Mestis 2000–2020: tältä näyttää kaikkien aikojen ulkomaalaisjoukkue

MESTIS / Artikkeli
Kory Baker tehoili ikimuistoisesti KooKoon paidassa.
Kuva © Anette Naroma
Mestis-jäilläkin on nähty kahden vuosikymmenen aikana värikäs kavalkadi ulkomaalaisia pelaajia. On aika kasata Mestis-vahvistusten dream team.

Mestiksessä on pelannut vuosien varrella iso liuta ulkomaalaispelaajia: osa on ollut täysiä turisteja, kun taas toiset ovat nousseet todellisiksi tähdiksi. Millaisen dream teamin ulkomaalaisista saisi kasattua? Jatkoaika selvittää.

Ykköskenttä

Lou Dickenson – Kory Baker – Tomas Jasko
Lauri Lahesalu – Chris Allen

Unelmajoukkueen kasaaminen on helppo aloittaa ykköskentän keskushyökkääjästä. Kory Baker on Mestiksen ulkomaalaispelaajista omilla pistelukemillaan (57+108) sarjan kaikkien aikojen tehotilastoissa.

Baker siirtyi Tanskasta Kouvolaan kesken syksyn 2007 ja iski taululle suorastaan jäätävät tilastot: ensimmäisen kauden 16 ottelussaan Baker leipoi hurjat 32 pistettä, eikä tahti hidastunut pahemmin pudotuspeleissäkään. Kauden 2008-2009 Baker pelasi Jukureissa, josta palasi takaisin KooKoon riveihin kolmeksi kaudeksi. Kouvolaan asettunut Baker pelasi Mestiksen jälkeen useamman kauden Ruotsin alasarjoissa, mutta Mestis-aika jäi hyökkääjän uran kiistattomaksi kohokohdaksi.

Vierelleen Baker saa kaksi kovan luokan maalitykkiä. Myös kanadalainen Lou Dickenson oli KooKoon onnistuneita värväyksiä – olkoonkin, että kaikille selvisi jo ennen sarjan alkua, ettei ykkössentteriksi hankitusta hyökkääjästä ollutkaan pelaamaan keskellä. Vaan eipä sillä ollut väliä, sillä peli kulki laitahyökkääjänä kerrassaan mainiosti.

Dickenson oli debyyttikaudellaan 2008-2009 Mestiksen maalikuningas ja voitti seuraavalla kaudellaan Sportin riveissä koko sarjan pistepörssin. Kumpaisenkaan kevään ratkaisupeleissä tehohyökkääjä ei tosin pystynyt auttamaan joukkueitaan.

Aikoinaan NHL:äänkin varattu Dickenson oli pelannut jo kuudessa eri maassa ennen tuloaan Suomeen 25-vuotiaana. Kahden huikean Mestis-kauden jälkeen hän siirtyi Pelicansiin, mutta liigasopimus purettiin jo kesken tulokaskauden. Suomen jälkeen Dickensonin loppu-ura sujui pääasiassa Euroopan pienemmissä sarjoissa, ja uran huippuhetkeksi jäi Tanskan mestaruus 2015.

Kaudeksi 2007-2008 LeKiin tulleelle Tomas Jaskolle Suomi oli entuudestaan tuttu maa, sillä hänen Jan-isänsä tähditti Kalajoen Junkkareita monen kauden ajan 1990-luvulla. Tomas Jasko esitti lupaavia otteita jo Lempäälässä, mutta syksyn 2008 huima maalivire sai liigaseuratkin kiinnostumaan laitahyökkääjästä.

Jasko ehti latoa Kiekko-Vantaan riveissä peräti 20 täysosumaa 24 pelissä ennen kuin siirtyi kesken kauden SaiPaan. Liigaura tyssäsi kuitenkin kesken kolmannen SaiPa-kauden, ja Jasko palasi kotimaansa kautta takaisin Mestikseen, jossa siivitti Jukurit finaaleihin kevään 2011 maaleillaan. SaiPassa pelatessaan Jasko ehti nousta Slovakian maajoukkuerinkiinkin, mutta Suomesta lähdettyään ura ammattilaiskiekkoilijana oli ohi jo nuorella iällä. Parin Kazakstanissa pelatun kauden jälkeen Jasko on pelannut käytännössä vain harrastetasolla.

