Muukalaislegioonista maajoukkueiksi – Kiinan taival olympiajäille on ollut kiusallinen päänvaiva

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Kunlun Red Starin kautta Kiinan maajoukkueeseen päätyivät mm. Jake Chelios, Ethan Werek ja Denis Osipov.
Kuva © Joonas Kämäräinen
Kiinan olympiaisännyys aiheutti Kansainväliselle jääkiekkoliitolle tuhdin päänvaivan, sillä etenkin miesten maajoukkueen taso on kyseenalainen. Myös Kiinassa tiedostettiin, ettei taso sellaisenaan riitä, ja maajoukkueiden avuksi päätettiin ottaa seurajoukkueet.

Jääkiekkoa on Kiinassa pelattu jo 1800-luvulla, mutta tuolloin pelaajat olivat englantilaisia. Kiinalaisten omasta kiekkoilusta on havaintoja 1900-luvun alkupuoliskolta. Maan jääkiekkoliitto perustettiin vuonna 1951 ja Kiinan mestaruudesta pelattiin ensimmäisen kerran vuonna 1955.

Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n jäseneksi Kiina liittyi vuonna 1963, vaikka epävirallisempia maaotteluita pelattiin jo 1950-luvun lopulla.

Naiset suoraan arvokisojen kärkikahinoihin

MM-tasolla Kiinan miesten maajoukkue kilpaili ensimmäistä kertaa vuonna 1972, jolloin se osallistui C-sarjan kisoihin. Se voitti heti avausottelussaan Bulgarian ja suoriutui muutenkin avausturnauksestaan mallikkaasti. Kaksi voittoa, kaksi tasapeliä ja kaksi tappiota riitti seitsemän joukkueen turnauksessa sijalle kolme, ja korkeammat sarjatasot huomioiden sen kokonaissijoitus oli 16.

Lupauksia herättäneen debyyttiturnauksen jälkeen Kiina pysyi sijoilla 15.–20. aina 1990-luvun alkuvuosiin asti. Tuolloin Neuvostoliiton ja Tšekkoslovakian hajoamisen myötä kasvanut maajoukkueiden määrä ja muidenkin uudempien kiekkomaiden ilmestyminen kiekkokartalle nostivat MM-kisojen alempien divisioonien tasoa. Samalla Kiinan asema jääkiekkomaailman nokkimisjärjestyksessä heikkeni.

Kiinalaisen jääkiekon 1990-luvusta on myös positiivisempaa kerrottavaa naisten puolelta. Kautta aikojen ensimmäisiin naisten MM-kisoihin vuonna 1990 Kiina ei vielä osallistunut. Sen sijaan Kiinan naisten maajoukkueen kaksi ensimmäistä virallista ottelua olivat tammikuussa 1992 pelatut MM-karsintaottelut Japania vastaan, joissa se varmisti kisapaikkansa Tampereella saman vuoden huhtikuussa pelattuihin kisoihin murskaavin lukemin 10–0 ja 7–3.

Itse kisoissa Kiinan naiset sijoittuivat kahdeksan joukkueen turnauksessa viidenneksi.

Kaksissa seuraavissa MM-kisoissa vuosina 1994 ja 1997 Kiina selvisi pronssiotteluun asti, häviten molemmilla kerroilla Suomelle. Sama kohtalo oli edessä historian ensimmäisessä naisten olympiaturnauksessa Naganossa vuonna 1998.

Nämä kolme nelossijaa ovat edelleen Kiinan historian parhaat arvokisasaavutukset. Maa sinnitteli korkeimmalla sarjatasolla vuoden 2009 kisoihin asti, jonka jälkeen sitä ei siellä ole nähty.

Maajoukkueiden hiljaiset koronavuodet

Koronapandemian vuoksi sekä miesten että naisten alempien divisioonien MM-turnaukset peruttiin vuosina 2020 ja 2021. Vuonna 2019 Kiina sijoittui naisten 1B-divisioonassa neljänneksi, mikä vastaa 20. sijaa kaikki sarjatasot huomioiden. Sijoitus on sama myös Kansainvälisen jääkiekkoliiton maailmanrankingissa.

