Naisten jääkiekolle korona on iskunpaikka – ja avoimet sarjat tärkeä kilpailuvaltti

Naisten Liiga, Muut Sarjat / Artikkeli
K-Espoo johtaa tällä hetkellä Naisten Liigaa.
Naisten urheiluorganisaatiot toimivat murto-osalla niistä resursseista, joita miehillä on. Se kertoo rakenteellisesta epätasa-arvosta, mutta sisältää haasteen jatkoa ajatellen: monet pitävät miesten urheilua yksinkertaisesti jännittävämpänä kuin naisten, eikä yleisön pää ole helposti käännettävissä.

Eksyin äskettäin erään YouTube-seikkailun päätteeksi videoon, jossa miespuoliset tennispelaajat haastavat sekaparien nelinpelissä naiskollegoitaan. Muutaman minuutin pätkälle on kerätty syöttötilanteita, joissa miespelaajat lyövät pallon kentän läpi ilman, että naisvastaanottajat ehtivät niihin juuri reagoida.

Kommenttikentässä eniten tykkäyksiä ovat saaneet vihaisten nuorten miesten eri versiot huudahduksesta mähän sanoin. Näiden kommentoijien mielestä video todistaa viimein ja lopullisesti sen seikan, että miesurheilijat ovat naisatleetteja parempia. "Samat palkkiot, vai?" yksi kommentoijista naureskelee, ja 276 muuta hekottaa tykkäysten muodossa mukana.

Video on pienenpieni osa laajempaa keskustelua, joka sisältää niin monia ongelmia, että on hankala valita, mistä aloittaisi. Joten aloitetaan ainakin kyseisen pätkän kohdalla helpoimmasta – siitä, mikä sanotaan jo videon kuvailussa: "Kokoelma ATP:n parhaita syöttäjiä syöttämässä naispelaajille".

Videolla eniten esiintyvä miespelaaja on nimeltään John Isner. Hänellä, yli kaksimetrisellä köriläällä, on hallussaan ennätys sekä ATP:n historian lujimmasta että kolmanneksi lujimmasta syötöstä. Isnerin avauksia eivät juuri palauttele miehetkään, eivätkä varsinkaan sellaisia, joita tälle kolmen minuutin videolle on leikattu.

Kommenttikentässä eniten tykkäyksiä ovat saaneet vihaisten nuorten miesten eri versiot huudahduksesta mähän sanoin.

Yhtä mielekästä olisi nähdä Usain Bolt juoksemassa naisten huippuja vastaan. Samalla täytyisi tosin muistaa, että huippuvuosinaan Bolt piti pilkkanaan koko muuta planeettaa, sukupuoleen katsomatta.

Toisaalta sekään, että Billie Jean King voitti tenniksessä Bobby Riggsin tai että Hayley Wickenheiser pelasi muutaman ottelun miesten seassa Suomen kaukaloissa, ei todista naisten järjestelmällisesti pärjäävän miesten kentillä. Siinäpä ongelman ydin – ei sitä tarvitse todistaakaan. Edellä mainitut urheilijat ovat poikkeusyksilöitä, eikä heitä ole tarpeen vertailla sukupuolien yli, vaan kilpakumppaneitaan vastaan.

Keskustelu vaatii uusia suuntia

Naisten ja miesten urheilun eroihin ja yhtäläisyyksiin liittyvä keskustelu lienee yhtä vanha kuin kilpaurheilu itse, mutta kysymysten ja näkökulmien asettelu olisi aika päivittää tälle vuosituhannelle. Vaikka löytäisimme lopullisen totuuden siihen, kumpi sukupuoli on urheilussa "parempi", emme tekisi tiedolla paljon mitään.

Yhtä hyvin voisi väittää, että lentokoneet kulkevat nopeammin kuin junat, järjestää kilpailu asian todistamiseksi, sitten osoittaa taivaalla lipuvaa konetta ja todeta, että nopeampihan se on – vaikka eivät juna ja lentokone kilpaile nopeudessa toisiaan vastaan.

Urheilun jännityksen luo vain harvoin – joukkueurheilun kiinnostavuuden vielä sitäkin harvemmin – maksimaalisen hienot suoritukset, joiden löytämiseen tällainen vastakkain asettelu tähtää. Se ei ole urheilun tärkein viihteen lähde, vaan kamppailut tasaväkisten kilpailijoiden kesken ja voiton tavoittelu ovat.

Kiinnostavinta urheilussa on voittaminen.
Kuva © Jari Mäki-Kuutti

Snooker on aivan yhtä jännittävää kuin lätkämatsi, jos ottelun voittajalle on luvassa satojen tuhansien eurojen palkinto ja jos katsojat välittävät niistä, ketkä pöydän ääressä huseeraavat.

