Neuvostoliiton hajoaminen vuoden 1991 lopulla mullisti osaltaan myös jääkiekkomaailmaa. Entisen supervallan seuraaja Itsenäisten valtioiden yhteisö (1992) osallistui kisoihin olympialipun alla, ja kansallislaulun puuttuessa soitettiin voitto-otteluiden jälkeen olympiahymni.
Viktor Tihonovin joukkue oli luonut nahkansa uudelleen. Suurin osa Calgaryn joukkueen avainpelaajista (Igor Larionov, Vjatšeslav Fetisov, Sergei Makarov, Aleksandr Mogilnyi, Vladimir Krutov...) oli loikannut Länteen, lopettaneet uransa tai pudotettu maajoukkueringistä.
Yksilölliset taiturit olivat korvanneet järjestelmän tuotteet. IVY:n avainpelaajia olivat Sergei Zubovin, Aleksei Kovaljovin, Vjatseslav Bykovin, Jevgeni Davidovin ja Vladimir Malahovin kaltaiset luovat älypelaajat. Pikantin sävyn etenkin ylivoimapeliin toi Spartakin tehoketju Nikolai Bortshevski–Igor Boldin–Vitali Prohorov. Ärhäkän rouhea liettualaispuolustaja Darius Kasparaitis edusti uutta, systeemin ulkopuolella kasvavaa pelaajasukupolvea. Maalia vartioi Mihail Štalenko, tukenaan Andrei Trefilov ja Nikolai Habibulin. Joukkueen kannalta askarruttavin kysymys oli se, tuliko Albertvillen turnaus sille liian varhain.
Vastausta ei tarvinnut odottaa pitkään. IVY latoi kahdessa ensimmäisessä ottelussa 16 maalia, joten pelaajilla ei tuntunut olevan vaikeuksia sopeutua kansainväliseen peliin. Sveitsi ja Norja olivat otollisia asennemittareita, ja Tihonov saattoi jatkaa olympiaprojektiaan luottavaisin mielin.
tuliko olympiaturnaus ivy:lle liian varhain?
IVY testattiin pelillisesti kolmannella kierroksella Tšekkoslovakiaa vastaan. Calgaryn pettymyksen jälkeen "ikuinen hopeamitalisti" oli sijoittunut MM-kisoissa kahdesti pronssille ja Suomen MM-kisoissa neljänneksi, ja maan lajikehitys vaikutti olympiadin aikana jääneen jälkeen profiiliaan nostaneisiin Ruotsiin ja Suomeen verrattuna.
Tähtipelaajien NHL-siirrot olivat alkaneet jo pari vuotta aiemmin, ja maajoukkue sai tulla toimeen ennen kaikkea ilman Pittsburgh Penguinsin paidassa kiekkoillutta Jaromir Jágria. Yläkerrassa toki taitoa riitti Robert Langin, Otakar Janeckýn ja Tomáš Jelínekin käsissä, puolustuslinjaa vartioivat tyylikkäät mutta tarvittaessa kovaotteiset František Procházka, Róbert Švehla ja Richard Šmehlík. Maalilla torjui kokenut, edelliskaudella Rauman Lukkoon siirtynyt Petr Bříza.
Pohjoisamerikkalaiset vahvoilla, tšekeillä vaikeaa
Tšekkoslovakian aloitus Norjaa vastaan oli ollut väkevä, mutta Ranskaa vastaan peli ailahteli. Calgaryssa oli nähty hyvinkin jyrkkiä tasonheilahteluja perinteisten otteluiden välillä, ja sama trendi jatkui nytkin. 4–3-voitto IVY:stä oli lupauksia herättävä tsekkien pitäessä pelin otteessaan jopa odottamattoman vaivattomasti. Vaan mitäpä olisi Tšekkoslovakia ilman erikoista sulamista seuraavassa ottelussa?
Tšekkoslovakian tavoin myös Kanadalla oli paljon todistettavaa Calgaryn katastrofista. Lajin emämaa oli suorittanut kasvojenpesun vuoden 1991 Kanada Cupin loistavalla voitollaan, tosin olympiakaukalossa oli pärjättävä ilman NHL-tähtiä. Joukkueen huomionarvoisimpia pelaajia olivat luottomaalivahti Sean Burke, armoitettu pistelinko Joe Juneau ja ennen kaikkea 18-vuotias superlupaus Eric Lindros.
Kanadan voitto Ranskasta oli työläs 3–2, mutta sitten alkoi peli kulkea. Sveitsi kaatui 6–1 ja Norja peräti 10–0. Huipputason kohtaaminen Tšekkoslovakiaa vastaan eteni täydellisessä Kanada-komennossa, ja tuloksena oli vaahterapaitojen 5–1-voitto.