Miehet puolestaan sijoittuivat 2A-divisioonassa viidenneksi. Kokonaissijoitus oli 33:s, mikä on pykälän verran heikompi kuin rankingsijoitus.

Pandemia-aikana maaottelut ovat olleet vähissä, mutta naisten maajoukkue kohtasi kuitenkin Venäjän kahdessa tappiollisessa maaottelussa alkuvuodesta 2021. Lisäksi se hävisi syksyllä kolme ottelua Venäjän liigan joukkueille ja voitti Venäjän U18-tyttöjen maajoukkueen.

Miesten joukkue ei ole pelannut vuoden 2019 kisojen jälkeen yhtään virallista ottelua, vaikka se antoikin olympianäyttöjä syksyllä 2021 hieman eri nimellä.

Kiinan miehet ovat tottuneet kohtaamaan esimerkiksi Islannin kaltaisia kiekkomaita.
Kuva © Jussi Siiriäinen

Operaatio punainen tähti

Pekingille myönnettiin vuoden 2022 talviolympialaiset kesällä 2015. Isäntämaa on perinteisesti halutessaan saanut osallistua kaikkiin kisalajeihin, mikä tarkoitti että jääkiekkojoukkueetkin selviäisivät suoraan sekä miesten että naisten turnauksiin.

Viime vuosikymmeninä talvikisojen isäntä on tosin aina ollut vähintäänkin kohtalaisen tasokas jääkiekkomaa. Näin ei nyt ollut varsinkaan miesten osalta, joten IIHF:llä riitti mietittävää siinä, kannattaako kiinalaisille myöntää suoraa kisapaikkaa.

Vuosi kisaisännyyden varmistumisen jälkeen ilmoitettiin, että KHL:ään liittyy Kunlun Red Star -niminen kiinalaisjoukkue. Ensimmäisellä kaudella 2016–2017 joukkueessa pelasi pelaajia yhdeksästä eri maasta. Suomalaisia siellä kävi kauden aikana peräti 11.

Kiinalaisia yllä mainitussa joukossa oli tarkoilla kriteereillä mitattuna kaksi, vähemmän tarkoilla neljä.

Heistä Kanadassa syntynyt ja Pohjois-Amerikassa kiekko-oppinsa saanut Zach Yuen oli ainoa, jolle irtosi säännöllistä peliaikaa. Parilla seuraavalla kaudella joukkueessa oli entistä vähemmän kiinalaisia, mutta enemmän ja parempia kiinalaistaustaisia pelaajia muualta, etunenässä NHL:ssäkin pelannut Brandon Yip.

Edustuskelpoisuus löytyi joustavasti

Lähestyvät olympialaiset rupesivat kuitenkin pikku hiljaa näkymään Red Starin pelaajistossa. IIHF:n sääntöjen mukaan kansalaisuuttaan vaihtaneiden pelaajien pitää pelata uuden kotimaansa seurajoukkueissa yhtäjaksoisesti vähintään kaksi kautta ennen edustuskelpoisuutta maajoukkueessa. Jos pelaaja on ehtinyt edustaa vanhaa maataan IIHF:n turnauksissa, on vaatimus neljä kautta.

Kaudella 2019–2020 Red Starissa ei vieläkään juuri nähty Kiinassa nuoruutensa viettäneitä pelaajia, mutta vuoden 2022 olympiajoukkueeseen päätyneistä pelaajista mukana oli jo kymmenkunta. Määrä pysyi samana seuraavalla kaudella.

Tuolloin pandemia esti kuitenkin kotiotteluiden pelaamisen Kiinassa, joten kotiottelut jouduttiin pelaamaan Mytištšissä Moskovan lähistöllä. Tämä herätti edustuskelpoisuuden suhteen ilmaan kysymyksiä siitä, voidaanko kausi laskea Kiinassa pelatuksi. Tässä IIHF kuitenkin ymmärrettävästi taipui.

