Colorado Avalanchessa, Edmonton Oilersissa ja Washington Capitalsissa on hyökkäyksessä loistavat yksilöt. Tampa Bay Lightning luottaa tasaisen laadukkaaseen materiaaliin. Jarruketjujaan uudistaneelle Toronto Maple Leafsille ykkösvitja on puolestaan kaikki kaikessa.
Parhaimmat
1. Colorado Avalanche
Colorado Avalanchen viime vuosien aikana rakentama hyökkäysorkesteri koko liigan pelottavin arsenaali. Gabriel Landeskog, Nathan MacKinnon ja Mikko Rantanen ovat armoitettuja pistelinkoja, ja lisäksi seura on vahvistunut viime aikoina André Burakovskyn, Joonas Donskoin ja Nazim Kadrin kaltaisilla täsmähankinnoilla.
J.T. Compher on kasvanut vahvaksi monikäyttöiseksi kahden suunnan hyökkääjäksi, ja Tyson Jostin ura on nousujohteinen. Tällä kaudella Avalanchen rivistöä vahvistaa entisestään Chicago Blackhawksista hankittu Brandon Saad.
Suurin puute viime kaudella oli erittäin keskinkertainen ylivoimapelaaminen (liigan 18:s). Tällä osastolla Avalanchen on oltava terävämpi ottaakseen ratkaisevan askeleen eteenpäin viime kauden pudotuspelipettymyksestä.
2. Tampa Bay Lightning
Siinä missä useimmat muut seurat iskevät yhden tai kahden syömähampaan voimalla, riittää Tampa Bay Lightningilla ratkaisijoita materiaalin koko syvyydeltä. Sitä tavitaankin tulevalla kaudella, sillä 85 pistettä nakuttanut Nikita Kutšerovia ei kaukaloissa nähdä loukkaantumisen vuoksi.
Toisaalta Kutšerovin lisäksi myös Steve Stamkos, Alex Killorn ja Brayden Point ylittivät 20 maalin rajapyykin viime kaudella. Blake Coleman ja Barclay Goodrow eivät juhli tehoilla, vaan vastaavat ennen kaikkea fyysisestä raadannasta.
Lightningin hyökkäys muodostuu neljästä erinomaisesti roolitetusta ja tasapainoisesta ketjusta. Maaleja tuskin syntyy yhtä paljon kuin viime kaudella, mutta eri osa-alueilla arvioituna kokonaisuus on liigan vahvimpia.
3. Toronto Maple Leafs
Maple Leafs on luonut onnensa rahalla. John Tavares, Auston Matthews ja Mitch Marner syövät leijonanosan Maple Leafsin pelaajabudjetista, tosin miesten henkilökohtaiset tilastonumerot ovat mieluista luettavaa torontolaisten kannalta.
William Nylander on ollut huomattavasti kustannustehokkaampi, Alex Kerfoot on mies paikallaan kolmosen keskellä, ja Ilja Mihejevillä on allaan loukkaantumisten tärvelemä kausi, eikä venäläisen koko potentiaalia päästy hyödyntämään. Maple Leafs pääsee vyöryttämään hyökkäyksiä kahden tulivoimaisen ketjun voimin.
Sentteriosastolla on suorastaan runsaudenpula. Ikihonka Joe Thornton tuo henkistä vahvuutta pukukoppiin ja syvyyttä materiaaliin, mikä taasen asettaa Jason Spezzan aseman mielenkiintoiseksi. New Jersey Devilsissä vaikean kauden pelannut Wayne Simmonds on kysymysmerkki, samoin Jimmy Vesey, jolle Maple Leafs on jo kolmas seura kolmen kauden aikana.
4. Washington Capitals
Joukkueen kaksi kärkikenttää miehittävät Aleksandr Ovetškin, Nicklas Bäckström, Jevgeni Kuznetsov, Jakub Vrana, T.J. Oshie ja Tom Wilson. Jos Stanley Cupeja voitettaisiin pelkästään hyökkäämällä, olisi kannu jo puolimatkassa pääkaupunkiin.
Capitals oli viime kauden runkosarjassa liigan toiseksi tehokkain joukkue. Vain Tampa Bay Lightning teki ottelua kohti enemmän maaleja kuin Capitals, joka jäi lukemasta vain viiden sadasosapisteen päähän.
