Kanadalta odotettiin paljon. Se oli napannut mitalin neljässä edellisestä viidestä MM-turnauksesta ja voittanut joulukuussa 1987 Izvestija-turnauksen olympiajoukkueen permanentilta. Joukkue oli kokeneempi kuin aikoihin, ja sillä oli takanaan kotiyleisön jakamaton tuki.
Sen sijaan järjestelmä kohteli maajoukkuettaan kaltoin. NHL-seurat kieltäytyivät päästämästä pelaajiaan maajoukkueeseen, vaikka KOK:n kelpoisuusvaatimukset olisivat muutamia ammattilaispelaajia kisoihin sallineetkin. Päävalmentaja Dave King ei saanut mieleistään kokoonpanoa, ja valmistautuminen viimeistelyleirillä oli kaikkea muuta kuin onnistunut.
Neuvostoliitolla oli suhteessa järjestelmään aivan omat murheenaiheensa. Joukkue vaikutti yhtä konemaiselta suorittajalta kuin aina ennenkin, mutta kulissien takana kuohui. Yhteiskunnalliset muutokset sosialistisessa supervaltiossa olivat vähitellen heijastaneet myös urheiluun, ja valtavassa propaganda- ja symboliarvolla ladatussa jääkiekkomaajoukkueessa näkyi uuden ja vanhan kitka kaikkein selvimmin.
igor larionov johti kapinaa punakoneessa
Kapinaa johti TsSKA:n ja maajoukkueen ykkössentteri Igor Larionov, joka oli uskaltautunut lausumaan suorat kriittiset mielipiteensä epäinhimillisiä harjoitusolosuhteita, yksilöä orjuttavaa autoritääristä järjestelmää ja diktaattorimaista Viktor Tihonovia vastaan. Larionov sai taakseen legendaarisen KLM-ketjun, jonka muut lenkit olivat Vladimir Krutov ja Sergei Makarov sekä joukkueen tärkeimmät puolustajat, Aleksei Kasatonovin ja kapteeni Vjatšeslav Fetisovin. Olympialaiset saivat aikaan joukkueen sisäisen linnarauhan, mutta oli selvää, että välit selvitettäisiin kisojen jälkeen.
Tšekkoslovakia oli tehnyt eräänlaisen lajin sisäisen palatsivallankumouksen viemällä maailmanmestaruuden 1985, minkä jälkeen oli vuorossa paluu arkeen. Maan jääkiekkoilussa oli meneillään käymisvaihe, kun uusi sukupolvi oli vasta tekemässä tuloaan. Ykkösmaalivahdiksi oli nimetty Slavia Prahan Petr Bříza, jonka adjutanttina odotti näytön paikkaansa muuan Dominik Hašek. Kentällä avainpelaajia olivat olympialaisten välivuosina läpimurtonsa tehneet Jiří Doležal ja Vladimír Růžička sekä kokenut Jiří Hrdina.
Ruotsi lähti Calgaryyn kaksijakoisin aatoksin. Alla olivat MM-hopea Moskovasta 1986 ja mestaruus Itävallan kisoista seuraavalta keväältä. Koska Ruotsi oli menettänyt näiden kisojen sankarit − ennen kaikkea Tomas Sandströmin ja Bengt-Åke Gustafssonin taalajäille − tuntui Ruotsilta näin ollen puuttuvan aitoja pelotteita hyökkäyspäästä.
Suomen mahdollisuuksiin ennakolta ei uskottu. Vaikka se oli edennyt Moskovan kisoissa ylempään loppusarjaan, olivat sitä ympäröineet MM-turnaukset sujuneet vailla erityisiä kohokohtia. Harjoitusmaaottelut kisojen alla sujuivat ailahtelevasti, ja niistä viimeisessä Länsi-Saksa oli parempi maalein 4–2. Päävalmentaja Pentti Matikainen nimesi tavoitteeksi pääsyn loppusarjaan (kuuden parhaan joukkoon), mitä pidettiin turvallisena ja realistisena.
Suomi toipui šokkialusta
Alku ei luvannut Suomelle suuria. Heiveröiseksi arvioitu mutta tosipaikassa ryhdikkäästi esiintynyt Sveitsi yllätti Suomen maalein 2–1, ja koska Suomi oli tällä tavalla menettänyt "budjetoidut" kaksi sarjapistettä, moni uskoi jatkopelihaaveiden romuttuneen jo heti alkuunsa.
