Patrik Laine – Sakari Manninen – Jesse Puljujärvi
Sami Vatanen – Mikko Lehtonen
Joonas Korpisalo
Leijonien ykköskenttä arvokisoissako? No ei, vaan Mestis-katsojille tuttuja pelaajia kaikki. Kasvattajasarja on kasvattanut pelaajia aivan terävimmälle huipulle saakka myös 2000-luvulla.
Zamboni-kuskista Chicagon sankariksi
Jos koko artikkeli Mestiksestä maailmalle ponnahtaneista pelaajista pitäisi tiivistää yhteen pelaajaan, valinta olisi helppo. Antti Niemen matka mainetekoihin on juuri sellainen siirappinen sankaritarina, jollaisia amerikkalaisetkin rakastavat.
Tikkurilan Jää-Veikkojen kasvatti ei ollut koskaan superlupaus. Tai jos olikin, ainakaan sitä ei kukaan huomannut. Koko junioriuransa Vantaalla pelannut Niemi onnistui nimittäin pysymään sekä nuorisomaajoukkueiden valmentajien että liigaseurojen värväreiden tutkien kantamattomissa.
Niemi nousi Kiekko-Vantaan edustusjoukkueeseen parikymppisenä. Kovan työnteon ja lahjakkuuden lisäksi tarvittiin muutamaa tärkeää henkilöä ja jokunen onnekas sattumakin, ennen kuin ura urkeni.
Tomi Nymanin piti olla Kiekko-Vantaan ykkösvahti ja Niemen toimia tuuraajana kaudella 2003–2004. Suomi-sarjasta tullut Nyman floppasi kuitenkin jo syksyllä, jonka jälkeen Vantaalla turvauduttiin lainamiehiin. Siirtorajan jälkeen seuralla ei ollut juuri muuta mahdollisuutta kuin peluuttaa kokematonta Niemeä.
Niemi kiitti vastuusta ja pelasi vahvan kevään, mutta ei saanut sen suurempaa huomiota kuin oikeastaan kahdelta ihmiseltä. Vantaalaisia valmentanut Jami Kauppi tunnisti ex-maalivahtina nuorukaisen lahjat ja uskalsi julkisesti nimetä Niemen seuraavan kauden ykkösvahdikseen.
Toinen ja yllättävämpi tukija Niemelle löytyi puolestaan esimiehestään Matti Lehdosta. Pelaamisen ja harjoittelemisen lisäksi Niemi nimittäin myös työskenteli jäänhoitajana Tikkurilan jäähallissa. Lehto vinkkasi pojalleen nuoresta maalivahdista.
Chicagolaisen pelaaja-agentti Bill Ziton kanssa työskennellyt Markus Lehto yritti puskea Niemeä eteenpäin, mutta vain kourallisen Mestis-pelejä pelannut tuntematon nuorukainen ei kelvannut liigaseuroille edes testattavaksi.
Kaudella 2004–2005 Niemi oli jopa Kiekko-Vantaassa odotettua selvempi ykkösvahti, kun aisapariksi hankitun Ari Kumpulan paluusta kentille ei tullutkaan mitään. Kauppi siirtyi seuraavaksi kaudeksi Pelicansin päävalmentajaksi ja olisi vienyt Niemen mielellään mukanaan, mutta lahtelaisilla ei ollut tarvetta maalivahdille.
Niemi valmistautui jo kolmanteen Mestis-kauteensa, kun tilanne muuttui dramaattisesti. Pelicans-vahti Markus Helanen loukkaantui vakavasti harjoitusottelussa ja Niemi sai jälleen näyttöpaikan takaportin kautta, eikä jättänyt sitä tälläkään kertaa käyttämättä.
Niemi torjui kolme kautta Lahdessa, imi oppia Pasi Nurmiselta, nousi maajoukkueeseen ja siirtyi Pohjois-Amerikkaan. Vain viisi vuotta viimeisen Mestis-pelinsä jälkeen hänestä tuli koko Chicagon sankari, kun Blackhawks juhli keväällä 2010 ensimmäistä Stanley Cup –voittoaan lähes 50 vuoteen.
Ensimmäisenä suomalaisena maalivahtina NHL-mestaruuden voittanut Niemi valittiin myös Suomen vuoden jääkiekkoilijaksi. Hän pelasi taalaliigaa yhdentoista kauden ajan ennen kuin palasi viime syksynä Jokereihin.
