Ellen Weinberg-Hughes, MM-hopeamitalisti vuodelta 1992, synnytti Quinn Hughesin 14.10.1999. Isä Jim Hughes oli tuohon aikaan apuvalmentajana IHL:ssä, Orlando Solar Bearsissa. Molemmat vanhemmista olivat pelaajina puolustajia, ja sellaiseksi varttui myös Quinn.
2018 varaustilaisuudessa Vancouver Canucks nappasi miehen seitsemäntenä. Ensimmäisellä kaudella hän pelasi ylhäällä viisi ottelua, saalistaen niissä kolme syöttöpistettä. Suurin osa kaudesta meni Michiganin yliopistojoukkueessa piste per peli -vauhdilla. Kausi huipentui U20-maajoukkueen varakapteenina MM-finaaliin, jonka Suomi voitti.
Quinn oli myös miesten MM-joukkueessa samana vuonna, mutta menestystä ei tuosta turnauksesta tullut. Toisella kaudella NHL:ssä alkoi tapahtua. Quinn valittiin tähdistöön hänen iskettyään runkosarjassa 68 ottelussa 8+45 tehopistettä. Hän oli Calder Trophy -äänestyksessä toinen Cale Makarin jälkeen.
Vancouver Canucksin kultakimpale on pelannut tällä kaudella 22.24 minuuttia ottelua kohden. 28 ottelussa syntyneet 2+20 ovat miehelle peruslukemia, sillä hän on iskenyt lähes pisteen per peli 18-vuotiaasta lähtien. Suurinta peliaikaa kellottava puolustaja on joukkueensa sisäisessä pistepörsissä toisena Brock Boeserin jälkeen. Hän syöttänyt peräti neljä voitto-osumaa tällä kaudella.
Quinnin nuorempi veli, Jack Hughes on perheen ainoa hyökkääjä. New Jersey Devils varasi hänet ennen Kaapo Kakkoa koko varaustilaisuuden ensimmäisenä nimenä kesällä 2019. Uudelleenrakentamisen keskellä oleva Devils odottaa Jackistä franchise-pelaajaa.
Taitava hyökkääjä on hionut taitojaan perheensä kanssa, ja tämä seikka näkyy jäällä. Ennen NHL-uraa hän teki noin kaksi pistettä per ottelu. Auston Matthewsin ennätys jäi pisteen päähän kaudella 2017–2018 USDP:ssä. Syöttöennätykset hän kyllä sai nimiinsä. 2017–2018 syöttöjä tuli 76 kappaletta ja seuraavalla kaudella 78.
Ensimmäisellä NHL-kaudellaan Jack iski tehot 7+14. Ensimmäistä pistettä jouduttiin odottamaan kauden seitsemänteen otteluun, totuttelu miesten peleihin otti tovin. Tällä kaudella rutiini on jo näkynyt arvokkaana kokemuksena, ja hän pelaa pelipaikkansa arvoisesti ykköskentän sentterinä. Tällä 19-vuotiaalla on potentiaalia nousta liigan eliittiin. Hänen kiihtyvyytensä yhdistettynä kiekollisiin taitoihin on poikkeuksellista. Pelinrakentamisen helppous johtuu siitä, että hän näkee kentän niin hyvin.
Nuorin veljeksistä, Luke Hughes, on varauskelpoinen tulevan kesän draft-tilaisuudessa. Hänen odotetaan menevän viiden ensimmäisen joukossa. Vanhimman veljensä tapaan hän on hyökkäävä puolustaja. Hän on isokokoisin veljeksistä 188-senttisellä rungollaan. Perheen perinteitä kunnioittaen, Luke pelaa numerolla 43 kuten molemmat veljensä U17-kausillaan USDP:ssä.
Kaikilla kolmella on samoja vahvuuksia. Jokaisella heistä on loistava pelikäsitys, silmiä hivelevä kiekonkäsittely ja mahtava kiihtyvyys. Pelin kehittyessä koko ajan nopeammaksi nämä ominaisuudet muuttuvat vain tärkeämmiksi. Kova työnteko yhdistettynä poikkeukselliseen lahjakkuuteen antaa heille eväät olla kaikkien aikojen parhaita.