Tappio ei kuitenkaan lamaannuttanut vaan sisuunnutti Suomen. Sveitsin ensimmäinen maali oli seurausta merkkausvirheestä, toinen harhasyötöstä. Kokonaisuus oli kunnossa, helpot virheet piti vain kitkeä pois.
Ranskaa vastaan Suomi sai peluutuksen kuntoon, ja iso nippu pelaajia pääsi tehopisteille (10–1). Kanadaa vastaan oli mahdollisuus näyttää, oliko oppi mennyt perille.
Kyllä oli. Suomen nousujohteinen pelivire jatkui isäntiä vastaan, jolla puolestaan oli alla hermostunut ja työläs voitto – kuinka ollakaan Sveitsistä.
Kolmen vuoden sisällä olivat Suomi ja Kanada kohdanneet 12 kertaa, ja Kanada oli voittanut näistä otteluista kymmenen. Vaan väliäkö hällä. Heti avauserässä Suomi kirmasi Erkkien Laine ja Lehtonen johdolla 3–0-karkumatkalle. Kanada yritti kaikkensa, mutta sortui hermoilun tuottamiin virheisiin. Vasta kolmannessa erässä Kanada pääsi vyöryttämään hyökkäyksiä kaikella tehollaan, mutta unelmaottelua pelannut Jarmo Myllys epäsi 38 yritystä ja joutui antautumaan vain kertaalleen.
Suomi oli ponnistanut pohjalta kohti pintaa, ja Ruotsi sitä vastoin pomppi ylösalas kuin korkki koskessa. Heittopussi-Ranskasta ei ollut minkäänlaista vastusta (13–2), Puolasta sitä vastoin oli. Puolan jääkiekkomaajoukkue oli edennyt A- ja B-sarjan välillä varsinaista sahaliikettä, ja sen onneksi se pelasi A-sarjassa juuri vuonna 1986, jonka MM-kisoista Calgaryn joukkueet valittiin (ynnä karsintojen kautta noussut Ranska).
Jo avausottelussa kurinalaisesti puolustanut Puola oli aiheuttaa sensaation, kun hermostunut Kanada voitti "vain" 1−0. Ruotsia vastaan itäeurooppalaiset pelasivat vielä paremmin niistäen arvokkaan pisteen.
Lopulta Puolan urhoollinen kisatarina sai tympeän käänteen, kun tähtihyökkääjä Jaroslaw Morawiecki kärähti dopingista Ranska-ottelun jälkeen.
Ruotsi ei ottanut heikosta ottelusta opikseen siinä määrin kuin Suomi, joka oli ansiokkaasti prosessoinut Sveitsi-tappionsa. Pohjoismaiden derbyssä Ruotsi ehti pinkaista toisen erän kahdella nopealla maalilla 3–1-johtoon, mutta siitä Suomi ei hätkähtänyt. Raimo Helminen kavensi vain 70 sekuntia Ruotsin kolmannen maalin jälkeen, ja Kolmen kruunun vire alkoi hyytyä.
Kolmatta erää pelattiin parisen minuuttia, kun Suomen kapteeni Timo Blomqvist eteni kiekon kanssa siniviivan tuntumaan ja laukoi lujan mutta nähtävissä olleen vedon kohti. Siihen asti mallikkaasti Ruotsin maalilla esiintynyt Peter Lindmark teki tyylipuhtaan hörppäyksen.
suomen mitali alkoi näyttää todenäköiseltä
Lohkon tilanne oli parin kierroksen aikana muuttunut erittäin kimurantiksi. Suomi johti yllättäen sarjaa, ja sillä oli vastassaan enää doping-skandaalin hämmentämä Puola. Suomi joutui alussa tappiolle, mutta vältti paniikin ja ryhtyi jauhamaan hyökkäyksiä, ja sinivalkoisten rutiini oli liikaa. Toisessa erässä Reijo Ruotsalainen viimeisteli kahdesti läpiajoista, ja lopulta taululla komeilivat 5–1-lukemat. Kolmen loppusarjapisteen myötä Suomen mitaliunelma näyttikin yhtäkkiä varsin todennäköiseltä.