Maailmanmestariksi Mestis-jäiltä
Olisi kovin julkeaa väittää, ettei Suomella olisi kolmea maailmanmestaruutta, jos Mestistä ei olisi olemassa. Sen sijaan faktana voi todeta, että osa kultaisista mitaleista olisi ainakin roikkunut ihan eri pelaajien kauloissa.
Suomi voitti kolmannen maailmanmestaruutensa Bratislavassa 2019. Harri Pesonen iski finaalin loppulukemat 3–1 ja Kevin Lankinen torppasi maalilla kanadalaishyökkääjien aikeet.
Pesonen nousi JYPin liigajoukkueeseen D-Teamin kautta 2010 ja siirtyi pian sen jälkeen jo urallaan eteenpäin: Pohjois-Amerikan kautta Sveitsiin.
Lankisella oli puolestaan varsin tuoretta kokemusta Mestis-kiekkoilusta. HIFK-molari oli käynyt pelaamassa muutaman lainapelin Imatran Ketterässä vain reilua vuotta aiemmin. Eron runkosarjan RoKi-ottelulla ja MM-finaalilla Kanadaa vastaan täytyy olla melkoinen.
Koko vuoden 2019 mestarijoukkueessa oli vain muutama sellainen pelaaja, jotka eivät olleet koskaan pelanneet Mestistä.
Leijonien paras pistemies turnauksessa oli Sakari Manninen, joka kiersi useamman kauden ajan Mestis-seuroissa hakemassa kokemusta ennen kuin teki läpimurtonsa Kärppissä. Median tähdistökentän puolustaja Mikko Lehtonen taas sai ensimmäisen kerran vastuuta miesten sarjoissa pelatessaan TuTossa: ensin yhden kokonaisen kauden ja sen jälkeen vielä kevään 2015, kun TPS vaihtoi nuorukaisen päittäin Kalle Moisioon.
Vaasalainen Miika Koivisto oli puhdasverinen Mestis-kasvatti ja Veli-Matti Savinainen nousi aikoinaan liigaan Forssasta. Arttu Ilomäki ponnahti jämäroolista tuloksentekijäksi pelattuaan hyvin LeKissä syksyn 2013 ja Juhani Tyrväinen käynnisteli ammattilaisuraansa HeKissä kaudella 2010–2011.
Veini Vehviläinen oli puolestaan vielä 2014 tuntematon JYP-juniori, jolla oli hauskan kuuloinen etunimi. Vasta 17-vuotias veskari näytti kuitenkin kyntensä Mestiksen puolella ja nousi muutamassa vuodessa liigan parhaaksi maalivahdiksi.
Suurin osa joukkueen muista pelaajista oli pelannut urallaan vähintään jokusen lainapelin Mestiksessä. Valmennusryhmästäkin Mikko Manner ja Antti Pennanen olivat entisiä Mestis-valmentajia.
Vuoden 2011 MM-kultamiehistössä Mestis-taustaisia pelureita ei ollut ihan yhtä montaa, mutta selvästi yli puolet joukkueesta kuitenkin. Esimerkiksi koko maalivahtitroikka oli saanut urallaan arvokasta pelikokemusta Mestiksen puolelta.
Ykkösvahti Petri Vehanen käynnisti mittavan uransa pelaamalla lainalla UJK:ssa ja FPS:ssa vuosituhannen vaihteessa. Kakkosvahti Teemu Lassila löi puolestaan itsensä läpi Hermeksessä syksyllä 2002 – ja nähtiin muuten vielä kaudella 2007–2008 piipahtamassa Mestiksessä. Kolmosvahti Niko Hovisen status oli noussut kuitenkin kaikista nopeimmin, sillä hän oli torjunut vielä edelliskaudella kiekkoja Heinolassa.
Suomen paras pistemies näissä kisoissa oli Jarkko Immonen. "Rantasalmen sulttaani" siirtyi vuosituhannen alussa SaPKosta Tutoon ja Tutosta liigaan. Janne Pesonen veti puolestaan vahvan kauden 2002–2003 Kajaanin Hokissa ja oli seuraavalla kaudella vuoden tulokas liigassa.
Joukkueen kärkipuolustajista Janne Niskala ei aikoinaan nuorena mahtunut pelaamaan Lukossa, joten hän haki peliaikaa Vehasen tavoin Uudestakaupungista. Janne Lahti piipahti puolestaan Järvenpään Haukoissa kesken kauden 2004–2005.
