Todennäköisesti jokainen jääkiekkoilija on jossain vaiheessa unelmoinut NHL:ssä pelaamisesta, mutta lopulta vain äärimmäisen harva pääsee toteuttamaan haaveensa. Vielä harvempien urat NHL:ssä jatkuvat yli tuhannen ottelun. Itse asiassa hyvin usein NHL-uran kesto jää vain muutamien kymmenien otteluiden mittaiseksi.
Yksi ääripää on vain yhden NHL-ottelun pelaamaan päässeet, mutta hekin ovat oikeutettuja kutsumaan itseään NHL-pelaajaksi hautaan saakka. Seuraavassa on esitelty kaikki suomalaiset, joiden NHL-ura on tällä erää jäänyt yhteen otteluun.
Petri Varis, Chicago Blackhawks
Petri Varis lienee tämän listauksen tunnetuin pelaaja. Hänet varattiin San Jose Sharksiin vuonna 1993, ja sitä seuranneet huippukaudet Jokereissa saivat Sharks-päättäjien ratkaisun näyttämään täysosumalta.
Olympiapronssia 1994, SM-kulta 1994 ja -hopeaa 1995 ja jälleen SM-kultaa 1996 ja 1997. Henkilökohtaiset tilastot olivat myös kunnioitusta herättäviä. Saavutettuaan Suomessa kaiken mahdollisen Varis siirtyi urallaan eteenpäin.
Sharks kuitenkin luopui Variksesta kaupattuaan hänet Chicago Blackhawksiin.
Varis avasi uransa Pohjois-Amerikassa IHL-seura Indianapolis Icessa piste per peli -tahdilla, mutta suomalaisella oli kumman vaikeaa vakuuttaa Blackhawksin valmennusjohtoa. Varis pelasi ainoan NHL-ottelunsa joulukuussa 1997 – ironista kyllä juuri Sharksia vastaan.
Kohtalolla oli ironian tajua myös myöhemmin, sillä juuri Sharks oli keväällä se joukkue, joka otti Läntisen konferenssin viimeisen pudotuspelipaikan Blackhawksin nenän edestä. Seuraavaksi kaudeksi Varis siirtyi Saksan pääsarjaan, jonka jälkeen hän pelasi vielä useamman hienon kauden Jokereissa.
Martti Järventie, Montréal Canadiens
Montréal Canadiens varasi kesällä 2001 aiemmin keväällä TPS:ssä keväällä kultaa vuolleen Martti Järventien verrattain kypsässä 25 vuoden iässä neljännellä kierroksella. Tuohon aikaan Euroopassa pelanneet yli-ikäiset pelaajat piti varata, jotta heidän kanssaan sai tehdä NHL-sopimuksen, jonka Järventiekin heti teki Canadiensin kanssa.
Monipuolinen puolustaja aloitti kauden odotetusti farmiseura Quebec Citadellesissa, jossa yhtenä pelikaverina viiletti muun muassa Andrei Markov. Venäläisen ura Canadiensissa kesti lopulta peräti 990 runkosarjaottelun verran, Järventien yhden.
Ainoan NHL-ottelunsa Järventie pelasi 9. lokakuuta Mighty Ducks of Anaheimia vastaan. Canadiens voitti 3–1, ja peliaikaa Järventie sai vajaat 13 minuuttia. Canadiens ei kuitenkaan katsonut enempää tarvetta Järventien työpanokselle. Loppukaudeksi Järventie palasi Quebec Cityyn, jossa hän pelasi yhteensä 59 ottelua.
Yhden Pohjois-Amerikan kauden jälkeen Järventien pelit jatkuivat Euroopassa vielä 14 kauden verran. Keväällä 2011 Järventien ura sai huippukohdan toisen SM-kullan muodossa.
Mikko Jokela, Vancouver Canucks
Mikko Jokela pääsi jo 17-vuotiaana pelaamaan 16 runkosarjaottelun verran HIFK:n kovassa kauden 1997–98 mestarijoukkueessa. New Jersey Devils varasi Jokelan kesän 1998 tilaisuudessa neljännellä kierroksella. Rapakon taakse Jokela siirtyi kolme vuotta myöhemmin.
Devils-paidassa Jokela ei kuunaan pelannut. Kausi 2001–02 ja syksy 2002 sujuivat Devilsin farmissa Albany River Ratsissa. Hyvistä otteista huolimatta Jokela ei vakuuttanut Devilsin johtoa, vaan edessä oli siirto Vancouver Canucksiin.
