Kärpät on Suomen ykkösseura viemään pelaajia ulkomaille. Viime vuosina epäonnistuneiden ulkomaan siirtojen määrä on myös kasvanut merkittävästi. Kun otanta kasvaa, myös epäonnistuneiden määrä luonnollisesti kasvaa, mutta onko kyse vain siitä?
Jere Korkalainen: Ville Leskinen liittyi viime viikolla tähän ikävän tuttuun kärppäpelaajien ryhmään, jotka ovat loistavilla Liiga-otteilla murtautuneet ulkomaille, vain epäonnistuakseen karkeasti. Viime vuosilta esimerkkejä on niin paljon, että asiaa voitanee sanoa jo ilmiöksi.
Riku Isokoski: Kyllä, asia on konkretisoitunut varsinkin Mikko Mannerin päävalmentajakaudella. Leskisen tapaisia esimerkkejä ovat muun muassa Julius Junttila, Charles Bertrand sekä Miika Koivisto. Toisaalta moni muualla epäonnistunut pelaaja on löytänyt punaisen langan Kärpissä kuten Veini Vehviläinen ja Jesse Puljujärvi.
Korkalainen: Jos asian vie pidemmälle, mistä ilmiö kertoo? Mainitsit ilmiön yhdistyvän erityisesti Mannerin aikaan. Näetkö hänen aikakaudessaan jonkin tavan tai syyn, joka johtaa epäonnistumisiin ulkomailla?
Kärpissä pelaajan on selvästi hyvä olla, eikä ulkomailla arki ole välttämättä yhtä laadukasta.
Isokoski: Mielestäni ilmiö ei tee Mannerista huonompaa päävalmentajaa. Ongelma on siinä, että Mannerin ja hänen valmennustiiminsä luoma pelillinen selkänoja Kärpissä on niin vahva, että pelaajien on peräti vaikea epäonnistua siinä. Mielestäni Kärpissä useimmat pelaajat näyttävät paremmilta mitä todellisuudessa ovatkaan, kuten vaikkapa Puljujärvi ja Juho Lammikko.
Korkalainen: Olet mielestäni jäljillä. Itse en kuitenkaan rajaisi ilmiötä pelkästään Manneriin, vaan vastaavia esimerkkejä löytyy myös esimerkiksi Lauri Marjamäen ajalta. Ulkomailla epäonnistuneista esimerkkeinä vaikkapa Julius Junttila ja Puljujärvi, positiivisena Joonas Donskoi. Täten mielestäni ilmiötä voi kuvailla laajemmin Kärppiä kuvaavaksi kuin vain yhtä valmentajaa kuvaavaksi. Tuntuu, että Kärpissä pelaajista mitataan maksimaalinen potentiaali ulos, kun asiat toimivat niin kaukalossa kuin kaukalon ulkopuolella. Kärpissä pelaajan on selvästi hyvä olla, eikä ulkomailla arki ole välttämättä yhtä laadukasta.
Isokoski: Kyllä. Kärpät selvästi hoitaa pelaajiensa asiat aivan viimeisen päälle, ja Oulu on kolkkoudestaan huolimatta turvallinen koti perheille. Kehut täytyy antaa myös Kärppien junioripolulle, jossa pelaajatuotannon jatkumo toteutuu parhaiten Suomessa. Ei varmasti ole sattumaa, että tällä kaudella Rädyn veljekset, Topi Niemelä ja Justus Annunen ovat lyöneet itsensä läpi kivikovaan edustusjoukkueeseen. Olisiko syy muualla menestymättömyyteen sittenkin siinä, että Kärpät muovaa pelaajia liikaa seuran identiteetin mukaisesti vikkeliksi ja juonikkaiksi?
Korkalainen: Voi hyvin olla. Ominaisuudet eivät välttämättä pääse vieraassa ympäristössä yhtä hyvin esille kuin tutussa ja turvallisessa kodissa. Lisäksi ulkomaalaisvahvistukseen kohdistuu aivan erilaiset paineet. Näyttöjen pitää tulla heti, eikä kohta.