Vielä isommalle joukolle Mestis-pelit olivat kuitenkin tulleet tutuksi U20-joukkueen myötä. Mestis-seuroja vastaan olivat pelanneet muun muassa Mikael Granlund, Anssi Salmela ja Sami Lepistö.
Mestis-taustaa on myös John Klingbergillä. Nuorukainen ei onnistunut alkuunkaan Jokereissa syksyllä 2011 ja hänet passitettiin Kiekko-Vantaan mukaan ennen kuin sopimus purettiin ja puolustaja palasi Ruotsiin. Sittemmin Klingberg on noussut NHL:n tähtiluokan pelaajaksi ja juhlinut Tre Kronor –paidassa kahta peräkkäistä MM-kultaa vuosina 2017 ja 2018. Eipä olisi monikaan Tikkurilan jäähallissa tätä uskonut.
Menolippuja Lempäälästä tähteyteen
Tampereen pelaajatuotanto ja tiivis farmiyhteistyö liigaseurojen kanssa toivat LeKin paitaan monia sellaisia lupauksia, jollaisia ei muuten Mestiksessä nähtäisi. Isoin tähti heistä on Patrik Laine.
Vasta 16-vuotias Laine oli kohuttu pelaaja jo ennen debyyttiään miesten sarjoissa. Superlupaus oli tehnyt juniorisarjoissa mitä tahtoi, mutta myös kiukutellut esimerkiksi maajoukkuevalmentajille.
LeKin paidassa Laine iski vaivaiset viisi maalia 36 ottelussaan. Katsojat näkivät koikkelehtivan honkkelin väläyttelevän taitojaan, mutta suurin osa arvioi, että nousu edes liigatasolle vaatisi vielä paljon raakaa työtä ja aikaa.
Laineen tilastoissa kausi 2014–2015 voi näyttää häpeäpilkulta, mutta jälkikäteen katsottuna se oli juuri sitä, mitä nuorukainen kaipasi. Junnupeleissä Laineen luontaiset lahjat olivat riittäneet tekemään tulosta ja hän oli tottunut olemaan joukkueensa ratkaisija. Mestiksessä vastassa olikin vanhempia, vahvempia ja fiksumpia pelaajia.
Juha Juujärvi koulutti lupausta säälimättä. Istuminen vilttiketjussa Lempäälän kylmässä hallissa toi Laineelle nöyryyttä ja toimi tarvittavana herätyksenä sille, että lahjakkaankin pelaajan on tehtävä töitä, jos haluaa nousta oikeasti huipulle.
Oppi meni perille. Laine pisti harjoitustapansa uusiksi seuraavana kesänä, nousi Tapparan liigamiehistöön ja tyhjensi palkintopöydän. Alle kaksikymppisten MM-kisoista tuli kultaa ja maalikuninkuus. Kultaa tuli myös liigasta, kuten myös valinta vuoden tulokkaaksi. Keväällä Laine pelasi jo aikuisten MM-kisoissa. Suomi jäi hopealle, mutta Laine valittiin kisojen parhaaksi hyökkääjäksi ja MVP:ksi.
Kesällä Laine oli NHL:n kakkosvaraus, siirtyi Winnipegiin ja oli kova maalitykki heti tulokaskaudellaan. Melkoinen loikka Lempäälästä lyhyessä ajassa siis.
Vaan eipä Laine ole lainkaan ainoa LeKistä buustia uralleen saanut pelimies. Seuran kaikkien aikojen tähdistökentällisen ykköstroikan voisivat täydentää esimerkiksi Arttu Ilomäki ja Olli Palola.
Ilomäen aluillaan ollut liigaura polki pahasti paikoillaan ennen kuin hyökkääjä laitettiin LeKiin kaudella 2013–2014. Ilomäki ehti nakuttaa 25 ottelussaan huimat 36 tehopistettä ja johti Mestiksen pistepörssiä ennen kuin siirtyi loppukaudeksi KalPaan ja sai liigauransa toden teolla käyntiin.
Palola oli puolestaan piipahtanut Mestiksessä jo kahdella edelliskaudellakin, mutta syksyllä 2012 hän pääsi pelaamaan ensimmäistä kertaa pidemmän aikaa vastuullisessa roolissa. Tuloksena oli 16 pistettä 18 ottelussa, nousu Tapparan pelaavaan miehistöön saman kauden keväällä ja MM-kisapaikka vuotta myöhemmin.