Ruotsi ja Kanada olivat varmistaneet jatkopaikan, ja kumpikin tarvitsi kipeästi sarjapisteitä. Turnausjärjestelmän mukaan kummankin alkulohkon kolme parasta pääsisi ylempään loppusarjaan, tuoden mukanaan keskinäisten otteluiden pisteet.
Kanadan tilanne oli eräässä mielessä kiusallinen. Se oli päästänyt Ranskan jälkeen eniten maaleja, vaikka luukulla seisoivat valioluokan torjujat Andy Moog ja Sean Burke. Itse asiassa Ranska oli iskenyt peräti viisi maalia keskinäisessä ottelussa, kun Kanada oli yksinkertaisesti lopettanut puolustamisen.
Ottelu Sveitsiä vastaan paljasti tärkeimmän pelillisen puutteen: tehottomuuden maalin edessä. Richard Buchler ei ollut kansainvälisen tason torjuja, mutta niin vain hänen ohittamisensa tuntui monesti ylivoimaiselta tehtävältä kanadalaisille. 4–2-numerot mairittelivat Kanadaa, jonka prosessi ei millään tuntunut käynnistyvän, ja nyt alkoi olla jo myöhäistä.
Ruotsia vastaan isäntien peli sentään kulki paremmin kuin kertaakaan turnauksen aikana. Isännät valitsi kovaotteisen pelitavan, johon ruotsalaiset vastasivat samalla mitalla. Jollain ilveellä tšekkituomari Milan Jirka tuomitsi koko ottelussa vain yhden jäähyn tilanteesta, joka oli kaikkein vähiten jäähyn arvoinen.
Kanada oli vähällä voittaa, kunnes kolmannen erän puolivälissä Jens Öhlingin veto meni helpon näköisesti Moogin taakse. Näin Kanada lähti loppusarjaan mukanaan vain yksi piste. Toisesta lohkosta vain Tšekkoslovakia jatkoi huonommalla saldolla, mikä on jo sinänsä hyvin erikoista.
Tšekkoslovakialla vaikeaa, Länsi-Saksasta positiivinen yllättäjä
Tšekkoslovakiaan kohdistuneet skeptiset ennakko-odotukset saivat katetta heti avausottelussa, kun Länsi-Saksa nappasi 2−1-voiton. Tšekkoslovakian pelaaminen näytti silmämääräisesti kelvolliselta, mutta Jiří Hrdinan varhainen maali maali sai joukkueen henkisen otteen kirpoamaan. Ottelu eteni tasaisesti ja ratkesi Peter Schillerin voittomaaliin seitsemän minuuttia ennen loppua.
Seuraavassa ottelussa Tšekkoslovakia voitti Yhdysvallat maalikarkeloiden jälkeen 7–5, mutta kovin tasapainoiseksi ei joukkueen peliesitystä voinut luonnehtia. Yhdysvallat johti kahteen otteeseen kolmella maalilla, ja ilman erinomaisia yksilösuorituksia ja Yhdysvaltain päätöserän notkahdusta olisi Tšekkoslovakian turnaus päättynyt nolosti jo alkulohkoon. Erityisen katkera paikka amerikkalaisittain oli Igor Liban voittomaali viisi ja puoli minuuttia ennen loppua Tšekkoslovakian pelatessa alivoimalla.
Tšekkoslovakian tasotesti runkosarjan päätösottelussa Neuvostoliittoa vastaan päättyi 6–1, joten oli selvää, että Sarajevon hopeamitalin uusiminen jäi haaveeksi.
Lohkon värikkäintä peliä pelasi Yhdysvallat. Jenkkiryhmä pelasi räiskyvää hurlumhei-kiekkoa, jonka tuloksena syntyi neljässä ottelussa 26 maalia, mutta omissa kolisi urakalla. Esimerkiksi sekä Neuvostoliittoa että Tšekkoslovakiaa vastaan Yhdysvallat mätti viisi häkkiä, mutta hävisi kummallekin. Itävalta kaatui koripallolukemin 10–6 ja Norja sentään jokseenkin normaalein maalein 6–3.