Kärpät kertoi jatkavansa vielä ensi kauden samalla valmennustiimillä, mutta sen jälkeen Lauri Mikkola astuu Kärppien päävalmentajaksi. Mitä mieltä olet nimityksestä?
Isokoski: En yllättynyt Mikkolan nimeämisestä, sillä Kärpät jatkaa selvällä linjalla valmentaja-asioissa. Seura otti varmasti opikseen harha-askeleestaan Kai Suikkaseen, ja siksi valinta osui juniorien kautta apuvalmentajaksi nousseeseen Mikkolaan. Seuraava nimi tällä jatkumolla on puolestaan nykyinen A-nuorten päävalmentaja Ville Mäntymaa. Turvallinen ja hyvä valinta mielestäni.
Korkalainen: Kyynisyys ja skeptisyys tekevät hitaasti mutta varmasti tulemista osaksi identiteettiäni. Ne kuvaavat asennettani myös tätä nimitystä kohtaan, mutta aloitetaan kuitenkin kehaisemalla Kärppiä. Kuten kuvailit, Kärpät ei ole onnistunut luomaan ainoastaan laadukasta pelaajaputkea, vaan myös valmentajaputken. Näen Kärppien tulevien vuosien valmentajasuunnitelman samanlaisena kuin sinä.
Mikkolan nimitys herättää kuitenkin tässä vaiheessa kasan kysymyksiä. Pelillisesti ajateltuna Mikkolan ajatusmaailma on jäänyt melko epäselväksi, kuten myös koko Kärppien pelitapa lukuisine poukkoiluineen. Parhaana esimerkkinä oululaisten rallatteleva lätkä kahdessa edellisessä runkosarjassa, johon on kuitenkin jouduttu tekemään paljon muutoksia pudotuspeleissä. Kuinka isoksi selkänojaksi näet sen, että organisaatio ja lukuisat pelaajat ovat tuttuja?
Isokoski: Siitä on varmasti etua. Tietysti riippuu siitä, kuinka nopeasti NHL-seurat haluavat oululaislupauksia Pohjois-Amerikkaan, mutta Mikkola saa varmasti joukkueeseensa ison kasan tuttuja kärppäkasvatteja. Mielenkiintoista on nähdä myös Kärppien linja pelaajapolitiikan suhteen tulevaisuudessa. Junioreista on selvää ylitarjontaa, mutta toisaalta Kärppien rahakirstulla saa myös huippuja muualta. Itse haluaisin, että Kärpät ajaisi entistä voimakkaammin kasvattejaan edustukseen, mutta mestaruuksien jahtaaminen isoilla nimillä on luultavimmin ykkösprioriteetti.
Korkalainen: Myös ensi kausi, Mannerin viimeinen Kärppien peräsimessä, on mielenkiintoinen. Kun apuvalmentaja on syrjäyttämässä päävalmentajan, valmennusryhmän koheesio on vaarassa mennä rikki. Lisäksi pelaajille voi tulla ylimääräistä ajateltavaa siitä, kenen ohjeilla loppupeleissä mennään ja kenen mieliksi halutaan olla. Yksi esimerkki on viime kauden HIFK, jossa Jarno Pikkarainen oli syrjäyttämässä Ari-Pekka Selinin. Pieleenhän se meni. Entä Manner, missä näet hänen tulevaisuutensa ensi kauden jälkeen?
Isokoski: Vaikea kysymys. Itse näen, että Antti Pennanen on Mannerin edellä Jukka Jalosen seuraajaksi A-maajoukkueen päävalmentajaksi, ja siksi Mannerin tulevaisuus on seurajoukkueissa. Todennäköisenä suuntana näen hänelle Ruotsin tai Sveitsin, mutta toisaalta, miksipä hän ei lähtisi yrittämään uraa Pohjois-Amerikassa? Manner voisi olla juuri sellainen valmentaja, jolla kuvittelisi riittävän halua raivata itselleen uraa AHL-apuvalmentajasta alkaen.
Jesse Puljujärvi tuli Liigaan saadakseen pelejä vyölleen ja palatakseen nopeasti NHL:ään. Onko nopea paluu taalaliigaan näköpiirissä?