Pakeiksi viisikkoon voisi puolestaan pistää esimerkiksi jokusen matsin LeKissä pelanneen Jyrki Jokipakan sekä useammallakin kaudella seurassa pelanneen Aleksi Elorinteen. Maalivahdiksi selvä valinta olisi puolestaan Dominik Hrachovina, joka pelasi viitisenkymmentä Mestis-ottelua ennen kuin oli valmis torjumaan Tapparalle SM-kultaa.
Menestystä vaikka sitten yksi pelaaja kerrallaan
Jyväskylässä lyödään pöytään ehkä vielä LeKiäkin kovemmat nimet. JYP-organisaatioon kuului oma Mestis-seura, jota käytettiin aktiivisesti hyödyksi etenkin nuorten pelaajien kehittämisessä. Seurana menestys jäi Mestiksessä melko vähäiseksi, mutta kovan tason pelaajia putkesta puserreltiin.
Sami Vatanen pelasi ensimmäiset miesten pelinsä Mestiksessä. Liiga-rinkiin noustuaan hän otti kuitenkin välittömästi paikan vakiokokoonpanosta, pääsi MM-kisoihin ja pian myös NHL:ään. Nyt Vatasella on tilillään jo viitisensataa NHL-ottelua.
Vähintään kokeilemaan rapakon takana on päässyt moni muukin D Teamissa ja JYP Akatemiassa pelannut. Urho Vaakanainen pelasi ainoan JYP-kautensa aikana myös muutaman Mestis-pelin – ja oli vain paria vuotta myöhemmin jo NHL:ssä. Julius Nättinen pelasi puolestaan yhden kauden Mestiksessä ennen kuin lähti OHL:ään.
Osalla pelaajista kehityspolkuun kuului useampi kausi kakkostasolla. Esimerkiksi Sami Nikulla oli oikeastaan enemmän kokemusta Mestis-peleistä kuin liigamatseista ennen siirtymistään Pohjois-Amerikkaan. Ranskalaispuolustaja Yohann Auvitu tahkosi satakunta Mestis-peliä ennen kuin onnistui murtautumaan liigamiehistöön, siirtyi sitten HIFKiin ja sieltä parin kauden jälkeen taalajäille.
Harri Pesonen seilasi liigan ja Mestiksen välillä kolmen kauden ajan. Kolme kautta Jyväskylässä pelannut Oula Palve taas ei saanut liigasta näyttöpaikkaa ennen kuin siirtyi Jukureihin, voitti Mestiksen pistepörssin ylivoimaisesti ja nousi HPK:hon. Teini-ikäisenä Mestiksessä loistanut Veini Vehviläinenkin sai kokea sisäisen kilpailun kovuuden: hän joutui pelaamaan ajoittain Akatemian puolella kaikilla JYP-kausillaan, kunnes nousi sitten Kärpissä aina MM-tasolle ja sai NHL-varauksen.
D Teamin ja JYP Akatemian paidoissa nähdyistä muista urallaan edenneistä pelaajista voi mainita vaikkapa Pekka Jormakan, Valtteri Kemiläisen ja Matias Myttysen. Pari kautta Mestistä pelanneelle Jormakalle ei löytynyt roolia JYPin liigajoukkueesta, mutta siirto Pelicansiin nosti miehen muutamassa vuodessa jopa MM-hopealle asti.
Kemiläinen sen sijaan nousi ammattilaiseksi rauhallisesti porras kerrallaan. Junnuvuosien jälkeen hän pelasi kaksi täyttä kautta Mestiksessä ja nousi sitten liigaryhmään. Myttyselle Mestis-pelit olivat puolestaan siinä mielessä pelastus, että hän oli jäänyt JYPissä sivurooliin.
Parempi pelata kuin istua penkin päässä
Mestis on tehnyt tärkeää työtä suomalaisten pelaajien kehittämisessä. Maalivahtien koulimisen osalta tämä työ on ollut jopa korvaamatonta. Maalivahdeilla pelipaikkoja on rajallinen määrä, joten pääsy pelaamaan "edes" Mestiksessä voi olla tärkeä asia. Harva nuori on valmis hyppäämään junioreista suoraan liigaseuran ykkösvahdiksi, eikä istuminen vaihtopenkillä kehitä ketään.
