NHL-vuosikymmenen ilmiöt: Pelinopeuden kasvu ja päähän kohdistuneiden taklausten kieltäminen muuttivat lajin luonnetta

NHL / Artikkeli
Luistelunopeudellaan häikäisevä Connor McDavid on iso osa NHL:n pelin kehitystä.
Kuva © Getty Images
NHL:n päättynyt vuosikymmen toi mukanaan lukuisia muistelemisen arvoisia sekä lajin luonnetta muuttaneita ilmiöitä. Jatkoajan toimitus nosti esiin näistä kymmenen, joista osa vaikuttaa kiekkoiluun myös uuden vuosikymmenen alkaessa.

Vegas Golden Knights 

Vuosikymmenen aikana NHL:ään liittyi yksi uusi joukkue, Vegas Golden Knights. Siinä missä monet aiemmat uudet joukkueet ovat olleet pohjasakkaa ensimmäisinä vuosinaan, Golden Knights teki monenlaista historiaa hienolla avauskaudellaan.

On toki huomioitavaa, että lähtökohdat laajennusvaraustilaisuudessa olivat paremmat kuin aikaisemmilla tulokkailla, mutta siitä huolimatta ennakko-odotuksissa ei ollut pudotuspelipaikka, saati sitten eteneminen Stanley Cup -finaaleihin.

Samalla Golden Knights jätti myös ison haasteen Seattlen tulevalle NHL-joukkueelle. Seuraava laajennus on edessä kesällä 2021, ja on aivan selvää, että Seattlen joukkuetta verrataan Vegas Golden Knightsin suorituksiin heti NHL-taipaleen alussa.

Golden Knightsin unelmadebyytti kantoi lopulta Stanley Cup -finaaleihin saakka.
Kuva © Getty Images

Storm Surge 

Carolina Hurricanes oli vuosikymmenen alkuosan heikoimpia NHL-joukkueita. Vuosi 2009 oli tuonut konferenssifinaalipaikan, mutta sen jälkeen Raleigh'ssä kului yhdeksän kautta ilman pudotuspelejä.

Seura oli vaihtanut omistajaa keväällä 2018, kun pitkään puikoissa ollut Peter Karmanos myi seuran Tom Dundonille. Uusi aikakausi toi nopeasti tuloksia kentällä, mutta suurimmaksi puheenaiheeksi nousivat joukkueen voittojuhlallisuudet kotiotteluissa, jotka vaihtelivat koripalloilusta ankkajahtiin ja pelaajien toimimiseen dominopalikoina.

Vanhan liiton kiekkoihmisiä, kuten Don Cherryä, juhlallisuudet eivät miellyttäneet, ja kanadalainen kiekkokommentaattori kutsui joukkuetta nimellä "bunch of jerks". Hurricanes innostui tästä kommentista ja teetti nopeasti sloganin mukaisia fanituotteita.

Pohjoiscarolinalaisyleisö on ottanut Storm Surge -juhlinnan omakseen.
Kuva © Getty Images

NHLToo 

Mike Babcockin potkut marraskuussa 2019 avasivat vyyhdin. Pian sen jälkeen hänen valmennusmetodinsa tulivat esiin Mitch Marnerin kommentoimana, ja perään oman osansa sai myös Bill Peters, joka oli kuulunut Babcockin valmennustiimiin Detroitissa.

Peters erosi itse Calgary Flamesin päävalmentajan tehtävistä kohun seurauksena, ja Chicagossa apuvalmentaja Marc Crawford oli määräajan sivussa tehtävistään.

Babcockin potkuista käynnistynyt NHLToo-ilmiö toi päivänvaloon ja keskustelun polttopisteeseen valmentajien käytöksen ja pelaajien kohtelun vaietut epäkohdat. Vanhat jäärät, joiden valmennus perustuu kuriin ja jopa ilkeilyyn, ovat jäämässä sivuun valmennuksesta, ja pelaajaläheisemmät valmentajat ovat ottamassa vallan myös NHL:ssä.

Bill Peters ja Mike Babcock joutuivat syksyn mittaan myrskyn silmään.
Kuva © Getty Images

Ulkojääpelit 

Ensimmäinen ulkojäällä pelattu NHL-runkosarjaottelu nähtiin vuonna 2003, mutta varsinaiseksi ilmiöksi ulkojääpelit muodostuivat 2010-luvulla. Vuosikymmen sisälsi kaikkiaan 25 ulkojääpeliä pääosin baseballin tai amerikkalaisen jalkapallon käyttöön suunnitelluilla stadioneilla.