Isokoski: Liigan tämän kauden eittämättä seuratuimman pelaajan Jesse Puljujärven tasosta saatiin Karjala-turnauksessa uutta osviittaa. Mielestäni Puljujärvi ei osoittanut Leijonissa sellaisia otteita, joilla palattaisiin NHL:ään vähään aikaan. Olenko havaintoni kanssa yksin?
Korkalainen: Et ole. Puljujärvi on onnistunut dominoimaan Liigassa vahvan ketjunsa kanssa, mutta huomattavan iso ansio siitäkin menee sentteri Lammikolle, joka raatamisellaan tekee tilaa aktiivisuudestaan tunnetulle Puljujärvelle. Aktiivisuus menee usein näennäiseksi, kun "luuppaava" pelityyli kaariluisteluineen johtaa usein pelin ulkopuolelle kiertelyyn. Karjala-turnauksessa nähtiin myös toistuvasti kaksinkamppailuiden häviämistä sekä puolustuspelistä luistamista. Siinä alkaakin olla jo lista syitä, joiden takia en näe Puljujärveä NHL:ssä tällä tai ensi kaudella ratkaisijan roolissa, jonka hän tarvitsee.
"olisiko paluu synnyinmaahan ollut jopa parempi?"
Isokoski: Tästä päästäänkin luontevasti siihen kysymykseen, että oliko Puljujärven paluu Kärppiin sittenkään oikea ratkaisu, kuten lähes kaikkialla on todettu? Edellä puhuimme Mannerin valmennuksen tarjoamasta selkänojasta, ja sen takia Puljujärven esitykset Kärpissä valehtelevat hänen todellisesta tasosta.
Korkalainen: Ymmärrän päätöksen taustat. Ovi Pohjois-Amerikassa pelaamiseen oli ilmeisen vaikeasti avattavissa, joten kotiinpaluu kuulostaa luonnollisesti houkuttelevalta vaihtoehdolta. Kysymyksen esitettyäsi mieleeni juolahti, olisiko paluu synnyinmaahan ollut jopa parempi? Nuoren hyökkääjän ominaisuudet olisivat mielestäni sopineet sinne erinomaisesti, mutta pelin vaade olisi ollut vielä pykälää korkeammalla.
Isokoski: Miksipä ei? Esimerkiksi Luulajasta ei olisi ollut pitkä matka äidin lihapatojen ääreen Tornioon. Mielestäni Puljujärvi olisi tarvinnut kehittyäkseen pelipaikan, jossa peliä ei pääse "karkuun" yhtä helposti, kuin Raksilan leveään kaukaloon turvaavissa Kärpissä.
Korkalainen: Asiassa tullaan siihen, että Puljujärvi onnistui jo junioreissa dominoimaan peliä nopean kasvukehityksensä ansiosta. Samaan aikaan esimerkiksi koordinaatio luistelussa on laahannut perässä. Myös Puljujärven peliälyä voi kuvailla puutteelliseksi, eikä sitä ole helppoa harjoittaa enää tässä vaiheessa uraa. Puljujärvi voi tehdä hyvän kansainvälisen uran, mutta NHL-taso vaatii hurjia muutoksia.
Viikon pelaaja: Julius Nättinen, JYP
Tämänkertainen valinta viikon pelaajaksi oli harvinaisen helppo, sillä Liigan pistepörssin kärkeen noussut Julius Nättinen iski viikon kahteen otteluun hurjat tehot 2+6. Samalla Nättinen venytti pisteputkensa jo yhdeksän ottelun pituiseksi. Hyökkääjä kantaa isoa roolia myös joukkueensa alivoimapelissä.
Viikon twitaatti:
Jos voit johonkin paikkaan ottaa aikalisän niin ota se siihen paikkaan, kun @Huuhkajat varmistaa EM-kisapaikan!
Koko Helsingin jäähalli aikalisän ajan taputuksien säestämänä: "SUOMI! SUOMI! SUOMI!"
Suuret onnittelut Huuhkajille! 🙏 #Liiga #HIFK #SaiPa @HIFKHockey @Liiga_SaiPa pic.twitter.com/SD2K7Nr6zM
— Telia loves Liiga (@TelialovesLiiga) November 15, 2019