Puolustajien ykkösnimi on virolainen Lauri Lahesalu. Jo juniori-ikäisenä Suomeen tullut Lahesalu pelasi Mestistä Jokipojissa, TuTossa ja Hokissa vuosien 2000-2006 aikana. Lahesalu on Mestis-ajan pistepörsissä kaikkien aikojen tehokkain ulkomaalaispuolustaja 81 pisteellään. Tehokkaimmalla kaudellaan 2001-2002 Lahesalu nakutti peräti 32 pistettä.

Tehopisteidensä lisäksi virolainen muistetaan hyvänä joukkuepelaajana, joka pärjäsi hyvin myös puolustustehtävissä. Lahesalu sai Mestis-pelien lisäksi tililleen myös muutaman liigaottelun Kärpissä. Suomesta lähdettyään hän teki pitkän uran Ranskan liigassa ja toimi Viron maajoukkueen kapteenina vielä kuluneen kauden olympiakarsinnoissa.

Pakkiparikseen Lahesalu saa kaudet Sportissa kaksi Mestis-hopeaa voittaneen Chris Allenin. Muutaman NHL-pelinkin nuorempana pelannut Allen oli järkälemäinen – ja tarvittaessa kovaotteinen – kanadalaispakki, joka oli varsinkin ensimmäisellä Mestis-kaudellaan 2004-2005 vaasalaispuolustuksen selkäranka.

Allen iski Sportin paidassa sekä kiekkoa pussiin että vastustajia jään pintaan kiitettävästi, mutta hänelle ei enää auennut paikkaa kovemmista liigoista. Huipulle pääsemisen sijasta miehen urasta tuli melkoinen matkailuohjelma. Allen sai ensikosketuksensa eurooppalaiseen kiekkoon Suomessa, mutta Vaasan vuosien jälkeen hänelle tulivat tutuiksi muun muassa Unkari, Etelä-Korea ja Skotlanti.

Anthony Guttig taituroi useamman seuran väreissä.
Kuva © Timo Savela

Kakkoskenttä

Anthony Guttig – Teddy Da Costa – Bryan McGregor
Mike Clarke – Marc Gautschi

Kakkoskentän rungon muodostavat ranskalaishyökkääjät Anthony Guttig ja Teddy Da Costa. Hokissa pelannut Ranskan maajoukkuekaksikko toi rutkasti väriä kauteen 2013-2014.

Kuumaverinen Da Costa oli sarjan neljänneksi kovin maalintekijä 25 osumallaan, mutta hän nappasi tililleen myös sarjan jäähykuninkuuden. Esimerkiksi tammikuussa mies upotti ensin HCK:n reppuun kolme maalia ja päätti saman ottelun nyrkkitappeluun Jani Honkasen kanssa.

Taiturimaisempi Guttig sijoittui puolestaan Mestiksen pistepörssin kärkikymmenikköön niin Hokissa kuin seuraavalla kaudellaan Jukureissakin. Mikkelissä hänet palkittiin mestaruuden lisäksi myös pudotuspelien parhaan pelaajan palkinnolla.

Molemmat ranskalaiset pääsivät yrittämään myös liigassa. Da Costa pelasi kahden kauden aikana kolmessa liigajoukkueessa, mutta hän ei onnistunut vakiinnuttamaan paikkaansa ja pelaa nykyään Puolan pääsarjassa. Guttig pelasi puolestaan yhden vaisun liigakauden KooKoossa, josta hän palasi takaisin kotimaahansa.

Ketjun kolmannen hyökkääjän tontin saa tehokkaan kauden 2009-2010 Sportissa pelannut Bryan McGregor. Sekä laidalla että keskellä pelanneen kanadalaisen ottelukohtainen pistekeskiarvo oli peräti 1,33, ja pistepörssissäkin miehen edelle ylsi vain joukkuekaveri Dickenson – Jukka Suutarin löytöjä muuten molemmat.

Mestis ei nappikaudesta huolimatta toiminut kummoisena kiitoratana McGregorille. Vaasasta tie vei ensin Tšekin liigaan, ja monien lyhyiksi jääneiden pestien jälkeen ammattilaisuran päätepisteeksi jäi pelaaminen Romaniassa.

