RIGA, LATVIA - JUNE 06: Owen Power #25 of Canada and Team Canada celebrate with trophy after the 2021 IIHF Ice Hockey World Championship Gold Medal Game game between Finalist 1 and Finalist 2 at Arena Riga on June 6, 2021 in Riga, Latvia. (Photo by Eye
Kuva © Getty Images

Owen Powerista on tulossa NHL-historian 15. varaustilaisuuden ensimmäisenä valittu puolustaja – Aiempien joukossa supertähti ja superfloppeja

Artikkeli
Buffalo Sabresin Rasmus Dahlin on viimeisin ensimmäisenä varattu puolustaja, ja Owen Powerista ennakoidaan ruotsalaisen joukkuekaveria. Tässä jutussa käydään läpi kaikki aikaisemmat ykkösvarauksina otetut puolustajat.

NHL:n todennäköisesti kaikkien aikojen paras puolustaja – kahdeksankertainen Norris Trophy -voittaja ja historian ainoa NHL:n pistepörssin voittanut puolustaja – Bobby Orr nousi NHL:ään varaamattomana pelaajana. Puolustajien kaikkien aikojen pistekärki Ray Bourque varattiin kahdeksannella vuorolla vuonna 1979. Orrin lisäksi ainoa Hart Trophylla palkittu puolustaja Chris Pronger valittiin varaustilaisuuden toisena pelaajana vuonna 1993.

Tämän kesän varaustilaisuuden ykkösvaraukseksi ennakoidaan melko yksimielisesti isokokoista puolustajaa Owen Poweria, joka pääsi keväällä Kanadan paidassa jo MM-kisoihin. Siispä on syytä luoda katsaus aiempiin ensimmäisenä varattuihin puolustajiin ja heidän NHL-uriinsa.

Rasmus Dahlin, Buffalo Sabres

Viimeisin ykkösenä varattu puolustaja on ruotsalainen Dahlin, jonka Sabres valitsi vuonna 2018 ennen Andrei Svetšnikovia ja Jesperi Kotkaniemeä. Jo NHL-varaustaan edeltävällä kaudella erinomaisena luistelijana tunnettu puolustaja keräsi 41 SHL-pelissä tehot 7+13, ja hänet arvioitiin yleisesti varausikäluokan ykköseksi.

Dahlin on kolmen NHL-kautensa aikana tehnyt 107 tehopistettä 197 pelissä, mutta Sabresin kurssia hänkään ei ole pystynyt kääntämään. Ruotsalaislupauksen liittyminen Sabres-kokoonpanoon ei ole juuri vaikuttanut Rasmus Ristolaisenkaan rooliin – ainoastaan ylivoimalla Dahlin on ottanut ykköshevosen aseman.

Jostakin syystä Dahlin ei ole alivoimalla saanut juurikaan vastuuta, vaikka häntä pidetään puolustussuuntaan etevämpänä kuin Ristolaista.

Sabresin kaoottisuus ei toki kerro todellisuutta Dahlinin kyvyistä, eikä vasta 21-vuotiaalta puolustajalta varmuudella ole nähty parasta tasoa. Toisaalta kaksi vuotta vanhempi Adam Fox ylsi toisella NHL-kaudellaan Norris-voittajaksi, vaikka New York Rangerskään ei tällä hetkellä ole laadukas organisaatio ja Fox varattiin vasta kolmannella kierroksella.

Myös Dahlinin kanssa samana vuonna seitsemäntenä varattu Quinn Hughes on jo noussut Vancouver Canucksissa ykköspuolustajaksi ja pelannut selvästi Dahlinia tehokkaammin. Jos Sabres varaa Powerin, on seuralla takalinjoillaan peräti kaksi nuorta lupausta, joiden varaan organisaation jälleenrakentamista on tukeva pohjustaa.

Dahlin on omaksunut pienen kaukalon taklauspelin.
Kuva © Getty Images

Aaron Ekblad, Florida Panthers

Vuonna 2014 Panthers valitsi varaustilaisuuden ensimmäisenä pelaajana isokokoisen OHL-puolustajan Ekbladin, jolle oli vuonna 2011 myönnetty ”exceptional status” eli lupa pelata sarjassa alaikäisenä. Aiemmin sama oli myönnetty OHL:ssä vain John Tavaresille, mutta sittemmin luvan ovat saaneet Connor McDavid, Sean Day ja Shane Wright OHL:ssä, Joe Veleno QMJHL:ssä ja Connor Bedard WHL:ssä.