NHL-komennus oli vuorossa helmikuussa 2003. Voitokkaassa vierasottelussa Detroit Red Wingsiä vastaan Jokela pelasi vain reilut viisi minuuttia. Virettä ei löytynyt enää Canucksin farmiseuran Manitoba Moosen riveistä ja Jokela palasi Suomeen kauden 2003–04 jälkeen.
Vuosina 2004–07 Jokela oli voittamassa HPK:lle kolmea SM-mitalia, muistettavimpana luonnollisesti kevään 2006 mestaruus, jolloin Jokela oli HPK:n kapteeni. Keväällä 2008 yllätysvalintana Suomen MM-joukkueeseen valittu Jokela saavutti ainoassa arvoturnauksessaan pronssin. Uransa Jokela päätti keväällä 2017 KooKoon riveissä.
Masi Marjamäki, New York Islanders
Boston Bruins varasi Masi Marjamäen kesällä 2003, mutta ei tehnyt sopimusta määräajan puitteissa. New York Islanders poimi vapautuneen Marjamäen vuoden 2005 varaustilaisuudessa. Siinä vaiheessa spekuloitiin Marjamäen NHL-debyytin olevan hyvinkin lähellä. Alla oli kolme vahvaa kautta WHL:ssä, ja pelit Islandersin farmissa Bridgeport Sound Tigersissa sujuivat kelvollisesti.
Viimeisestä pudotuspelipaikasta taistellut Islanders ei kuitenkaan halunnut tarjota mahdollisuutta Marjamäelle kauden ollessa kriittisimmillään. Haaveet pitkästä keväästä murenivat kuitenkin maalis-huhtikuun tappioputkeen, ja Marjamäki nostettiin kokoonpanoon kauden viimeiseen otteluun Philadelphiassa. Islanders hävisi 1–4.
Seuraavalla kaudella Marjamäki ei enää saanut uutta mahdollisuutta NHL:n puolella, ja vuonna 2007 hän palasi kasvattajaseuraansa Ässiin. Nykyään 37-vuotias Marjamäki ei ole virallisesti ilmoittanut uransa päättymisestä, mutta tällä erää viimeiset pelinsä hän pelasi toissa keväänä walesilaisessa Cardiff Devilsissä.
Tomi Mäki, Calgary Flames
Kovatasoiseen suomalaisikäluokkaan 1983 kuulunut Tomi Mäki ehti voittaa kolme nuorten MM-mitalia ennen 20. ikävuottaan. Pronssijuhliin päättyneet alle 18-vuotiaiden kotikisat 2001 poikivat varauksen Calgary Flamesiin.
Ensimmäiset liigakaudet Jokereissa kuluivat pienessä roolissa, ja lähtö Pohjois-Amerikkaan lykkääntyi aina syksyyn 2005. Pelaaminen farmiseura Omaha Knightsissa oli mukiinmenevää, mutta Minnesota Wildia vastaan pelattu ottelu 12. joulukuuta 2006 jäi Mäen ainoaksi NHL-kokemukseksi.
Kauden 2006–07 loppupuolen Mäki palasi viettämään AHL:ään Omahaan, ja seuraava kausi menikin kokonaan AHL:ssä. Kolmen Flamesin organisaatiossa pelatun kauden jälkeen Mäki palasi kasvattajaseuraansa Jokereihin syksyksi 2008.
Mäki ei enää tämän jälkeen pelannut muualla kuin Jokereissa, jossa hän pääsi vielä viimeisinä kausinaan kokemaan KHL:n tason. Viimeisellä kaudellaan 2018–19 hänestä tuli eniten otteluita Jokereissa pelannut pelaaja.
Riku Helenius, Tampa Bay Lightning
Kesällä 2006 Riku Heleniuksen tulevaisuus näytti kirkkaalta. U18-kisoissa Helenius torjui Suomelle hopeaa, ja hänet valittiin kisojen parhaaksi maalivahdiksi. Kahden vuoden takainen Stanley Cup -mestari Tampa Bay Lightning varasi pälkäneläisen ensimmäisellä kierroksella. Seura ja pelaaja päätyivät kolmivuotiseen sopimukseen seuraavana kesänä, vaikka Heleniuksen kausi oli mennyt pipariksi loukkaantumisen vuoksi.
