NHL:n runkosarjan kaksi parasta maalivahtia eivät olleet Vezina-finalisteja − Sergei Bobrovski pelasi jälleen pystin arvoisen kauden

NHL / Artikkeli
Sergei Bobrovski oli maalivahdeista paras jo toista kautta peräjälkeen.
Kuva © Getty Images
NHL:n runkosarjan parhaalle maalivahdille jaettava Vezina Trophy päätyi finalisteista oikeaan osoitteeseen. Tilastoanalyysi kuitenkin osoittaa, että Sergei Bobrovski ja John Gibson olivat tämän kauden ehdotonta maalivahtieliittiä ja Pekka Rinnettäkin parempia.

Päättyneen NHL-kauden parhaimmisto sai palkintonsa keskiviikon ja torstain välisenä yönä pidetyssä palkintogaalassa. Runkosarjan parhaalle maalivahdille jaettavan Vezina Trophyn finalisteiksi seuloutuivat Nashville Predatorsin Pekka Rinne, Tampa Bay Lightningin Andrei Vasilevski ja Winnipeg Jetsin Connor Hellebuyck. Vezina Trophy matkasi kolmatta kertaa Suomeen, kun Predators-vahti Rinne pokkasi pystin.

Viime vuoden tavoin Jatkoaika tarkastelee tilastoanalyysin avulla kuluneen kauden maalivahtiparhaimmistoa ja nostaa heistä esille viisi parasta. Kattava tilastoanalyysi osoittaa, että kaksi runkosarjan parasta maalivahtia tulivat finalistikolmikon ulkopuolelta ja että Rinteen voitto oli Vasilevskiin ja Hellebuyckiin nähden itsestäänselvää.

Tasaviisikoin mitattavissa tilastoissa on huomioitu vähintään 2000 minuuttia pelanneet maalivahdit. Runkosarjan aikana heitä oli yhteensä 28. Sijoitusten keskiarvoon on laskettu seitsemän alle olevaa tilastoa torjuntaprosentista alkaen. Taulukossa on esiteltynä kaikki maalivahdit, joiden sijoitusten keskiarvo on alle kymmenen.

Torjuntatilastot tasaviisikoin
TOI Sv% dSv% LDSv% MDSv% HDSv% GSAA GSAA/60 Ka
Sergei Bobrovski 3201,35 93,64 2,11 97,96 92,84 85,46 33,93 0,636
Sijoitus 1. 3. 1. 5. 10. 2. 1. 1. 3,29
John Gibson 2737,95 92,88 0,97 98,42 93,53 80,56 14,09 0,309
Sijoitus 10. 10. 2. 2. 3. 11. 2. 2. 4,57
Pekka Rinne 2685,95 93,71 0,96 97,38 93,51 83,33 13,07 0,292
Sijoitus 12. 1. 3. 17. 4. 3. 3. 3. 4,86
Antti Raanta 2081,48 93,68 0,66 97,56 92,86 82,87 7,05 0,203
Sijoitus 25. 2. 7. 12. 9. 4. 8. 7. 7,00
Semjon Varlamov 2211,1 93,32 0,79 97,43 93,92 80,19 9,54 0,259
Sijoitus 23. 4. 5. 15. 3. 15. 6. 4. 7,43
Marc-André Fleury 2134,1 93,14 0,75 97,9 94,55 76,76 8,21 0,231
Sijoitus 24. 5. 6. 7. 1. 24. 7. 6. 8,00
Brian Elliott 2006,6 93,11 0,6 98,26 91,4 82,35 5,68 0,17
Sijoitus 28. 7. 8. 3. 17. 5. 11. 9. 8,57
Jonathan Quick 2934,03 92,86 0,8 96,94 93,42 81,48 11,53 0,236
Sijoitus 6. 11. 4. 23. 7. 7. 4. 5. 8,71

