NHL:n parhaimpia hyökkäyksiä tähdittävät sarjan kirkkaimmat yksilöt, mutta myös syvyyttä on löydyttävä viiden parhaan joukkoon pääsemiseksi. Huonoimpien puolella hyökkäykset ovat vahvasti joko muutaman yksittäisen nimen varassa tai sitten kokonaislaatu on yleisesti ottaen hyvin tasapaksu.
Parhaat hyökkäykset
1. Colorado Avalanche
Viime kaudella eniten maaleja runkosarjassa tehnyt Colorado Avalanche on hyökkäyspelaamisessaan sarjan kärkeä. Joukkueen ykkösnyrkki, johon kuuluvat Mikko Rantanen, Nathan MacKinnon ja Gabriel Landeskog, on yksi NHL:n tehokkaimmista. Rantanen oli viime kaudella pistepörssin sijalla 6 ja MacKinnonia on esitetty jopa maailman parhaaksi jääkiekkoilijaksi. Voidaan siis huoletta puhua sarjan kärkeen kuuluvista pelaajista.
Kakkosviulua soittavat André Burakovsky ja Nazem Kadri pystyvät tuottamaan hyviä tehoja hyökkäyssuuntaan. Laadukkaita hyökkääjiä riittää senkin jälkeen: J.T. Compher, Valeri Nitšuškin ja Tyson Jost ovat kukin mitat täyttäviä laatupelaajia. Myös nuoren Alex Newhookin odotetaan ottavan isompaa roolia.
Avalanchen hyökkäystä arvioitaessa on syytä nostaa esiin myös joukkueen puolustus, josta löytyy poikkeuksellista hyökkäyssuunnan osaamista. Cale Makar on roolissaan kenties sarjan paras ja erinomaisesti hyökkäyspelaamista tukee myös Samuel Girard. Juuri kärkipakkien laatu on erottava tekijä, joka nostaa Avalanchen hyökkäyspelin sarjan piikkipaikalle.
2. Tampa Bay Lightning
Lightningin hyökkäysosasto ei häviä edeltävälle juurikaan. Nikita Kutšerovin, Brayden Pointin ja Steven Stamkosin johdolla huippulaatua riittää kahteen erinomaiseen kärkiketjuun. Kutšerov ja Point olivat pudotuspeleissä suorastaan pitelemättömiä ja iskivät hirmuiset tehot. Pudotuspeleissä kohua aiheuttanut palkkakaton ylitys ei runkosarjaan lähdettäessä ole mahdollinen, joten joukkue ei voinut pitää koko orkesteia kasassa tälle kaudelle.
Joukkueesta poistuikin koko kolmosketju: Barclay Goodrow, Yanni Gourde ja Blake Coleman. Kolmikko oli tärkeässä roolissa tuomassa ratkaisuvoimaa kärjen takana. Kärkiketjujen tehokkuus on kuitenkin Kutšerovin ollessa kunnossa sellaisella tasolla, että hyökkäysmateriaali kuuluu helposti viiden kärkeen.
Merkittävin hyökkääjähankinta oli kaksissa edellisissä finaaleissa hävinneen osapuolen riveissä pelannut Corey Perry, joka tuo joukkueeseen rutkasti lisää kokemusta. Lightning lisäsi joukkueeseensa myös Pierre-Édouard Bellemaren. Ondřej Palát, Anthony Cirelli ja Alex Killorn täydentävät laadukkaita kärkikenttiä, eikä kolme Stanley Cupia putkeen voittaneen Patrick Maroonin merkitystä sovi unohtaa.
Lightningin kaksi kärkikenttää ovat huippuluokkaa, mutta alemmat ketjut eivät yllä aivan kärkitasolle. Puolustuksesta löytyy myös laadukasta hyökkäysosaamista, mikä nostaa hyökkäyspelaamisen laatua.
3. Vegas Golden Knights
Las Vegasissa luotetaan vankkaan työntekoon yksilötaitoa enemmän, eikä joukkueen hyökkäyskään pohjaa yksittäisten supertähtien varaan. Joukkueesta toki löytyy aivan NHL:n kärkeen lukeutuva Mark Stone sekä huippuosaamista edustava Max Pacioretty. Stone ja Pacioretty onnistuivat viime kaudella keräämään huipputehot, vaikka heidän välissään pelannut Chandler Stephenson ei lukeudu aivan ykkös- tai edes kakkoskategoriaan, kun puhutaan NHL:n kärkisenttereistä.
Joukkueen seuraavat ketjut muodostuvat myös laadukkaista pelaajista. Jonathan Marchessault, William Karlsson, Alex Tuch ja Rielly Smith ovat olleet joukkueen runkopelaajia koko sen lyhyen mutta menestyksekkään historian ajan. Joukkue voi luottaa heidän tuovan laatua kentälle ilta toisensa jälkeen.