Erityisen ansiokasta työtä on tehty Kokkolassa, jonne monet seurat lähettivätkin mielellään lahjakkuutensa kasvamaan Jens Friisin ja muiden valmentajien huomaan. Hermeksen hautomossa on jalostunut Teemu Lassilan lisäksi muitakin huippuvahteja.
Juuso Riksman pelasi Kokkolassa parinkin kauden ajan vuosituhannen vaihteessa. Sen jälkeen hän torjui HIFK:lle mestaruuden 2011 ja tuli palkituksi kolmesti liigan parhaana maalivahtina. Miika Wiikman oli puolestaan vuoden tulokas Mestiksessä kaudella 2003–2004. Pari vuotta myöhemmin hän juhli SM-kultaa HPK:ssa.
Myös Hermeksessä kauden 2005–2006 pelannut Eero Kilpeläinen on voittanut urallaan Urpo Ylönen –palkinnon. Seuraava Kokkolassa oppeja ammentanut mestarivahti saattaa puolestaan olla Justus Annunen.
Antti Niemeä lukuun ottamatta Mestis-seurojen omat kasvatit eivät ole nousseet suuriksi tähdiksi, ehkäpä juuri lainavahtien suuresta lukumäärästäkin johtuen. Alexander Salakia voi sen sijaan kutsua Mestis-löydöksi. Salak pelasi kauden 2006–2007 Jokipojissa, josta siirtyi Urpo Ylösen oppiin Turkuun. Sittemmin pelejä on kertynyt niin NHL:ssä, KHL:ssä, MM-kisoissa kuin olympialaisissakin.
Kaapo Kähkönen oli Mestiksen paras maalivahti sekä vuoden tulokas Tuto-kaudellaan 2014–2015, nousi liigaan ja siirtyi kolme vuotta myöhemmin rapakon taa. Emil Larmi torjui puolestaan 2015–2016 Peliittojen ykkösvahtina. Seuraavalla kaudella hän oli jo yllättäen HPK:n ykkösvahti ja johdatti seuran myös mestaruuteen ennen siirtymistään Pohjois-Amerikkaan.
Lyhyempiä lainapestejä Mestiksessä pelanneita maalivahteja löytyykin sitten vaikka kuinka paljon. Joonas Korpisalo pelasi junnuvuosiensa viimeiset kaudet lähinnä Mestiksessä, ja sen verran hyvin pelasikin, että sai sopimuksen Columbukseen ennen kuin oli varsinaisesti aloittanut Liiga-uraansakaan. Korpisalon tavoin Kiekko-Vantaan maalia ovat vartioineet myös muun muassa Kevin Lankinen, Atte Engren ja Frans Tuohimaa.
LeKin maalilla on nähty puolestaan Dominik Hrachovinan lisäksi esimerkiksi Sami Aittokallio, Juha Metsola, Christian Heljanko ja Ukko-Pekka Luukkonen. Heinolassa kiekkosateeseen ovat saaneet puolestaan tottua Larmin ja Niko Hovisen lisäksi myös muun muassa Janne Juvonen ja Joona Voutilainen.
Pekka Rinne sekä Pekka Tuokkola saivat kokemusta miesten peleistä Kajaanissa ja Tomi Karhunen kiersi läpi kaikki pohjoisen Mestis-seurat. Joni Ortio käynnisteli uraansa lainalla Tutossa ja Aleksander Georgijev SaPKossa.
Lupaukset korkoa kasvamassa
Patrik Laine ei suinkaan ollut ainoa superlupaus Mestiksessä kaudella 2014–2015, sillä Kärppien niin ikään vasta 16-vuotias Jesse Puljujärvi pelasi osan kaudesta Kajaanissa. Puljujärvi pelasi Hokissa 15 runkosarjaottelua, joissa keräsi 13 tehopistettä. Mestiksen pudotuspelit hän joutui jättämään kesken muutaman ottelun jälkeen osallistuakseen alle 18-vuotiaiden maajoukkueen MM-leiritykseen.
Seuraavalla kaudella Puljujärvi kuului jo Kärppien vakiokokoonpanoon ja suuntasi vuotta myöhemmin kesän nelosvarauksena Edmontoniin.
Useimmilla lupaavilla nuorilla tie Kärppien kivikovaan edustukseen ei ollut läheskään yhtä lyhyt. Esimerkiksi Sakari Manninen ja Saku Mäenalanen pelasivat junioreissa huipputehokkaasti, mutta joutuivat odottelemaan liigavuoroaan useammankin Mestis-kauden ajan.