Yleensä uudenvuodenpäivänä pelattava Winter Classic on muodostunut NHL:n tärkeimmäksi sarjaohjelmaperinteeksi, ja lisäksi on pelattu Stadium Series ja Heritage Classic -otteluita. Kaikkiaan 23 joukkuetta on päässyt nauttimaan ulkojääotteluista, ja uuden vuosikymmenen aluksi listaan saadaan kaksi uutta nimeä, kun Dallas Stars ja Nashville Predators pääsevät ulkojäille.

Yleisömäärät ovat ulkojääpeleissä korkeita, onhan stadionien katsomokapasiteetti täysin eri luokkaa kuin sisäareenoiden. Sen takia niiden tuotot ovat eri tasolla. Jossain määrin pelit saattavat kyllästyttää, mutta ainakin toistaiseksi määrä on vakiintunut kahteen tai kolmeen kautta kohti.

Red Wings ja Maple Leafs kohtasivat toisensa ulkoilmaottelussa uudenvuodenpäivänä vuonna 2014.
Kuva © Getty Images

Suomalaisten nousu 

Suomalainen juniorituotanto oli alamaissa viime vuosikymmenen lopulla, ja 1980-luvun lopulla syntyneistä vain Tuukka Rask onnistui nousemaan NHL:ssä todelliselle huipulle. 1990-luvulla syntyneiden osalta tilanne näyttää täysin erilaiselta, ja vuosikymmenen aikana jokainen vuosi toi Suomeen vähintään yhden ykköskierroksen varauksen.

Aleksander Barkov, Patrik Laine ja Kaapo Kakko huudettiin omassa varaustilaisuudessaan toisena, ja kaksi ensimmäistä ovatkin näyttäneet olevansa kärkivarauksen arvoisia. Kakon kohdalla on vielä turhan aikaista vetää johtopäätöksiä, kun tulokaskausi on vasta puolivälissä.

Kun samaan aikaan myös Mikko Rantanen, Sebastian Aho ja Miro Heiskanen ovat esittäneet olevansa NHL:n kärkikastia pelipaikoillaan, on tulevaisuus suomalaisten osalta valoisa myös maailman kovimmassa kiekkoliigassa.

Florida Panthers kaappasi Aleksander Barkovin riveihinsä vuoden 2013 varaustilaisuuden toisena pelaajana.
Kuva © Getty Images

Päähän kohdistuneiden taklausten kieltäminen 

Maaliskuussa 2010 Matt Cooken taklaus Marc Savardiin kohahdutti. Silloisten sääntöjen mukaan taklaus oli sääntöjen mukainen, eikä Cooke saanut pelikieltoa. Taklaus kuitenkin johti sääntömuutokseen, jonka mukaan kuolleesta kulmasta tapahtuneet taklaukset päähän ovat jatkossa rangaistavia. Savardin ura päättyi vajaata vuotta myöhemmin toiseen päähän tulleeseen iskuun.

Vuoden 2011 Winter Classicissa oman osansa päähän kohdistuvista taklauksista sai Sidney Crosby, ja sitä seuraavan pelin tällin jälkeen Penguinsin supertähti oli sivussa yli kymmenen kuukautta. Sen jälkeen kaikki taklaukset, jotka kohdistuvat ensisijaisesti päähän, ovat olleet rangaistavia.

Osaltaan tämä on parantanut pelaajien turvallisuutta, mutta siitä huolimatta ikäviä tilanteita on nähty. Pahimpana törttöilijänä esiintyi Raffi Torres, joka sai pisimmillään 41 ottelun pelikiellon, kun aiemmat rangaistuksetkaan eivät saaneet häntä siistimään peliään.

Marc Savardin loukkaantuminen käynnisti tapahtumaketjun, jonka myötä NHL tiukensi suhtautumistaan päähän kohdistuneisiin taklauksiin.
Kuva © Getty Images

Tappelijoiden kuolemat 

Kesällä 2010 yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista tappelijoista, Bob Probert, menehtyi sydänkohtaukseen. Pahempaa seurasi kuitenkin vuosi myöhemmin, kun toukokuussa New York Rangersiä sillä kaudella edustanut ja aivotärähdyksestä kärsinyt Derek Boogaard kuoli lääkkeiden ja alkoholin yhteisvaikutuksen alaisena.

Vielä ennen seuraavan kauden alkua Winnipeg Jetsin kanssa sopimuksen tehnyt Rick Rypien ja edelliseen kauteen uransa päättänyt Wade Belak päättivät elämänsä oman käden kautta. Vyyhti nosti esiin myös monien tappelijoiden masennuksen.