Tulijapuolella kenties mielenkiintoisimpana nimenä on Nolan Patrick, joka hakee uutta nostetta uralleen. Golden Knights on joukkueena juuri sellainen kasvualusta, jossa Patrickin kaltainen pelaaja voi nousta sarjan laatupelaajien joukkoon. Golden Knights hankki myös Jevgeni Dadonovin, jolla on takanaan hieman heikompi kausi Ottawa Senatorsissa. Dadonov on kuitenkin laadukas hyökkäyssuunnan pelaaja ja tuo lisäkaistaa jo ennestään leveään ritarinippuun.
Golden Knights häviää hienoisesti kärkipelaajien laadussa useille joukkueille, mutta on laajuudeltaan omassa luokassaan. Kolmanteen ketjuun saakka riittää pelaajia, jotka monessa heikoimmista seuroista olisivat ykkösnyrkissä.
4. Toronto Maple Leafs
Vaikka Toronto Maple Leafs onkin monien mielestä heikosti koottu, on se hyökkäysosaamiseltaan kärkeä NHL:ssä. Auston Matthews oli viime kaudella sarjan paras maalintekijä ja hän oli pistepörssin viidennellä sijalla heti ketjukaverinsa Mitch Marnerin perässä. Sarjan ylintä osaamista edustavat myös John Tavares ja William Nylander. Toisinaan ailahtelevasti pelaava ja mielialapelaajaksi syytetty Nylander oli yksi viime kauden suurista onnistujista. Tavares kärsi pudotuspeleissä pahan aivotärähdyksen, mutta hän on jälleen täydessä iskussa.
Joukkueesta poistui kärkiketjujen osaamista, kun Zach Hyman ja Joe Thornton jättivät joukkueen. Thorntonin mukana lähti myös reilusti johtajuutta. Hankinnat eivät olleet aivan samaa luokkaa, mutta eivät Nick Ritchie ja Ondřej Kašekaan mitään tyhjäntoimittajia ole. Oikein roolitettuina kummaltakin on mahdollista nähdä hyviä tehoja. Ritchie onnistui edeltävällä kaudella keräämään hyvin pisteitä laadukkaan Bruinsin kolmosketjussa. Kašella puolestaan on hyviä näyttöjä hyökkäysosaamisestaan muutaman kauden takaa.
Hyökkäyksen kärki on Maple Leafsilla ehdotonta huippuluokkaa, mutta leveydeltään hyökkäys ei ole aivan sarjan parhaimmistoa. Hyökkäys ei myöskään saa merkittävää apua joukkueen puolustajilta ja näiden seikkojen vuoksi joukkue ei yllä neljättä sijaa ylemmäs.
5. Carolina Hurricanes
Carolina Hurricanesin hyökkäystä kuvaa myös laajuus. Ratkaisijoita Hurricanesilla on nimittäin leveänä rintamana. Hyökkäystä johtaa kiekkoprofessoriksikin tituleerattu Sebastian Aho, joka on noussut NHL:n tähtipelaajien joukkoon. Ahon rooli ykkösketjun keskellä on saletti, mutta ympäröiville paikoille on tarjolla koko joukko laatuhyökkääjiä. Teuvo Teräväinen on pelannut tehokkaasti Ahon rinnalla, mutta myös kakkosketjussa ilman Ahoa. Teräväisen syöttöosaaminen tekee hänestä todella vaarallisen hyökkäyssuunnan pelaajan.
Vincent Trocheck on erinomainen keskushyökkääjä, joka voi pelata myös laidassa. Trocheck on kausi toisensa jälkeen iskenyt hyviä tehoja. Martin Nečas on kahdessa kaudessa noussut isoon rooliin ja onnistunut nakuttamaan erinomaisia tehopisteitä. Andrei Svetšnikov ei onnistunut viime kaudella ylläpitämään aivan edelliskauden pistetahtia, mutta mitään viitteitä ei ole siitä, etteikö tehoilulle tulisi jatkoa. Sveitsiläinen Nino Niederreiter on kunnostautunut maalinteossa pelatessaan Ahon rinnalla.
Hurricanes hankki Montréalista lisää suomalaisosaamista Jesperi Kotkaniemen muodossa. Kotkaniemellä oli Canadiensissa vaikeuksia vakiinnuttaa roolia kärkiketjuissa, mutta uudessa joukkueessa tilanne voi olla hyvinkin erilainen. Kotkaniemen voi hyvin nähdä asettuvan kahteen ylimpään ketjuun hurrikaanipaidassa. On myös mahdollista, että Hurricanesissa nähdään kokonaan suomalainen hyökkäysvitja, sillä sentterinä tunnettu Kotkaniemi on todennäköisesti siirtymässä laitaan Hurricanesissa.
Hurricanesin hyökkäyksen laajuus korostuu, kun mennään alempiin ketjuihin. Joukkueen kapteeni Jordan Staal on erittäin hyvä roolipelaaja ja Derek Stepanin hankinta tuo leveyttä. Hurricanesilla on kokonaisvaltaisesti laadukas hyökkäyskalusto ja se oikeuttaa tällä hetkellä paikkaan viiden parhaan hyökkäyksen joukossa.
Erityismaininta
Kun joukkueessa pelaa kaksi edellistä Hart Trophy -voittajaa, on Edmonton Oilers vaikea tiputtaa viiden parhaan joukkueen listalta. Koska joukkueen hyökkäys kuitenkin perustuu käytännössä vain Connor McDavidin ja Leon Draisaitlin mahtitehoihin, sen hyökkäys ei kokonaisuutena yllä aivan viiden kärkeen.