Kanadan ja IVY:n ottelu antoi ennakkoa tulevasta. Nyt mentiin lujalla temmolla, ja maaleja ladottiin vuoronperään. IVY voitti värikkäiden vaiheiden jälkeen 5–4, ja oli selvää, että avain olympiakultaan oli onnistunut hyökkäyspeli.
kanadan joukkueen huomionarvoisimpia pelaajia oli 18-vuotias eric lindros
Ruotsi oli turnauksen alkaessa edennyt kuin juna – toki otteluohjelma myös mahdollisti tämän, sillä ensimmäisinä tulivat vastaan lohkon heikoin osasto: Puola, Italia ja ensimmäistä kertaa olympiakaukalossa 54 vuoteen esiintynyt yhdistynyt Saksa. Neljännessä ottelussa Suomi oli jo otettava vakavasti.
Leijonamiehistö oli hyvin erinäköinen kuin neljä vuotta aiemmin. Calgaryn sankareista Erkki Lehtonen, Timo Susi, Reijo Mikkolainen ja Timo Blomqvist olivat lopettaneet, Jarmo Myllys siirtynyt Amerikkaan, ja uusi sukupolvi oli vasta tekemässä tuloaan. Maajoukkueeseen olivat nousseet tehokkaat hyökkääjät Teemu Selänne, Mika Nieminen ja Hannu Järvenpää, joten monesti harmaita hiuksia aiheuttanut maalinteko-ongelma tuntui ratkenneen. Saksa oli lyöty 5–1 ja Puola 9–1, mutta peli Yhdysvaltoja vastaan paljasti Suomen pelilliset puutteet. 1–4-lukemat kertoivat kaiken.
Ruotsia vastaan Suomi sentään raapi tasapelin, mutta menetti samalla mahdollisuudet lohkovoittoon ja helpompaan pudotuspelipuuhun. Runkosarjan sinänsä merkityksettömässä ottelussa kaatui Italia vaivoin 5–3.
Yhdysvallat vei lohkovoiton Ruotsin nenän edessä. Vaikka jenkkiryhmä ei suinkaan kuulunut ennakkosuosikkeihin, se kulki voitosta voittoon, ja kun Ruotsi menetti pisteen Suomelle, riitti Yhdysvalloille tasapelikin lohkovoittoon. Sen se ottikin, vaikka Ruotsi oli terästänyt otteitaan ottelun loppupuolella.
Puolivälierässä Yhdysvallat sai vastaansa isäntämaa Ranskan, joka oli tehnyt riittävän voittaessaan Sveitsin sekä Norjan ja lisäksi se oli kiusannut Kanadaa ja Tšekkoslovakiaa otteluiden loppuhetkille asti. Ranska jatkoi vahvaa peliään tekemällä avausmaalin ja pitämällä johtonsa toisen erän puoleenväliin.
Yhdysvallat jaksoi painostaa ja yrittäminen tuotti tulosta. Toisessa erässä amerikkalaiset osuivat kolmesti, ja peli oli sillä selvä. Yhdysvaltain väkevä peli-ilme oli tehnyt siitä kultamitalisuosikin, mutta se ei ollut vielä kohdannut Itsenäisten valtioiden yhteisöä.
Saksa piinasi Kanadaa
Pohjoismaalaisittain turnaus oli pettymys. Ruotsi jäi hallitsevana maailmanmestarina viidenneksi, ja ennakkoon vahvalta vaikuttanut Suomi osoittautui suuria vastaan liian pehmeäksi, eikä Calgaryn kaltaisia venymisiä nähty. Puolivälierässä kuultiin kaikuja menneestä, jolloin Punakone kiekkoili aivan eri planeetalla kuin piskuinen Leijonalauma. Suomi sinnitteli ottelun puoleenväliin asti, kunnes liikkuvampi ja luisteluvoimaisempi IVY meni menojaan. Joukkueen jokaisella kuudella maalilla oli eri tekijä, joten ratkaisijoita näytti olevan koko kokoonpanon laajuudelta.
Saksa puolestaan haastoi Kanadan tasapäiseen mittelöön, ja varsinaisen peliajan jälkeen tilanne oli kutsuttava 3–3. Kanada vei peliä, mutta Saksa roikkui herkeämättä peesissä, ja sellainen on henkisesti erittäin kuluttavaa.
pohjoismaille turnaus oli pettymys
Jatkoaika ei tuonut ratkaisua, ja välieräpaikka oli haettava olympiahistorian ensimmäisen rangaistuslaukauskilpailun kautta. Lindros ja David Archibald epäonnistuivat, samoin saksalaiskiekkoilun elävä lajilegenda Dieter Hegen ja Peter Draisaitl, vaikka kiekon ja maalin välissä oli ainoastaan Burken mailanvarsi. Jason Woolleyn tiukka ranneveto yläkulmaan rikkoi kuparisen. Tämän jälkeen edettiin Kanadan etulyöntiasemassa viimeiseen pariin asti. Juneaun yritys kilpistyi Helmut De Raafiin, mutta Andreas Brockmann onnistui kuilun partaalta viimeisenä laukojana.