Ekblad aloitti NHL-uransa heti varauksen jälkeisenä syksynä, ja vahvan tulokaskauden jälkeen hänet palkittiin Calder Trophylla. Tulokassopimuksen viimeinen kausi 2016–2017 sujui merkittävästi aiempaa vaikeammin, mutta kahdeksan vuoden jatkosopimus seitsemän ja puolen miljoonan dollarin keskimääräisellä vuosiansiolla oli tehty jo kahden ensimmäisen kauden jälkeen.

Panthersin onneksi Ekbladin notkahdus jäi lyhyeksi, ja tällä kaudella kanadalainen oli koko NHL:n puolustajaeliittiä – maaliodottamalla arvioituna suoritustaso oli parempi kuin esimerkiksi Dallas Starsin Miro Heiskasella tai Vezina-voittaja Foxilla.

Panthers on saanut Ekbladista kovatasoisen ykköspuolustajan, jonka sopimus yltää kevääseen 2025 asti. Jälkiviisaasti tarkasteltuna kolmantena varattu Leon Draisaitl on vuoden 2014 varaustilaisuuden paras pelaaja, mutta Ekblad on ollut Panthersille hyvä valinta. 25-vuotiaalta puolustajalta ole välttämättä vielä nähty parasta tasoa.

Hyökkäävänä puolustajana tunnettu Ekblad on petrannut puolustuspelaamistaan.
Kuva © Getty Images

Erik Johnson, St. Louis Blues

Isokokoinen yhdysvaltalainen oli vuonna 2006 Bluesin valinta koko varaustilaisuuden ykköseksi – Johnson oli myös koko 2000-luvun ainoa varaustilaisuuden ensimmäisenä varattu puolustaja. 15 kautta jatkunut NHL-ura on ollut hyvää – joskin epätasaista suorittamista – mutta ei sellaista erinomaisuutta, jota ykkösvaraukselta odotetaan.

Johnsonin suoritustaso on vaihdellut uran aikana reilusti.
Kuva © HockeyViz

Johnson on pelannut valtaosan urastaan Colorado Avalanchessa, joten Bluesin näkökulmasta varaus on helppo tuomita epäonnistuneeksi, vaikka seura saikin vaihtokaupassa Avalanchelta mainion tehopuolustajan Kevin Shattenkirkin.

Mahdollisuus olisi ollut poimia esimerkiksi Jonathan Toews, jonka Chicago Blackhawks varasi kolmantena johtamaan organisaation 2010-luvun dynastiaksi. Johnsonin uran parhaina vuosina Avalanche oli häntäpään joukkue, ja konkaripuolustaja on päässyt pelaamaan pudotuspelejä vain kolmella kaudella.

Lisäksi loukkaantumiset ovat haitanneet Johnsonin uraa. Heti tulokaskauden jälkeisenä kesänä hän teloi polvensa golfatessa ja oli sivussa koko kauden 2008–2009. Myöhempinä kausina isokokoinen konkari on kärsinyt muun muassa olkapää- ja jalkavammoista.

33-vuotiaan yhdysvaltalaisen kuuden miljoonan dollarin sopimusta on jäljellä vielä kaksi kautta, ja ulosostoa pidetään todennäköisenä, sillä Avalanchella on Johnsonia tärkeämpiä jatkosopimuksia tehtävänä, kuten kapteeni Gabriel Landeskog ja nuori puolustajatähti Cale Makar.

Johnsonin jälkeen valitut kahden suunnan keskushyökkääjät ovat onnistuneet puolustajaa paremmin.
Kuva © Getty Images

Chris Phillips, Ottawa Senators

Vuoden 1996 varausikäluokka oli kokonaisuutena heikkotasoinen: tehokkain pelaaja oli toisella kierroksella varattu Matt Cullen. Lähes puolet ensimmäisellä kierroksella varatuista pelaajista pelasi alle 100 peliä NHL:ssä ja joka toinen varausvuoro käytettiin puolustajaan.

Senatorskin käytti ykkösvarauksensa puolustavan puolustajan malliesimerkkiin Phillipsiin, joka pelasi Senatorsissa koko 18-kautisen NHL-uransa ja oli erinomaisen varma puolustaja vastustajan parhaita pelaajia vastaan. Parhaimmillaan tehopisteitä kertyi kaudessa 26, mutta oleellisempaa oli uhrautuva puolustuspelaaminen.

