Ilves on noussut Jouko Myrrän valmennuksessa jo kolmanneksi ja viimeisessä 17 ottelussaan joukkue on jäänyt vain kerran ilman pisteitä. Onko 2000-luvun sylkykuppi noussut mestariehdokkaiden joukkoon?
Lassi Seppä: Ilves huokuu tällä hetkellä yhteisen tekemisen riemua. Nuori joukkue näyttää löytäneen yhteisen tavoitteen. Sitä helpottaa se fakta, ettei monikaan tämän kauden joukkueesta ole vielä urallaan ehtinyt saavuttaa paljoakaan. Lisäksi tietenkin yksilötaito on aina tärkeä joukkueurheilussa – paraskaan joukkue ei pärjää, jos joku ei tee maaleja, joku estä vastustajaa tekemästä maaleja ja jos joku haluaa joukkueessa ihan päinvastaista kuin muut.
Ilveksellä on tällä kaudella kapteeni Eemeli Suomen ja alle 20-vuotiaiden pistepörssiä johtavan Matias Maccellin johdattamana riittävästi sellaista taitoa, jota Liigassa menestyvä joukkue tarvitsee. Eikä tietenkään voida unohtaa Lukáš Dostália maalilla. Väitän, että nuori veskari on tällä hetkellä jopa koko sarjan paras maalivahti. Hän on päästänyt Ilveksen putken aikana vain kertaalleen yli kaksi maalia ja se on todella kova saldo. Kun vielä Ville Kolppanen on käynyt torjumassa nollapelit Dostálin huilatessa, ei tupsukorvien huippusijoitus runkosarjassa ole mikään yllätys.
Tällä hetkellähän tuntuu, ettei Ilvestä pysäytä mikään. Nuori joukkue jaksaa luistella ilta toisensa jälkeen läpi 60 minuutin, eikä vanhasta kunnon Ilves-paniikista ole ollut tietoakaan. Päävalmentaja Jouko Myrrä on saanut luotua joukkoihinsa uskon omaan tekemiseen. Myrrän tärkeä viesti siitä, että virheitä saa tehdä, on nähdäkseni saanut kehittyvät pelaajat uskaltamaan onnistua. Silti on vaikea nähdä Ilvestä voittamassa mestaruutta, sillä Kärpät pelaa yhä samassa sarjassa.
Tupsukorvien noustessa Hakametsän koppikäytävän naapurijoukkue Tappara on puolestaan vajonnut tappioiden tielle. Miksi alkukaudella hurmanneen kestomenestyjän peli yskii?
Eveliina Laine: Varmaan kaikille oli alusta asti selvää, ettei Tapparan voittoputki voi kestää koko vuotta. Toki peli oli silloin oikeasti kovalla tasolla ja kaikki osa-alueet toimivat, mutta pitkän kauden aikana tulee aina myös niitä vaikeampia jaksoja. Syitä tuloskehityksen tasaantumiseen on varmasti monia. Niitä ovat muun muassa loukkaantumiset ja poissaolot, pelitavalliset muutokset ja muiden joukkueiden, kuten Ilveksen ja HIFK:n pelin kehittyminen.
Nyt kun Tyler Morley on jo toistamiseen sivussa, ykkössentterin todellinen merkitys on tullut paremmin esiin. Morley on omaa luokkaansa kokonaisvaltaisuudessa ja hyökkäyspelin luomisessa ja loukkaantumisen myötä sille saralle tuli iso lovi. Vielä kun Charles Bertrand kärsi hiljattain pitkän pelikiellon, jäi Tapparan kivikovasta ykkösketjusta jäljelle vain Kristian Kuusela. Tähän vielä Tuukka Mäntylän loukkaantuminen, niin lopputuloksena koko paketti on jouduttu laittamaan uusiksi jo useampaan kertaan.
Osittain kokoonpanomuutostenkin myötä myös pelitapa on muuttunut. Alkukauden aktiivinen ja raikas hyökkäyspeli on vaihtunut vanhaan tuttuun virheitä välttelevään ja puolustavampaan pelitapaan. Viime peleissä tämä on näkynyt muun muassa avauksissa, kun pienen riskinoton sijaan puolustajat peruuttavat mieluummin takaisin omalle alueelle.
Tämän myötä nopeat avaukset loistavat poissaolollaan ja hyökkäysten rakentelu perustuu lähinnä päätykiekkoihin. Heti kun jotain muuta on yritetty, on yleensä vaarallisia tilanteita syntynytkin aivan eri tavalla.
"Alkukauden aktiivinen ja raikas hyökkäyspeli on vaihtunut vanhaan tuttuun virheitä välttelevään ja puolustavampaan pelitapaan"
Lisäksi täytyy nostaa esiin tiettyjen yksilöiden vaisuus. Kuuselan, Bertrandin ja loukkaantuneen Morleyn sekä Anton Levtchin, Niko Ojamäen ja Patrik Virran muodostamien ketjujen takana on ollut hiljaista. Jere Karjalainen on sisäisessä pörssissä peräti neljäs, mutta suurin osa pisteistä syntyi jo syys-lokakuussa.