Heikoimmat hyökkäykset
1. Buffalo Sabres
Kehnoin hyökkäysmateriaali luistelee kentälle Buffalo Sabresin sotisovassa. Viime kaudella pohjanoteerauksen tehnyt joukkue on vain heikentynyt radikaalisti. Käytännössä tyhjäksi nyhdettyyn joukkueeseen jäi vielä supertähti Jack Eichel, mutta hänen terveydentilansa on kysymysmerkki ja hänen pelihalunsa Buffalossa on tämän hetken tiedon mukaan olematon.
Victor Olofsson on toki laadukas hyökkääjä, Casey Mittelstadtilla on lunastamatonta potentiaalia ja Dylan Cozensista voi vielä tulla vaikka mitä. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että Sabresilla on kenties seurahistoriansa kaikkien aikojen heikoimmat lähtökohdat, kun kiekko tippuu jäähän.
2. Anaheim Ducks
Takavuosien huippujoukkue on valahtanut heikkoon tilanteeseen. Ryan Getzlaf on vain varjo entisestään, mutta on siitä huolimatta joukkueen kärkihyökkääjiä. Rickard Rakell ja Maxime Comtois kantoivat viime kaudella suurinta tulosvastuuta ja niin kantavat tälläkin kaudella.
Adam Henrique ja Jakob Silfverberg antavat jonkinlaista tulitukea, mutta hiljaista on heidänkin osaltaan. Nuori Trevor Zegras pelasi viime kaudella lupauksia herättävästi ja voikin auttaa joukkuetta kääntämään kurssia hieman ylöspäin. Paljon ei ole ankkalaumasta hyvää kerrottavaa ja kauden mittaan tilanne tuskin muuttuu.
3. Arizona Coyotes
Uudelleenrakennusta suorittava Arizona Coyotes heikentyi hyökkäykseltään viime kauden jälkeen. Vaikka joukkueessa on liuta kohtuullisia hyökkääjiä, puuttuu terävä ja otteluita ratkova kärki käytännössä kokonaan. Clayton Keller, Nick Schmaltz ja Phil Kessel ovat kyllä hyviä hyökkääjiä, mutta eivät voittavan joukkueen huippupelaajia.
Joukkueesta lähtivät Christian Dvorak Canadiensiin ja Conor Garland Canucksiin. NHL:ään paluun tekevä Dmitrij Jaškin on kaksi edellistä kautta iskenyt paljon maaleja KHL:ssä Vadim Šipatšovin ketjukaverina. Maalintekovaikeudet ovat todennäköisesti läsnä Coyotesissa, kun materiaali on yksinkertaisesti liian kapea.
4. Columbus Blue Jackets
Jarmo Kekäläisen Columbus Blue Jacketsin sentteriongelma on ollut tiedossa jo pitkään, eikä sopivaa palasta ole löytynyt keskikaistalle. Patrik Laineen vaikeudet ovat melko todennäköisesti saamassa jatkoa, sillä itse hän ei voi laukauksiaan syöttää. Hieman helpotusta tuonee Cam Atkinsoniin vaihdettu Jakub Voráček, joka kykenee laadukkaaseen pelintekoon. Se ei kuitenkaan poista sentterivajetta.
Max Domi ei ole riittävä kärkisentteri NHL:ään, vaikka monin tavoin laadukas kiekkoilija onkin. Jack Roslovic, Boone Jenner ja Alexandre Texier pelaavat tai voivat pelata keskellä, mutta yhdestäkään ei ole kantamaan ykkössentterin viittaa. Kapea ja melko tylppä kärki yhdistettynä vielä kapeampaan joukkoon roolipelaajia ei ole voittava yhdistelmä. Sinitakit tulevat olemaan ongelmissa tälläkin kaudella.
5. San Jose Sharks
Joe Thornton ja Joe Pavelski poistuivat joukkueesta vain vähän aikaa sitten, mutta joukkue on jo ehtinyt ajautua varsin surulliseen tilaan. Ratkaisijoita ja vastuunkantajia ei ole nimeksikään. Logan Couture on edelleen laatupelaaja ja Evander Kanella on edelleen paljon annettavaa, jos vain saisi siviiliasiansa kuntoon.
Tomáš Hertl on myös erinomainen, mutta laatu loppuu lyhyeen. Kakkosketjuun asti joukkueessa on vielä jonkinlaista laatua. Rudolfs Balcers onnistui viime kaudella raapimaan kelvolliset tehopisteet ja uusi vahvistus Nick Bonino on melko luotettava 30 pisteen ylittäjä, mutta se ei vielä tee kevättä.
Sharksilla on isoja puutteita hyökkäyspelissään, joita kokeneet hyökkäävät pakit Erik Karlsson ja Brent Burns pystyvät hieman paikkaamaan, mutta eivät hekään ole takavuosiensa tasollaan. Sharksin hyökkäys ei ole huonoin, mutta valitettavan heikoilla kantimilla maalinteko lepää.
