Siirtospekulaatioille saadaan päätös tällä viikolla, kun siirtoaika loppuu lauantaina. Perinteisesti useat kärkijoukkueet ovat hakeneet vielä nimekkäitä vahvistuksia kauden huipennusta silmällä pitäen. Toistaiseksi tällä saralla on ollut melko hiljaista, mutta kiihtyykö meno vielä viime hetkillä?
Riku Isokoski: Täytyy muistaa siirtotakarajan kohdalla, että Liiga-seurat yleensä hankkivat vahvistuksensa jo hyvissä ajoin talven aikana. Käytännössä viimeisenä vapaana siirtopäivänä ei enää nähdä kovin mullistavia hankintoja. Viime vuosina trendi on mennyt yhä enemmän siihen suuntaan, että vahvistukset ovat pääasiassa hakuja peräpään luovuttaneista ryhmistä. Itse uskon, että joku kärkipään seura tekee tällä viikolla vielä ainakin yhden hyvin merkittävän hankinnan. Yleisesti kuitenkin näen, että suurempaa liikehdintää ei nähdä sarjataulukon paremman puoliskon joukkueissa.
Jere Korkalainen: Viime vuosien trendi on nimenomaan ollut se, että kilpavarustelu alkaa jo hyvissä ajoin. Toki ilmiöön liittyy aina se, että millaisia pelaajia on saatavilla missäkin kohtaa. Toistaiseksi suurin osa merkittävistä siirroista on tapahtunut syksyn aikana: Michael Keräsen liittyminen HIFK:hon, Julius Junttilan Kärppiin ja Petrus Palmun JYPiin muutaman mainitakseni.
Tällä kaudella jo pudotuspelitoiveensa menettäneistä joukkueista on erottunut todella vähän yksilöitä, jotka olisivat ehdottomia vahvistuksia Liiga-joukkueiden kärkiketjuihin. Chris DeSousa olisi voinut olla sellainen, mutta 19 maalia iskenyt hyökkääjä suuntasi ulkomaille. Pohjajoukoissa on ollut poikkeuksellisen pahoja kriisiseuroja, joista edukseen erottuneet yksilöt ovat olleet jos ei olemattomissa, niin ainakin vähissä.
Isokoski: Toisaalta syvyyspelaajia alempiin ketjuihin tyhjentävistä joukkueista voi hyvin löytyä. Esimerkiksi HPK hankki viime kaudella Janne Tavin Jukureista, ja hänestä tuli lopulta ihan tärkeä palanen mestaruuden voittaneessa joukkueessa.
Mielenkiintoisimpana pelaajina siirtojen kannalta pidän SaiPan puolustajaa Robin Saloa, joka esiintyi myös viikonloppuna Leijonien paidassa. Salon siirron hyvinkin voi estää se, että SaiPa on kuitenkin roikkunut kiinni pudotuspelimahdollisuudessaan. Täydellisen floppikauden pelanneesta ja varsinkin puolustustaan tyhjentäneestä Pelicansista voi hyvinkin irrota hyvän luokan pelaajia, kuten Aleksi Mustonen ja Jesse Mankinen.
Korkalainen: SaiPa on tyhjennysmyyntien kannalta mielenkiintoisin joukkue jo sen takia, ettei varmuutta tyhjennysmyynteihin osallistumisesta ole. Viikon kaksi voittoa toivat pudotuspelipaikan seitsemän pisteen päähän ja yhtäkkiä tilanne näyttää jälleen paljon paremmalta. Salo on yksi kolmesta merkittävästä joukkueen nimestä yhdessä Tomáš Záborský ja Teemu Ramstedtin kanssa. Pelicansin kohdalla Mustosta ja Mankista on vaikea nähdä minkään joukkueen syvyyspelaajana, vaan molemmat tarvitsevat parhaimman irti saamiseksi ison roolin kiekollisessa pelissä.
Näen selvän mahdollisuuden sille, että Jukureista tarjoutuu jälleen jollekin kärkijoukkueella hyvä energiapelaaja kolmosketjuun Vadim Pereskokovin muodossa. Nopea ja näppärä hyökkääjä on ollut Jukurien hyökkäyksen kärkinimi.
Jos ajatellaan irrotettavissa olevien pelaajien sijaan joukkueita, joilla tarvetta on, niin millaisia tarpeita missäkin näet?