Isä-Hughes toimi Toronto Maple Leafsin pelaajakehityksen johtajana 2009–2015. Sieltä hän siirtyi CAA Sports Agencyn palvelukseen. Hänen osaamisensa kiekon parista on ollut keskiössä, kun veljekset ovat ponnistaneet ulkojäiltä parrasvaloihin. Jim Hughesillä on myös yli vuosikymmenen valmentajatausta, ja hän jos kuka on tiennyt miten peli on kehittymässä. En voi olla herkuttelematta ajatuksella, että nämä veljekset pelaisivat maajoukkueessa samaan aikaan.
Taso on nyt jo kova, mutta Hughesin veljesten potentiaalin osalta katto on korkealla. Millaisiin urotekoihin kolmikon olisi pystyttävä, jotta heistä voi puhua NHL-historian kovimpina amerikkalaisina veljeksinä?
Kevin ja Derian Hatcher. Derian oli NHL:n betoni- ja koukkuajan ikoninen kova pakki rajallisilla, mutta luotettavilla hyökkäystaidoilla. Hän teki 1045 ottelussa pisteet 79+252. Uran tehotilasto jäi 74 maalia positiivisen puolelle. Derian voitti Stanley Cupin 1999 Dallas Starsin kapteenina. Kevin puolestaan oli äärimmäisen taitava hyökkäävä pakki ilman erityisen hyvää puolustustaitoa. Hän iski 1157 ottelussa tehot 227+450. Kevin pelasi viidessä tähdistöottelussa.
Joe ja Brian Mullen. Joe teki ensimmäisenä yhdysvaltalaisena 500 maalia. Hän pelasi 17-vuotisella urallaan 1062 ottelua, ja iski niissä laiturin paikalta 502+561 tehopistettä. Kolminkertainen tähdistöpelaaja palkittiin kahdesti Lady Byng -palkinnolla ja kerran Lester Patrick -palkinnolla. Lisäksi Joe on Stanley Cup -voittaja vuosilta 1989, 1991 ja 1992. Hänet valittiin Hockey Hall of Fameen vuonna 2001. Brian iski laiturin paikalta 832 ottelussa tehot 255+362. Hän pelasi yhteensä kymmenen kautta Jetsin, Rangersin, Sharksin ja Islandersin riveissä. Kolmas kiekkoileva Mullen, Tom, ei koskaan pelannut NHL:ssä.
Jotta näiden legendojen saavuttaminen olisi mahdollista, Hughesin veljesten pitää pysyä ensin sellaisten miesten kyydissä kuin Matthew ja Brady Tkachuk. Legendaarisen Keith Tkachukin pojat ovat tunnettuja isänsä lailla kovasta pelityylistä. He pelaavat sääntöjen rajamailla ja iskevat tehoja siinä samalla.
Calgaryssä pelaava Matthew on joukkueensa tärkeimpiä pelaajia ja kuuluu kapteenistoon. Hän pelaa Flames-paidassa viidettä kauttaan ja on iskenyt 318 ottelussa 101+153. Brady valittiin myös kapteenistoon joukkueessaan, Ottawa Senatorsissa. Hän on tehnyt 165 matsissa tehot 52+54.
Yksittäisen pelaajan menestystä ei kuitenkaan mitata vain tehoilla, sillä joukkueen menestys on se miksi pelataan. Quinn Hughesin edustama Vancouver Canucks hävisi viime kauden pudotuspelien toisella kierroksella niukasti 4–3 Vegas Golden Knightsille. Nuo kolme voittoa kertovat kuitenkin joukkueen iskukyvystä. Jack Hughesin New Jersey Devils pelasi viimeksi pudotuspelikiekkoa kaudella 2017–2018 tipahtaen ensimmäisellä kierroksella Tampa Bay Lightningille 4–1. Jack on valtava osa joukkueen uutta tulemista. Luken varaava joukkue todennäköisesti etsii vahvistusta puolustukseensa, enkä näe syytä miksei Luke voisi pelata ylhäällä jo ensimmäisellä NHL-kaudellaan.
Vanhempien veljesten joukkueista kumpikaan ei kuulu mestarisuosikkeihin, mutta Hughes -nimistä pelipaitaa kantava pelaaja on varmasti merkitty vastustajan leirissä.