NHL:n parhaimmat ja heikoimmat puolustukset: Alex Pietrangelon hankintakaan ei riitä ykköseksi − virtuoosimainen Cale Makar johtaa NHL:n parhainta alakertaa

NHL / Artikkeli
Komeetan lailla NHL-kartalle tullut Cale Makar johtaa Colorado Avalanchen puolustusta.
Kuva © Getty Images

Jatkoaika arvioi poikkeuksellisen koronakauden alla NHL:n parhaimmat ja heikoimmat puolustukset, jotka koostuvat puolustajista ja maalivahdeista. Listauksissa on huomioitu jokaisen joukkueen kohdalla kuudesta seitsemään puolustajaa ja kaksi maalivahtia.

Sekä parhaimpien ja heikoimpien puolustusten kärkikolmikon laittaminen järjestykseen muodostui vaikeimmaksi tehtäväksi, koska erot joukkueiden välillä ovat pienet ja koska joukkueet erottuvat toisistaan hieman erilaisilla vahvuuksilla ja rooleja koskevilla painotuksilla.

Parhaimmat

1. Colorado Avalanche

Avalanchen puolustus on rakennettu taidokkaasti laadukkaan puolustuspelaamisen, kiekollisen taidon ja luisteluvoiman varaan. Joukkueen alakerrassa Cale Makar ja Samuel Girard huolehtivat, että peliväline liikkuu puolustusalueelta kohti hyökkäysaluetta tehokkaasti ja turvallisesti. New York Islandersista tullut Devon Toews on lisäksi osoittanut merkkejä nykyaikaisesta liikkuvasta kahden suunnan puolustajasta.

Erik Johnsonin kuuden miljoonan dollarin keskimääräisessä kausipalkassa on hivenen ylihintaa. Johnsonin sopimus asettuu todella teolla puntaroinnin kohteeksi, kun tähtipuolustajaksi nopeasti noussut Makar neuvottelee jatkosopimuksesta tämän kauden päätteeksi.

Ian Cole ja Ryan Graves tuovat mukanaan leveyttä ja ovat pelipaikkoihinsa nähden oikein kelvollisia puolustajia. Kaksikko pelaa alustavasti kolmospuolustajaparissa ja tarjoaa tasaviisikoin pelatessaan Avalanchella varmaa puolustusalueen pelaamista. Toisaalta hyökkääjien on Colen ja Gravesin kanssa huolehdittava, ettei peliväline jää pitkiksi ajoiksi omaan päätyyn.

Kokonaisuuden kruunaa tasapainoinen maalivahtikaksikko Philipp GrubauerPavel Francouz, joista kumpikaan ei toisaalta yllä aivan NHL:n maalivahtien kärkijoukkoon. Avalanchen puolustus on silti sarjan paras myös siksi, että Grubauer on kyennyt torjumaan ykkösvahdin tasolla. Francouz on mainio kirittäjä, jolle voi antaa torjuntavastuuta maltillisesti.

2. Vegas Golden Knights

Listan ykköstila on käytännössä Avalanchen ja Golden Knightsin välinen kamppailu − joukkueiden voimasuhteet ovat puolustuksen osalta tasaväkiset. Shea Theodore on aiemmin kantanut ykköspuolustajan roolia, mutta yli 61 miljoonan dollarin sopimuksella hankittu Alex Pietrangelo on nyt puolustuksen pelillinen ja henkinen johtaja. Toisaalta Theodore ei häviä kiekollisilla taidoillaan Pietrangelolle tuumaakaan.

Terävän kärjen takana pelaavat Brayden McNabb, Zach Whitecloud, Nicolas Hague sekä konkaripuolustaja Alec Martinez. Heistä jokainen tuo oikein roolitettuna lisäarvoa joukkueelleen, mutta Makarin ja Toewsin muodostama Avalanchen ykköspuolustajapari päihittää Pietrangelon ja McNabbin vastaavan. Haguen voi odottaa nousevan tulevaisuudessa vielä suurempaan rooliin.

Golden Knightsilla on maalillaan Robin Lehner, joka on viime kausien aikana ansainnut paikkansa NHL-joukkueen ykkösvahtina, vaikka kannattajien suosikki Marc-André Fleury joutuisikin sen takia avaamaan ruotsalaista enemmän vaihtoaition luukkua. Lehner torjui laadukkaasti Buffalo Sabresissa, New York Islandersissa ja nyt Golden Knightsissa. Hän päihittää Grubauerin ja Fleuryn myötä ritaripaidoilla on Avalanchea parempi maalivahtiduo.

Ritaripaitojen puolustus on laadukas, mutta häviää Avalanchella kiekollisessa osaamisessa, vaikka puolustuspään jämäkkyys onkin taattu.