Vielä tukkoisempi tie edustusmiehistöön on ollut Jokereissa, joissa ostomiehet tuppasivat vuodesta toiseen viemään omien nuorukaisten näyttömahdollisuudet. Teuvo Teräväisen ei tosin tarvinnut pelata Mestistä kuin muutaman ottelun verran, mutta moni muu lupaus edusti Kiekko-Vantaata pidempäänkin.
Lohipaidassa kokemusta keräsivät muun muassa Markus Hännikäinen, Jere Karjalainen ja Esa Lindell. Hännikäinen siirtyi kolmen lähinnä Vantaalle menneen kauden jälkeen JYPiin ja löi siellä itsensä läpi. Karjalainen siirtyi puolestaan HPK:hon jo kesken toisen kautensa Mestiksessä.
Lindellkään ei pystynyt vakiinnuttamaan paikkaansa liigamiehistössä, vaan tahkosi lähinnä Mestistä, ennen kuin sitten teki läpimurtonsa Ässissä ja oli jo samana keväänä MM-kisamiehistössäkin. Jokerien junioreista Mestikseen suuntasi myös Teemu Turunen. Hän kehittyi hurjasti Mikkelissä ja oli jo valmis liigapelaaja siirtyessään Hämeenlinnaan.
Toisinaan lainapestit Mestiksessä voivat olla hyvinkin lyhyitä, jopa yhden-kahden ottelun mittaisia. Sivussa olleelle pelaajalle halutaan ehkä pelituntumaa, tai Mestis-seura kyselee apuja akuuttiin tarpeeseensa. Muun muassa Borna Rendulic piipahti tällaisilla lyhyillä keikkapesteillä Mestiksessä muutamaankin otteeseen.
Joskus lainat ovat taas pidemmällä tähtäimellä harkittuja. Esimerkiksi Charles Bertrand kävi aikoinaan puolen kauden verran Hokissa totuttelemassa itseään miesten peleihin ja oli seuraavalla kaudella jo vakiomies Lukko-hyökkäyksessä.
Ville Lajunen, Veli-Matti Vittasmäki ja moni muukin lainattiin puolestaan syksyksi Mestikseen, jotta he saisivat paremmat mahdollisuudet päästä mukaan nuorten MM-kisajoukkueeseen.
Pikkukylien omat tähdet
Kiekkolahjakkuudet tuppaavat siirtyä liigaorganisaatioihin nykyään jo varsin nuorina, mutta takavuosilta löytyy muutama esimerkki sellaisistakin pelaajista, jotka ovat kulkeneet täyden pelaajapolun läpi Mestiksessä pelanneissa kasvattiseuroissaan ja nousseet sitten tähdiksi.
Oskar Osala nousi Sportin edustusjoukkueen rinkiin jo teininä. Vaasalaisen tie vei sittemmin OHL:n ja Liigan kautta aina NHL:ään ja olympialaisiinkin. Miika Koivisto värvättiin Vaasasta liigaan vain yhden Mestis-kauden jälkeen.
Vantaalaiskasvatti Ilari Filppula oli puolestaan jo ehtinyt siirtyä Jokereihin, mutta pelit narripaidassa rajoittuivat yhteen A-junnukauteen. Filppula tehoili lainalla Kiekko-Vantaassa kahden kauden ajan ennen kuin siirtyi Jyväskylään, jossa nousi Liiga-pelaajaksi.
Veli-Matti Savinainen ehti jo lopettaa kiekkoharrastuksensa mopoikäisenä, mutta aloitti vuoden tauon jälkeen uudelleen FoPSin A-junioreissa. Parin Mestis-kauden jälkeen Savinainen nousi Liiga-pelaajaksi ja lopulta maailmanmestariksikin.
Ponnahduslautana uralleen Mestistä ovat käyttäneet muun muassa Juha-Pekka Hytönen, Tommi Taimi ja Casimir Jürgens. Hytönen haki debyyttikautensa jälkeen uutta vauhtia Jukureista, josta palasi vuoden jälkeen takaisin Liigaan – ja pian myös JYPin monivuotiseksi kapteeniksi.
