Capitals ja Islanders tositoimissa.
Kuva © Getty Images

Palkkakatto on monimutkaisempi asia kuin olet luullut – Tässä kaikki olennainen NHL:n teknisistä säännöistä

Artikkeli
Oletko koskaan pohtinut, miten NHL:n käyttämä palkkakatto oikeasti toimii? Mitä sopimuksen ulosostosta seuraa ja kuka voi olla rajoittamaton vapaa agentti? Jatkoaika kokosi yhteen käsikirjan NHL:n teknisten sääntöjen ymmärtämiseksi.

Palkkakatto

NHL:ssä on ollut käytössä palkkakatto kaudesta 2005–2006 lähtien. Kyseinen summa asettaa katon joukkueiden rahankäytölle yhtä kautta kohden.

Ensimmäisellä kaudella palkkakatto asetettiin 39 miljoonaan dollariin. Liigan rahavirrat ovat kasvaneet kohisten vuosien aikana ja palkkakatto on noussut jokaisena vuonna aina vuoteen 2020 asti. Katto on kasvanut vuosittain keskimäärin seitsemän prosenttia, yhteensä 104 prosenttia edellisten 15 vuoden aikana. Kasvu päättyy tulevalla kaudella, kun palkkakatto pysyy 81,5 miljoonassa.  

Työsopimuksen mukaisesti yhden pelaajan osuus koko palkkakatosta saa olla 20 prosenttia, joten ensi kaudella NHL-pelaajan maksimipalkka on 16,3 miljoonaa dollaria. Minimipalkka on noussut vuosien aikana huomattavasti vähemmän, ensi kaudella se on 700 000 dollaria.

Työsopimus määrittää myös palkkalattian eli rahasumman, jonka jokaisen joukkueen pitää vähintään käyttää joukkueen rakentamiseen. Lattian ylittäminen ei tuota vaikeuksia suurimmalle osalle joukkueista, mutta sillä estetään tahallinen häviäminen parempien varausvuorojen toivossa. Viime kaudella palkkalattia oli 60,2 miljoonaa dollaria.

Yksittäisen pelaajan uuden sopimuksen kohdalla ilmoitetaan sopimuksen keskiarvo vuotta kohden. Jos pelaaja X tekee neljän vuoden sopimuksen, jonka arvo on yhteensä 10 miljonaa dollaria, hän vie 2,5 miljoonaa dollaria palkkakatosta seuraavien neljän kauden aikana. Pelaajan palkka voi kuitenkin vaihdella kausien aikana ja olla alussa huomattavasti suurempi.

Bonukset

Suoritusbonuksia sisältäviä sopimuksia voidaan antaa tulokkaille, yli 400 NHL-ottelua pelanneille pelaajille ja yli 100 päivää loukkaantumislistalla olleille pelaajille. Myös yli 35-vuotiaille pelaajille, jotka pelaavat yhden vuoden mittaisella sopimuksella, voidaan antaa suoritusbonuksia.

Suoritusbonukset jaetaan kahteen eri kategoriaan, A- ja B-luokan suorituksiin. A-luokkaan kuuluu kuusi eri suoritusta, joista enintään neljä lasketaan pelaajan ansaitsemiin tuloihin. Jokainen suoritus tuo 212 500 dollaria lisää pelaajan lompakkoon.

A-luokan suoritukset ovat:
1) 20 maalia
2) 35 syöttöä
3) 60 pistettä
4) Vähintään kuudenneksi eniten jääaikaa omassa joukkueessa (vähentään 42 ottelua)
5) Vähintään kuudenneksi paras +/- -tilasto omassa joukkueessa (vähintään 42 ottelua)
6) 0,73 pisteen keskiarvo ottelua kohden (min. 42 ottelua).

B-luokan suoritukset jaetaan kolmeen eri ryhmään, mutta mikä tahansa onnistunut suoritus takaa pelaajalle täyden bonuksen eli kaksi miljoonaa dollaria.

B-luokan suoritukset ovat:
1) Sijoittuminen liigan kymmenen parhaan joukkoon jossain näistä kategorioista: maalit, syötöt, pisteet tai pistekeskiarvo ottelua kohden
2) Hart-, Selke-, Rocket Richard- tai Conn Smythe -palkinnon voitto
3) Valinta liigan ensimmäiseen tai toiseen tähdistökentälliseen.