Jarruketjujen kohdalla on mietinnän paikka. Lars Ellerin ympärillä on tyhjää. Toronto Maple Leafsiin läksineen Travis Boydin kaltaista rouhijaa kaivataan, mutta vapaana agenttina hankittu Conor Sheary on kaiken järjen mukaan erinomainen vahvistus alempiin ketjuihin.
5. Edmonton Oilers
Leon Draisaitl ja Connor McDavid näyttivät onnistuvan jotakuinkin kaikessa viime kaudella ja lopputuloksissa Oilers-duo miehitti koko liigan pistepörssin kärkisijat. Oilersin kannalta onnellista on se, että kumpikin pelaa sentterinä, mikä mahdollistaa kahden väkivahvan tulosketjun muodostamisen.
Luotettava Ryan Nugent-Hopkins, viime kaudella vakuuttanut Zack Kassian ja lahjakas hankinta Dominik Kahun pääsevät osallisiksi eräiden NHL:n parhaiden pelinrakentaja-aivojen työskentelystä. Nippu vaikuttaa hurjalta, sitä vain pitäisi osata peluuttaa viime kautta järkevämmin heti alusta pitäen.
Oilersin hyökkäyskalusto kahden supertähden takana tuntui aika ajoin olevan todella pulassa. Potentiaali ei hedelmöittynyt täydessä kukassaan missään vaiheessa. Loppuviimein vain kaksi runkohyökkääjää – Kailer Yamamoto ja Nugent-Hopkins pysyivät tehotilastossa plussan puolella.
Kolmos- ja nelosketjuja vahvistaa ennen kaikkea Kyle Turris sekä vastoinkäymisten kanssa painiskellut Tyler Ennis. Lisäksi seuraan palaa Liigassa mainiosti pelivireen löytänyt Jesse Puljujärvi hakemaan uutta nousua uralleen. Nyt on jo pakko onnistua.
Lähellä listaa: Boston Bruins, Vegas Golden Knights, Philadelphia Flyers
Heikoimmat
1. Detroit Red Wings
Viime kaudella Detroit Red Wingsin maalisarake näytti kahta per ottelu, mikä oli selvästi liigan heikoin lukema. Ilman Dylan Larkinin johtamaa ykkösketjua olisi tilasto vielä ankeampi. Larkin, Tyler Bertuzzi, Anthony Mantha ja Robby Fabbri tekivät neljään pekkaan liki puolet joukkueen maaleista.
Red Wings saa tälle kaudelle vahvistuksina Vladislav Namestnikovin ja Bobby Ryanin, joten joukkueessa pitäisi nyt olla ainakin kaksi toimivaa ketjua. Kakkosketjun muodostanevat Zadina, Fabbri ja Ryan. Mikäli yhdistelmä ei toimi, voidaan Namestnikov istuttaa kakkosketjun keskelle. Valtteri Filppula voisi pelata millä tahansa pelipaikalla kakkosen ja nelosen välillä ja saanee vierelleen Sam Gagnerin.
Näistä lähtökohdista sopii aloittaa, mutta kokonaisuutena materiaali on yhä paperinohut. Joukkueesta puuttuvat maalintekijät ja ylivoimapelotteet. Periaatteessa Red Wingsin hyökkäyksessä on monipuolisuutta erilaisiin roolituksiin ja kombinaatioihin, mutta kaukalossa joukkue antaa liiaksi tasoitusta muille mitä taitotasoon ja fyysiseen peliin tulee.
Red Wings on nimellisesti vahvempi kuin viime kaudella, mutta välimatkaa muuhun porukkaan on valovuosi.
2. New Jersey Devils
New Jersey Devilsin ottelukohtainen maalikeskiarvo 2,68 oikeutti NHL:n vertailussa sijaan 24. Lukema ei ole katastrofaalinen, mutta ihmeitä saa tapahtua, jos tulos pysyy edes tällä tasolla.