Sen selvittäminen, kumpi sukupuoli heittää keihästä pidemmälle, on tarpeetonta ja tylsää. Se, miten naisten urheilu ja tässä tapauksessa naisten lätkä saavuttaisivat jalansijaa kaupallisilla markkinoilla ja miten katsojamäärät kasvaisivat, on paljon tärkeämpi puheenaihe.

Lätkän ydin on jäässä ja kiekossa

Kysyin naispuoliselta urheilijatutultani, mitä mieltä hän olisi artikkelista, jossa ehdottaisin naisjääkiekolle erilaisia sääntö- tai rakennemuutoksia, jotta lajista tulisi ison yleisön silmissä kiinnostavampi.

Hänen vastauksensa oli lyhyt.

– Syrjivältä.

Asetelma on osa ongelmaa. Minä, miespuolinen henkilö, kuvittelin tällä tavoin voivani parantaa "heidän" lajiaan. Auttava käteni oli tuossa tilanteessa pikemminkin vallan osoitus kuin sellainen vilpitön tuki, jollaiseksi olin eleeni tarkoittanut. Olin kuin vanhempi sisarus, joka ei ota nuorempia pihapeleihin mukaan, mutta lupaa jättää television päälle.

Kaikki urheilulajien ydin on siinä, miten niitä pelataan, millä varusteilla ja missä paikassa. Ulkojäät, kolme vastaan kolme -jatkoaika, rangaistuslaukaukset ja ihan tavallinen runkosarjaottelun vaihto ovat kaikki jääkiekkoa, mutta niillä on itse asiassa vain vähän tekemistä toistensa kanssa.

Niitä yhdistävät lähinnä jää, kiekko, mailat ja maalien tekeminen sekä niiden estäminen. Nämä ovat niitä lätkän ydintekijöitä, joita ei voida lajista ottaa pois, mutta kaikki muu on vain sopimuksista kiinni.

Maalit ratkaisevat voittajan ja sen, kuinka kiinnostava ottelu on.
Kuva © Jari Mäki-Kuutti

Niinpä ajattelin, että ratkaisu naisten jääkiekon kiinnostavuuden lisäämiseksi voisi löytyä lajien eroista, ei yhtäläisyyksistä. Näin siis lyhyellä aikavälillä – pitkällä aikavälillä ero tulee kyllä tasaantumaan muilla keinoin, mutta kehitys on vain tuskastuttavan hidasta.

Naiskiekko on jo muutenkin erilaista, koska siinä ei taklata. Muutamat pienet muutokset voisivat lisätä eroa positiivisessa mielessä.

Lätkä on menossa jatkuvasti aktiivisempaan ja vauhdikkaampaan suuntaan. Luistelunopeuksien edelleen kasvaessa tuntuu lähes väistämättömältä, että pelaajamäärää tullaan vielä jonain päivänä vähentämään. Jatkoeriin muutos on jo tehty, ja tämän kesän 3v3 Super Series oli myös mielenkiintoinen kokeilu.

Olin ajatellut, että tässä naisten jääkiekko voisi ottaa ensimmäisen askeleen. Kenttäpelaajien määrän tiputtaminen neljään toisi kentälle lisää tilaa ja lisäisi mahdollisuuksia rakentaa peliä syöttämällä, ei kuljettamalla.

Samalla olin kaavaillut, että keskialueen aloitukset voitaisiin poistaa. Tällöin ottelua jatkettaisiin pelikatkojen jälkeen aina jommankumman hyökkäysalueelta. Kun kaukaloon tulisi lisää tilaa, ja umpitylsä keskialueen neppailu vähenisi, olisi todennäköistä, että maalitilanteiden ja maalien määrät kasvaisivat. Olisi myös todennäköistä, että sivutuotteena jäähyjen ja pelikatkojen määrät vähenevät.

Lisäksi kenttäpelaajien vähentämisellä olisi yksi huomaamaton etu. Muutos nostaisi automaattisesti joukkueeseen jäävien pelaajien palkkioita, kun vielä jonain päivänä naiskiekkoilijatkin sellaisia saavat.

Olin kuin vanhempi sisarus, joka ei ota nuorempia pihapeleihin mukaan, mutta lupaa jättää television päälle.