WHL:ssä pelatun kauden 2007–08 jälkeen Helenius siirtyi pelaamaan Lightningin organisaatioon. Heleniuksen tilanne kävi kuitenkin sekavaksi. Hän piipahti kolmessakin ECHL-seurassa ja AHL-seura Norfolk Admiralsissa, eivätkä otteet vakuuttaneet.
NHL-komennus koitti 30. tammikuuta 2009, mutta tapauksesta ei jäänyt paljoa kerrottavaa. Mike Smith sai kuusi kiekkoa verkosta kaivettuaan pelistä tarpeekseen, ja Helenius pelasi uransa ainoat kuusi NHL-minuuttia.
Parin rikkonaisen AHL- ja Elitserien-kauden jälkeen Helenius palasi Suomeen. Satumaisen kevään 2012 päätteeksi mies juhli JYPin ykkösmaalivahtina mestaruutta. Helenius yritti tämän jälkeen vielä uudestaan Pohjois-Amerikassa, mutta NHL-paikka jäi kauaksi. Ura päättyi viime kauteen Saksan kakkostasolla.
Perttu Lindgren, Dallas Stars
Dallas Stars tunnetaan tätä nykyä varsinaisena suomalaisjoukkueena. Tilanne oli hieman toinen kymmenkunta vuotta sitten. 2009–10 oli jäävä Jere Lehtisen viimeiseksi pelikaudeksi, ja Kari Lehtonen jäänyt Marty Turcon varjoon, mutta farmissa odotti vuoroaan maanmies Perttu Lindgren.
Näytöt olivat vahvoja. Kaudella 2004–05 Lindgren oli Ilveksen A-nuorten mestarijoukkueen johtavia pelaaja, seuraavana vuonna debytointi SM-liigatasolla poiki vuoden tulokkaan palkinnon. Kesällä 2006 Lindgren ja Stars solmivat kolmivuotisen sopimuksen. Niistä ensimmäisen Lindgren kehitti taitojaan vielä kotoisilla pelikentillä, ja seuraavalla kaudella oli vuorossa siirto Pohjois-Amerikkaan.
AHL:ssä Iowa Starsissa peli kulki mainiosti, mutta Lindgren ei kokenut olevansa vielä valmis NHL-tason haasteisiin, joten hän päätti pelata vielä yhden kauden SM-liigassa Rauman Lukossa riveissä.
Uusi yritys seuraavalla kaudella oli pitkälti edellisen kaltainen. AHL:ssä peli kulki mallikkaasti, mutta se ei riittänyt. Lindgrenin ja Starsin yhteistyö käytännön tasolla alkoi ja päättyi 19. lokakuuta 2009 tappioon pättyneessä ottelussa Los Angeles Kingsiä vastaan. Sittemmin Lindgrenin tiet veivät Rauman kautta KHL:ään ja Sveitsin liigaan.
Iiro Tarkki, Anaheim Ducks
Iiro Tarkille kausi 2007–08 SaiPassa merkitsi läpimurtoa, ja seuraavan neljän kauden ajan raumalainen kuului kiistatta SM-liigan vahtieliittiin. Tarkkia ei kuitenkaan koskaan varattu NHL:ään. Sopimus kuitenkin syntyi Anaheim Ducksin kanssa keväällä 2011. Vauhtia oli toki haettava farmista, ja pelit Syracuse Crunchissa sujuivat hyvin.
Jonas Hiller oli tuohon aikaan Ducksin itseoikeutettu ykkönen. Paikasta auringossa taistelivat Tarkin ohella etunenässä Dan Ellis ja Jeff Deslauriers. Tässä yhtälössä ei ole sinänsä yllättävää, että Tarkki ei päässyt koko kaudella pelaamaan kuin vajaan ottelun verran.
Tarkki puki Ducksin paidan ylleen 8. tammikuuta 2012 Columbus Blue Jacketsia vastaan. Hiller loukkaantui ensimmäisen erän loppuhetkillä, ja Tarkki torjui runsasmaalisessa ottelussa voiton.
Uransa lopun Tarkki pelasi KHL:ssä, SHL:ssä ja lopuksi Oulun Kärpissä, jossa hän voitti SM-kullan vuonna 2015. Hän kuitenkin yllättäen lopetti uransa kesken seuraavan kauden vain 30-vuotiaana.