Pelaajien kuolemat nostivat esiin sen, että useampi kovanaama kärsi kroonisesta traumaattisesta enkefalopatiasta, joka nykymetodein voidaan todeta vasta kuoleman jälkeen. Pelaajien ja NHL:n kiistely aivovammojen vaikutuksesta jatkuu yhä.

Derek Boogardin lisäksi monen muunkin tappelijan elämä päättyi viime vuosikymmenellä traagisesti.
Kuva © Getty Images

Edistyneiden tilastojen esiinmarssi

Pistepörssistä on helppo nähdä pelaajien onnistumiset, mutta vuosikymmenen aikana tarkempi analysointi nosti päätään. Tehopörssin sijasta suurempaa huomiota alettiin kiinnittää siihen, miten joukkueet laukovat tietyn pelaajan ollessa jäällä, ja laukauksista muodostettiin myös lämpökarttoja.

Laukaisutilastojen lisäksi huomioitiin myös sitä, ketkä pelasivat helpompia minuutteja kuin myös sitä, aloittaako pelaaja useammin hyökkäys- vai puolustusalueella. Nämä toivat oman lisänsä pelaajan suoritusten arviointiin.

Yhtenä osana analyytikan kehitystä oli John Chaykan nousu Arizona Coyotesin GM:n paikalle jo 26-vuotiaana. Myös Toronto Maple Leafs siirtyi nuoremman polven johdettavaksi Kyle Dubasin saatua GM:n natsat kesällä 2018. Kummallakaan ei ollut merkittävää pelaajakokemusta edes alasarjoista.

Jääkiekon tilastopohjainen analyysi nosti viime vuosikymmenellä päätään. Kuvassa Mikko Koivun laukaisukarttoja vuosien varrelta.
Kuva © Micah Blake McCurdy (HockeyViz)

NHL100 

NHL vietti satavuotisjuhliaan vuonna 2017. Sarjan historiaa tuotiin esiin monin eri tavoin alkaen historian sadan parhaan pelaajan nimeämisestä ulkojääpelin ja tähdistöottelun yhteydessä. Lista herätti paljon keskustelua ja nykypelaajista Jonathan Toewsin mukanaolo sekä Jevgeni Malkinin jääminen ulkopuolelle nosti suurimman myrskyn.

Samalla yleisö pääsi äänestämään historian merkittävimmästä hetkestä, ja äänestyksen voitti Mario Lemieux'n viiden maalin ottelu vuonna 1988, kun supertähti onnistui maalinteossa tasakentällisin, yli- ja alivoimalla, rangaistuslaukauksesta sekä tyhjään maaliin.

Kaikkein tärkein ja yleisön kannalta merkittävä ele oli tuoda kaikkien otteluiden tilastot saataville sarjan alkuajoista lähtien. Tarkkoja ja erikoisiakin tilastoja onkin tuotu esiin sopivien saavutusten yhteydessä. Tästä esimerkiksi kotimaisessa Liigassa on paljon opittavaa.

NHL:n juhlavuoden kunniaksi nimettiin sarjan 100-vuotisen historian sata parasta pelaajaa.
Kuva © Getty Images

Pelinopeuden kasvu 

Merkittävin pelillinen trendi vuosikymmenen aikana on ollut nopeuden kasvu. Siemenet tähän on kylvetty paitsi varusteiden kehittymisen, myös edellisen vuosikymmenen muutosten seurauksena, joista merkittävimmät olivat kahden viivan syötön poistuminen sekä tarkempi tuomarilinja.

Pelaajista nopeuden kasvu henkilöityy vahvasti Connor McDavidiin. Siinä missä monien aiempien polkukoneiden vahvuus oli yksinomaan nopeus ja kiekolliset taidot saattoivat jäädä paitsioon, McDavid yhdistää nämä ominaisuudet ja pystyy sellaisiin suorituksiin kentällä, että hänestä voi hyvällä syyllä puhua NHL:n parhaana pelaajana.

Pelinopeudesta puhuttaessa joukkueena merkittävään rooliin nousee Pittsburgh Penguins, joka eteni Mike Sullivanin luoman vauhtikiekon avustuksella kahteen peräkkäiseen Stanley Cupiin vuosina 2016 ja 2017. Edellisen kerran mestaruuden uusiminen oli onnistunut hallitsevalta mestarilta vuonna 1998, joten saavutus ansaitsee ison huomion.

» Lähetä palautetta toimitukselle