Jonakin toisena varausvuonna Phillipsiä voisi pitää epäonnistuneena ykkösvarauksena, mutta hyöty Senatorsille oli kiistaton, eivätkä muut kärkivaraukset onnistuneet ainakaan paremmin. New York Islandersin varaama Zdeno Chára on epäilemättä varausikäluokan paras pelaaja – vaikkakin slovakkijätti nousi huipulle vasta Senatorsissa ja tähtipelaajaksi Boston Bruinsissa.

Phillipsin seurauskollisuus palkittiin pelinumeron jäädytyksellä.
Kuva © Getty Images

Bryan Berard, Ottawa Senators

Senators pääsi varamaan ensimmäisenä kahtena vuonna peräkkäin ja poimi molemmilla kerroilla puolustajan. Vuonna 1995 ensimmäisenä varattu Berard ei kuitenkaan pelannut peliäkään Senatorsissa vaan hänet kaupattiin Islandersiin vaihdossa Wade Reddeniin, joka oli varattu toisena Berardin jälkeen.

Yhdysvaltalaispuolustaja tunnettiin erityisesti kiekollisista taidoistaan, ja tulokaskauden tehot 8+40 riittivät Calder Trophyyn. Berardin NHL-ura kokonaisuutena oli kuitenkin rikkonainen sekä seurojen osalta että erityisesti loukkaantumisten vuoksi. Vakavan silmävamman vuoksi jäi väliin koko kausi 2000–2001 ja myöhemmin Berardia kiusasi selkävamma.

Berard kuitenkin kykeni tehokkaaseen peliin myös toisen silmän sokeuduttua: tehot 10+28 Bruinsissa kaudella 2002–2003, 47 tehopistettä 58 pelissä Chicago Blackhawksissa kaudella 2003–2004 ja 32 pistettä 44 pelissä Columbus Blue Jacketsissa kaudella 2006–2007.

Kun samassa varausikäluokassa varataan kymmenen vuoroa myöhemmin 1 300 tehopisteen Hockey Hall Of Fame -pelaaja Jarome Iginla, ei Berardia voi pitää suurena onnistumisena – mutta ei olosuhteisiin nähden varsinaisesti epäonnistuneenakaan varauksena. Ilman loukkaantumisia taitava yhdysvaltalainen oli suurella todennäköisyydellä pelannut merkittävästi paremman uran.

Berard aloitti NHL-uransa Islandersissa tehokkaasti.
Kuva © Getty Images

Ed Jovanovski, Florida Panthers

Vuosina 1994–1996 varattiin kolme puolustajaa peräkkäin varaustilaisuuden ykkösenä. Panthersissa uransa aloittanut ja lopettanut Jovanovski pelasi näistä kolmesta komeimman uran, mutta parhaat kautensa kanadalaiskolossi pelasi Canucksissa sekä yksittäisen huippukauden Phoenix Coyotesissa.

Vuoden 1994 varausikäluokan parhaat pelaajat kuten Daniel Alfredsson ja Patrik Eliáš varattiin myöhemmillä kierroksilla, ja ensimmäisen kierroksen varauksista vain Ryan Smyth tosissaan haastaa Jovanovskin. Se ei kuitenkaan vielä Jovanovskista huippupuolustajaa.

Jos Jovanovskia verrataan vuotta aiemmin varaustilaisuuden toisena varattuun Prongeriin, joka kuuluu niin sanottuun kolmen kullan klubiin ja voitti kaudella 1999–2000 sekä parhaan puolustajan Norris Trophyn että arvokkaimman pelaajan Hart Trophyn, ero todelliseen huippuun korostuu.

Huonoksi varaukseksi Jovanovskia ei voi leimata, mutta kanadalainen ei toisaalta täyttänyt ykkösvaraukseen kohdistuvia odotuksia – varsinkaan hänet varanneessa Panthersissa.

Jovanovski aloitti ja lopetti uransa Panthersissa, mutta pelasi parhaat kautensa muualla.
Kuva © Getty Images

Roman Hamrlík, Tampa Bay Lightning

Lightning käytti vuonna 1992 historiansa ensimmäisen varausvuoronsa tšekkipuolustaja Hamrlíkiin, joka oli samalla ensimmäinen ykkösenä varattu eurooppalaispuolustaja – ja vasta toinen eurooppalainen ykkösvaraus Mats Sundinin jälkeen.

