Edellinen, koko kauden vaatinut työsulku vuosina 2004–2005 oli tuonut omistajien haluaman palkkakaton, mutta suurimpana kysymyksenä syksyllä 2012 oli se, että pelaajat saivat liian suuren osuuden liigan tuloista. Selvä tavoite oli tulojen tasajako, ja tähän lopulta päädyttiinkin.
Samalla jatkosopimusten maksimipituudeksi tuli kahdeksan ja vapaiden agenttien sopimuksiin seitsemän vuoden katto. Vielä edellisenä kesänä oli tehty isoja sopimuksia: Ryan Suter ja Zach Parise siirtyivät Minnesota Wildiin identtisillä 13-vuotisilla lapuilla. Sidney Crosby teki puolestaan 12 vuoden jatkosopimuksen, ja Shea Weber oli hyväksynyt Philadelphia Flyersin 14-vuotisen sopimustarjouksen, johon Nashville Predators vastasi, joten Weber pysyi tuolloin kantrikaupungissa.
18 vuotta aiemman tynkäkauden tapaan joukkueen pelasivat lopulta runkosarjassa 48 ottelua, kaikki oman konferenssinsa sisällä. Niinpä ainoa konferenssien välinen ottelu oli odotettavissa Stanley Cupin finaaleissa.
Työsulun takia uudenvuoden Winter Classic jäi pelaamatta. Detroit Red Wings ja Toronto Maple Leafs kohtasivat Michigan Stadiumilla Ann Arborissa lopulta seuraavana vuonna. Columbus Blue Jacketsin piti puolestaan isännöidä tähdistöottelua, mutta suurimmat tähdet matkasivat kaupunkiin vasta vuonna 2015.
Granlundin debyytti ja Kiprusoffin jäähyväiset
Suomalaispelaajista tuttujen nimien lisäksi suurin huomio kohdistui Mikael Granlundiin, joka teki NHL-debyyttinsä. Työsulun aikana AHL:ssä pelannut Granlund onnistuikin maalinteossa heti avausottelussa, mutta sen jälkeen oli nihkeämpää. Granlundia käytettiin farmissa maaliskuussa, ja hän palasi Wildin riveihin kauden loppupuolella.
Granlundin lisäksi nykyisistä suomalaisista NHL-pelaajista debyytin teki Toronto Maple Leafsia edustanut Leo Komarov sekä Anaheim Ducksissa uransa rapakon takana aloittanut Sami Vatanen. NHL-kaukaloissa piipahtivat ensimmäistä kertaa myös Sami Aittokallio, Harri Pesonen ja Joonas Rask.
Teemu Selänne iski avausottelussaan tehot 2+2, ja oli sen jälkeen pistepörssin kärjessä yhdessä toisen veteraanitähden Jaromir Jagrin kanssa. Kokonaisuudessaan Selänne merkkautti tehot 12+12 uransa viimeistä edellisellä kaudella.
Tuukka Rask puolestaan nousi selväksi ykkösvahdiksi Boston Bruinsissa, kun Tim Thomas jäi sivuun. Rask vastasikin huutoon ja oli kärkipäässä monessa tärkeässä maalivahtitilastossa.
Suomalaispelaajien osalta yksi hieno ura päättyi tynkäkauteen. Miikka Kiprusoff jätti kaukalot kauden päätyttyä, vaikka hänellä olisi ollut vielä yksi kausi sopimusta jäljellä. Calgary Flamesin historian voitokkaimman maalivahdin uraan mahtui myös yksi NHL:n parhaan maalivahdin palkinto.
Joukkueista Chicago Blackhawks aloitti kauden huimalla putkella. Blackhawks pelasi tasan puolet kaudesta ilman, ettei se jäänyt kertaakaan pisteittä. 24 ottelun saldo oli 21 voittoa ja kolme tappiota rangaistuslaukauskilpailuissa. Kaikkiaan Blackhawks jäi pisteittä seitsemän kertaa, ja se voitti runkosarjan ensimmäistä kertaa 22 vuoteen.
Blackhawksin seuraksi pudotuspeleihin matkasivat lännessä Anaheim Ducks, Vancouver Canucks, St. Louis Blues, Los Angeles Kings, San Jose Sharks, Detroit Red Wings ja Minnesota Wild. Viimeksi mainittu oli parempi kuin tasapisteissä ollut Columbus Blue Jackets, joka kiri loppukaudesta vahvasti voittaen yhdeksästä viimeisestä ottelustaan kahdeksan.
Maaliskuussa kuumaa putkea esitti puolestaan Pittsburgh Penguins, joka voitti kaikki kuukauden 15 otteluaan. Se toi Itäisen konferenssin voiton runkosarjassa yhdeksän pisteen erolla Montréal Canadiensiin nähden. Pudotuspeleihin pääsivät myös Washington Capitals, Boston Bruins, Toronto Maple Leafs, New York Rangers, Ottawa Senators ja New York Islanders. Sen sijaan esimerkiksi edellisen vuoden Stanley Cup -finalistin New Jersey Devilsin kausi päättyi runkosarjaan.
