14 kautta, 649 runkosarjaottelua, 310 voittoa, 38 nollapeliä ja torjuntaprosentti 91,2. Siinä ovat kahta NHL-organisaatiota, Atlanta Thrashersia (nykyään Winnipeg Jets) ja Dallas Starsia urallaan edustaneen suomalaismaalivahdin tilastot.
Kari Lehtonen varattiin kesän 2002 NHL:n varaustilaisuudessa toisena pelaajana Thrashersin organisaatioon. Lehtonen oli uransa alkuvaiheessa herättänyt suurta ihailua ja kiinnostusta ympäri jääkiekkomaailmaa ollessaan 18-vuotiaana ikäpolvensa lahjakkain jääkiekkomaalivahti maailmassa.
Lehtonen oli niin lahjakas ja hyvä maalivahti jo nuorena, että se oli tuhota hänen uransa jo ennen pelaajan kukkaan puhkeamista. Helsingin Jokereiden kasvatti myönsi Athleticin haastattelussa, että 15-vuotiaasta kaksikymppiseksi hän sai kaiken aivan liian helpolla ja vasta siirryttyään Dallasiin pelaaja alkoi elää kuin ammattilainen.
Heikko harjoittelutausta johti useisiin loukkaantumisiin ja selkävamma oli päättää hänen uransa. Tuolloin Lehtonen ei lopettamista miettinyt, mutta jälkikäteen pelaaja myönsi tämän olleen lähempänä kuin osasi edes ajatella.
Vezina tasolla väärään aikaan
Lehtosta pidettiin kauan ikuisena lupauksena ja siksi hän meinasikin jäädä, mutta loukkaantumisten jälkeen saadessaan uralleen uuden alun Dallas Starsin organisaatiossa alkoi Lehtonen näyttää maailmalle, mitä hän on oikeasti miehiään.
Stars oli organisaationa sekasortoisessa tilanteessa Lehtosen saavuttua kaupunkiin. Pelaajamateriaali oli ylikypsynyt ja joukkueen taustalla ei ollut tietoa huomisesta.
Siitä huolimatta Lehtonen kykeni käytännössä jokaisena iltana tarjoamaan mahdollisuuden joukkueelle voittoon omilla torjunnoillaan ja oli pari kertaa lähellä viedä Starsin jopa pudotuspeleihin. Rahkeet eivät kuitenkaan aivan riittäneet.
Koska Lehtonen pelasi Teksasissa, ei hänen otteisiinsa kiinnitetty huomiota niin paljon kuin olisi ehkä ollut ansaittua. Tuohon aikaa NHL-piireissä usein keskusteltiin siitä, mitä tapahtuisi, jos Lehtonen pelaisikin jossain huippuorganisaatiossa tai esimerkiksi Kanadassa?
Pudotuspelittömyys vei Lehtoselta mahdollisuuden voittaa Vezina palkinto.
Uuden omistajan Tom Gaglardin ja GM Jim Nillin astuttua puikkoihin alkoi Starsissa tapahtua muutoksia. Joukkueessa oli uudet keulakuvat Mike Modanon ja Brendan Morrown jälkeen, kun Jamie Benn ja Tyler Seguin tulivat johtamaan joukkoja edestä.
Se teki Starsista jälleen pudotuspelijoukkueen, mutta samalla Lehtosen taso kääntyi lievään laskuun.
Suomen mestaruus Jokereissa, olympiapronssi ja MM-hopea
Suomalaismaalivahti näki urallaan kolmesti NHL:n pudotuspelit, mutta ei ikinä edennyt toisen kierroksen seitsemättä ottelua pidemmälle. Parhaat saavutukset ovatkin maajoukkueesta. Lehtonen edusti Suomen Leijonia neljässä turnauksessa. World Cupissa 2004, MM-kisoissa 2007, MM-kisoissa 2012 ja Sotshin olympialaisissa 2014.
World Cupissa Lehtonen toimi kakkosmaalivahtina. 2007 vuoden Venäjän MM-kisoissa Lehtonen torjui Leijonat finaaliin, mutta Suomi koki tappion Kanadalle lukemin 4-2. Kotikisoissa 2012 Lehtonen oli jälleen ykkösmaalivahti, mutta loukkaantui kesken turnauksen. 2014 Sotshin olympialaisiin hänet valittiin yhdessä Tuukka Raskin ja Antti Niemen kanssa. Niistä kisoista oli kotiintuomisina pronssia.
Suomen mestaruus Jokereissa keväällä 2002 oli Lehtosen uran ainoa merkittävä mestaruus. Maajoukkueesta tuli menestystä, mutta NHL-uran kruunu jäi puuttumaan.
Lehtonen totesikin nostalgisesti uransa viimeiseksi jääneestä ottelusra Los Angeles Kingsia vastaan Athleticille, että "Oli hienoa torjua voitto niin, että koko perhe oli Los Angelesissa katsomassa peliä. Tavallaan sai uran päättää vähän kuin Stanley Cupiin".