Maajoukkue seurajoukkueen vaatteissa

Kaudeksi 2021–2022 Red Starin päävalmentajaksi palkattiin Kari Jalonen, joka kuitenkin päätti purkaa sopimuksensa jo ennen kauden alkua. Tilalle palkattiin italialainen Ivano Zanatta, josta tehtiin samalla Kiinan maajoukkuevalmentaja.

Edelleen Mytištšissä evakossa pelanneen Red Starin joukkue olympiakaudelle 2021–2022 rakennettiin olympiaprojektin ehdoilla. Vieläkään ei ollut täyttä varmuutta siitä, ketkä pelaajista saavat edustaa maajoukkuetta, eikä IIHF ainakaan julkisesti kertonut onko joillekin pelaajille tarjolla poikkeuslupia.

Syksyn mittaan Red Starista lähtikin muutamia pelaajia, jotka todennäköisesti joko todettiin edustuskelvottomiksi tai jotka eivät suostuneet luopumaan vanhasta kansalaisuudesta, mikä on edellytyksenä Kiinan kansalaisuuden saamiseksi. Kansalaisuus puolestaan on luonnollisesti edellytys maan edustamiselle.

Kiinan miesten tason riittäminen olympiaturnauksessa on siis pohdituttanut IIHF:ää jo vuosia, ja keskustelu Kiinan mahdollisesta pudottamisesta sai uutta vettä myllyyn, kun IIHF:n vastavalittu puheenjohtaja Luc Tardif otti asian esille syksyllä 2021.

Lopulta IIHF päätyi nimeämään kaksi Kunlun Red Starin marraskuista kotiottelua tasonmittauksiksi olympiakisoja varten. Näissä otteluissa Red Star taipui Amur Habarovskille voittomaalikilpailun jälkeen 4–5 ja Avangard Omskille 1–4. Testipelien perusteella Kiinan osallistumiselle kisoihin ei lopulta nähty estettä.

Marraskuisissa otteluissa pelanneesta kokoonpanosta muutama varmasti tasoltaan riittävä pelaaja jäi olympiajoukkueen ulkopuolelle syystä tai toisesta. Esimerkiksi entinen NHL-puolustaja Victor Bartley (Kanada), joka pelasi marraskuun otteluissa, ei ole mukana olympiajoukkueessa, sillä hän ei halunnut luopua Kanadan kansalaisuudesta.

Kisajoukkueeseen valituista pelaajista maalivahti Jeremy Smith (Yhdysvallat), puolustaja Denis Osipov (Venäjä) ja hyökkääjä Ethan Werek (Kanada) saivat mitä ilmeisimmin juniorimaajoukkue-edustuksensa anteeksi IIHF:ltä, ja siksi heille on riittänyt kaksi kiinalaisjoukkueessa vietettyä kautta edustusoikeuteen.

Kiinan naiset selvisivät pelaamalla vielä vuoden 2010 olympialaisiin.
Kuva © Getty Images

Naiset samalla reseptillä kisoihin

Kaudella 2017–2018 kanadalaiseen CWHL:ään liittyi Kiinasta peräti kaksi joukkuetta. Miesten kiekkokartalle vuotta aiemmin ilmestynyt Kunlun Red Star perusti myös naisten joukkueen, ja lisäksi Vanke Rays -niminen joukkue tuli mukaan. Näissä joukkueissa oli kiinalaisten lisäksi pohjoisamerikkalaisia pelaajia, ja Red Starissa myös suomalaiset Noora Räty ja Anniina Rajahuhta.

Seuraavalle kaudelle kiinalaisjoukkueet yhdistyivät, ja joukkueen nimeksi tuli Shenzhen KRS Vanke Rays. Pohjoisamerikkalaiset olivat tässä vaiheessa jo selkeä enemmistö joukkueessa, jossa myös Räty jatkoi. Tämä kausi jäi koko CWHL:n viimeiseksi, joten Vanke Rays siirtyi Venäjän liigaan kaudelle 2019–2020. Kokoonpanon kansallisuusrakenne ei liigan vaihdon myötä muuttunut.