Tutuista supertähdistä Sidney Crosby oli vahvasti menossa pistepörssin voittoon, mutta loukkaantui kuukautta ennen kauden loppua. Näin Art Ross Trophyn nappasi urallaan toisen kerran Tampa Bay Lightningin Martin St. Louis. Aleksandr Ovetškinin hurja tahti loppukaudesta vei hänet jälleen kerran maalipörssin voittoon, ja Capitalsin venäläistähdelle annettiin myös arvokkaimman pelaajan Hart Trophy.
P.K. Subban vei nimiinsä parhaan puolustajan ja Sergei Bobrovskille parhaan maalivahdin palkinnon. Molemmille palkinto oli ensimmäinen. Bobrovski ei hyvästä kaudestaan huolimatta onnistunut auttamaan uutta joukkuettaan Blue Jacketsia pudotuspeleihin.
Kekäläinen teki historiaa
Blue Jackets oli vaihtanut kauden aikana GM:nsä tehden samalla NHL-historiaa. Scott Howson sai kenkää ja paikalle hyppäsi Jarmo Kekäläinen, josta tuli ensimmäinen, ja edelleenkin ainoa eurooppalainen, joka on valittu NHL-joukkueen GM:ksi. Toinen kesken kauden GM:ää vaihtanut joukkue oli Edmonton Oilers, jossa Steve Tambellini joutui sivuun ja tilalle tuli entinen Oilers-pelaaja ja -valmentaja Craig MacTavish.
Päävalmentajista kaksi sai kenkää kesken kauden. Lindy Ruff ehti valmentaa Buffalo Sabresia 15 kaudella, mutta vain 13 pistettä 17 ottelun jälkeen johti potkuihin, kun edellinenkin kausi oli päättynyt ilman pudotuspelipaikkaa.
Saman kohtalon koki Tampa Bay Lightningin Guy Boucher, joka oli johdattanut joukkueensa konferenssifinaaliin kaksi vuotta aiemmin. Seuraava kausi oli kuitenkin pettymys, ja alakulo jatkui myös tynkäkauteen. Tilalle nostettiin edellisellä kaudella farmijoukkue Norfolk Admiralsin mestaruuteen luotsannut Jon Cooper. Lightning oli vaihtanut kesällä AHL-kumppaniaan, ja alkukauden Cooper oli näin luotsannut Syracuse Crunchia.
Viime kaudella Stanley Cupin voittanut Cooper on edelleen Lightningin päävalmentaja, ja kaikissa muissa NHL-seuroissa päävalmentaja on vaihtunut vähintään kerran, joten Cooper on nykyisistä päävalmentajista pestissään pitkäaikaisin.
Duchenen paitsiomaali ja muita puhuttavia tapauksia
Colorado Avalanchen ja Nashville Predatorsin maanantainen iltapäiväottelu oli yksi suurimmista syistä kaksi vuotta myöhemmin käyttöön otettuun valmentajan haastoon. Matt Duchene oli selvästi paitsiossa ennen kuin iski läpiajosta kiekon Predatorsin maaliin. Linjatuomari tulkitsi Predatorsin pelaajan pelanneen kiekon puolustusalueelleen, joten paitsio jäi viheltämättä.
Edellisen kesän ykkösvaraus, Edmonton Oilersin Nail Jakupov teki debyyttinsä. Alku olikin vahva, sillä Jakupov voitti tulokkaiden pistepörssin ennen samat pisteet kerännyttä Jonathan Huberdeauta. Venäläishyökkääjä kohahdutti heti kauden ensimmäisellä viikolla, kun hän tasoitti ottelun Los Angeles Kingsiä vastaan 4,7 sekuntia ennen loppua ja yltyi huimiin tuuletuksiin, josta erityisesti Don Cherry pahoitti mielensä.
Jokereissa työsulun aikana käynyt, edellisellä kaudella NHL:n parhaaksi puolustajaksi valittu Erik Karlsson puolestaan loukkaantui pahoin heti kauden alussa. Taklaustilanteessa Pittsburgh Penguinsin pahamaineinen Matt Cooke osui Karlssoniin luistimellaan niin, että ruotsalaisen akillesjänne repeytyi. Karlsson kuitenkin palasi runkosarjan viimeisellä viikolla
Suomalaisittain varsin ikävä loukkaantuminen tapahtui 2. huhtikuuta, kun Carolina Hurricanesia edustaneen Joni Pitkäsen kantapää lähes murskaantui törmäyksessä päätylaitaan. Pitkäsen ura käytännössä päättyi kyseiseen iskuun, vaikka hän pelasi vielä kolme ottelua Liigaa Kärpissä talvella 2016. Pitkäsen loukkaantuminen oli suuri vaikuttaja siihen, että NHL muutti pitkän kiekon sääntöään seuraavalla kaudelle.