Ero ei kuitenkaan ole merkittävä. Lisäksi maalivahdin pelipaikka on altis suurille vaihteluille yksittäisten kausien aikana. Golden Knights listasijoitus määräytyy lopulta puolustuksen osaamisen ja alakerran leveyden perusteella. Ritaripaitojen puolustus on laadukas, mutta häviää Avalanchelle kiekollisessa osaamisessa, vaikka puolustuspään jämäkkyys onkin taattu.

3. St. Louis Blues

Toissa kauden mestari Blues kärsi tuntuvan menetyksen, kun joukkueen kapteenina toiminut Pietrangelo vaihtoi maisemaa muualle. Aiemmin Jay Bouwmeester joutui jättämään pelikentät terveyshuolien vuoksi, joten Bluesin GM on joutunut reagoimaan alakertansa muutoksiin.

Blues toi puolustuksensa uudeksi ykkösnimeksi Boston Bruinsissa pelanneen Torey Krugin. Krug on ollut jo pitkään NHL:n parhaita kiekollisia puolustajia ja Blues sijoittaa hänet epäröimättä myös ylivoimalle ainoaksi puolustajaksi.

Puolustuksen ydinrungosta Colton Parayko tekee kaudesta toiseen puolustajaparinsa ja koko viisikon elämästä helpompaa. Parayko puolustaa nykyaikaisesti ja pysyy vastustajien mukana. Parayko pelaa tehokkaasti − jopa niin tehokkaasti, ettei hän päädy usein otsikoihin.

Marco Scandella ja Justin Faulk muodostavat lähtökohtaisesti joukkueen toisen puolustajaparin, kun taas nuori Vince Dunn kasvaa hiljalleen suurempaan rooliin kolmosparissa. Faulk oli Hurricanesissa pelatessaan alakerran kiekollisia johtajia, mutta rooli on ollut Bluesissa kärkipuolustajia täydentävä. Carl Gunnarsson ei tällä hetkellä mahdu kokoonpanoon, mutta hänen myötä Bluesilla on puolustuksessaan leveyttä.

Bluesin etuina on laadukas ja kiekollisesti NHL:n huippua oleva ykköspuolustajapari sekä puolustuksen leveys ja jokaiseen puolustajapariin riittävä kiekollinen osaaminen. Maalivahtikaksikko Jordan BinningtonVille Husso ei ole Avalancheen ja Golden Knightsiin verrattuna yhtä hyvä. Binnington on osoittautunut tavalliseksi kuolevaiseksi kevään 2019 jälkeen ja Husso pelaa vasta ensimmäisiä NHL-pelejään.

Toisaalta hyvällä tasolla pelatessaan Husso ei ole yhtään heikompi kuin edeltäjänsä Jake Allen, joten nykykaksikkoa voi pitää vähintään yhtä hyvänä kuin duoa Binnington−Allen.

4. Tampa Bay Lightning

Hallitsevan mestarin alakerrasta lähtivät viime kauden jälkeen Kevin Shattenkirk, Zach Bogosian ja Braydon Coburn, joista viimeisimmän lähtö pikemminkin vahvistaa joukkuetta. Lightning solmi jatkosopimuksen Mihail Sergatšovin ja Jan Ruttan kanssa, jolloin puolustuksen runko on alkavaan kauteen lähdettynä vahva. Myös Erik Cernakin jatkosopimus ylläpitää Lightningin puolustuksen oman pään osaamista.

Puolustuksen johtotähtenä häärää Conn Smythe -voittaja Victor Hedman ja vielä kun maalillakin torjuu kerran Vezinan voittanut Andrei Vasilevski, voi salamapaitojen puolustusta kutsua vahvaksi. Puolustajien terävin kärki on laaja, sillä Hedmanin ja Sergatšovin lisäksi Ryan McDonagh tuo kiekollista osaamista.

Vasilevskin takana Curtis McElhinney on osoittanut olevansa kelvollinen kakkosvahti, jolloin puolustus on hyvissä kantimissa myös maalivahtiosaston osalta. Leveyspuolustaja Luke Schenn on hädin tuskin NHL-tasoa, mikä pudottaa puolustuksen kokonaisuuden tasoa hieman. Toisaalta nuori Cal Foote voi nousta kauden aikana pelaavaan kuusikkoon.

5. Carolina Hurricanes

Kesken viime kauden loukkaantunut Dougie Hamilton johtaa terveenä ollessaan yhtä NHL:n tasaisinta ja laadukkainta puolustusta. Hamilton ja Jaccob Slavin muodostavat hyvin roolitetun nykyaikaisen puolustajakaksikon, jonka vahvuudet ovat niin kiekon liikuttamisessa kuin kiekottomassa pelaamisessakin.