Isokoski: Ensimmäisenä mieleen nousee Kärppien keskushyökkääjäosasto, jossa on tällä kaudella esiintynyt Juho Lammikkoa lukuun ottamatta epävarmuutta. Oululaisia kiinnostava nimi olisi varmasti Joonas Kemppainen, jolla löytyy tehokasta historiaa Julius Junttilan kanssa. Eri asia on, haluaako Pietarin SKA päästää irti nihkeän kauden pelanneesta sentteristä. Kärkipään seuroista Ilves tarvitsisi ehdottamasti fyysistä kovuutta joukkueeseensa, ja varsinkin hyökkäysosastolle. Uskon myös, että HPK ja TPS tulevat vielä vahvistamaan hyökkäyksiään.
Korkalainen: En voisi olla juuri enempää samaa mieltä kanssasi Ilveksen tarpeista. Fyysisyyttä, mutta toisaalta kokemusta joukkue tarvitsee, sillä kärkirooleissa on todella paljon kirjoittamattomia kortteja koviin peleihin. Sami Sandell ja one more spring − siinä olisi romanttista tarinaa tarjolla.
Tappara on ollut niitä joukkueita, jotka ovat erikoistuneet hankintoihin hankintojen takia. Tässä valossa heidän hyökkääjähankintansa vielä viimeisen viikon aikana ei yllättäisi, vaikka sairastupa onkin tyhjenemään päin. Puolustajahankinnalle näen suurimman tarpeen Helsingissä. HIFK:lla on melko hyvin riveissään kovuutta kevään vääntöihin, mutta yksi fiksusti peliä rytmittävä puolustaja tekisi joukkueelle poikaa.
Vielä vuodenvaihteessa kaikki sijojen kaksi ja kahdeksan välillä tuntui olevan auki. Nyt erot ovat kuitenkin kasvaneet, ja kuudes sija näytetään ratkovan HIFK:n ja HPK:n välillä. Onko viimeinen suora pudotuspelipaikka kahden kauppa?
Eero Hurmerinta: On totta, että erot ovat kasvaneet. Joulutauolla vain Kärpät ja Tappara näyttivät olevan turvallisissa asemissa suoran puolivälieräpaikan jälkeen. Sen jälkeen Ilveksen sekä erityisesti Lukon ja KooKoon hyvä vire on vienyt heidät karkuun. Samalla JYP on ollut todella heikko ja hieman pudonnut kelkasta.
"Jos HIFK sijoittuu kuudenneksi, kolmonen vetää pakasta patamaijan."
Kauden tapahtumat kuitenkin osoittavat, että trendit voivat muuttua nopeasti, ja käytössä oleva kolmen pisteen systeemi vain korostaa tätä. HIFK:n jäljellä oleva ohjelma on sellainen, että se pelaa useampaa edellä olevaa joukkuetta vastaan kaksi ottelua, ja näistä 6−0-pistevoitto toisi joukkueen iskuetäisyydelle. Vaikka HPK:n ohjelma vaikuttaa jonkin verran helpommalta, niin keskinäisten otteluiden vähyys tekee jahtaamisen hieman vaikeammaksi. Samalla kuitenkin Ilveksen tai KooKoon tuplatappio HIFK:ta vastaan voisi tuoda näitäkin joukkueita hämeenlinnalaisia lähemmäksi.
Korkalainen: HIFK:n keskinkertaisuus runkosarjassa kaudesta toiseen on mielenkiintoinen ilmiö. Joukkueella tuntuu olevan pahoja syttymisongelmia niihin synkkiin runkosarjan tiistai-iltoihin, mikä heijastuu suoraan kaukaloon sakkaavana pelinä. Stadin valot eivät olekaan tällä kaudella olleet kovin kirkkaat, mistä osoituksena tuoreet sulamiset KalPaa ja TPS:ää vastaan. Joukkue kestää jälleen paperilla vertailun keneen tahansa, joten katseet kääntyvät päävalmentaja Jarno Pikkaraiseen: saako hän valmennusryhmineen revittyä joukkueestaan kaiken irti? Ainakaan hyökkäyksen laatu paperilla ja kaukalossa ei korreloi keskenään.
Keväällä HIFK kuitenkin tosissaan mitataan, ja uskon edelleen helsinkiläisten olevan täysillä mukana taistossa välieräpaikasta. HIFK on useana keväänä osoittanut, että se pystyy kehittämään peliään kevään edetessä. Jos HIFK sijoittuu kuudenneksi, kolmonen vetää pakasta patamaijan.
HPK:n kohdalla on mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon Antti Pennasen reissailu maajoukkueen mukana vaikuttaa loppukauteen. Vaikka julkisesti asia on kaikkien mielestä ok, olisi melkoinen ihme, jos asia ei ainakin psyykkisellä tasolla vaikuttaisi. On totta, että viime kaudellakin Pennanen matkusti maajoukkueen mukana, mutta nyt sopimus on loppumassa ja ajatuksissa on varmasti myös jo tuleva projekti alle 20-vuotiaiden maajoukkueen päävalmentajana.
