Lukko nousi marraskuun maajoukkuetauolla jopa mestarikandidaatiksi hankittuaan Ville Heinolan ja Ilkka Heikkisen. Joukkueessa riittää taitoa, mutta kuinka hyvin materiaali sopii pelitapaan ja saadaanko materiaalista parasta irti?
Jere Korkalainen: Lukon joukkueessa on mahdollisesti vahvimmin Liigassa kahden kerroksen väkeä. Tämä on heijastunut siihenkin, että Lukko tiivistää peluutusta runsaasti otteluiden päätöseriin. Siinä missä Westerholmin veljekset Ponthus ja Pathrik ovat olleet nappihankintoja, esimerkiksi Eero Elo ja viime kaudella saapunut Vili Sopanen ovat olleet huteja.
Viime viikolla Länsi-Suomi kertoi, ettei kaksikko ole joukkueen harjoitusvahvuudessa. Perjantaina he puuttuivat joukkueen vahvuudesta, kun KalPa saapui Raumalle. Kumpikin pelaaja on melko raskasrakenteinen, vaikka kiekollista taitoakin löytyy. Tämän takia heidän sopivuus tämän hetken Lukkoon on helppo kyseenalaistaa.
Pekka Virralle toki pisteet siitä, ettei hän kuvia kumartele, vaan paikka kokoonpanossa ansaitaan peliotteilla, ei palkkanauhalla. Tämä toki nähtiin jo viime kaudella Janne Niskalan ja Jyri Marttisen kohdalla. Heidän kohtalohan liittyy olennaisesti Ville Heinolaan, jonka pienestä ylivoimavastuusta ainakin itse olen yllättynyt.
Otto Leinonen: Lukolla on pelaajia, joiden luistelutaito on varsin hyvää, mutta joukkueesta löytyy myös pelaajia, joiden luistelu ei ole kaikkein sulavinta. Esimerkiksi esiin tuomasi Sopanen on yksi heistä, jonka kausi on ollut pettymys.
Luistelu on nykypäivänä jääkiekossa tärkeä elementti ja jos se ei ole kunnossa, jää helposti jälkeen kaukalossa. Luistelu myös korostuu Lukon pelitavassa.
On vain hyvä, että paikka kokoonpanossa ansaitaan peliotteilla. Virta onkin näyttänyt jälleen, että sen perusteella hän tekee kokoonpanovalintansa. Hän on ajoittain tehnyt suuriakin muutoksia ketjuihin otteluiden välillä. Pelaajien kierrättäminen toki on tärkeää pitkän kauden aikana, mutta kemioiden kehittymistä se ei välttämättä auta, etenkin jos muutoksia tehdään liikaa ja liian usein.
Heinolan pelaaminen on ollut ehkä hienoinen pettymys kokonaisuudessaan ja siitä saattaakin johtua mainitsemasi ylivoimavastuun vähyys. Heinola avasi pistetilinsä vasta edellisessä ottelussa KalPaa vastaan.
Korkalainen: Pelaajiston ongelmallisuus on heijastunut myös ylivoimaan ja erityisesti Ilkka Heikkiseen. Raaka työnteko ja iskujen vastaanottaminen ykkössektorissa on ollut puutteellista ja näin ollen maskipelaaminen on puuttunut. Usein onkin nähty tilanne, jossa maskipeliä hoitaa Justin Danforth, pelin rakentamisen ja kaiken muun ohella.
Koska maski puuttuu, Heikkisen laukauksen koko potentiaali jää hyödyntämättä. Se heijastuu suoraan sekä miehen omiin pisteisiin että Lukon ylivoiman tehokkuuteen.
Pekka Virta on tunnettu koko Liiga-aikansa omintakeisestakin pelitavallisesta ajattelusta, joka on ollut hieman vastavirtainen yleiseen linjaan verrattuna. Miltä Lukon pelilliset otteet ovat näyttäneet?
Jere Korkalainen: Ailahtelevilta. Lukon pelejä seuratessa ei voi välttyä ajatukselta, että tunne ohjaa tekemistä liikaa. Kohtalaisen hyvät rakenteet johtavat onnistumisiin, joiden jälkeen pelaaminen menee kuitenkin herkästi laukalle. Kypsyys ja voittamista edistävät teot loistavat usein poissaolollaan.
Heikkojen hetkien aikana peli menee usein pakottamiseksi ja perässäjuoksemiseksi. Tämän takia usein nähdäänkin tilanteita, että raumalaiset hallitsevat otteluita näennäisesti pitämällä kiekkoa ja laukomalla enemmän, mutta maalintekouhka ei ole suuri. Kun samaan aikaan tasapainoisuus puolustussuuntaan uupuu, uhkakuvat ovat melko suuria.
Sanoin aiemmin pelillisiä rakenteita kohtalaisiksi. Pelin sisälläkin ailahtelu on suurta, joten iskostumista selkärankaan on helppo kyseenalaistaa. Esimerkiksi viime kauteen verrattuna Lukko yhtälailla rakentaa hyökkäyksiään pääosin lyhyiden syöttöjen syöttöketjuilla, mutta niillä ei saada minkäänlaisia etuja aikaiseksi keskialueelle, mikä olisi Virran pelityylissä avainasemassa.
Usein keskialueella syöttösuunnat ovat rajallisia ja pelaajalukumäärällisesti Lukko on hyökätessään alivoimainen. Tämän takia siniviivan ylittäminen kiekollisena on haasteellista ja hyökkäykset rakentuvat enimmäkseen päätykiekkojen kautta. Ajatukset kuitenkin ovat harvoin priimaa, minkä takia ne ovat enemmänkin kiekosta luopumista kuin hyökkäysuhan luomista.