Hamrlík pelasi monta tehokasta kautta, mutta 90-luvulla edes huipputehot 16+49 eivät riittäneet lähellekään puolustajien pistepörssin kärkisijoja tai Norris Trophy -äänestyksen kärkeä. Lightning-kausien jälkeen Hamrlík pelasi vielä kuudessa eri NHL-seurassa ja kehittyi hyökkäävästä puolustajasta enemmän tasapainoiseksi kahden suunnan puolustajaksi ja johtavaksi pelaajaksi.

Varausikäluokassaankin tšekki oli viidenneksi paras pistemies – edellään vain puolustajakollega Sergei Gontšar sekä hyökkääjät Aleksei Jašin, Cory Stillman ja Martin Straka.

Hamrlík ei ollut valovoimainen tähti, mitä ykkösvaraukselta odotetaan, mutta hän oli monipuolinen ja luotettava joukkuepelaaja eli jo siinä mielessä onnistuneempi valinta kuin toisena varattu Jašin, joka ajautui sopimuserimielisyyksiin ja jonka kymmenen vuoden sopimus Islandersin kanssa ostettiin ulos kuuden kauden jälkeen.

Hamrlík oli Lightningin ensimmäinen varaus.
Kuva © Getty Images

Gord Kluzak, Boston Bruins

Vuonna 1982 Bruins pääsi valitsemaan varaustilaisuuden ensimmäisenä ja otti monien yllätykseksi puolustaja Kluzakin, joka oli polvivamman vuoksi sivussa noin puolet varausta edeltäneestä kaudesta. Yleisen mielipiteen mukaan Minnesota North Starsin toisena varaama laitahyökkääjä Brian Bellows oli varausikäluokan lupaavin pelaaja, ja kolmantena Toronto Maple Leafsiin varattua Gary Nylundia pidettiin ennakkoon parhaana puolustajana.

Kluzak pelasi Bruinsissa neljä kutakuinkin täyttä kautta, mutta oli vastaavasti kaudet 1984–1985 ja 1986–1987 kokonaan sivussa polvileikkausten vuoksi. Yhdeksän vuotta kestäneen NHL-uran aikana kanadalainen oli yhteensä 11 kertaa polvileikkauksessa, ja kolmen viimeisen kauden aikana Kluzak pelasi yhteensä vain 13 ottelua. Ura päättyi 27-vuotiaana kauden 1990–1991 jälkeen.

Bellows pelasi 17-vuotisen NHL-uran, jonka aikana kertyi yli 1 000 tehopistettä. Bruins sai North Starsilta hyökkääjät Brad Palmerin ja Dave Donnellyn vastineeksi, etteivät varanneet Bellowsia. Kummankaan kanadalaisen NHL-urasta ei saa kunnollista tarinaa, mutta Donnelly pelasi hyvän kauden KalPassa 1988–1989 ja Palmer viihtyi Lukossa kaksi kautta – ensimmäisellä kaudellaan 1985–1986 hän oli joukkueen tehokkaimpia pelaajia.

Bruins varasi Kluzakin, koska organisaatiolla oli tarve puolustajalle. Numerolla viisi Washington Capitals varasi Scott Stevensin ja seuraavalla vuorolla Sabres Phil Housleyn – molemmat pelasivat reilusti yli tuhat NHL-ottelua ja Housley teki urallaan yli 1 200 pistettä.

Kluzakia pidetäänkin yleisesti yhtenä NHL-historian epäonnistuneimmista ykkösvarauksista.

Rob Ramage, Colorado Rockies

Vuoden 1979 varausikäluokkaa pidetään yleisesti kaikkien aikojen laadukkaimpana: Bourque varattiin kahdeksantena, Mike Gartner neljäntenä ja Mark Messier vasta kolmannella kierroksella. Edellä mainittujen lisäksi numerolla 20 varattu Michel Goulet ja neljännellä kierroksella poimittu Glenn Anderson on nimetty Hockey Hall Of Fameen. Yhteensä seitsemän pelaajaa ylitti 1 000 tehopisteen rajan.

Kyseinen varaustilaisuus oli myös ensimmäinen NHL:n ja WHA:n yhdistymisen jälkeen ja ensimmäinen, jossa varauskelpoisuus oli laskettu 20 ikävuodesta 18:aan. Tästä syystä New Jersey Devilsin edeltäjä Rockies puolustajantarpeessaan valitsi Bourquen ohitse 20-vuotiaan Ramagen, joka oli jo pelannut yhden kauden WHA:ssa.