Uskonkin, että näiden kahden joukkueen taisto kääntyy HIFK:lle. JYPillä on vielä teoreettiset mahdollisuudet kuuden joukkoon, mutta se vaatisi keskiarvollisesti yli kahta pistettä per peli loppukauden ajan. HPK:n haastaminen on toki mahdollista. Kaksikon yläpuolella Lukko on jo liian kaukana, enkä usko heidän edes jäävän viidennelle sijalle, vaan nousevan vieläkin ylemmäksi. Lukko on mielestäni tähän mennessä joukkueista se, joka on onnistunut kehittämään peliään eniten kauden aikana − muutamalla täsmähankinnalla kuorrutettuna.
Joni Yli-Mäenpää: Kuudennen sijan yläpuolella on myös hirmuinen taistelu: Ilves, KooKoo ja Lukko ovat yhden vaivaisen pisteen sisällä sijoilla 3−5. Nämä kolme joukkuetta muodostavat myös kymmenen viimeisimmän ottelun kuntopuntarin kärkikolmikon. Jos kuitenkin katsotaan kolmikon vastustajia näissä otteluissa, on Ilveksellä ollut joukkueista vaikein ohjelma: se on pelannut sarjakärki Kärppiä vastaan kahdesti ja sarjakakkosta Tapparaa vastaan kerran. Lukko kohtasi samalla ajanjaksolla vain Kärpät kerran, KooKoo ei puolestaan kärkikaksikkoa vastaan pelannut lainkaan.
Runkosarjan viimeisen 13 ottelun aikana osat vaihtuvat. KooKoo kohtaa Kärpät kahdesti ja Tapparan kerran. Lukollakin on yhdet pelit kärkikaksikkoa vastaan. Ilves pelaa ainoastaan kerran sarjataulukossa sitä ylempänä olevaa vastaan − Tapparaa nimittäin. Tulevien vastustajien sarjasijoitus ei toki ennalta ratkaise, miten lopulta sijat 3−5 asettuvat. Muistettakoon KooKoon viime perjantain ottelu Lappeenrannassa, missä sysimustien pilvien alla majaileva SaiPa yllätti kouvolalaiset jatkoajalla 1−0. Osviittaa loppuohjelman vastustajat kuitenkin antaa − niin kahtiajakautunut Liiga on, sillä esimerkiksi viidennen (Lukko) ja kahdeksannen sijan (JYP) välissä on peräti 18 pisteen ero!
Kolmikon keskinäiset ottelut nousevat myös arvoon arvaamattomaan. Ilves kohtaa KooKoon ja Lukon kerran, mutta KooKoo ja Lukko kohtaavat Ilveksen lisäksi toisensa kahteen kertaan. Tämäkin fakta sataa Ilveksen laariin. Olen silti Jeren kanssa samaa mieltä Lukon iskukyvystä: Raumalla juna puksuttaa hurjaa vauhtia eteenpäin. Näkemykseni on, että Lukko sijoittuu runkosarjassa kolmanneksi, Ilves neljänneksi ja KooKoo viidenneksi.
Leijonat pelasi viikonloppuna viimeiset ottelunsa ennen tämän kevään MM-leirin alkua Ruotsin turnauksessa. Ketkä Liiga-pelaajat esiintyivät edukseen ja keiden osakkeet laskivat Jukka Jalosen papereissa?
Korkalainen: Ensinnäkin täytyy sanoa, että mielestäni Ruotsin EHT-turnaus ei tarjonnut kovinkaan suuria yllätyksiä, vaan monilta pelaajilta nähtiin juuri odotetunlaisia suorituksia niin hyvässä kuin pahassa. Enemmänkin turnaus tarjosi tarinalliselle puolelle, kun Jori Lehterä suoritti paluun Leijonat-paitaan ja tukku nuoria pelaajia sai kasteensa aikuisten maajoukkueessa.
Osakkeitaan nostaneista pelaajista täytyy mainita Robin Salo, joka ihastutti rohkealla, mutta fiksulla kiekollisella pelaamisellaan. Salolle paikka joukkueesta aukesi takaportin kautta Valtteri Kemiläisen loukkaannuttua, mutta paikat leijonajoukkueessa tuskin ovat jatkossa riippuvaisia muiden poissaoloista.
Epäonnistujien puolella meidän molempien katseet kääntynevät melko nopeasti yhteen NHL:stä täksi kaudeksi Suomeen palanneeseen puolustajaan.