Työsopimuksen mukaisesti joukkueet voivat maksaa bonuksia 7,5 prosenttia palkkakatosta ilman, että niitä lasketaan itse palkkakattoon. 81,5 miljoonan palkkakatolla kyseinen numero on hiukan yli kuusi miljoonaa. Jos kyseinen summan ylittyy, vievät ylimenneet bonukset tilaa palkkakatosta.

Kaapo Kakko ja Jack Hughes pelaavat molemmat tulokassopimuksen alla.
Kuva © Getty Images

Tulokassopimukset

Kaikkien alle 25-vuotiaiden pelaajien ensimmäinen sopimus on tulokassopimus. Kyseisen sopimuksen arvo on enimmillään 925 000 dollaria ja se on aina kaksisuuntainen. Tulokassopimusten pituus riippuu pelaajan iästä sopimuksen allekirjoitushetkenä. 18–21-vuotiaille sopimus on kolmivuotinen, 22–23-vuotiaille kaksivuotinen ja 24-vuotiaille vain vuoden mittainen.

Lisätienestejä voi kuitenkin ansaita allekirjoitus- ja suoritusbonuksilla. Allekirjoitusbonus voi olla tulokassopimuksessa kymmenen prosenttia koko sopimuksen arvosta, enimmillään siis 92 500 dollaria.

Siirtolista

Siirtolistasäännöt astuvat voimaan 12 päivää ennen NHL-kauden alkua ja ovat voimassa jokaisen joukkueen kauden loppuun. Muuna aikoina säännöt eivät ole voimassa ja siirtoja voi tehdä vapaasti.

Joukkue voi altistaa pelaajan siirtolistalle, vaikka sillä ei olisi aikomusta lähettää pelaajaa AHL:ään. Tällä pyritään usein pääsemään eroon pelaajasta tapauksissa, joissa toiset joukkueet eivät ole olleet valmiita antamaan vaihdossa mitään.

Jos pelaajaa ei poimita siirtolistalta, joukkue voi valita, pitääkö pelaajan NHL:ssä vai lähettääkö hänet alas AHL:ään. Ne pelaajat, jotka on altistettu siirtolistalle eikä heidän oikeuksiaan ole vaadittu muiden joukkueiden taholta, voidaan lähettää suoraan AHL:ään ilman uutta altistamista siirtolistalle 30 päivän ajan.

Siirtolistasäännöt eivät koske kaikkia pelaajia. CBA:n kohdassa 13.4 määritellään ne pelaajat, joita säännöt eivät koske. Tähän vaikuttavat pelaajan ikä ensimmäisen NHL-sopimuksen allekirjoituksen ajankohtana, kaudet NHL:ssä ja pelatut ottelut NHL:ssä.

Maalivahdeille pelien määrä ja pelatut kaudet on määritelty erikseen. Kaikki pelaajat ovat kuitenkin ensimmäisen NHL-kautensa suojattuja siirtolistasäännöiltä. Esimerkiksi 20-vuotias kenttäpelaaja on suojattu säännöltä kolme kautta tai 160 NHL-peliä riippuen siitä, kumpi saavutetaan ensin.

Jos pelaaja kuuluu siirtolistasääntöjen piiriin, häntä ei voi lähettää AHL:ään tai kutsua NHL-joukkueeseen alasarjasta ilman, että hänet on laitettu siirtolistalle. Kun pelaaja altistetaan listalle, muilla joukkueilla on mahdollisuus esittää vaatimus ("waiver claim") saada kyseisen pelaajan oikeudet ilman siirtokorvausta.

Pelaajan sopimus siirtyy vaatimuksen hyväksytysti tehneelle joukkueelle. Myös pelaajan palkkakattoon ("salary cap") vaikuttava jäljellä oleva laskennallinen palkkasumma ("cap hit") siirtyy kaappaajan nimiin. Toisin sanoen kaappausta ei voi tehdä, jos pelaajan sopimus ei mahdu palkkakaton alle.

Yli 35-vuotiaiden pelaajien sopimukset

Jos yli 35-vuotias pelaaja solmii monivuotisen sopimuksen, se lasketaan palkkakattoon, vaikka kyseinen pelaaja lopettaisikin uransa jo ennen sopimuksen päättymistä. Jos yli 35-vuotias pelaaja laitetaan siirtolistalle ja hän päätyy tätä kautta AHL:ään, laskee hänen osuutensa palkkakatossa 100 000 dollarilla.