Kauden lopulla nähtiin myös harvinainen kolmen veljeksen esiintyminen samassa joukkueessa. Hurricanes nosti Jared Staalin NHL:ään, kun joukkueen pudotuspelimahdollisuudet olivat menneet. Hän olikin ensimmäisessä ottelussaan avauskentällisessä vanhempien veljiensä Ericin ja Jordanin kanssa.
Blackhawks vei Original Six -finaalit
Pudotuspelien avauskierroksella suurimpia yllättäjiä olivat Ottawa Senators ja Detroit Red Wings, jotka onnistuivat kukistamaan konferenssin kakkossijoitetut. Senators vei lopulta sarjan Canadiensia vastaan 4–1. Red Wings tarvitsi Anaheim Ducksin kaatamiseen täydet seitsemän ottelua. Kolme voitoista irtosi vasta jatkoajalla, ja ratkaisevassakin ottelussa voitto tuli maalin erolla.
Puhuttavin sarja nähtiin kuitenkin Boston Bruinsin ja Toronto Maple Leafsin välillä. Maple Leafs oli noussut 1–3-tappioasemasta seitsemänteen peliin, ja johti ratkaisuottelua kolmannessa erässä jo 4–1. Nathan Hortonin kavennus syntyi päätöserän puolivälissä, ja viimeisen kahden minuutin aikana Bruins osui kahdesti pelatessaan ilman maalivahtia. Jatkoajalla ratkaisun iski Patrice Bergeron, ja näin Maple Leafsin ensimmäinen pudotuspelisarjavoitto sitten vuoden 2004 jäi haaveeksi.
Jatkoon ensimmäiseltä kierrokselta menivät myös Blackhawks, suoraan neljässä ottelussa Vancouver Canucksin kukistanut San Jose Sharks, Los Angeles Kings, Pittsburgh Penguins sekä New York Rangers. Henrik Lundqvist pelasi kahteen viimeiseen otteluun nollapelit, kun Rangers kaatoi Washington Capitalsin seitsemässä pelissä.
Blackhawks oli todella tiukalla toisella kierroksella, sillä Red Wings eteni sarjassa jo 3–1-johtoon. Kaksi peräkkäistä voittoa vei ratkaisun seitsemänteen peliin, joka eteni jatkoajalle. Ratkaisijaksi nousi Brent Seabrook, ja näin runkosarjan voittaja pelastui täpärästi.
Kings kaatoi Sharksin seitsemässä pelissä Justin Williamsin iskettyä kaksi maalia ratkaisuottelussa. Penguins ja Bruins puolestaan selvisivät vastustajistaan viidessä ottelussa.
Konferenssifinaalit olivat nopeasti ohi, sillä Bruins kukisti Penguinsin suoraan neljässä pelissä. Blackhawks puolestaan tarvitsi Kingsin kukistamiseen viisi ottelua. Patrick Kane iski ratkaisuottelussa hattutempun, joka sisälsi voittomaalin toisessa jatkoerässä.
Stanley Cup -finaaleissa nähtiin vastakkain kaksi Original Six -joukkuetta ensi kertaa sitten vuoden 1979. Jo ensimmäinen ottelu antoi viitteitä tasaisuudesta, sillä peli ratkesi kolmannessa jatkoerässä Blackhawksin Andrew Shaw'n maaliin. Bruins kuittasi viemällä kaksi seuraavaa. Neljännessä puolestaan mätettiin maaleja, ja Seabrookin kevään toinen jatkoeräosuma toi Blackhawksille 6–5-voiton. Kanen kaksi maalia viidennessä pelissä veivät sarjan katkolle.
Seitsemäs peli häämötti jo, sillä Bruins johti 2–1 Milan Lucicin osumalla kolmannen erän puolivälin jälkeen. Blackhawks ehti juuri vetää Corey Crawfordin maaliltaan, kun hienon kuvion jälkeen Bryan Bickell tasoitti ottelun. Bruins ei ehtinyt toipua shokista ennen kuin Blackhawks iski uudestaan. Dave Bolland iski kiekon Raskin selän taakse ajassa 59.01 ja se on myöhäisin varsinaisella peliajalla tehty Stanley Cupin taannut osuma.
Kane palkittiin pudotuspelien parhaana pelaajana. Hän oli pistepörssin toinen Bruinsin David Krejcin jälkeen. Pudotuspelien pörssin kärkipäässä oli myös kaksi nimeä, joiden ura koki pian ikävän lopun, Horton oli kolmas ja Bickell viides. Heidän väliinsä meni Lucic, jonka ura on vain muuten kulkenut jyrkkää alamäkeä.