Kerrasta poikki -vaiheessa ratkaisua ei tarvinnut odottaa pitkään. Eric Lindros paikkasi erheensä veivaamalla taidokkaasti De Raafin jään pintaan ja tuikkaamalla kiekon silmänräpäystä nopeammin verkkoon. Draisaitl sai uuden yrityksen ja päätti kokeilla samaa kikkaa kuin Lindros. Burke meni maihin mutta sai tilan peitettyä. Vedon jälkeen Burke makasi hetken paikoillaan, ja Draisaitlkin näytti kysymysmerkiltä. Lopulta Seppo Mäkelä näytti kanadalaisittain vapauttavat merkit.
Saksa oli kovin lähellä omaa Miracleaan, mutta ihmeiden aika koittaisi sille vasta 28 vuoden päästä.
Tšekkoslovakian taru päättyy
Tšekkoslovakia oli pelannut vahvasti Ruotsia vastaan, joten vuorotteluperiaatteen mukaisesti nyt sitä odottaisi haasteellinen ottelu. Kanada ei ollut vastustajana ainakaan ruotsalaisia helpompi.
Dave Hannan ja Archibald veivät Kanadan 2−0-johtoon ennen kuin Tšekkoslovakia oli päässyt edes kunnolla peliin mukaan. Svehla laukoi kavennuksen muutamaa sekuntia ennen taukoa, ja toisen erän alussa Patrik Augusta toi tšekit tasoihin. Tšekkoslovakian tuuli näytti viimein kääntyneen. Jelínek oli vähällä onnistua ja Richard Žemličkan maali hylättiin luistinohjauksena.
Tietenkin Kanada rankaisi. Kolmatta erää ehdittiin pelata kolme minuuttia, kun Curt Giles ampui viivalta ohjuriksi tarkoitetun laukauksen, joka painui ruuhkan takaa ohi hölmistyneen Břízan. Reilu kaksi minuuttia ennen loppua Fabian Joseph pääsi survaisemaan Schreiberin paluukiekon verkkoon. Josephin tuuletuksesta näkee pitkän odotuksen päättymisestä aiheutuneen riemun.
Tšekit ovat maansa myyneitä. Ei vieläkään. Albertville, Innsbruck, Sapporo, Grenoble... Neljännesvuosisata huipulla muttei koskaan paras. Tšekkoslovakialta tuntui aina puuttuvan kyky voittaa todella tärkeät ottelut. Uutta tilaisuutta se ei enää saanut. Kun seuraavan kerran pelattaisiin olympiakiekkoa, oli koko maa jakautunut kahtia.
tšekkoslovakian tarina olympialaisissa päättyi pettymykseen
IVY:n ja Yhdysvaltain välierästä ei suoranaisesti puhuttu uutena Miraclena. Ottelun alku eteni voimasuhteiltaan tasatahtiin, ja kahden nuoren joukkueen kohtaamisessa oli kipinää ja tempoa.
Joukkueista erottui jopa muutama tulevaisuuden tekijänimi. Shawn McEachern kuittasi Kovaljovin johto-osuman minuutissa, kunnes Bykov vei IVY:n edelle vain neljä minuuttia myöhemmin komealla ja tarkalla yläkulmavedolla. Yliopistojoukkue Boston Terriersissä uraansa aloitellut Keith Tkachuk kaapi tasoituksen pari minuuttia ennen toisen erän päätöstä. Kunnon tekopaikat olivat olleet siihen asti vähissä, mutta amerikkalaiset käyttivät odottamattomasti kohdalle osuneen tilaisuuden hyväkseen.
Tasatilanne jatkui kolmannen erän puoleenväliin. IVY-pyörityksessä Juri Hmyljovin sohaisema kiekko jäi elämään maalin eteen, ja Andrei Homutov oli kärppänä haaskalla: 3−2. Neljä minuuttia myöhemmin Hmyljov itse pääsi nostamaan IVY:n neljännen maalin. Täysosuma oli seurausta ylivoimahyökkäyksestä, jossa Bykovin ja Homutovin kiekonsiirtely oli kuin taannoista neuvostokiekkoa parhaimmillaan. Tästä sillasta Yhdysvallat ei enää noussut. Albertvillen välierästä ei kutkuttavien alkuvaiheiden jälkeen tullut suurta klassikkoa IVY:n herättyä kolmannessa erässä näyttämään paremmuuttaan.