Hyökkäystroikkaa tukemaan sopii KooKoossa kaudella 2007-2008 kiekkoillut Mike Clarke. Hyväliikkeinen puolustaja aloitti varovasti. Yhdessä tammikuisessa ottelussaan hän räväytti peräti viisi tehopistettä ja oli yksi kevään hahmoista. Kanadalainen naputti 28 pistettä 36 runkosarjaottelussaan ja valittiin ansaitusti tähdistöön. Kouvolasta Clarke lähti Ranskaan, mutta hän teki vielä yllätyspaluun Mestikseen kevääksi 2010, jolloin hän kävi ensin koeajalla Joensuussa ja siirtyi sitten loppukaudeksi Vantaalle.

Neljän erittäin hyökkäysvoittoisen pelaajan vastapainoksi kakkoskenttä kaipaa yhtä luotettavaa puolustajaa. Hyviä ehdokkaita olisi useampiakin, mutta tällä kertaa valinta kohdistui kenties monelle vähän vieraampaan nimeen. Sveitsiläinen Marc Gautschi pelasi nimittäin Mestiksessä vain yhden kauden (2002-2003).

Parikymppinen puolustaja ei noussut Mestiksessä erityisesti esille, vaikka hän täytti kuitenkin erinomaisesti paikkansa Hermeksen runkopelaajana. Gautschi palasi kauden jälkeen takaisin Sveitsiin ja pelasi pitkän uran kotimaansa kovassa pääsarjassa.

Yohann Auvitu ponnisti Mestis-jäiltä aina NHL:ään asti.
Kuva © Getty Images

Kolmoskenttä

Denver Manderson – Michal Kristof – Roberts Jekimovs
Yohann Auvitu – Hugo Gallet

Unelmakokoonpanon kolmoskenttä on kasattu pelaajista, joille Mestis toimi kouluna kovempiin sarjoihin. Hyökkäysvitjan eliittioppilaana valmistui Michal Kristof, joka suoritti pitkän Mestis-oppimäärän Sportin, Peliittojen ja Hokin riveissä vuosina 2013-2016.

Taitava pelintekijä tuli Suomeen juniori-ikäisenä ja nousi Vaasassa edustusjoukkueeseen parikymppisenä. Kristof ihastutti jo Mestiksessä, vaikkei ehkä noussutkaan sarjassa varsinaiseksi tähtipelaajaksi. Hurjat tehot Slovakian pääsarjassa, olympialaiset, MM-kisat ja viime vuodet Kärpissä eivät ehkä olisi olleet mahdollisia ilman Mestiksessä rakennettuja pohjia.

MM-kisakokemusta on myös latvialaisella Roberts Jekimovsilla, joka parikymppisenä pelasi Joensuussa reilun yhden kauden ajan 2010-luvun alussa. Taitava laitahyökkääjä kiekkoili sen jälkeen kolme kautta liigassa ja kävi kokeilemassa myös KHL:ssä, mutta todellinen läpimurto jäi kuitenkin tekemättä. Viime vuodet Jekimovs on kiekkoillut Tanskassa ja Ranskassa.

Varsinaista läpimurtoa urallaan ei tehnyt kolmosketjuun pienoisena yllätysnimenäkään valittu Denver Manderson. Monet saattavat muistaa HeKissä kaudella 2010-2011 hyökänneen kanadalaisen parhaiten viiksistään, mutta kyllä hän kiekkoakin osasi pelata. Manderson oli joukkueensa paras pistemies ja koko sarjan maalipörssissä jaetulla kahdeksannella sijalla.

Manderson oli vasta parikymppinen tullessaan Heinolaan ja oli pelannut aiemmin vain kotimaansa juniorisarjoissa – joissa niissäkään ei ollut mahtunut Kanadan pääsarjoihin, vaan pelannut kakkostasolla. Näistä lähtökohdista tulokaskausi oli suorastaan erinomainen. Manderson palasi kauden jälkeen takaisin Pohjois-Amerikkaan ja onnistui taistelemaan tiensä ECHL:n kautta jopa AHL:ään.

Kentällisen kovimmat meriitit iskee kuitenkin pöytään ranskalainen Yohann Auvitu. Juniori-ikäisenä Suomeen kehittymään tullut puolustaja pelasi Jyväskylässä sekä Liigaa että Mestistä vuosina 2009-2014. Hän nousi Ranskan MM-kisajoukkueeseen jo ensimmäisellä Mestis-kaudellaan kaksikymppisenä.