Leinonen: Olet mielestäni oikeilla jäljillä. Mainitsemasi asiat näkyvät myös tiettyjen pelaajien päätöksenteoissa. Otteluissa tulee välillä tilanteita, joissa kiekollinen puolustaja nostaa väärässä tilanteessa jalalla peliä ylöspäin. Tämä on näkynyt esimerkiksi ketjujen vaihtotilanteissa, joissa puolustaja on ajoittain alkanut avata peliä kuskaamalla kiekkoa, kun muu ketju on menossa vaihtoon. Ratkaisuna on silloin ollut kiekonluovutus vastustajan päätyyn.
"Hyökkäysalueella Lukon peli pyörii parhaimmillaan mallikkaasti"
Myös nopeissa kontrollilähdöissä on ollut tilanteita, joissa hyökkääjät eivät ehdi hakea vauhtia tarpeeksi alhaalta, kun puolustaja on jo lähtenyt nostamaan peliä jalalla.
Näihin asioihin on kuitenkin tullut hieman parannusta viime otteluissa ja Lukko on esimerkiksi pysäyttänyt pelin maalinsa taakse, kun ketjua vaihdetaan. Tällöin uusi ketju on päässyt hyökkäämään tuoreena.
Olet oikeassa myös siinä, että raumalaiset eivät etene tarpeeksi etujen kautta keskialueella. Kun syöttösuunnat ovat keskialueella rajalliset, on yksi pelaaja vain tyytynyt kuskaamaan kiekkoa, mikä on siten hidastanut koko ketjun hyökkäyspelaamista. Tämä on näkynyt etenkin tappioasemissa. Virran joukkueille tyypillinen vauhtieron luominen on ollut kateissa.
Hyökkäysalueella Lukon peli pyörii parhaimmillaan mallikkaasti, mutta A-luokan maalintekosektorille raumalaiset pääsevät liian harvoin. Lukko ei muodosta tarpeeksi pieniä ylivoimatilanteita, joiden kautta maalipaikan pystyisi luomaan parhaimmalle maalintekosektorille.
Nämä asiat huomioiden, ovatko puheet Lukon mestaruustaistosta realistisia?
Korkalainen: Mestaruustaistoon on vielä matkaa, mutta en ole valmis hautaamaan Lukkoa ulos tästä keskustelusta. Materiaalin syvyys, nuorten pelaajien oppimisprosessi ja pelitavassa piilevä potentiaali luovat pohjaa, joka voi vielä kantaa hedelmää.
Vaikka pelitavalliselta puolelta löytyy mielestäni tällä hetkellä kysymysmerkkejä, Lukko onnistuu kuitenkin usein olemaan otteluiden hallitseva osapuoli. Tämä on rohkaiseva merkki, sillä tappioiden kohdalla on usein kyse siitä, että Lukko on itse löytänyt tavan hävitä ottelun, eikä siitä, että vastustaja olisi ylivoimainen.
Tämä kulkee mielestäni käsi kädessä nuorten ja voittamaan tottumattomien pelaajien oppimisprosessin kanssa. Vahvan alkukauden aikana raumalaiset mahdollisesti hieman ylisuorittivat, joten otteiden tasaantuminen jossain kohtaa vaikutti selviöltä. Uskon vahvasti, että peliä kohtaan nöyrä Virta saa kaivettua tarvittavaa oppia joukkueeseensa ennen kevään pudotuspelejä. Ennen kaikkea vaikeiden hetkien sietäminen on avainasemassa menestymisen kannalta.
Lukko on mielestäni tällä hetkellä Tapparan, Ilveksen ja JYPin kanssa siinä ryhmässä, joka haastaa Kärppiä ja HIFK:ta. Taso kärjessä on tänä vuonna mielestäni viime vuotta laajempi ja terävämpi, mikä tekee HPK:n kaltaisen yllätyksen epätodennäköisemmäksi. Vaihtaisinkin siis mestaruuspuheet mitalipuheeseen.
Leinonen: Lukko taistelee suorasta pudotuspelipaikasta. Olen kanssasi samaa mieltä, että Lukko on todennäköisesti mukana mitalitaistelussa, sillä mestaruuteen on vielä runsaasti matkaa. Ehkä liiankin paljon.
Pelaajamateriaali on riittävä mitalin saavuttamiseen, mutta ailahtelevaisuudesta Lukon on päästävä eroon. Toki se on ymmärrettävää, kun joukkueessa on monta nuorta pelaajaa. Oppimisprosessin on pysyttävä käynnissä ja samalla pelitavankin on kehityttävä. Jos pelitapa ja pelaajat kehittyvät, ehkä myös ailahtelevaisuus vähenee.
Lukko on kuitenkin jäänyt vähän jälkeen maalipaikkatilastoissa sarjan kärkiseuroihin verrattuna. Se ei ole raumalaisten kannalta hyvä merkki.
Viikon pelaaja: Jani Tuppurainen, JYP
JYP menetti maajoukkueen mukaan koko tehoketjunsa ja Jani Tuppurainen otti johtajan viitan harteilleen. Liigan vanhin pelaaja iski kahteen voitto-otteluun tehot 3+2 ja mukaan mahtui kaksi ottelun voittomaalia.
Viikon twitaatti:
Sinne vitosluokkalaisille vaan tiedoksi jotka lukee oppikirjaansa, että ei maalivahti ajattele niin nopeasti. Laukaus vain on niin hidas. #Liiga pic.twitter.com/peb0irR4le
— Teemu Ramstedt (@teemuramstedt) December 12, 2019