Brett Pesce, Brady Skjei, Jake Gardiner ja Haydn Fleury täydentävät loput paikat alakerran kuusikosta. Nelikkoa kuvaavia ominaisuuksia ovat niin ikään kiekollisuus ja liikkuvuus, mikä takaa sen, että jokainen puolustajapari on kykeneväinen nykyaikaiseen jääkiekkoon, jossa puolustajan on mukauduttava useaan eri tilanteeseen.

Hurricanesin puolustuksen terävin kärki ei ole yhtä laadukas kuin listan kolmen kärjellä, mutta menestyshaaveiden kannalta alakerta on kokonaisuudessaan riittävä. Ainoa kysymysmerkki kohdistuu tolppien väliin, jossa pelaavat alkavalla kaudella Petr Mrazek ja James Reimer. Maalilla Hurricanes antaa muille tasoitusta ja se tuli selväksi viime kaudella moneenkin otteeseen.

Kaksikosta kumpikaan ei erotu yksiselitteisenä ykkösvahtina, mutta viime kaudet huomioiden roolin ottaa lähtökohtaisesti Mrazek. Toisaalta Reimerilla on mahdollisuus haastaa virkaveljensä peliminuuteista. Torjuntatyylin perusteella Reimer vaikuttaakin Mrazekia varmemmalta, mutta tasaisesti peluuttamalla Hurricanes voisi saada kummastakin parhaan irti.

Lähellä listaa: Arizona Coyotes, Nashville Predators, Minnesota Wild

Carolina Hurricanesin puolustus on tälläkin kaudella laadukas, mutta sen on oltava jämäkämpi.
Kuva © Getty Images

Heikoimmat

1. Los Angeles Kings

Kilpailu mollivoittoisemman listan kärkipaikasta on tiukka kilpailu Kingsin, Senatorsin ja Red Wingin välillä, sillä minkään joukkueen puolustus ei aiheuta hurraahuutoja. Red Wingsin asemia kohentaa Thomas Greissin hankinta, ja jos Jonathan Bernier pelaa hyvällä tasolla, voittaa Red Wingsin kaksikko Kingsin ja Senatorsin vastaavan.

Kingsin alakertaa johtaa itseoikeutetusti Drew Doughty, mutta taso putoaa hänen jälkeensä paljon. Suomalainen Olli Määttä on jo NHL-pelaajaksi kokenut, mutta Mikey Anderson, Kurtis McDermis ja Matt Roy on kukin pelannut urallaan alle sata NHL-ottelua. Sean Walkerillakin otteluita on pelattuna 109.

21-vuotias Anderson on Kingsissä tulevaisuuden nimi, mutta Doughtyn jälkeen alakerta vilisee vain kädenlämpöistä harmaata massaa. Maalivahtikaksikon Jonathan QuickCal Petersen taso ei riitä kompensoimaan alakerran laadun vähyyttä, vaikka Walker on ottanutkin askelia kelvolliseksi NHL-puolustajaksi. Ruotsalainen Tobias Björnfotkaan, 19, ei vielä pelasta joukkueen puolustusta.

2. Ottawa Senators

Senatorsissa Doughtyn paikalla vastaavassa tilanteessa pelaa Thomas Chabot, joka on tulevallakin kaudella yksin. Chabot on yksi NHL:n parhaimmista nuorista puolustajista, mutta Erik Gudbranson, Nikita Zaitsev ja Christian Wolanin ovat tasoltaan alle sarjan keskitason. Kun joku kolmikosta vielä pelaa Chabot'n vierellä, ei tämän urakka helpotu juurikaan.

Piristystä tuo Erik Brännström, jolla on eväitä nousta joukkueen yhdeksi kärkipuolustajaksi. Viime kaudella Brännström oli vaikeuksissa hyökkäyspelinsä kanssa, mutta AHL:ssä kulki: ruotsalainen takoi 27 otteluun 23 tehopistettä. Hyökkäyspään potentiaali on siis edelleen olemassa, mutta Brännström on osittain myös olosuhteiden uhri.

Senators hankki maalilleen kaksinkertaisen Stanley Cup -voittajan Matt Murrayn, jonka tähti Pittsburgh Penguinsissa sammui lähes yhtä nopeasti kuin syttyikin. Murray on joukkueen kiistaton ykkösvahti, mutta 6,25 miljoonan dollarin keskimääräinen kausipalkka kielii Senatorsin halunneen maksaa kunnollisesta maalivahdista jopa ylihintaa.

