Nuorten Leijonien taival alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa on saanut lentävän lähdön. Sitä on osaltaan mahdollistanut kevyemmät vastustajat alkulohkon kärkeen, kun kaksi ensimmäistä peliä ovat olleet ilman parhaita pelaajiaan pelaava Saksa sekä kovin köykäinen Itävalta.
Peli on kuitenkin ollut melko hyvällä tolalla, ja omaa prosessia on viety kärsivällisesti pala palalta eteenpäin. Peli ei ole ollut yksilökeskeistä kohkaamista, vaan pohjana on ollut vahva viisikkopelaaminen viivelähtöineen ja kaksivaiheisine puolustuksineen. Kokemukset ovat toki jääneet melko hyökkäyspeliin painottuviksi, sillä sekä Saksan että Itävallan peli meni pääosin puolustamiseksi ja harvojen vastahyökkäysten kyttäämiseksi.
Kaksi isoa kysymystä on kuitenkin jäänyt vastausta vaille. Näihin haetaan lisäselkoa keskiviikkoillan Tšekki-ottelussa.
Kuka on Suomen ykkösvahti?
Suomi aloitti turnauksen peluuttamalla Saksa-ottelussa maalillaan Leevi Meriläistä. Meriläinen aloitti myös ainoan harjoituspelin, kunnes kolmanteen erään maalille vaihdettiin Joel Blomqvist.
Itävaltaa vastaan torjuntavastuussa oli Juha Jatkola. Blomqvistille peliaikaa ei siis vielä itseturnauksessa ole kertynyt.
Blomqvistin tilastot Kärpissä ovat olleet vakuuttavat. Kahdeksan ottelun otoskoko on melko pieni, mutta torjuntaprosentti 96,43 kertoo omaa kieltään vahvasta alkukaudesta. Se on koko sarjan paras torjuntaprosentti, jos laskuista jätetään pois kaksi minuuttia koko kaudella pelannut Niklas Kokko.
Juha Jatkolan kausi KalPassa on ollut vaikea, eikä Leevi Meriläisen kausi WHL:ssäkään ole ollut riemukulkua. Nämä seikat myönsi myös Antti Pennanen Itävalta-ottelun jälkeen.
− Heidän kautensa ovat olleet hieman erilaisia. Siinä missä Blomqvist on ollut sarjassa hyvä, meidän tapahtumissamme on ollut hieman ailahtelevaa. Niissä Jatkola ja Meriläinen ovat olleet hyviä.
Niin, ne tapahtumat, eli siis harjoituspelit. Blomqvist lähti ykkösvahtina kesän harjoitusturnaukseen, jossa Suomi pelasi viisi harjoituspeliä. Näissä Blomqvistin torjuntaprosentiksi muodostui 89,5 ja selän taakse meni yhdeksän maalia. Meriläinen pelasi hieman Blomqvistia vähemmän ja torjuntaprosentti oli 93,2. Hänet yllätettiin viisi kertaa.
Seuraava takaisku Blomqvistille tuli Ruotsin harjoitusturnauksessa marraskuussa, kun hän pystyi pelaamaan vain yhden pelin. Siinä selän taakse meni viisi maalia ja torjuntaprosentti oli 83,9.
Ruotsissa oli Jatkolan vuoro loistaa. Kahdessa viimeisessä pelissä nuori vahti antautui vain kahdesti. Torjuntaprosentti oli 95,9.
Saksa- ja Itävalta-ottelut eivät ole antaneet kummoisia mittareita Jatkolan ja Meriläisen vireestä. Molemmat vahdit päästivät yhdet maalit, joita on vaikea pistää heidän piikkiinsä. Silmiinpistävin huomio peleistä tähän mennessä on ollut Meriläisen rauhallisuus.
Mutta mielenkiintoista onkin, saako Blomqvist vielä mahdollisuuden esimerkiksi alkulohkon kolmannessa pelissä? Sen jälkeen kaikki olisivat pelanneet yhden pelin, ja parhaat näytöt kesän, syksyn ja tämän turnauksen aikana antanut vahti pelaisi Kanadaa vastaan.
– Kaikki ovat sellaisia vahteja, jotka voi laittaa milloin vaan maaliin. Minulla on se inhottava tehtävä sitten valita, kuka pelaa, kun kaikki eivät voi pelata. Joku suunnitelma on kuitenkin olemassa, Pennanen kertoo.
Toisaalta tilanne voi olla vahvuus, mutta toisaalta se voi olla myös heikkous. Kova kilpailutilanne varmasti kirittää pistämään parastaan, mutta lyhyessä turnauksessa muuttujia riittää ja sattumalla on oma sijansa, mikä voi romahduttaa vahdin osakkeet nopeastikin. Kuinka kolmikko käsittelee asian?
– Pitää tehdä suunnitelmia, mutta pitää olla valmis myös reagoimaan hetkessä. Nykyisessä maailmantilanteessammekin voi tulla muuttujia matkan varrella, valmentaja huomauttaa.
Koko kolmikon peluuttaminen ei välttämättä olekaan täysin hölmö idea, jotta tartuntojen sattuessa ei tarvitse heittää kylmää maalivahtia maaliin. Jos Blomqvist alottaisi Tsekkiä vastaan, rumba olisi joka tapauksessa ollut todella poikkeuksellinen.