Saksalaisilla oli hyvä syy riemuita. Otettuaan kaksi Tšekkoslovakia-ottelun sarjapistettä loppusarjaan Länsi-Saksa oli lähimpänä olympiamitalia sitten Innsbruckin 1976. Pitäisi vain saada jotain Kanadalta, Suomelta ja Ruotsilta.
Venäläiset eivät voineet vähempää välittää Tšekkoslovakian ongelmista, amerikkalaisten alakulosta tai saksalaisten matemaattisista pohdinnoista. Sillä oli tykönään muuta mietittävää, ja epävakaa ilmapiiri joukkueen sisällä heijastui otteisiin kaukalossa.
Siitä huolimatta Neuvostoliitto oli omaa luokkaansa. Punakone toki voitti Norjan 5–0, mutta pelaamisessa ei ollut lainkaan tuttua vaivattomuutta. Itävalta oli vielä Norjaakin avuttomampi vastus. Lopputulos oli 8–1, mutta moni arvioi, että mikäli venäläiset olisivat pelanneet entiseen malliin, olisivat lukemat olleet 18–1.
Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain ottelusta kehkeytyi yksi turnauksen parhaista, ja kenties venäläisten asenneongelma tasoitti tasoeron pelaajamateriaalissa. Tasaväkinen ja värikäs ottelu muistutti kahdeksan vuoden takaista Miraclea, vaikka joukkueet olivat koostumuksiltaan muuttuneet lähes täysin.
Ihme oli lähellä tälläkin kertaa. Neuvostoliitto johti kahden erän jälkeen 6–2, mutta kymmenessä minuutissa amerikkalaiset olivat kivunneet maalin päähän. Tihonov otti aikalisän, ja sai aikaan halutun ratkaisun. Kaksi minuuttia ennen loppua Fetisov ratkaisi ottelun lopullisesti.
Länsi-Saksaa vastaan testattiin Neuvostoliiton fyysisen pelin kestävyys, ja ennakkosuosikki oli siinäkin kaikessa vastustajaansa edellä (6–3).
tšekkoslovakian peli oli kaikkea muuta kuin tasapainoista
Lohkon viimeisessä ottelussa ratkaistiin viimeinen loppusarjapaikka Länsi-Saksan ja Yhdysvaltain välillä. Siinä Länsi-Saksa oli joka osa-alueella parempi, eikä 4–1-numeroissa ollut mitään jossiteltavaa. Samalla Tšekkoslovakia saattoi huokaista helpotuksesta – Yhdysvaltain tappio päästi maan loppusarjaan, tosin ilman sarjapisteitä.
Loppuvihellyksen jälkeen amerikkalaisten kovia kokeneen puolustuksen epäonnen soturi Peter Laviolette paineli kiukusta puhisten pukukoppiin eikä pelaisi maajoukkueessa kuuteen vuoteen. Pari vuotta nuoremmat, tulevat New York Rangersin seuratoverukset Mike Richter ja Brian Leetch luistella laahustivat apeina viimeisten joukossa kaukalosta.
Lähtöpisteet loppusarjaan: Neuvostoliitto 4, Suomi 3, Länsi-Saksa ja Ruotsi 2, Kanada 1 ja Tšekkoslovakia 0.
"Lehtonen ohjaa maaliin!"
Mitalisarja alkoi Ruotsin ja Tšekkoslovakian kohtaamisella. Pelin taso ei päätä huimannut, ja vasta Vladimír Růžičkan avausmaali ensimmäisen erän puolivälissä havahdutti ruotsalaiset pelaamaan. Sen jälkeen ottelu olikin tšekkipäätyä. Ruotsi osui kolmesti kolmen minuutin aikana, ja kolmannen erän alussa Mikael Andersson vei Ruotsin 4–1-johtoon, ja käytännössä ottelu ratkesi siihen.
Länsi-Saksa oli usein osoittautunut Suomelle haastavaksi ja jopa tasaveroiseksi kilpakumppaniksi olympiajäillä. Tällä kertaa Suomen hurmosta ei pysäyttänyt mikään. Kahden erän jälkeen suomalaiset olivat latoneet viisi maalia, ja päätöserässä syntyi vielä kolme lisää. Samalla turnauksen parhaaksi maalivahdiksi arvioitu Myllys pelasi ensimmäisen nollapelinsä.