Auvitun palkintokaapista löytyy niin SM-kultaa (JYP 2012) kuin -hopeaakin (HIFK 2016). Suomesta lähdettyään Auvitu on ehtinyt pelata niin NHL:ssä, KHL:ssä kuin Ruotsin Elitserienissäkin.

Myös kentällisen toinen puolustaja on Ranskan maajoukkuemiehiä. Viime kaudella Mestiksessä debytoinut Hugo Gallet ei ole vielä noussut huipulle, mutta saattaa hyvinkin onnistua siinä jo lähivuosina. Painavasti laukova ja hyvin peliä lukeva Gallet pelasi huikean kauden IPK:ssa ja pääsi näyttämään osaamistaan myös muutamassa liigaottelussa.

Matt Nickerson ei jättänyt kansaa kylmäksi Mestiksessäkään.
Kuva © Topi Lainio

Neloskenttä

Aniket Dhadphale – Ian MacNeil – Derek Famulare
Matt Nickerson – James Jernberg

Neloskenttä on kasattu jääkiekon perinteitä kunnioittaen romuluisista ja kovaotteisista kiekkosotureista. Näiden kaappien lähettyvillä ei yksikään täysjärkinen vastustaja kikkaillut tai neppaillut. Pelkkiä puukäsiä eivät tosin nämäkään miehet ole, vaan he olisivat hyvin voineet ansaita paikkansa unelmajoukkueessa myös ilman erikoisrooliaan.

Ian MacNeil oli jo kokenut kolmekymppinen nikkari pelatessaan Vaasassa kausilla 2006-2007 ja 2007-2008. Hänellä oli vyöllään kokemusta AHL:stä reilun kolmen kauden verran ja kirsikkana kakun päällä kaksi NHL-otteluakin. Mestiksessä miehen ei siis tarvinnut nöyristellä.

MacNeil pelasi Sportissa yli piste per peli -tahdilla. Tehoja olisi tullut huomattavasti enemmänkin, ellei ensimmäinen kausi olisi päättynyt jo varhaisessa vaiheessa loukkaantumiseen, tai toisen kauden alku kulunut Sveitsissä. MacNeil päätti uransa keväällä 2010 Norjassa.

Kanadalaisketjun laidoilta löytyy kaksi suoraviivaista voimahyökkääjää: Sportissa vuosina 2004-2007 pelannut Aniket Dhadphale sekä TUTOa kaudet 2011-2013 edustanut Derek Famulare.

Intialaistaustainen Dhadphale oli pelannut AHL:n ja ECHL:n jälkeen niin Saksassa kuin Italiassakin ennen tuloaan Vaasaan. Mestiksessä hän kunnostautui maalintekijänä, mutta oli muutenkin monikäyttöinen pelimies. Dhadphalen ura ei jatkunut enää Sport-vuosien jälkeen.

Famularea voi kuvailla pelityyliltään rouhijaksi. Hyökkääjä tuli TUTOon Kanadan yliopistosarjasta, mutta Suomi ei ollut hänelle vieras maa: Famularen äiti on suomalainen ja isä pelannut aikoinaan jääkiekkoa Turussa. Famulare keräsi kummallakin Mestis-kaudellaan kolminumeroiset rangaistusminuuttilukemat, mutta oli jälkimmäisellä kaudellaan myös TUTOn toiseksi paras maalintekijä. Näillä näytöillä aukesi liigasopimus TPS:stä, mutta ammattilaisura jäi tuohon yhteen liigakauteen.

Kolossien kentällisen todellinen paha poika löytyy kuitenkin takalinjoilta. Amerikkalainen Matt Nickerson muistetaan parhaiten liigavuosiltaan Ässistä ja Ilveksestä, mutta hän pelasi kaksi kautta Mestistäkin.

Kaudella 2012-2013 Nickerson teki KooKoo-nutussa paluun kaukaloon muutaman välivuoden jälkeen ja voitti jäähypörssin. Sumujen saarilla vietettyjen vuosien jälkeen Nickerson palasi vielä päättämään uransa Suomessa ja pelasi kauden 2018-2019 TUTOssa. Kuumaverinen puolustaja kuului molemmissa joukkueissa runkopelaajiin. Lisäksi hän taisi tuoda Mestikselle enemmän valtamedianäkyvyyttä kuin sarjan muut pelaajat yhteensä.