Tommi Taimelle ei puolestaan ollut tarjolla roolia liigasta juniorivuosien päätteeksi, mutta vuosi Mestiksessä riitti. Vahva kausi Vaasassa kehitti pelaajaa, joka olikin sitten Ässissä valmis isohkoon rooliin heti tulokaskaudellaan. Jürgens ei saanut aikoinaan edes näyttöpaikkaa HIFK:ssä, mutta kahden tehokkaan SaPKo-kauden jälkeen Pelicans solmi sopimuksen puolustajan kanssa. Jürgens nousi EHT-rinkiin heti ensimmäisellä liigakaudellaan.
Toisilla tie parrasvaloihin on ollut huomattavasti pidempi. Mikael Ruohomaa osasi tuskin haaveilla ammattilaisurasta pelatessaan A-nuorten kolmosdivaria. Suomi-sarjan kautta Mestikseen tulleen hyökkääjän ensimmäinen näyttöpaikka JYPissä ei tuottanut tulosta, mutta sen jälkeen vuorossa oli todellinen nappikausi Jokipojissa ja sopimus KalPaan. Sittemmin hallit ovat muuttuneet hieman komeammiksi kuin takavuosina kiertämänsä Lauttakylä, Lohja tai Luvia.
Jarno Koskirantakaan ei mahtunut ykkösporukkaan Bluesin junioreissa. Tie kohti ammattilaisuutta käynnistyi Mestiksen Salamoista, josta hän siirtyi Jokipoikien kautta liigaan ja muutamaa kautta myöhemmin Venäjälle. Myös isoveljensä Tero Koskiranta nousi Kirkkonummen kautta liigakartalle.
Michal Kristof pelasi Mestiksessä kolme kautta: Sportissa, Peliitoissa ja Hokissa. Sen jälkeen hän palasi Slovakiaan, jossa nousi maajoukkueeseen ja arvokisoihinkin. Ehkä kaikkein pisimpään omaa läpimurtomahdollisuuttaan jahtasi kuitenkin Teemu Suhonen, joka sai mätkiä hurjia tehoja Mestiksessä seitsemän kauden ajan ennen kuin onnistui murtautumaan liigaan.
Mestis on toiminut myös väliportaana vielä pienempien kiekkopaikkakuntien lahjakkuuksille, kuten esimerkiksi JYP-ikoineiksi muodostuneille Jarkko Immoselle ja Ossi Louhivaaralle. Immonen oli pelannut ykkösdivaria SaPKossa jo teini-ikäisenä, mutta siirtyi Liigaan Tuton kautta. Kotkalainen Louhivaara siirtyi Suomi-sarjasta naapurikaupunkiin, jossa pelasi KooKoon riveissä kaksi kautta Mestistä, sai NHL-varauksen ja siirtyi Jyväskylään.
Pohjoisempana puolestaan Antti Erkinjuntti käväisi Kärpissä B-juniorina, mutta palasi sitten takaisin Rovaniemelle, jossa pelasi pari kautta Suomi-sarjaa. Siirtyminen Hokkiin ja vuoden Mestis-tulokkaan palkinto avasi ovet liigaan.
Hokin kautta maailmalle ponnisti myös Jani Tuppurainen. Kärppien junnumyllystä aikoinaan pudonnut Tuppurainen pelaili alasarjoissa ennen siirtymistään Kajaaniin. Kolmen tehokkaan Mestis-kauden jälkeen hän siirtyi liigaan ja nousi sittemmin MM-kisajoukkueeseenkin.
Ura käyntiin potkuilla tai mestaruussuihkulla
Pelaajien ja neljän seuran lisäksi Mestiksestä on tullut toki liigaan muutakin, nimittäin valmentajia. Suurin osa viime vuosien liigavalmentajista on aloittanut uransa Mestis-seurojen peräsimissä.
Esimerkiksi Mikko Mannerille Mestis oli todellinen oppikoulu, jossa liikuntatunnit olivat kivoja, mutta läksyt välillä rankkoja. Manner hyppäsi aikoinaan Sportin penkin taakse käytännössä suoraan kaukalosta. Menestystä on sittemmin tullut, mutta Vaasassa tuli myös potkut ja Kiekko-Laserissa pesti loppui vähintään yhtä tylysti, kun varaton seura meni nurin kesken kauden.
Vaikeuksien kautta lähti liikkeelle myös Karri Kiven valmennusura. Kiven ensimmäinen pesti päävalmentajana jäi vajaan kauden mittaiseksi, kun hän sai tulokaskautensa lopussa potkut FPS:sta kesken karsintasarjan.