Isokoski: Kyllä, nimittäin Julius Honka sai heikoista Liiga-esityksistään huolimatta mahdollisuuden Jaloselta – jättäen sen täydellisesti hyödyntämättä.
Honka lukeutui Suomen heikoimpiin pelaajiin koko turnauksen aikana. Esimerkit surkeasta pelaamisesta nähtiin otteluissa Tšekkiä ja Ruotsia vastaan, joissa kummassakin ainakin yksi omiin kolahtanut maali meni täysin Hongan piikkiin. Honka pelasikin nyt itsensä viimeistään ulos Sveitsin MM-kisakoneesta, vaikka otteet Liigassa parantuisivatkin loppukaudella.
Korkalainen: Tähän asti annetuilla näytöillä myös JYPistä löytyy yksi vahvemmin kisapaikassa kiinni oleva puolustaja, Juuso Vainio. Oikea käsi alhaalla pelaavia kiekollisia taitopuolustajia ei Suomesta löydy liikaa, joten en iskisi Hongalta ovea vielä kokonaan lukkoon. Se on kuitenkin selvää, että Hongan täytyy saada huomattavasti enemmän itsestään irti. Puolustaja oli kuin ilmentymä tehottomasta Leijonat-joukkueesta, jonka virheistä vastustaja iski äärimmäisen kovilla prosentilla.
Niin karua kuin se onkin, myös Matias Maccellin voinee laskea epäonnistujien joukkoon. Tehopisteistä elävä hyökkääjä ei onnistunut säväyttämään ensimmäisissä aikuisten maaotteluissaan, vaikka tonttia oli tarjolla aina ykkösketjusta asti. Yhtälön suurin voittaja saattoikin olla Ilves, jonka yksi tärkeimmistä hyökkäyspään yksilöistä sai kovaa oppia siitä, mitä tulevissa pudotuspeleissä pärjääminen vaatii.
Isokoski: Liiga-seurat saivat myös kosolti huonoja uutisia, sillä niin Lauri Pajuniemi, Petteri Nikkilä kuin Aleksi Mustonen loukkaantuivat Tukholmassa. Turussa ja Hämeenlinnassa ainakin toivotaan sormet ja varpaat ristissä, ettei kahden ensimmäisen mainitun sairasloma olisi kovin pitkä.
Myös Pajuniemi sai loukkaantumisestaan huolimatta todeta, että vielä on kehitettävää omassa pelaamisessa. Leijonissa Pajuniemi ei saanut samaa roolia kuin TPS:ssä. Lisäksi nuoresta pelaajasta näki, kuinka tason koventuminen vaikutti pelaamiseen.
Korkalainen: EHT:n ja Liigan pelaamisesta samaan aikaan on puhuttu paljon etenkin siitä näkökulmasta, miten järjetöntä se on. Tässä turnauksessa nähtiin viitteitä myös vähemmän puhutusta aspektista, Leijonien tekemistä myönnytyksistä Liigaa kohtaan. Esimerkiksi Lukossa pieneen rooliin jäänyt Lassi Lehtinen valittiin ohi huippukautta pelaavan Oskari Setäsen.
Lisäksi on vaikea uskoa, että esimerkiksi Julius Nättinen olisi antanut vielä kaikkia näyttöjään MM-miehistöä ajatellen, vaan kyseessä oli pakonsanelema lepuutus, jonka JYP ja valmentaja Pekka Tirkkonen ottavat varmasti mieluusti vastaan. Onko tällaisessa tasapainottelussa mitään järkeä?
Isokoski: Ei, ja ainoa ratkaisu tähän olisi palauttaa maajoukkuetauot Liigaan, kuten taannoisessa kolumnissani kirjoitin. Jos kerran Liigaa on pakko pelata ilman taukoja, niin sitten on puolestaan aiheellista kysyä, miksi Leijoniin valitaan niin paljon liigapelaajia? Asetelma kertoo siitä, että Jääkiekkoliiton ja Liigan välinen suhde ei ole kovin hyvä, eikä se ole missään nimessä suomalaisen jääkiekon etu.
Viikon pelaaja: Niclas Westerholm, SaiPa
Nuori maalivahti oli ehdottomasti viikon hahmoja, kun SaiPa ilmottautui takaisin pudotuspelitaistoon. Westerholm pelasi nollapelin niin Jukureita kuin KooKoota vastaan torjuen yhteensä 43 kertaa.
Viikon twitaatti:
Turussa ei olisi näillä otteilla kun pelaajien tyttöystävät paikalla. Ja Susi-Jussi, jos #KalPa pelaisi. #PelicansFi #HCTPS #liiga https://t.co/aNNjDh0hom
— Robert Almiala (@Roope31) February 5, 2020