Toiseksi puolustajaksi valikoitui monen hyvän ehdokkaan joukosta Kotkan Titaaneissa kaudella 2007-2008 puolustanut James Jernberg. Järkälemäinen jenkkipakki oli Titaanien kaksi kautta kestäneen Mestis-taipaleen onnistuneimpia hankintoja.

Hidas, mutta kankea Jernberg oli ajoittain vaikeuksissa vikkeliä hyökkääjiä vastaan, mutta aiheutti myös kauhunhetkiä vastustajille ladatessaan tykkiään siniviivalla. Vahva laukoja onnistui tekemään kauden aikana jopa yhden kypärätempunkin. Jäähypörssissä hänen edelleen ylsi vain Jani Honkanen. Ranskasta Kotkaan saapunut Jernberg palasi Mestis-kautensa jälkeen takaisin Yhdysvaltoihin.

Alexander Salak kasvoi nopeasti kansainvälisen tason torjujaksi.
Kuva © Mikko Pylkkö mikko.pylkko@jatkoaika.com

Maalivahdit

Alexander Salak / Dominik Hrachovina

Alexander Salak pelasi uransa ensimmäisen kauden miesten sarjoissa kaudella 2006-2007 Jokipojissa. 20-vuotias tšekki oli heti tulokkaanakin sarjan parhaimmistoa, vaikka nuorukaisen torjuntatyyli oli hyvin omintakeinen ja otteetkin ailahtelivat jonkun verran.

Urpo Ylönen kouli kuitenkin varsin nopeasti nuoresta lupauksesta kansainvälisen tason huippuvahdin TPS:ssä, jonne Salak siirtyi Joensuusta. Salak on torjunut urallaan niin MM-kisoissa, olympialaisissa kuin NHL:ssäkin. Viimeiset seitsemän kautta hän on pelannut KHL:ää.

Toinen unelmajoukkueen tšekkivahti, Dominik Hrachovina, tuli kehittymään Suomeen vielä Salakiakin nuorempana. TuTon B-junioreista Tapparaan löydetty molari pelasi ensin useamman kauden ajan tamperelaisjunioreissa, kunnes häntä alettiin ajamaan sisään miesten peleihin LeKissä.

Nelisenkymmentä ottelua LeKissä vuosina 2014-2016 pelannut Hrachovina kuului Mestiksen eliittiin ja torjui jo keväällä 2017 Tapparan mestaruusjoukkueen ykkösvahtina.

Valmentajat

Vladimir Kolek & Anatoli Bogdanov

Unelmajoukkueessa on niin vahvoja persoonia, että ilman valmentajia hommasta ei tulisi mitään. Ulkomaalaisvalmentajia ei ole Mestiksessä juurikaan nähty, mutta onneksi heitä löytyy sentään kaksi. Vaikkei valinnanvaraa ollutkaan, molemmat ansaitsevat kyllä paikkansa tässä kokoonpanossa pitkien uriensa ansiosta.

Vladimir Kolek käväisi pelaajaurallaan ensimmäisen kerran Suomessa jo 1990-luvun alussa. Hän palasi pelaamaan Kajaaniin vuonna 2001 ja oli nostamassa Hokkia Mestikseen. Seuraavana vuonna Kolek nähtiinkin jo Hokin penkin takana apuvalmentajana.

Kolek toimi Hokin päävalmentajana kaudet 2003-2006 sekä kauden 2010-2011 loppupuoliskon. Hokki-pestiensä välissä hän valmensi reilun kolmen kauden ajan KooKoota.

Tšekkivalmentaja luotsasi niin Hokin kuin KooKoonkin pudotuspeleihin jokaisella täydellä kaudellaan, mutta mitalit jäivät puuttumaan. Kainuulaistunut Kolek on toiminut sittemmin junioripuolella sekä viime vuodet myös hivenen eksoottisemman kiekkomaan, Islannin, maajoukkueen päävalmentajana.

Myös Anatoli Bogdanov teki pitkän valmennusuran Suomessa. Ukrainalainen tuli Suomeen vuonna 1991 ja valmensi mm. Ilvestä ja KalPaa SM-liigassa ennen kuin tarttui TUTOn ruoriin vuonna 1996.