Koronakaudella 2020–2021 Vanke Raysilla oli edessä kotiotteluiden pelaaminen Stupinossa Venäjällä. Joukkue oli hyvin samanlainen edelliskauteen verrattuna, mutta sarjan loppuottelusarjan siirryttyä keväältä syksylle 2021 joukkueeseen liittyi tusinan verran tilapäisvahvistuksia, joukossa suomalaiset Susanna Tapani, Michelle Karvinen ja Anna Kilponen.

Myös menossa olevalla kaudella kokoonpano näytti ennen olympialaisia kiinalaiselta pohjoisamerikkalaisin maustein, mutta kisojen jälkeen joukkueeseen ovat siirtymässä esimerkiksi jo viime kaudella joukkueessa pelannut Minttu Tuominen, sekä muista vanhoista tutuista Tapani, Karvinen ja Räty.

Kiinan naisten olympiajoukkue on käytännössä Vanke Raysin joukkue. Mukana on paljon jo pitkään joukkuetta edustaneita pohjoisamerikkalaisia, mutta myös pelaajia, joiden ensikosketus kiinalaiseen jääkiekkoon on tältä kaudelta. Heidän edustuskelpoisuutensa selittynee kiinalaisilla sukujuurilla, ellei IIHF sitten ole joustanut säännöissään vielä enemmän kuin miesten puolella.

Naisten olympiaprojektissa on siis menestyksekkäästä menneisyydestä huolimatta samankaltaisuuksia miesten vastaavan kanssa. Oman pelaajatuotannon ei ole katsottu riittävän 1990-luvun kaltaiseen menestykseen, vaan apua on haettu muualta kiekko-oppinsa saaneista pelaajista.

Ohuin odotuksin olympiaturnaukseen

Kiina lähtee sekä miesten että naisten turnaukseen luvalla sanoen maltillisin odotuksin, tai ainakin syytä olisi. Vedonlyöntitoimistojen kertoimissa Kiina on molemmissa turnauksissa sijoitettu viimeiseksi, ja etenkin miesten puolella sen kerroin on aivan omilla luvuillaan muihin verrattuna.

Aivan toivottomia joukkueet eivät kuitenkaan ole, ovathan kummatkin käytännössä tasokkaissa liigoissa pelaavia seurajoukkueita. Kunlun Red Star on tosin kauden edetessä valahtanut KHL:n selkeäksi jumboksi, ja eroa viimeistä edelliseen joukkueeseen on kertynyt jo kymmenen pistettä. Vanke Rays puolestaan on Venäjän naisten liigan kymmenestä joukkueesta neljäntenä.

Molemmilla joukkueilla on etuna seurajoukkuemaisuus. Siinä missä muut joukkueet kokoontuvat vasta kisojen alla, kiinalaisilla on takana monta kuukautta, tai monissa tapauksissa jopa monta vuotta yhteistä taivalta.

Naisten joukkue onkin aloittanut kisat pirteästi. Avausottelussa Tšekki oli vielä parempi, mutta jumbofinaaliksi ennakoidussa toisessa ottelussa Kiina onnistui kaatamaan Tanskan lukemin 3–1. Tämä saattaa jo riittää välttämään viimeisen sijan turnauksessa.

Kuvaavaa on kuitenkin se, että kun Kiinan maajoukkueita tarkastelee vaikkapa Elite Prospects -sivustolla, pelaa miesten olympiajoukkuessa sivuston tulkinnan mukaan viisitoista kanadalaista, kymmenen kiinalaista, kolme yhdysvaltalaista ja yksi venäläinen. Naisilla vastaava jakauma on kymmenen kiinalaista, kahdeksan kanadalaista ja viisi yhdysvaltalaista.

» Lähetä palautetta toimitukselle