Myöskään Otto Rauhala ei ole viimeistellyt vielä ainuttakaan osumaa, eivätkä alkukaudesta sivussa olleet Jarkko Malinen ja Olavi Vauhkonen ole päässeet vielä parhaalle tasolleen. Lisäksi puolustuksessa Teemu Suhonen on ollut alati vaikeuksissa, mutta on saanut silti luottoa jatkaa ykkösparissa.
Ei ole liioiteltua sanoa, että Ilves ohittaa Tapparan sarjataulukossa ennemmin tai myöhemmin. Onko Tappara kuitenkin pudotuspeleihin tultaessa edelleen Ilvestä varmempi joukkue menestymään?
Seppä: Liekö sitten historian tuomaa päähänpinttymää, mutten usko Ilveksen sijoittuvan Tapparaa paremmin runkosarjassa. Ilveksen lento ei jatku samanlaisena koko kautta, ja puolestaan kirvesrinnat löytävät pelinsä ennemmin tai myöhemmin. Yksi suuri syy siihen, ettei Ilves välttämättä liidä ihan koko kautta, on vuodenvaihteen nuorten MM-kilpailut ja jo ennen niitä tuleva Venäjän EHT-turnaus, johon kapteeni Suomi osallistuu. Ilves menettää varmuudella nuorten kisojen ajaksi ykkösvahti Dostálin, kovaa laukovan pakin Lassi Thomsonin ja Maccellin. Myös Antti Saarela ja Santeri Hatakka saattavat matkustaa Tšekkiin.
"Kivi joutui itse maksamaan hintaa prosessin aikana syntyneistä kasvukivuista ja nyt Myrrä poimii hedelmät"
Joukkue ei ehkä menetä määrällisesti kovin montaa pelaajaa, mutta poissaolot osuvat juuri niille osastoille, jotka ovat nyt kannatelleet vihreäkeltaista joukkuetta. Olisiko sitten esimerkiksi vähälle vastuulle AHL:ssä jääneestä Ville Meskasesta apua loppuvuodesta ohenevaan Ilves-hyökkäykseen? Hän on näyttönsä Liigassa antanut, mutta ellei hän ole täydellä motivaatiolla Tampereelle tulossa, ei Ilveksen kannata sekoittaa hyvin toiminutta runkoaan yhdellä turhautuneella tähdellä.
En näe Ilvestä vielä Tapparaa kovempana joukkueena, mutta ryhmä on oppinut menestymään Karri Kiven aloittaman työn ansiosta. Kivi joutui itse maksamaan hintaa prosessin aikana syntyneistä kasvukivuista, ja nyt Myrrä poimii hedelmät – tietenkin hänellä on itselläänkin valtava panos menestyksestä. Hieman tulee mieleen Huuhkajat, jossa nimekäs ukko toisensa jälkeen tulee muovaamaan tekemistä hieman, mutta lopulta tavallinen kansan mies laittaa muovailuvahat muottiin ja marssittaa joukkueen menestykseen.
Laine: Uskon myös, että Tappara vielä piristyy. Perinteisesti kevättä kohti mennessä niin on viime vuosina käynyt, enkä näe estettä sille tänäkään vuonna. Materiaali riittää nyt nähtyä parempaan, vaikka Morleyn paluuta odotetaankin kuin kuuta nousevaa. Paikkaajaksi hankittu Steven Iacobellis on parissa pelaamassaan pelissä antanut pari hyvää syöttöä, mutta vielä on liian aikaista sanoa mitään, suuntaan tai toiseen.
Ilves saattaa käväistä Tapparan edellä sarjataulukossa, jos nykyvire kestää, mutta ilman uusia takaiskuja muun muassa loukkaantumisten muodossa Tappara pysynee loppusijoituksissa naapurin edellä. Selvää tasonnostoa nykyisestä se toki vaatii.
Pudotuspeleissä uskon Tapparan kokemuksen siivittävän joukkueen jatkoon, mutta jos vastassa on juuri Ilves, on kaikki mahdollista, kuten viimeksi keväällä 2017 nähtiin. Ja kun nyt on jo lähdetty hiomaan puolustavampaa pelityyliä, niin sen luulisi olevan uomissaan keväällä. En tosin ihmettelisi, jos ryhmään vielä liittyisi uusi puolustaja, mutta tällaisesta en ole kuullut huhuja.
Viikon pelaaja: Niko Hovinen, Sport
Entinen maajoukkuevahti Hovinen oli Sportin tämän kauden selvästi parhaan viikon suuri onnistuja. Torstaina Hovinen torjui sarjajumbolle henkisesti äärimmäisen tärkeän voiton Tapparasta ja lauantaina Jyväskylässä Hovinen pysäytti peräti 29 kiekkoa vaasalaisten komeassa voitossa JYPistä.
Viikon twitaatti:
Lapsilta kysyttiin linnanjuhlien lähetyksessä ”kuka on sun sankari” ja kaikki vastas isi tai äiti, paitsi yks 5v kundi ilmotti sankarikseen Ilveksen maalivahdin.
Tää kundi on matkalla paikkoihin.#Ilves #Liiga— Riku Heino (@rtheino) December 6, 2019