Kanadan haaveet kultamitalista oli jo käytännössä huvenneet, ja mitalikin alkoi olla jo kovan työn takana. Neuvostoliitolta olisi pitänyt saada irti pisteitä, mutta siihen ei ollut mitään mahdollisuuksia. Kanadalla ei yksinkertaisesti riittänyt luisteluvoima punakonetta vastaan, ja 5–0-tulos ei ollut ainoastaan pettymys vaan täysi nöyryytys kotiyleisön edessä.
myllys arvioitiin turnauksen parhaaksi maalivahdiksi
Suomen historiallisen mitalin varmistumiseen ei liittynyt suurta draamaa tai tunteenpurkauksia. Suomen joukkue sai tiedon saapuessaan hallille, kun Saddledomen ulkoseinän tulostaulu ilmoitti Kanadan voittaneen Länsi-Saksan 8-1.
Mitali.
Ehkä uutinen sai joukkueen pasmat sekoamaan, sillä ottelu Tšekkoslovakiaa vastaan oli täynnä huolimattomuusvirheitä. Pelaajien ajatukset olivat silminnähden muualla, ja Suomen teoreettiset kultamitalimahdollisuudet romuttuivat jäähyilyyn. Lisäksi Myllys ei ollut lainkaan pelissä mukana, ja Matikainen päätti ottelun jälkeen vaihtaa Jukka Tammen maalille päätösotteluun Neuvostoliittoa vastaan.
Tšekkoslovakia pelasi vapautuneesti enää kunniasta. Se käytti paikkansa tehokkaasti, pyöritti ylivoimien turvin peliä miten tahtoi ja aiheutti Suomelle turnauksen toisen tappion lukemin 5–2.
Neuvostoliitto näytti unohtaneen erimielisyytensä tykkänään, ja sen peli tuntui paranevan kaiken aikaa, mitä pitemmälle turnaus eteni. Voittamalla Ruotsin sillä oli mahdollisuus ratkaista kultamitali ennen päätöskierrosta, mikä toi joukkueeseen vielä lisää virtaa. Peli olikin selvä heti avauserässä, kun yhteen sadan sekunnin jaksoon Neuvostoliitto mätti kolme maalia, ja takoi sittemmin loppulukemiksi 7–1. Olympiakultaa on harvoin ratkaistu yhtä ylivoimaisen esityksen jälkeen.
Toiseksi viimeisen turnauspäivän alkajaisiksi Kanada otti voiton Tšekkoslovakista tarraten pariksi tunniksi pronssimitaliin.
suomen joukkue huomasi mitaliuutisen jäähallin valotaululta
Iltapäiväottelussa Ruotsin oli voitettava Länsi-Saksa noustakseen mitalisijoille. Länsi-Saksa ja ennen kaikkea maalivahti Karl Friesen piinasivat Ruotsia melkein loppuun asti, kunnes kuusi ja puoli minuuttia ennen loppua Bo Berglund teki mitalin varmistaneen voittomaalin. Ruotsi nousi sarjataulukossa jälleen Suomen edelle, ja vain itänaapurin voitto Neuvostoliitosta voisi kammeta Kolme kruunua himmeämmälle mitalisijalle.
Punakoneen pelaajat olivat saaneet etukäteen kultamitalibonuksensa, ja välipäivä oli sujunut shoppailun ja tuopillisten merkeissä. Jo tuolloin heräsi salaliittoteoria siitä, että Neuvostoliitto olisi halunnut hopeamitalistiksi YYA-henkisesti mieluummin Suomen kuin kapitalismin mallimaana pidettyä Ruotsia.
Oli niin tai näin, ei Neuvostoliiton keskittyminen ollut terävimmillään ottelun alussa. Laukaukset lähtivät hitaasti ja kaukaa, ei tosin Suomikaan päässyt järjestämään montaa vaaran paikkaa Sergei Mylnikovin maalille.
Toisen erän puolivälissä Jukka Virtanen antaa kovan syötön Neuvostoliiton maalille. Timo Susi saa mailansa väliin, muttei pelivälinettä haltuunsa. Kiekko ajautuu maalin kulmalle Suden seuratoverille Janne Ojaselle, joka tuikkaa 1–0:aan.
Neuvostoliitto piristyi hieman, ja sai tasoituksen halvalla, kun Aleksandr Mogilnyin heppoinen veto yllätti Tammen.