Bogdanov toimi TUTOn päävalmentajana yli seitsemän kauden ajan. Mestiksen ensimmäisellä kaudella 2000-2001 TUTO voitti runkosarjan ja taipui finaaleissa Jukureille vain niukkaakin niukemmin. Seuraavat kaudet olivat kuitenkin vaikeampia, ja pitkä yhteinen taival päättyi potkuihin joulukuussa 2003 turkulaisten kynnettyä sarjan tyvipäässä.

Bogdanov jätti potkujensa jälkeen Suomen ja valmensi sen jälkeen vain Venäjällä. Perheen kiekko-opit ovat kuitenkin edelleenkin käytössä Turussa, sillä poikansa Anatoli Bogdanov nuorempi on toiminut jo pitkään juniorivalmentajana TPS:ssä.

Valentin Claireaux joutui tällä kertaa tyytymään vilttiketjun tonttiin.

Reservipelaajat

Unelmajoukkueen kokoonpano on yksi näkemys ja muitakin varmasti löytyisi, sillä niin monta hyvää pelaajaa jäi kentällisten ulkopuolelle. Hyökkääjistä kaikista niukimmin rannalle jäi yli piste per peli -tahdilla tehoillut George Nistas. Hän oli tosin niin usein sivussa loukkaantuneena, että ehkäpä hänen paikkansa tässäkin joukkueessa löytyy sairastuvalta.

Kreikkalaistaustainen kanadalaissentteri taituroi KooKoossa 2007-2009 ja pelasi sen jälkeen vielä yhden kauden Kiekko-Vantaassa. Älykkään hyökkääjän meriitteihin voi laskea myös sen, että Kory Baker ja Mike Clarke saapuivat Nistasin vanavedessä Kouvolaan.

Michal Kristofin tilalle kehittyneiden pelaajien ketjun keskelle olisi voinut kaavailla myös Balázs Sebőkia, joka ponnahti liigaan pelattuaan vahvan kauden Hokissa 2014-2015. Yhden kauden pelanneista senttereistä on mainittava myös Juhani Tammisen Vaasaan kaudeksi 2004-2005 värväämä Vjatšeslav Fandul. Liigakonkari pelasi kelpo kauden, mutta ei ollut kuitenkaan niin kova luu Mestikseen kuin odotettiin.

Yllätysnimenä mukaan olisi voinut ottaa myös Valentin Claireaux'n, joka kiekkoili LeKissä ja KeuPassa kausina 2014-2016. Ranskalaishyökkääjä ei mässäillyt juurikaan tehoilla, mutta osoitti sen verran hyvää kokonaisvaltaista pelaamista, että pääsi pelaamaan liigaa kolmen kauden ajan vakiokokoonpanon miehenä Lukossa ja Sportissa.

Laitahyökkääjän tonteille vaihtoehtoja tarjoavat puolestaan esimerkiksi Andrei Makrov, Andreas Sundin tai Gabin Ville.

Virolaishyökkääjä Makrov debytoi FPS:ssa jo ykkösdivisioonassa kaudella 1999-2000. Mestistä mies ehti pelata vajaan kahden kauden ajan ja teki 64 ottelussaan peräti 37 maalia. Ruotsalainen Sundin oli puolestaan yksi Jukureiden kärkihyökkääjistä mestaruuskaudella 2006-2007 ja pelasi sen jälkeen hyvin tehoin Allsvenskania. RoKia ja Hermestä kahdella viime kaudella edustanut ranskalainen Ville voi puolestaan hyvinkin nousta jopa liigatasolle muutaman kauden sisään.

Puolustajista arjen sankareina ovat kunnostautuneet esimerkiksi Roland Hofer, Nicolas Besch ja Damir Galin. Peruspakin perikuva Hofer pelasi Heinolassa neljän kauden ajan ja kuuluu edelleen Italian maajoukkuerinkiin. Ranskalainen Besch sai puolestaan vuosikymmenen vaihteessa peliaikaa sekä Sportin että Jukureiden kovissa joukkueissa. Venäläinen Galin hoiti taasen oman tonttinsa IPK:ssa kausina 2016-2019.