Pronssiotteluun Yhdysvallat ei enää jaksanut syttyä, vaan Tšekkoslovakia vei himmeimmät mitalit kolmannen kerran pian päättyvän maajoukkuehistoriansa aikana.
IVY paras rutiinisuorituksellakin
Suomen ase Neuvostoliittoa vastaan Calgaryssa oli ollut tiivis puolustuspeli, ja päävalmentaja Dave King päätti noudattaa finaalissa samaa taktiikkaa. Kanadan puolustajat saivat pidettyä hyökkääjät aisoissa, ja maalilla Burke pelasi loisto-ottelua.
Kanadan sinnittelyä jatkui kaksi kokonaista erää; kun kolmatta oli pelattu minuutin verran, teki Vjatseslav Butsajev avausosuman. Nyt Kanadan oli pakko ottaa ote ottelusta, mutta siihen sen kekseliäisyys ei riittänyt. Igor Boldinin maalissa ajassa 55:54 oli jo ratkaisun makua. Chris Lindbergin kavennus puolitoista minuuttia myöhemmin ei ihmeemmin hetkauttanut IVY:tä, ja lopullisen niitin iski Bykov reilu minuutti ennen päätössummeria.
Loppuottelu oli ollut tiukka, mutta paras voitti – siitä ei ollut epäilystäkään. Jos olikin Neuvostoliiton aikaisempi turnausvoitto vaikuttanut olympiadista toiseen väistämättömyydessään puuduttavalta, nyt IVY:n ilmeeltään nuorekas, pirteä ja positiivinen joukkue sai yleisön puolelleen.
Uusi aikakausi näkyi myös kultajuhlissa. IVY:n pelaajat tuulettivat kultamitaliaan antaumuksellisesti, ja ennen niin jäyhän pidättyväinen Tihonov riemuitsi pelaajien mukana. Kaiken voittaneelle valmentajalegendalle juuri tämä kultamitali tuntui olevan erityinen.
ivy:n iloinen joukkue voitti yleisön puolelleen
− Tämä oli meille siinä mielessä helppo turnaus, koska meillä ei ollut paineita, Tihonov kommentoi finaalin jälkeen.
−Emme olleet suosikkeja. Kokemattomat pelaajat saivat rauhassa kasvaa ja kehittyä turnauksen aikana.
Vastapuolella tunnelmat olivat haikeat. Kingin kolme olympiadia kestänyt vaihe Kanadan päävalmentajana tuli päätökseen. King oli joutunut pitkän uransa aikanaan yrittämään kansainvälistä menestystä NHL:ään kelpaamattomien raakileiden ja ikääntyneiden kehäraakkien kanssa. Kolmien olympialaisten saldo oli yksi hopea ja kaksi neljättä sijaa. Sen enempää ei käsillä olleella materiaalilla ollut tehtävissä. Albertvillen jälkeen Kingin tiet veivät NHL:ään, DEL-liigaan, Venäjän Super Ligaan, Elitserieniin ja lopulta Kanadan nuorisomaajoukkueen peräsimeen. Olympiatasolle King palasi Pyeongchangissa 2018 osana Kanadan valmentajakvartettia.
Tihonov ja King näkivät venäläisen jääkiekkoilun tulevaisuuden Neuvostoliiton seuraajana, ja odotettavissa oli samanlaista dominointia kuin ennenkin. Se osoittautui virhearvioksi. IVY ilmestyi tyhjästä olympiakaukaloihin ja katosi yhtä äkkinäisesti historiaan, jättäen luonnolliseksi perillisekseen Venäjän. IVY-maista A-sarjassa ovat sittemmin käyneet enemmän tai vähemmän vakituisesti Latvia, Ukraina, Kazakstan ja Valko-Venäjä.
Venäjän maajoukkueella ei ollut enää takanaan järjestelmän tukea, sillä enää ei ollut syytä propagoida ideologiaa urheilumenestyksellä. Infrastruktuurin ja varusteiden taso jäi nopeasti jälkeen muista huippumaista. Kirkkaimmat lahjakkuudet siirtyivät NHL:ään heti nimeä saatuaan, ja maajoukkue joutui pärjäämään melko heikkotasoisen kotimaisen tai muiden eurooppalaisten liigojen pelaajilla. Venäjä tulisi olemaan yksi jääkiekkoilun suurista, muttei ikinä Neuvostoliiton veroinen monoliittinen imperiumi.