Ramage pelasi tehokkaasti ja oli jo kolmannella kaudellaan Rockiesin kapteeni, mutta ura hänet varanneessa seurassa jäi lyhyeksi. Ramage kaupattiin kesällä 1982 Bluesiin vaihdossa kahteen ensimmäisen kierroksen varaukseen. Näistä varauksista Rocky Trottierin NHL-ura jäi 38 pelin mittaiseksi, mutta John MacLean oli Devilsiksi muuttuneelle organisaatiolle onnistunut valinta – 934 Devils-pelissä 347 maalia ja 701 pistettä.

Bluesissa Ramage pelasi uransa tehokkaimmat kaudet, mutta päätyi myöhemmin osaksi legendaarista kauppaa, jossa Bluesiin siirtyi Brett Hull. Myös Ramage hyötyi kaupasta, sillä hän voitti Flamesissa Stanley Cupin keväällä 1989 – toinen Stanley Cup tuli vuonna 1993 Montréal Canadiensissa, ja tuolloinkin hänet hankittiin Canadiensiin kesken kauden.

Kun seitsemän vuoroa myöhemmin varattiin yksi NHL-historian parhaista puolustajista, ei Ramagen valintaa voi liiaksi puolustella, mutta hyvän NHL-puolustajan Rockies sai – ja vaihtokaupan jälkeen toisesta varauksestaan mainion hyökkääjän.

Ramage (oikealla) pääsi pelaamaan myös tähdistöottelussa.
Kuva © Getty Images

Rick Green, Washington Capitals

Vuonna 1976 Capitals käytti ykkösvarauksensa isokokoiseen kanadalaispuolustajaan, joka pelasi seurassa hyviä kausia. Suurimman hyödyn Capitals kuitenkin sai Greenistä kaupattuaan tämän ja tehokkaan hyökkääjän Ryan Walterin Canadiensiin. Vaihdossa tuli muun muassa monivuotinen kapteeni ja kaksinkertainen Norris-voittaja Rod Langway ja pari tehokasta kautta pelannut hyökkääjä Craig Laughlin.

Green voitti Stanley Cupin Canadiensissa ja pelasi mainion 15-vuotisen NHL-uran, mutta valovoimainen tähti hän ei ollut. Varausikäluokan ykköspelaaja oli ehdottomasti seitsemäntenä varattu hyökkääjä Bernie Federko, joka on Blues-organisaation pörssikärki syötöissä ja pisteissä sekä ensimmäinen NHL-pelaaja, joka keräsi yli 50 syöttöpistettä kymmenellä peräkkäisellä kaudella.

Greeniä onnistuneempia puolustajia varausikäluokassa olivat toisella kierroksella varatut Randy Carlyle ja Reed Larson. Huonompiakin ykkösvarauksia on nähty, mutta hyvänä valintana Greeniä ei voi pitää.

Greg Joly, Washington Capitals

Capitals-organisaation ensimmäinen varaus ja vuoden 1974 varaustilaisuuden ykkösnimi oli puolustaja Joly, jolla oli alla tehokkaita kausia WCHL-juniorisarjassa. NHL:ssä parhaalla kaudella 1975–1976 syntyi 25 tehopistettä 54 ottelussa. NHL-kausia Joly pelasi yhdeksän, joista vain kaksi Capitalsissa.

Jolyn jälkeen kakkosena varattiin Kansas City Scoutsiin hyökkääjä Wilf Paiement, joka iski urallaan 356 maalia ja yli 800 tehopistettä, vähintään 30 maalin kausia kertyi viisi. Islanders puolestaan varasi neljäntenä Clark Gilliesin, joka oli tärkeä pelaaja 80-luvun dynastiassa – ja on valittu myös Hockey Hall Of Fameen.

Kaksi vuotta myöhemmin varattua Greeniä pystyy jotenkin puolustelemaan, mutta Joly on yksiselitteisesti floppi.

Denis Potvin, New York Islanders

On mentävä aina vuoteen 1973 saakka, että vastaan tulee ykkösenä varattu puolustaja, jota voi pitää supertähtenä – Ekbladilla ja Dahlinilla on toki vielä mahdollisuus nousta tähtiluokkaan. Potvin oli Islandersin mestaruusvuosien kapteeni, hän voitti Calder Trophyn ja kolmesti Norris Trophyn. Parhaalla kaudella syntyi 101 tehopistettä, mikä oikeutti pistepörssin seitsemänteen sijaan.

Samana vuonna varattiin Hockey Hall Of Fame -hyökkääjät Lanny McDonald ja Bob Gainey, yli 400 maalia urallaan laukonut Rick Middleton sekä kertaalleen maalipörssin voittanut Blaine Stoughton, mutta Potvin on varausikäluokkansa paras pistemies.

