Ennen Karjala-turnausta kirjoitin artikkelin, jossa nostin esille Helsingissä pelanneen Suomen joukkueen mahdollisia olympiaehdokkaita ensi helmikuun Pekingin turnaukseen.
Tässä artikkelissa käydään läpi kyseisten pelaajien suoritukset ja olympianäkymät Karjala-turnauksen esitysten perusteella. Mukaan nousi myös yksi nimi, joka ei ollut listalla ennen turnausta.
Sami Vatanen
3 ottelua, 0+4, ei jäähyjä
Vatasen kohdalla oli ennen Karjala-turnausta kysymysmerkkejä siitä, kuinka luotettava ja kokonaisvaltainen pelaaja hän pystyy olemaan Jukka Jalosen joukkueessa. Nyt voidaan todeta, että Vatanen osoitti epäilykset vääriksi.
Kokonaisuutena erittäin vahva turnaus ja kovan luokan osoitus siitä, että pelitaidot olivat omaa luokkaansa tällä tasolla. Nosti itsensä todennäköiseksi valinnaksi Pekingiin erityisesti loistavan ylivoimapelaamisen ansiosta.
Mikko Lehtonen
2 ottelua, 0+1, ei jäähyjä
Karjala-turnaus jätti Lehtosen kohdalla kysymysmerkkejä ilmaan. Ei pelannut huonosti, mutta ei yltänyt myöskään sille tasolle, millä hänet on parhaimmillaan nähty. Esityksistä paistoi lievä epävarmuus.
Koska lyhyt NHL-ura jätti jo entuudestaan epäilyksiä Lehtosen pelistä kapeassa kaukalossa, häneltä tarvitaan nyt kovia näyttöjä marras-joulukuun aikana kisapaikan saavuttamiseksi. Voi olla, että lisänäyttöjä kaivataan Moskovan turnauksessa.
Atte Ohtamaa
3 ottelua, 0+0, ei jäähyjä
Konkarilta jämäkkä turnaus ja hyvä näyttö jopa olympialaisia ajatellen. Osakkeita nostaa erinomaiset esitykset alivoimalla, johon tarvitaan Pekingissäkin erikoisosaamista. Tulee luultavasti olemaan viimeisen kymmenen puolustajan joukossa, josta valitaan kisoihin lähtevät nimet.
Jussi Olkinuora
2 ottelua, 92,3 %, 1 nollapeli
Paras Euroopassa pelaava suomalaisvahti oli vakuuttava Venäjä-ottelussa, mutta Ruotsia vastaan suoritus jäi laimeaksi. Ottelu Ruotsia vastaan oli Olkinuoralle Venäjä-otteluun nähden paljon kovempi testi, joten sen perusteella pienet saumat olympiajoukkueen kolmosvahdiksi pienenivät.
Niko Ojamäki
3 ottelua, 1+0, 2 min
Ojamäki oli Leijonien yksi näkyvimpiä pelaajia, mutta laukaisumäärään nähden vain yksi maali oli pettymys. Kovan KHL-syksynsä ansiosta Ojamäki voisi olla pieni jokerikortti hyökkäykseen, mutta ylivoimalle hänellä ei olisi asiaa.
Alaketjujen rooleihin on tarjolla parempia pelaajia NHL:stä, joten Ojamäen olympiamahdollisuudet ovat melko pienet.
Petteri Lindbohm
2 ottelua, 0+0, 2 min
Ennen Karjala-turnausta mietin jonkinasteista kisaa Lindbohmin ja Ohtamaan välille alakerran isännän roolista. Tämän kisan vei nimiinsä Ohtamaa, kun Lindbohm ei varsinaisesti vakuuttanut – varsinkin Ruotsi-ottelu oli heikko. Ilman muiden loukkaantumisia tuskin asiaa Pekingiin.
Marko Anttila
2 ottelua, 0+0, ei jäähyjä
Anttilan kohdalla pelilliset asiat painavat vähemmän kuin muiden kohdalla, koska hänen tärkein tehtävänsä on olla henkinen tukipilari. Kaukalossa Anttila nähtiin tutusti kaiken peliin laittavana soturina, kuten hänet leijonapaidassa tupataan näkemään. Pelillisesti ei jäänyt jalkoihin, joten olympiamahdollisuus on olemassa.
Hannes Björninen
2 ottelua, 0+0, ei jäähyjä
Katosi hieman massan sekaan, eikä ehkä ollut niin vakuuttava kuin viime keväänä. Oma rooli täyttyi luotettavasti, mutta näillä näytöillä ja kovassa kilpailussa ei asiaa olympiakoneeseen.
Nosti itsensä spekulaatioihin: Valtteri Filppula
3 ottelua, 2+0, ei jäähyjä
Konkari Filppula ei ennen Karjala-turnausta kuulunut omalle olympiaehdokkaiden listalle pitkälti siitä syystä, että hänen viimeiset NHL-kautensa olivat tilastojen valossa hyvin heikkoja. Filppula kuitenkin osoitti, että EHT-tasolla hän on loistava pelaaja.
Erinomainen Karjala-turnaus ja hyvin sujunut kausi Sveitsissä antavat todistetta, että Filppulan pelillinen taso on mahdollisesti jopa parempi kuin parina viime kautena. Tästä syystä hänet voi nostaa olympiaspekulaatioihin ja varsinkin, jos lopullisissa valinnoissa kokemus nousee merkittävään rooliin.