1. Sergei Bobrovski, Columbus Blue Jackets

Kaikista suurin yksittäinen syy Columbus Blue Jacketsin pudotuspelipaikan takana on jälleen tolppien välissä. Kaksinkertainen Vezina Trophy -voittaja pelasi runkosarjan sellaisella tasolla, jolla venäläinen olisi ansainnut saada palkintokaappiinsa jo kolmannen Vezina-pystinsä. Bobrovskin ainoa todellinen haastaja oli Anaheim Ducksin John Gibson, mutta ero kaksikon välillä on tilastollisesti nähtävissä.

peräti kolmessa tilastossa hän oli 28 maalivahdin joukosta kaikista paras

29-vuotias Bobrovski sai runkosarjassa tasaviisikoin yli 2000 minuuttia pelanneista maalivahdeista kaikista eniten vastuuta. Huomattavasta vastuusta ja siitä seuranneesta kuormituksesta huolimatta venäläinen suoritti korkealla tasolla läpi kauden ja kompensoi Blue Jacketsin puolustuspään pelaamisen keskimääräistä heikompia tuloksia.

Bobrovski oli jokaisessa seitsemässä tilastossa kymmenen parhaan joukossa, ja peräti kolmessa tilastossa hän oli 28 maalivahdin joukosta kaikista paras. Venäläinen torjui kiekkoja tasaviisikoin kolmanneksi parhaiten ja ylitti torjuntaprosenttiodottamansa selvällä erolla muihin nähden. Matalan ja keskitason todennäköisyyden laukausten torjuntaprosentit eivät ole maalivahdin suoritustason tarkastelun kannalta yhtä merkittäviä kuin korkean todennäköisyyden laukausten torjuntaprosentit. Bobrovski torjuikin vaarallisia ja maaliin nähden hyviltä sijainneilta lähteneitä laukauksia toiseksi parhaiten.

GSAA-tilasto kertoo, kuinka monta maalia maalivahti on ehkäissyt yli liigan keskitason. Kyseisessä tilastossa Bobrovski oli runkosarjan aikana täysin omassa luokassaan ehkäisten lähes 34 maalia yli keskitason. Peliaikaan suhteutettuna venäläinen ehkäisi tasaviisikoin peräti 0,636 maalia, mikä antoi kauden aikana maalivahtiosastolla merkittävän edun Blue Jacketsille. Viime kaudella hän ehkäisi 60 minuuttia kohden 0,655 maalia. Bobrovski onkin pelipaikallaan NHL:n paras jo toista kautta peräkkäin.

2. John Gibson, Anaheim Ducks

Anaheim Ducks kärsi runsaasti loukkaantumista kauden ensimmäisellä puoliskolla, ja koko kauden aikana avainpelaajat Ryan Getzlaf ja Ryan Kesler olivat poissa useita kymmeniä otteluja. Lisäksi Corey Perry oli sivussa 11 ottelusta. Tolppien välissä Gibsonista muodostui joukkueen yksi kantavista voimista, eikä hänen suoritustasonsa laskenut tai ailahdellut runkosarjan aikana.

Gibson oli runkosarjan suoritustasossa lähimpänä Blue Jackets -vahti Bobrovskia kuin kukaan muu, ja joukkueen loukkaantumiset huomioiden Gibsonin Vezina Trophy -voittokaan ei olisi ollut teoreettisesti täysin tuulesta temmattua. Hän sijoittui neljässä tilastossa toiseksi ja viidessä tilastossa kolmen parhaan joukkoon. Särön yhdysvaltalaisen suorituksiin teki erityisesti muihin kärkivahteihin verrattuna suhteellisen heikko torjuntaprosentti korkealla todennäköisyydellä maaliin menevien laukausten suhteen.