Sen sijaan Antti Törmäsen nousu huipulle oli rakettimainen: mestaruus ensimmäisellä aikuisten sarjojen päävalmentajakaudella Sportissa ja heti perään pesti Sveitsin liigaan. Myös Kai Suikkanen valmensi Hokin mestaruuteen ensimmäisellä Mestis-kaudellaan. Suikkasella oli tosin jo valmennuskokemusta Suomi-sarjasta. Mestariksi Suikkanen johdatti myös TPS:n ensimmäisellä täydellä Liiga-kaudellaan.
Mikkelin kultajunan kautta liigaan ovat ponnistaneet Risto Dufva, Jarno Pikkarainen ja Antti Pennanen. Dufva loi aikoinaan jukuridynastian johdattamalla Jukurit neljään Mestiksen mestaruuteen, sittemmin mitaleita on kertynyt niin liigasta kuin maajoukkuetasollakin.
Pikkarainen nosti puolestaan aikoinaan HeKin Mestikseen, luotsasi sekä Jokipojat että Jukurit sarjan mestareiksi ja on nyt yhdellä suomikiekon vaativimmista pesteistä HIFK:n päävalmentajana. Jukurit nousi liigaan Pennasen opeilla ja samoilla opeilla HPK:kin voitti Suomen mestaruuden.
Pekka Tirkkonen ja Ville Nieminen hyppäsivät suorilta jaloin syvään päähän, sillä molemmat aloittivat valmennusuransa Mestis-seurojen päävalmentajina heti pelaajauriensa jatkoksi. Tirkkonen valmensi SaPKoa reilun kolmen kauden ajan ennen siirtymistään SaiPaan ja Nieminen oli KeuPan käskyttäjänä yhden kauden ajan.
Myös Pekka Virran voi sanoa aloittaneen uransa Mestiksestä, sillä hän siirtyi A-nuorten valmentajan tontilta pitämään Tutoa Mestiksessä kesken kauden 2003–2004.
Eikä tässä vielä kaikki...
Artikkelissa on esitelty jo kannuksensa kovemmissa sarjoissa hankkineita pelaajia, mutta esimerkiksi viiden vuoden päästä listoille olisi vielä enemmän tunkua. Moni Mestis-jäillä nähty pelaaja on parhaillaan todellisen läpimurtonsa kynnyksellä.
Esimerkiksi Jesse Ylönen ja Tarmo Reunanen ovat jo NHL-seurojensa sopimuspelaajia. Molemmat pelasivat ensimmäiset miesten sarjakautensa Mestiksessä: Ylönen Espoossa ja Reunanen Turussa.
Aiemmilla kausilla Hokissa ja Hermeksessä lainalla pelannut Radek Koblizek nousi viime kaudella Kärppien vakiokokoonpanoon ja Tšekin maajoukkuerinkiin, LeKistä tuttu Filip Krivosik pelasi HPK:n lisäksi Slovakian maajoukkueessa.
KeuPan kevään 2018 mestaruusjoukkueen jäsenistä Anttoni Honka ja Lassi Lehtinen pelaavat puolestaan tulevina kausina mitalipelejä jossain ihan muualla kuin Mestiksessä. Joukkueensa runkopelaajiin kuuluu myös Jukureiden Mikko Kokkonen, joka haki jo teininä kokemusta miesten peleistä lainalla Ketterässä.
Nuorista puolustajista esille voisi nostaa myös Ilveksen Santeri Airolan ja Tapparan Santtu Kinnusen, jotka saattavat murtautua saman tien jopa pelaavaan kokoonpanoon seuroissaan. Airola tuli Tampereelle Imatralta, Kinnunen antoi puolestaan vakuuttavat näytöt osaamisestaan Peliitoissa.
Myös LeKissä ja Kooveessa lainalla pelanneista löytynee tulevaisuuden mestareita ja maajoukkuemiehiä. Potentiaalisia kandidaatteja ovat esimerkiksi Patrik Puistola, Kasper Simontaival, Santeri Hatakka, Toni Utunen, Roby Järventie ja Hugo Has.
Entäpä valmennusrintamalla? Tommi Miettinen otti keväällä 2019 varaslähdön päävalmentamiseen aikuisten sarjoissa hypättyään kesken kauden IPK:n ruoriin ja hyötyi kokemuksesta varmasti tulokaskaudellaan KalPassa. Antti Virtanen puolestaan aloitti uuden uransa Tutossa viime kaudella lähes villeniemismäiseen tapaan, eli ilman varsinaista aiempaa valmennuskokemusta.