Niin viime kuin sitä edellisen vuoden turnauksessa harjoituspelit aloittanut (Justus Annunen 2019, Kari Piiroinen 2020) on myös ollut turnauksen ykkösvahti. Tämä puoltaisi siis Meriläisen osakkeita turnauksen edetessä.
Kemellin ylivoimapommia ei ole vielä päästy käyttämään parhaalla mahdollisella tavalla.
Kuinka iso ongelma ylivoimapeli on?
Suomi onnistui harjoitusottelussa tekemään komean nousun kahden maalin takaa jatkoaikavoittoon juuri kolmella ylivoimaosumalla. Turnauksen kahdessa ensimmäisessä ottelussa ylivoimaosumia ei ole tullut.
Suomi on pelannut turnauksessa yhteensä hieman yli seitsemän minuuttia ylivoimaa. Itävaltaa vastaan ylivoimamäärä jäi vain hassuihin sekunteihin, vaikka Nuoret Leijonat dominoi peliä. Pennanen on nostanut ylivoimapelin jonkinlaiseksi huoleksi tai ongelmaksi molempien otteluiden jälkeen.
– Ylivoimapeli kaipaa terävöittämistä, hän totesi Saksa-ottelun jälkeen.
– Olisi ollut hyvä saada lisää ylivoima-aikaa. Nyt meidän pitää harjoitella sitä välipäivänä ja toivottavasti saamme sitä Tšekkiä vastaan, luotsi tuumasi Itävalta-pelin jälkeen.
Voitanee sanoa, että Suomen ylivoimassa on paljon samaa kuin Joel Määtän ja Oliver Kapasen johtamien ketjujen tekemisessä; Aihioita on, mutta tulos on vielä pienten parannusten päässä.
Suomella ei ole ollut ongelmaa saada kiekkoa alueelle kummankaan ylivoimaviisikon ollessa kentällä. Erityisesti kakkosylivoima on ollut tässä kuitenkin jopa briljantti. Kuvio on ollut jopa melko perinteinen, jättösyötöllä kiekko pelataan vauhdit kelanneelle Brad Lambertille, joka luistelee alueelle vastustajan puolustajien välistä.
Ongelmat ovatkin olleet enemmän siinä hetkessä, kun kuvio rauhoittuu. Saksa painotti alivoimassaan pelin puolta todella voimakkaasti, minkä takia Suomen kiekon liikuttelu oli melko hidasta. Voidaankin pohtia, kaipaisiko Suomen ylivoima keskelle neliötä tukipelaajaa, joka aktiivisemmin pyrkisi rikkomaan neliön muotoa liikkumalla syvyyssuunnassa. Tässä roolissa Aku Räty oli mainio viime vuoden turnauksessa.
Erityisesti Juuso Mäenpään ratkaisut ovat olleet hänen pelintekokykyihinsä nähden ponnettomia. Toisessa ylivoimassa viivassa ainoana puolustajana operoiva Aleksi Heimosalmi ei ole saanut revittyä alivoimanelikkoa huijaamaalla kärkipelaajaa. Nopeat laukaukset ovat jääneet blokkeihin ja syötöt ovat tulleet vastustajan kannalta tarpeelliset sentit eteen tai taakse.
Tässä Joakim Kemellkin on joutunut kärsijäksi. Liigassa hyvä maalivire on perustunut kovaan laukaisumäärään, mutta nyt hän ei ole saanut paikkoja ylivoimalla kovinkaan paljoa. Tulinen laukaus suoraan syötöstä ylivoiman laukaisijan paikalta on lähtenyt vain kertaalleen Saksaa vastaan. Toki, kakkosylivoiman paikan johdosta myös ylivoima-aikaa on vähemmän, mitä kautta laukaisupaikatkin vähenevät. Tämä ei välttämättä ole optimaalinen tilanne pelaajalle, joka on näyttänyt kärsivän itseluottamuksen puutteesta.
Roby Järventie oli poissa turnauksen avausottelusta ja debytoi vasta Itävaltaa vastaan. Hänen odotettiin tuovan pontta myös ylivoimatekemiseen, mutta sitä Suomi ei päässyt toteamaan todeksi tai epätodeksi. Järventie, Kemellin tapaan, kaipaisi nopeita onnistumisia, jotka varmasti tuovat myös ylivoimaan lisää kaivattua itseluottamusta.
Hyviäkin osia on kuitenkin ollut. Sisääntuontien lisäksi paikanvaihdoilla ylivoimaan on saatu hetkittäin lisää tilaa, minkä seurauksena myös kiekollinen peli on ollut laadukkaampaa.
Ongelma siis tuskin on kovin suuri, vaan pikemminkin kyse on vain kokemusten puutteesta, jotka antaisivat dataa tarkempien kehityskohteiden puntaroimiseen. Itävalta- ja Saksa-pelit ovat antaneet kokemuksia pelin hallinnan syistä ja seurauksista. Kontrolloidulla pelaamisella Suomi on napannut hallintakapulan itselleen, ja ammattimaisesti pitänyt pelin näpeissään myös pelin ratkettua.
Suomelle poikaa tekisikin jäähyjen täyttämä Tšekki-kamppailu, jotta erikoistilannepeliä, myös sitä alivoimaa, tulisi harjoiteltua pelitilanteissa.