ei johda jokaista lätkäjunioria kodittomaksi rikolliseksi, kuten Tuomailan, mutta riski on olemassa ja joidenkin kohdalla riski konkretisoituu. Tuomaila näkeekin kirjansa sopivan lähes kaikille: läheisille, oppilaitoksiin, poliisille työkaluksi.

HUUMEITA KÄYTTÄESSÄ EI SAAVUTA MITÄÄN, VAAN JOUTUU ELÄMÄÄN KADULLA JA EROSSA PERHEESTÄÄN. ELÄMÄ PÄIHTEEN ORJANA ON ÄÄRIMMÄISEN SURULLISTA JA YKSINÄISTÄ.

– Kirjassa on jokaiselle jotakin. Olen saanut esimerkiksi kahdelta poliisimieheltä palautetta, kuinka arvokasta on tietää, että vaikeimmatkin tapaukset voivat selviytyä ja millä keinoin. 

– Toivon, että kirja lisää ihmisten tietoisuutta huumeista varsinkin nuorten keskuudessa, Ranta-Kallio ajattelee kirjastaan.

Kirjan tarinat opettivat Ranta-Kalliolle ilmiöstä paljon, ja hän uskoo myös lukijan ymmärryksen lisääntymiseen.

– Voisin kertoa loputtomiin, mitä opin kirjasta. Poliisi antaa kirjassa hyviä ohjeita siihen, miten nuoren muuttuneeseen käytökseen voi kiinnittää huomiota. Jantusen rajusta tarinasta opin muun muassa sen, että ensin pitää raitistua ja sen jälkeen alkaa laittaa omia asioitaan kuntoon.

Raitistuminen onkin kirjan keskeisin viesti.

– Pasi ja Marko ovat vetäneet yhdessä eri kaupungeissa Läpi helvetin -luentoja ja heidän yhteinen painava viesti nuorille on: ”Sinä nuori, valitse päihteetön elämä!”

» Lähetä palautetta toimitukselle