Joonas Nättinen, Montréal Canadiens
Veljessarjan keskimmäinen teki 2000-luvun jälkipuolella vahvaa jälkeä A-junioreissa, ja otteet poikivat kolmannen kierroksen varauksen Montréal Canadiensiin kesällä 2009. Lupaava kehitys otti takapakkia jalkavamman ja Bluesin liigamiehistössä osoitetun vähäisen peliajan vuoksi. Tuntuma saattoi olla vielä hakusessa, kun Joonas Nättinen kesällä 2011 otti suunnaksi Pohjois-Amerikan.
Farmiseura Hamilton Bulldogs oli keskitason joukkue, jossa Nättisen oli vaikea päästä antamaan näyttöjä. Epätasaisten jaksojen jälkeen Nättinen pääsi NHL-kaukaloihin tammikuussa 2014. Tappiollisessa ottelussa tilastoihin merkittiin vain minuutin verran jääaikaa. Tuo minuutti oli sikäli historiallinen, että tässä ottelussa NHL-pelaajan pelipaidassa käytettiin ensimmäistä kertaa ä-kirjainta.
Yritykset AHL:ssä eivät tuottaneet enää kaivattuja tuloksia, ja myöhemmin Nättisen peliura on jatkunut Ruotsissa, Suomessa ja Venäjällä.
Michael Keränen, Minnesota Wild
Nättisen tavoin Michael Keränen oli 2000-luvun lopun A-junioritähti, jonka pelivire tosin jatkui vielä SM-liigatasolla. 2010-luvun alku oli Ilvekselle tuskaisen vaikeaa, ja Keräseltä kesti aikansa päästä vauhtiin. Todellinen läpimurto koitti kaudella 2013–14, jolloin Keränen latoi piste per peli -tahtia ja palkittiin kauden päätteeksi sarjan parhaaksi pelaajaksi.
Keväällä 2014 HIFK lähestyi Kerästä sopimustarjouksella, jonka tämä otti ensin vastaan ja sitten perui – varaamaton Keränen teki kaksisuuntaisen tulokassopimuksen Minnesota Wildin kanssa. Moni olisi valinnut varman kortin Stadin kirkkaissa valoissa, mutta Keränen päätti ottaa riskin.
Iowa Wildissa peli kulki, mutta emoseurasta oli vaikea löytää pelipaikkaa. 17. marraskuuta 2015 pelattu ottelu Pittsburgh Penguinsia vastaan jäi Keräsen ainoaksi NHL-kokemukseksi. Keväällä 2016 Keränen kaupattiin Ottawa Senatorsiin, jossa pelit jatkuivat AHL:ssä. Vaisun AHL-kauden jälkeen oli vuorossa paluu Eurooppaan, ja nykyään Keränen kiekkoilee Vaasan Sportissa.
Veini Vehviläinen, Columbus Blue Jackets
Veini Vehviläinen oli ykkösvahtina voittamassa alle 18-vuotiaiden MM-hopeaa 2015 ja seuraavana vuonna kultaa ikimuistoisissa U20 MM-kotikisoissa – tuolloin tosin Kaapo Kähkösen luukkuvahtina. Yllättävää kyllä, Vehviläinen sai varauksen vasta vuonna 2018.
Kukoistuksen hetki koitti kaudella 2017–18, jolloin Vehviläinen torjui Kärpille SM-kultaa. Loistavan kauden jälkeen Vehviläinen malttoi odottaa vielä yhden kauden verran ennen NHL-kortin pelaamista. Vahva kausi tuotti hopeamitalin, ja kuukautta myöhemmin Vehviläinen juhli maailmanmestaruutta Suomen joukkueen kolmosvahtina.
Nyt kelpasi Vehviläinen NHL-seuroillekin, ja ottajaksi ilmoittautui Columbus Blue Jackets. Kauden 2019–20 Vehviläinen aloitti Cleveland Monstersissa. Kausi eteni pandemiakatkoon asti tuloksellisesti melko epätasaisesti.
NHL-tasolla Vehviläinen debytoi vasta maaliskuussa 2021 ottelussa Dallas Starsia vastaan. Aloittanut Joonas Korpisalo sai tarpeekseen neljän takaiskun jälkeen, ja Vehviläinen torjui loput kymmenen minuuttia. Viikkoa myöhemmin Vehviläinen kaupattiin Toronto Maple Leafsiin, josta Blue Jacketsiin saapui maanmies Mikko Lehtonen.
Maple Leafsissa Vehviläinen ei pelannut minuuttiakaan, ja kesällä hän palasi Eurooppaan. Tällä kaudella koppi on tarttunut Ruotsissa Brynäsin joukkueessa.