Devils menetti lyhyen ajan sisällä Taylor Hallin ja Wayne Simmondsin, ja tätä nykyä joukkueen hyökkäys näyttää heiveröiseltä. Kyle Palmieri, Nico Hischier ja Nikita Gusev ovat suuria yksinäisiä, ja ainakin kahden viimeksi mainitun edelliskausi jätti paljon parantamisen varaa.
Eikä ollut häävi ykkösvaraus Jack Hughesin suoritustasokaan. Tulokaskausi antaa aina paljon anteeksi, mutta vakavia kolhuja ottanut itseluottamus on saatava äkkiä ehjäksi.
3. Ottawa Senators
Ducksin tavoin Senators on keskittynyt tulevaisuuden rakentamiseen. Viimeisen puolen vuosikymmenen ajan on Senatorsin yläkerrassa on vallinnut suuri autius. Syömähampaiden irrottua yritettiin tyhjiötä paikata hankinnoilla – floppeja toisensa perään.
Parin viime kauden aikana on Brady Tkachuk noussut johtavaksi pelaajaksi, mutta tällä kaudella hänen työnsä on monin verroin vaikeampaa, kun 40 pistettä nakutellut Anthony Duclair läksi Florida Panthersiin. Kuten usein murrosvaiheen joukkueiden kohdalla on, pohjakosketus jälkeen seuraa jonkin aikaa matalaliitoa, ennen kuin valoa tunnelin päässä löytyy.
4. Anaheim Ducks
Sinänsä lahjakkaan Ducksin hyökkäyksestä ei ole saatu siinä piilevää potentiaalia irti parina viime kautena. Jakob Silfverberg on vakaa 20 maalin mies, ja Adam Henrique sekä Rickard Rakell ovat pätevä kahden suunnan pelaajia.
Yli tuhannen ottelun verran Ducksia palvellut Ryan Getzlaf pelasi jälleen hyvän kauden (yksi piste vähemmän kuin joukkueen sisäisen pistepörssin voittanut Henrique) kuin muistuttaakseen, ettei eläkepäivien aika ole vielä. Saavutus tosin kertoo enemmän Ducksista kuin Getzlafista.
Koska Ducksin katseet ovat uudessa sukupolvessa, velloo kokoonpano mainittujen avainpelaajien ympärillä suuressa murrosvaiheessa, kun nuoria pelaajia pyritään ajamaan sisään NHL-kaukaloon. Sam Steelin, Isac Lundeströmin, Max Jonesin ja Troy Terryn aika koittaa vielä, mutta heidän on oltava valmiina, jos ja kun runkopelaajistossa ilmenee loukkaantumisia. Jos eivät ole, on Etelä-Kaliforniassa luvassa koettelemusten kausi.
5. Los Angeles Kings
Murrosvaiheen joukkueista puheen ollen Los Angeles Kings on sukeltanut sitten 2010-luvun puolivälin huippuvuosien. Peli ei ole ollut sinänsä vaisua, mutta se vertautuu takavuosien menestykseen.
Rob Blake on halunnut tietoisesti pitää joukkueen nuorena, jotta tulevaisuuden runkopelaajat erottautuisivat jo varhain. Blaken suunnitelmat eivät ainakaan vielä näytä toteutuvan. Vanha kehäkettu ja kapteeni Anze Kopitar oli tilastollisesti joukkuetta päänmitan korkeampi. Slovenialainen kirjasi tehot 21+41, mikä oli yli 20 tehopistettä enemmän kuin sisäisessä pistepörssissä toiseksi sijoittuneella Alex Iafallolla. Samaten Dustin Brown ja Jeff Carter esiintyivät vahvasti sekä tuloksellisesti että pelillisesti.
Kingsin suurin ongelma on kyvykkäiden laitahyökkääjien puute. Iafallo, Brown ja Adrian Kempe ovat päteviä paikoillaan, muutoin saa vahvoja laitureita etsiä mikroskoopilla. Gabriel Vilardi, Alex Turcotte ja Akil Thomas ovat vielä varsin raakilemaisia vastatakseen NHL-haasteeseen − Vilardi tosin ehti jo viime kaudella väläyttää osaamistaan. Kymmenessä ottelussa syntyivät tehot 3+4.
Lähellä listaa: Arizona Coyotes, Minnesota Wild, San Jose Sharks