Yhden Mestis-kauden pelanneista harkinnan arvoisia puolustajia ovat ainakin Adam Meyer ja Luke Sellars. Amerikkalainen Meyer oli HeKin luottopelaaja uransa ainoalla eurokaudellaan 2008-2009. NHL:ssäkin yhden ottelun nuorena pelannut Sellars oli puolestaan kaudella 2008-2009 kaukalossa vahva apu Jokipojille, mutta vapaa-ajan törttöilyt laskivat miehen pisteitä pahasti.

Urallaan edenneiden tähtivahtien haastajia olisi monia. Myös Denis Godla, Simon Nielsen ja Andreas Bernard nousivat Mestiksen kautta sekä liigaan että arvokisavahdeiksi.

Vahvan kauden 2015-2016 Kokkolassa pelannut parikymppinen Godla pelasi seuraavat kolme sesonkia KalPassa ja nousi Slovakian maajoukkueessakin parhaimmillaan kakkosvahdiksi. Nykyään hän torjuu kiekkoja Tšekin pääsarjassa.

Tanskalainen Nielsen tuli Savonlinnaan keväällä 2009 ja pelasi seurassa myös seuraavan kauden. Hän käväisi välissä kotimaassaan, mutta edusti Lukkoa 2011-2014 ja on ollut kotimaansa MM-kisamiehistössä peräti yksitoista kertaa.

Italialainen Bernard oli sen sijaan pelannut jo jokusen liigapelinkin SaiPassa, mutta miehen uran voi sanoa lähteneen kunnolla käyntiin Suomessa kauden 2012-2013 myötä. Maalivahti oli suorastaan maaginen kevään ratkaisupeleissä, kun Jukurit voitti mestaruuden puhtaalla pelillä. Bernard torjui Ässien ykkösvahtina neljän kauden ajan ja on edelleen saapasmaan maajoukkueen luottomies.

Huonoja valintoja eivät olisi myöskään KooKoossa seuran viimeisellä Mestis-kaudella 2014-2015 pelannut kanadalainen Frédéric Cloutier tai samalla kaudella Jukurit mestaruuteen torjunut Ranskan maajoukkuevahti Ronan Quemener.

Ylikylän miehiä

Ihan kaikkia Mestiksessä nähtyjä ulkomaalaispelaajia ei mukaan kelpuutettu, sillä kriteerinä oli, että kaikki olisivat pelanneet vähintään yhden kokonaisen kauden sarjassa. NHL-pelaajien ja lainamiesten kanssa ykköskenttä olisikin ihan toisenlainen.

Sami Kapanen ja Kimmo Timonen saivat houkuteltua Adam Hallin kaverikseen Kuopioon työsulkukaudella 2004-2005. Nashville Predatorsin vakiomiehistöön jo kahden kauden ajan kuulunut Hall osoitti olevansa esimerkillinen joukkuepelaaja ja oli yksi KalPan mestarijoukkueen syömähampaista. Yhdysvaltalaishyökkääjä pelasi yhteensä yli 700 ottelua NHL:ssä, viidet MM-kisat ja päätti lopulta uransa kolmeen kauteen Sveitsin liigassa.

KalPan troikan lisäksi NHL-väriä Mestikseen toi myös Pavel Brendl. Vuoden 1999 NHL-draftin nelosvaraus oli todellinen lupaus, mutta ei ollut vielä saanut vakiinnutettua pelipaikkaansa taalaliigassa. Tšekkilaituri tarjoili ilonhetkiä joensuulaiskannattajille, joille kausi ei kokonaisuudessaan riemukulkua tarjoillut. Brendl yritti vielä seuraavalla kaudella NHL:ssä, mutta palasi sitten Eurooppaan. Hän ei koskaan pystynyt lunastamaan kovia odotuksia, vaikka saikin kerättyä tilastoihinsa pelejä käytännössä kaikista kovista euroliigoista.

Kauden 2012-2013 NHL-työsulku toi puolestaan San Jose Sharks -hyökkääjä Tommy Wingelsin Kouvolaan. NHL-uraansa vasta käynnistellyt jenkkisentteri maksoi itse omat vakuutusmaksunsa, pelasi samanlaisella Mestis-palkalla kuin muutkin ja hankki vielä myöhemmin itselleen KooKoon osakkeenkin. Kaukalossa Wingels oli luultavasti sarjan paras pelaaja, mutta joutui myös kahteen otteeseen pelikieltoon taklauksiensa johdosta.