Bobrovskin ja Gibsonin välinen ero on nähtävissä myös peliajan osalta. Yhdysvaltalainen pelasi tasaviisikoin yli 450 minuuttia vähemmän kuin Bobrovski, mikä ennen kaikkea korostaa venäläisen huimaa suoritustasoa suuren vastuun kanssa. Gibsonin torjuntaprosentti oli vasta kymmenenneksi paras, mutta hän torjui 0,97 prosenttiyksikköä yli torjuntaodottamansa. Gibsonin ollessa maalissa Ducks ei ollut yhtä vahva puolustusalueella kuin Predators Rinteen vartioidessa maalia. Kalifornialaisjoukkue sai siis nauttia laadukkaasta maalivahtipelaamisesta läpi kauden.

3. Pekka Rinne, Nashville Predators

Vezina-finalistien joukosta palkinto meni oikeaan osoitteeseen. Vasilevski ja Hellebuyck olivat runkosarjassa hieman keskitasoa parempia, ja keskeinen argumentti maalivahtien finalistipaikan puolesta koostui enimmäkseen siitä, että kumpikin pelasi hyökkäys- ja puolustuspelillisesti vahvassa joukkueessa, jonka runkosarjamenestys oli huomattavaa.

Rinteen edustama Predators voitti runkosarjan, mutta suomalaisvahdin vaikutus joukkueen menestykseen oli huomattavasti suurempi kuin Vasilevskilla ja Hellebuyckilla. Suomalainen sijoittui viidessä tilastossa kolmen parhaan joukkoon ja pysäytti kiekot kaikista parhaiten tasaviisikoin vähintään 2000 minuuttia pelanneista maalivahdeista.

SUOMALAISVAHDIN VAIKUTUS JOUKKUEEN MENESTYKSEEN OLI HUOMATTAVASTI SUUREMPI KUIN VASILEVSKILLA JA HELLEBUYCKILLA

Ero Rinteen ja Gibsonin välillä oli monelta osin pieni. Keskeisistä tilastoista Gibson torjui suomalaista niukasti paremmin yli torjuntaodottamansa ja ehkäisi maaleja 60 minuuttia kohden hieman Rinnettä enemmän. Rinne sen sijaan torjui korkealla todennäköisyydellä maaliin menevät laukaukset yhdysvaltalaista 2,77 prosenttiyksikköä paremmin. Etu Gibsonille kääntyy matalan ja keskitason todennäköisyyden laukauksissa, mutta kuten todettua, niiden kohdalla painoarvo ei ole merkittävä.

Peliaikaa Rinne sai maalivahdeista vasta 12:nneksi eniten, mikä kertoo myös Predatorsin onnistuneesta peluutuksesta veräjänvartijoiden suhteen. Rinteen aisaparina toiminut Juuse Saros torjui hyvin, eikä Rinteen tarvinnut onnekseen urakoida enää yli 60 ottelussa.

4. Antti Raanta, Arizona Coyotes

Raanta on melko yllättävä nimi kärkiviisikossa, sillä suomalaisvahdin ja Arizona Coyotesin syyskausi ei ollut mairitteleva. Kauden toisella puoliskolla Raanta oli kuitenkin yksi NHL:n parhaimmista maalivahdeista. Korkea suoritustaso vuoden vaihtumisen jälkeen nosti suomalaisen osakkeita niin, että hän on myös koko kautta tarkastellessa viiden parhaan maalivahdin joukossa.

On syytä kuitenkin huomioida, että Raanta pelasi 28 maalivahdista vasta 25:nneksi eniten. Peliajan lisääntyessä suomalaisen tulokset olisivat todennäköisesti heikentyneet, sillä Coyotes päästi tasaviisikoin pelatessaan runsaasti laukauksia ja oli laukaisuhallinnaltaan keskitasoa huonompi joukkue. Coyotes kuitenkin pääsi ansiokkaasti katastrofimaisen kauden aloituksensa yli, ja siinä keskeistä roolia näytteli juuri Raanta.