Luukkuvahti Marcus Högbergille ei liene tulossa viime kautta enempää vastuuta. Tuolloin ruotsalainen jakoi torjuntatehtävät tasaisesti Craig Andersonin ja Anders Nilssonin kanssa. Toisaalta kenen tahansa on vaikeaa loistaa uudelleenrakennuksessaan kesken olevan Senatorsin maalilla.

3. Detroit Red Wings

Red Wingsin ykköspuolustaja Filip Hronek ei ole Doughtyn tai Chabot'n tasoa, mutta joukkueen puolustus on kokonaisuudessaan laadultaan tasaisempi kuin Kingsillä tai Senatorsilla. Esimerkiksi joukkueen kolmospuolustajapari Jon MerrillTroy Stetcher on rooliinsa nähden oikein kelvollinen. Maalilla Greiss nostaa puolustuksen tasoa suhteessa muihin tämän listan joukkueisiin nähden.

Loput puolustuksesta − Danny DeKeyser, Marc Staal, Patrik Nemeth ja Christian Djoos − on verrattain heikko, mutta kokoonpanoon päästessään Djoos tuo hyvillä kiekollisilla ominaisuuksillaan Hronekille tulitukea. DeKeyser ei ole koskaan ollut viiden miljoonan dollarin keskimääräistä kausipalkkaa nauttivan puolustajan arvoinen, mutta rikkonaisen viime kauden jälkeen hänellä on suunta ainoastaan ylöspäin.

Kaksikko Merrill−Stetcher on laadukkaampi kuin kaksikko Staal−Nemeth, joten joukkueen iskukyvyn kannalta voi olla järkevää vaihtaa heidät hierarkiassa päittäin, jolloin Staalin ja Nemethin minuutit pienenisivät. Tällöin heidän tasonsa vastaisivat paremmin heille annettavaa vastuuta.

4. Winnipeg Jets

Edes Vezina Trophy -tason maalivahti ei riitä kannattelemaan heikkoa puolustusta koko aikaa. Viime kaudella Connor Hellebuyck piti torjunnoillaan Jetsiä pinnalla, mutta kun aisaparina on Laurent Broissoit, ei yhdysvaltalaiselle voi suoda paljoakaan lepoa. Joukkueen puolustuksesta erottuvat Josh Morrissey ja Neal Pionk, mutta sen jälkeen on hiljaista.

Edes Vezina Trophy -tason maalivahti ei riitä kannattelemaan heikkoa puolustusta koko aikaa.

Morrissey ja Pionk tuovat alakerran kärkinelikkoon kiekollista osaamista, mutta muut puolustuksesta, Derek Forbort, Tucker Poolman, Nathan Beaulieu ja Dylan DeMelo ovat auttamattomasti tasonsa puolesta kärkikaksikkoa jäljellä. Leveyspuolustaja Luca Sbisakaan ei tuo ongelmaan ratkaisua.

Jetsin hyökkäykseltä ja maalivahdeilta vaaditaan siis onnistumista, jotta alakerran ongelmat jäisivät pimentoon. Toisaalta heikko alakertaa vaikuttaa olennaisesti kummankin edellä mainitun osa-alueen onnistumiseen, joten manitobalaisilla on käsissään räjähdysherkkä tilanne.

5. Edmonton Oilers

Oilersin hyökkäyksessä viilettää supertähtiä, mutta puolustuksen osalta joukkueen tilanne ei yhtä ole mairitteleva. Darnell Nurse on toki noussut NHL-tasolla mainioksi puolustajaksi, jonka vahvuudet koskettavat kumpaakin päätyä. Tuore hankinta Tyson Barrie on erinomainen kiekollinen puolustaja, joka kantaa osan tuloksellisesta vastuusta.

Ajoittain väläytellyt ja johdonmukaisesti pelannut Ethan Bear täydentää Nursea ja Barrien antia. Hänen jälkeensä kolmikko Kris Russell, Adam Larsson ja Caleb Jones ei ole tarpeeksi laadukas etenkään pudotuspelipaikasta haaveilevalle joukkueelle. Russell ja Larsson tunnetaan ensisijaisesti puolustuspään pelaajina, mutta kumpikaan ei ole tehtävässään erityisen hyvä.

Maalivahtiduo Mikko KoskinenMike Smith selvisi viime kauden runkosarjasta kunniallisesti, mutta kumpikaan ei vastaa tasoltaan NHL-joukkueen ykkösvahtia. Erityisesti Koskiselta vaaditaan venymistä, mutta viime kauden tasaisella peluutuksella ja ylikuormittamista välttämättä Oilers kompensoi kaksikon − ja samalla koko puolustuksen − puutteita.

Lähellä listaa: Florida Panthers, Anaheim Ducks, San Jose Sharks

» Lähetä palautetta toimitukselle