Suomen voittomaali on elimellinen osa maan jääkiekkohistorian kaanonia.
Suomi pelaa ylivoimalla ja toimittaa kiekon Neuvostoliiton päätyyn. Mylnikov menee kauas maaliltaan palauttamaan pelivälinettä laitaan. Erkki Lehtonen on kärppänä paikalla ja pakottaa neuvostoveskarin hätäratkaisuun. Lehtosen seuratoveri Timo Susi pysäyttää kiekon laidasta ja pelaa sen maalin eteen Lehtoselle. Mylnikov on ulkona tilanteesta ja miesvartiointi pettänyt.
− Lehtonen ohjaa maaliin! riemuitsee YLE:n selostaja Antero Karapalo.
Kolmisen minuuttia myöhemmin peli on ohi, samoin turnaus, ja suomalaiset pääsevät juhlimaan voittoa ja historiansa ensimmäistä hopeamitalia jääkiekossa ja ylipäätään missään palloilulajissa. Pelaajat kasaantuvat ryppääksi Jukka Tammen ympärille, vaihtoaitiossa Pentti Matikainen ja Hannu Jortikka karjuvat estottomasti suoraa huutoa.
Pidättyväinen ja kivikasvoinen Tihonov käy halaten onnittelemassa kollegaansa. Myöhemmin valmentajalegenda käy pukukopissa kättelemässä Suomen pelaajat.
Kapteeni Blomqvist käy valtaisan tunnekuohun vallassa edustamassa Suomen joukkuetta palkintokorokkeella. Juhlinta jatkuu yhä. Keskikorokkeella Fetisov on jo mitalijuhliin tottunut, ja Ruotsin kapteeni Thomas Rundqvist jaksaa jo iloita pronssimitalistaan.
Oli tavallaan historian ironiaa, että kaikkien aikojen menestyksekkäin maajoukkue hävisi olympiahistoriansa viimeisen ottelun. Se oli myös ainoa kerta arvoturnauksissa, jolloin Suomi voitti Neuvostoliiton.
tihonov kävi kättelemässä suomen pelaajat
Voitto suurista joukkueista mutta myös erinomaisesti edennyt turnaus mursi vuosien pettymysten aiheuttaman henkisen lukon. Tämän jälkeen Suomi on lähtenyt jokaiseen arvoturnaukseen mitali minimitavoitteenaan, ja Calgaryn jälkeen se on jäänyt ilman jääkiekkomitalia vain kaksissa olympialaisissa.
Maailma tulisi muuttumaan nopeasti, eikä urheilu jäänyt mullistuksista paitsi. Kylmä sota tuli päätökseensä, ja Neuvostoliiton sosialistinen järjestelmä romahduspisteesen. Kahdessa vuodessa lähes koko kultamitalijoukkue oli loikannut länteen. Ensimmäisenä lähti Mogilnyi Buffalo Sabresiin, ja tähtipelaajan esimerkki sai muutkin punakoneen runkopelaajat rohkaistumaan.
Pian ei tarvinnut enää loikata, sillä markkinoiden avautuessa saattoivat seurat ja jääkiekkoliitto vaihtaa pelaajansa arvokkaaseen länsivaluuttaan. Osa venäläisitä menestyi uudessa maailmassa, osa ei.
Krutov palasi maitojunalla Venäjälle jo yhden kauden jälkeen. Makarov kärsi myös sopeutumisvaikeuksista, mutta palkittiin vuoden 1990 tulokkaana – 31-vuotiaana(!). Mogilnyi takoi kaudella 1992−93 76 maalia ja oli vuosikymmenen vaarallisimpia hyökkääjiä muutenkin.
Larionov ja Fetisov tulisivat rakentamaan Detroit Red Wingsistä 90-luvun suurseuraa. Mogilnyin loikan jälkeen venäläiset muodostivat kolmessa vuodessa NHL:n suurimman eurooppalaispelaajien kansallisuusryhmän.
Siinä vaiheessa Neuvostoliitto oli jo haudattu.
Juttua muokattu 12.10. klo 15:15. Lisätty maininta Aleksei Kasatonovista sekä poistettu Mats Sundin Ruotsin maajoukkueringistä.