Raantaa parempi torjuntaprosentti oli vain maanmies Rinteellä, ja korkealla todennäköisyydellä maaliin meneviä laukauksia hän torjui neljänneksi parhaiten. Raumalaisvahti sijoittui kahdessa tilastossa viiden parhaan joukkoon ja kuudessa tilastossa kymmenen parhaan joukkoon. Maaleja hän ehkäisi 60 minuuttia kohden seitsemänneksi parhaiten (0,203), eikä ero tilastossa kolmanneksi sijoittuneeseen Rinteeseen ollut kuin 0,089 maalia.

5. Semjon Varlamov, Colorado Avalanche

Varlamov sijoittui peräti neljässä tilastossa viiden parhaan maalivahdin joukkoon. Hänen torjuntaprosenttinsa oli neljänneksi parhain ja maaleja hän ehkäisi 60 minuuttia kohden 0,259, eli niin ikään neljänneksi eniten. Nathan MacKinnonin ohella Varlamov oli Colorado Avalanchen tärkeimpiä yksittäisiä pelaajia ennen kauden alkua epätodennäköisen pudotuspelipaikan saavuttamisessa.

Raannan tavoin Varlamov sai melko vähän peliaikaa verrattuna muihin kärkiviisikon maalivahteihin. Venäläisvahti suoriutui monessa tilastossa hyvin, eikä tilastollisesti eroa Raantaan ollut juurikaan. Varlamovin tilastoja heikensi erityisesti hänen torjuntaprosenttinsa korkealla todennäköisyydellä maaliin menevien laukausten suhteen. Hän torjui läheltä maalia lähteneitä laukauksia vasta 15:nneksi parhaiten ja 2,68 prosenttiyksikköä heikommin kuin Raanta.

Kärkikolmikon takana olevien maalivahtien väliset erot olivat suhteellisen pieniä. Varlamovin jälkeen Marc-André Fleuryn, Brian Elliottin ja Jonathan Quickin sijoitusten keskiarvo on yli kahdeksan, mutta eroa venäläisvahtiin, jonka keskiarvo on 7,43, ei ole paljoakaan. Pienistä eroista Varlamovin jälkeen kertovat myös sijoitukset torjuntaprosentin sekä torjuntaprosentin ja torjuntaprosenttiodottaman välisen erotuksen suhteen.

Tasaviisikoin kohdatut laukaukset per 60 min
SA/60 LDSA/60 MDSA/60 HDSA/60
Sergei Bobrovski 30,08 13,81 9,95 6,32
John Gibson 31,69 12,51 12,86 6,31
Pekka Rinne 30,54 15,32 9,99 5,23
Antti Raanta 31,02 16,52 9,28 5,22
Semjon Varlamov 32,92 16,91 10,26 5,75

Kärkiviisikosta eniten laukauksia peliaikaan suhteutettuna kohtasi Avalanche-vahti Varlamov, jota kohti tulitettiin 60 minuuttia kohden lähes 33 laukausta. Toisessa ääripäässä oli maanmies Bobrovski, joka kohtasi vain hieman yli 30 laukausta.

Bobrovskia kohti kuitenkin lauottiin kärkiviisikosta eniten korkealla todennäköisyydellä maaliin meneviä laukauksia, mikä nostaa venäläisen torjuntaprosentin arvoa kyseisten laukausten kohdalla. Gibson kohtasi 60 minuuttia kohden käytännössä saman verran vaarallisia laukauksia kuin Bobrovski, mutta tätä heikommalla menestyksellä.

Rinne ja Raanta puolestaan pääsivät suhteellisen vähällä, sillä kumpikin kohtasi 60 minuuttia kohden hieman yli viisi korkealla todennäköisyydellä maaliin menevää laukausta. Lisäksi Rinnettä kohti lauottiin peliaikaan suhteutettuna kärkiviisikosta toiseksi vähiten.

Tilastot: Corsica

» Lähetä palautetta toimitukselle