Tällaisia muutoksia pohtiessani katsoin maailmaa kuitenkin vain yhden ikkunan läpi: talouden näkökulmasta. En tullut ajatelleeksi sitä, että myös miesten puolella jääkiekkoa harrastaa huomattavasti useampi kuin siitä saa palkkansa. Jopa ne, jotka Liigaan asti pääsevät, tuskin pelaavat vain rahasta. Liigaura on keskimäärin niin lyhyt, että jo kolmekymppinen kiekkoilija on harrastanut lätkää useita vuosia, ennen kuin on tienannut siitä senttiäkään.

Jokaisella on oikeus pelata jääkiekkoa, ja jokaiselle pitäisi mahdollisuus pelata sitä omista lähtökohdistaan. Vaikka ajattelin lähestyväni tätä aihealuetta vilpittömällä mielellä, näkökulmani rajallisuuden paljasti vain tuo yksi kommentti.

Nykytilanne voi jatkossa olla kilpailuvaltti

Yhdestä naisjääkiekon piirteestä olisi silti pidettävä kynsin hampain kiinni – nimittäin avoimesta sarjasta.

Kuten Ernst&Youngin kuukauden takaisessa raportissa todetaan: "Naisten Liigan taloudelliset realiteetit ovat täysin erilaiset kuin miesten SM-liigassa". Seurojen budjetit ovat keskimäärin sadantuhannen euron luokkaa, ja monet pelaajat joutuvat rahoittamaan toimintaa myös itse.

Hyvä puoli tässä on se, että sama koskee lähes kaikkia seuroja. Niin sen pitää olla jatkossakin. Sekä Naisten Mestiksen seurojen että Liigaseurojen tulee tehdä kaikkensa, jotta seurat kehittyvät samassa vauhdissa.

RoKi nousi kaudeksi 2020–2021 Naisten Liigaan.
Kuva © Arno Hämäläinen https://www.instagram.com/hockeygrapher/

Korona kurittaa urheilun kenttää nyt niin kovaa, että miesten liigaseuroilla on edessään jonkinlainen saneeraus tai jälleenrakennus, se on selvää. Naisurheilulle se tarkoittaa samalla iskunpaikkaa. Naisurheilijoilla tai -seuroilla rahaa ei ole ollut aikaisemminkaan, mutta nyt pelikenttä tasaantuu edes vähän. Vaikka muutos tapahtuu ikävällä tavalla, anteeksi on turha pyydellä.

Ei kannata luulla, etteikö urheilun tuloero tasoittuisi jatkossa muutenkin. Rakenteellisesti se tapahtuu kahdessa vaiheessa: ensin naisurheilijoille annetaan päättäjien tasolta enemmän mahdollisuuksia, ja sitten ne tilaisuudet täytyy pystyä hyödyntämään.

Näin tapahtuva kehitys on silti varsin hidasta. Onneksi naiskiekko on keksinyt omia keinojaan muutoksen vauhdittamiseksi. EY:n raportissa kerrotaan, että "Naisten Liiga panostaa jatkossa sosiaaliseen mediaan joukkueista valittujen yksittäisten pelaajien kautta nostaakseen näkyvyyttä ja hankkiakseen erittäin toivottuja tukijoita tulevaisuutta silmällä pitäen".

Juuri nuoret naiset käyttävät tutkitusti eniten aikaa sosiaaliseen mediaan, joten sen hyödyntäminen myös urheilun saralla on erinomainen ratkaisu.

EY:n raportissa huomautetaan, että "Naisten Liigan pelaajat toimivat tärkeinä esikuvina tuleville harrastajille kannustaen uusia pelaajia mukaan toimintaan". Naisilla on paremmat mahdollisuudet harrastaa mitä tahansa, vaikka historiaa katsottaisiin taaksepäin vain kymmenenkin vuotta, ja harrastajamäärien kasvusta on lyhyt matka yleisömäärien kasvuun.

Vuoden 2019 kotikisojen MM-finaalia – jossa kansaltamme ryöstettiin maailmanmestaruus – seurasi jo kaksi miljoonaa TV-katsojaa. Myös Olympiakisat keräävät miljoonayleisön.

Naisten jääkiekko lähtee kisaan miesten lätkää vastaan vuosikymmenten takamatkalta. Se täytyy kääntää voimavaraksi. Naisjääkiekolla on mahdollisuus rakentaa organisaatiot alusta lähtien terveelle pohjalle. Niitä virheitä, joita miesten kiekko on väistämättä tehnyt ja tekee edelleen, täytyy pystyä välttelemään.

Organisaatiotasolla harva kutsuu Liigaa kovin ketteräksi toimijaksi. Ehkä suomalainen naisjääkiekko voisi olla juuri sitä.

» Lähetä palautetta toimitukselle