Hyöty KooKoo-pestistä taisi olla molemminpuolinen, sillä Wingels vakiinnutti paikkansa NHL:ssä heti samana keväänä kauden alettua. Yhteensä hän pelasi NHL:ssä noin 500 ottelua ja edusti maataan myös kertaalleen MM-kisoissa. Wingels löi hokkarit naulaan tänä keväänä kahden Sveitsissä vietetyn kauden jälkeen.

TUTOssa piipahti puolestaan kauden 2012-2013 aikana pikaisesti peräti kolme NHL-pelaajaa. Juhani Tammisen ensimmäinen hankinta Pohjois-Amerikasta oli noin 700 NHL-pelin veteraani Matt Bradley, joka tuli Turkuun lokakuun lopussa. Kanadalaishyökkääjän visiitti TUTOssa jäi kuitenkin vain yhteen otteluun, sillä hän loukkaantui seuraavan ottelun alkulämmittelyssä ja päätyi sen myötä myös lopettamaan koko uransa.

Muutaman viikon päästä TUTO oli naarannut riveihinsä jo kaksi uutta taalaliigan hyökkääjää: kanadalaisen Jesse Winchesterin sekä amerikkalaisen Jared Bollin.

29-vuotias Winchester oli pelannut reilut parisataa ottelua Ottawa Senatorsin jarrukentissä. TUTOssa mies kiekkoili yksitoista ottelua kelpo tehoin, kunnes siirtyi tammikuun lopussa Jokereihin. Winchester palasi Suomen kautensa jälkeen vielä NHL:ään, jossa pelasi uransa tehokkaimman kautensa Panthersin riveissä. NHL-ura ei kuitenkaan jatkunut enää sen jälkeen.

Bradley tai Winchester eivät olleet Turkuun tullessaan varsinaisia työsulkupelaajia, sillä kummallakaan ei ollut voimassaolevaa NHL-sopimusta, toisin kuin Bollilla. 26-vuotias Boll lienee kovin ja puhdasverisin gooni mitä Mestiksessä on koskaan nähty. Boll oli tapellut viiden NHL-kautensa aikana yli sata kertaa.

Suomeen tullessaan Boll kertoi haluavansa keskittyä jääkiekon pelaamiseen ja onnistuikin siinä melko hyvin: hanskat putosivat vain kertaalleen, kun läpi ottelun sekä Bollia että Winchesteriä kuumentanut LeKin Tommi Välimaa lopulta sai kuin saikin tanssinsa. Selkävaivoista kärsinyt Boll pelasi TuTossa vain viisi ottelua, jonka jälkeen palasi takaisin rapakon taa kuntoutumaan ja valmistautumaan NHL-kauden mahdolliseen jatkumiseen. Miehen NHL-ura jatkui vielä kauteen 2017-2018 saakka.

Kovia nimiä löytyy myös Mestiksessä lainalla käväisseistä ulkomaalaisista, joista on mainittava ainakin Borna Rendulic sekä John Klingberg.

Kroatialaishyökkääjä Rendulic haki vuosina 2011-2013 peliaikaa SaPKosta ja Peliitoista, ennen kuin löi itsensä seuraavalla kaudella läpi HPK:ssa. Hyppy Heinolan jäähallista kahdessa vuodessa Colorado Avalanchen kotiareenalle on lähes kuin satukirjasta. Rendulicin kolme kautta Pohjois-Amerikassa kuluivat kuitenkin pääosin AHL:ssä ja hän palasi takaisin Eurooppaan.

Ruotsalaispuolustaja Klinberg on sen sijaan pelannut jo yli 400 NHL-ottelua ja noussut sarjassa jopa tähtipelaajan asemaan. Harva olisi uskonut moiseen vielä syksyllä 2011, vaikka nuorukainen oli jo solminutkin tulokassopimuksen Dallasiin.

Kovin odotuksin Jokereihin tullut 19-vuotias lupaus oli niin arka ja virhealtis, että hänet lähetettiin Kiekko-Vantaan riveihin ennen kuin sopimus purettiin kokonaan tammikuussa. Pari kautta Ruotsissa kypsyttivät kuitenkin nuorukaista, joka löi itsensä läpi NHL:ssä heti tulokaskaudellaan ja on voittanut sittemmin jo kaksi MM-kultaakin.

» Lähetä palautetta toimitukselle