Rajoitetut vapaat agentit

Rajoitettujen vapaiden agenttien, eli RFA-pelaajien, oikeudet kuuluvat seuroille, eivätkä he voi neuvotella vapaasti uudesta sopimuksesta uuden seuran kanssa. Kaikki alle 27-vuotiaat pelaajat ovat lähtökohtaisesti RFA-pelaajia. Poikkeus sääntöön on tilanne, jossa pelaajan nykyinen seura ei anna pelaajalle sääntöjenmukaista sopimustarjousta.

Muut seurat voivat tarjota RFA-pelaajalle sopimusta ja kyseinen toimenpide tunnetaan "offer sheet" -termillä. Jos pelaajan nykyinen joukkue haluaa pitää pelaajan itsellään, on sen maksettava toisen joukkueen tarjoama summa pelaajalle.

Jos nykyinen joukkue ei halua maksaa kyseistä summaa, tarjouksen tehnyt joukkue saa pelaajan itselleen. Pelaajansa menettänyt seura saa kaupasta kuitenkin korvauksen, joka vaihtelee yhdestä kolmannen kierroksen varauksesta aina neljään ensimmäisen kierroksen varaukseen.

Välimieskäsittely

Jos RFA-pelaaja ja joukkue eivät pääse yhteisymmärrykseen uudesta sopimuksesta, voidaan tilanteeseen hakea ratkaisu puolueettoman välimieskäsittelijän kautta. Käsittelyä voivat hakea pelaajat, joilla on NHL-kokemusta vähintään neljä kautta.

Käsittelyssä molemmat osapuolet – pelaaja ja joukkue – esittävät omat näkemyksensä tulevan sopimuksen arvosta. Vertailussa ovat usein samankaltaisten pelaajien sopimukset ja niiden arvo. Välimies antaa oman arvionsa sopimuksen arvosta, ja jos joukkue ei suostu maksamaan sitä, RFA-pelaajasta tulee rajoittamaton vapaa agentti.

Ulosostot

Ulososotot ovat yksi nyky-NHL:n monimutkaisimmista toimenpiteistä, joihin sisältyy paljon matematiikkaa. Alle 26-vuotiaan pelaajan sopimuksesta voidaan ostaa ulos yksi kolmasosa, yli 26-vuotiaan kaksi kolmasosaa. Ulosostetun pelaajan osuus palkkakatosta pienenee, mutta se säilyy palkkakatossa puolet alkuperäistä pidempään.

Esimerkkinä voidaan käyttää ruotsalaismaalivahti Henrik Lundqvistin ulosostoa. Lundqvistin sopimusta New York Rangersin kanssa oli jäljellä yksi kausi, kun joukkue päätti ostaa maalivahdin ulos. Nyt Lundqvistin osuus on palkkakatosta aikaisempaa pienempi, mutta se jaetaan seuraavalle kahdelle kaudelle. 

Henrik Lundqvistin ura Rangersissa päättyi ulosostoon.
Kuva © Getty Images

Siirtoraja

NHL:n siirtoraja on yleensä kuusi viikkoa ennen runkosarjan päättymistä. NHL-joukkueet saavat edelleen tehdä kauppoja siirtoikkunan sulkeutumisen jälkeenkin, mutta pelaajat eivät saa edustaa uusia joukkueitaan pudotuspeleissä.

Siirtokielto sopimuksessa

Pelaajan sopimuksessa voi olla kahdenlaisia siirtoja estäviä pykäliä. Kaikenlaiset siirrot estävä "No movement clause" eli NMC estää pelaajan kauppaamisen ja hänen siirtämisensä AHL:ään. NMC-pykälän omistavat pelaajat pitää suojata myös automaattisesti ensi kesän laajennusvaraustilaisuudessa. 

Siirrot estävät "No trade clause" eli NTC ei estä pelaajan siirtämistä AHL:ään. Pelaajat voivat neuvotella itselleen myös listan joukkueista, joihin heitä ei saa kaupata.

Sopimusten määrä

Jokaisella NHL-joukkueella voi olla kauden aikana maksimissaan 50 sopimuspelaajaa. Tähän lukuun lasketaan kaikki NHL:ssä, AHL:ssä ja ECHL:ssä pelaavat pelaajat.

» Lähetä palautetta toimitukselle