Potvin on se taso, jota tavoitellaan varattaessa puolustaja ykkösenä, mutta kuten on huomattu, tälle tasolle on vaikea yltää.

Potvin oli kapteenina voittamassa Islandersin neljää peräkkäistä Stanley Cupia.
Kuva © Getty Images

Rick Pagnutti, Los Angeles Kings

Vuoden 1967 ykkösvaraus ei pelannut yhtään NHL-ottelua, mutta toisaalta kyseisen vuoden 18 varauksesta vain kolme nousi NHL:ään asti – viidentenä varattu Serge Bernier pelasi jo NHL:ssä kohtalaisen tehokkaasti, mutta WHA:ssa kanadalaishyökkääjä pelasi aivan huikealla tasolla.

Pagnutti pelasi kuusi kautta AHL:ssä ja kaksi kautta IHL:ssä, jossa hän voitti kertaalleen myös puolustajien pistepörssin. Ei ole häävi saavutus NHL:n ykkösvaraukselta, mutta suoritus oli kehno koko varaustilaisuuden osalta.

Barry Gibbs (numero 5) ei vakuuttanut Bruinsissa, mutta North Starsissa pelatessaan hän pääsi tähdistöotteluun.
Kuva © Getty Images

Barry Gibbs, Boston Bruins

NHL-historian neljännessä varaustilaisuudessa vuonna 1966 puolustaja tuli valituksi ensimmäisenä. Bruinsin varaama Gibbs pelasi seurassa 24 peliä kiikaritehoilla, mutta North Starsissa, Atlanta Flamesissa ja Bluesissa kanadalaispuolustaja pelasi jo kohtalaisen tehokkaita kausia. 13 NHL-kauden saldoksi jäi 282 tehopistettä, mikä on ykkösvaraukselta heikko suoritus.

Bruinsin kannalta asiaa pahentaa se, että Rangers varasi seuraavalla vuorolla Brad Parkin, jonka saldo 17 NHL-kauden jälkeen oli 213 maalia ja 896 pistettä. Vahvoista kausista huolimatta Norris Trophy jäi saavuttamatta, koska taitava kanadalainen pelasi samalla aikakaudella Orrin ja Potvinin kanssa.

Park tosin päätyi Bruinsiin kesken kauden 1975–1976. Samassa kaupassa bostonilaiset saivat myös Rangers-legenda Jean Ratellen, mutta vaihdossa Bruins menetti monivuotisen supertähtensä Phil Espositon. Kauppa oli sinänsä onnistunut, mutta Bruins olisi pystynyt hankkimaan Parkin suoraan varaamalla.

Kanadan paidassa jo MM-kisoissa esiintynyt Power on suurella todennäköisyydellä NHL:n seuraava ykkösvaraus.
Kuva © Getty Images

Owen Power, Buffalo Sabres?

Suurin osa varaustilaisuuden ennakkoarvioista pitää Poweria tämän vuoden ikäluokan parhaana pelaajana, ja perusperiaate varauspolitiikassa on, että valitaan paras omalla vuorolla saatavilla oleva pelaaja − riippumatta pelipaikasta tai seuran kokoonpanon tilanteesta.

Sabresilla olisi akuutimpi tarve hyökkäyksen vahvistamiseen − varsinkin jos spekulaatiot Jack Eichelin kauppaamisesta toteutuvat. Dylan Cozensin NHL-kokemus on vasta 41 peliä, eikä Casey Mittelstadtin kehitys ole ollut toivotunlaista. Yhdysvaltalainen Matthew Beniers on kärkivaihtoehto haastamaan Poweria ykkösvarauksen asemasta.

Dahlin ja Power ovat molemmat ensisijaisesti vasemman puolen puolustajia, joten pakkiparia heistä tuskin saisi rakennettua. Toisaalta Lightning on rakentanut dynastiansa kahden eri pareissa pelaavan huippupuolustajan − Victor Hedmanin ja Mihail Sergatšovin − varaan.

Sabresin ykköstarve on sitä paitsi toimiva urheilujohto ja valmennus, eikä kukaan yksittäinen pelaaja pysty avaamaan umpisolmua, joka seuraan on muodostunut. Kaksi sukupolvensa huippupuolustajaa samassa joukkueessa olisi kuitenkin hyvä alku.

» Lähetä palautetta toimitukselle