OTT - BOS 0.00
CHI - MTL 1.00
ANA - NJD 3.00
EDM - CGY 4.00
VGK - DAL 4.00

Maanantaijää, viikko 42: KooKoolla ja Ilveksellä täysin päinvastaiset kauden aloitukset

LIIGA / Artikkeli
KooKoon kauden aloitus on ollut pettymys.
Kuva © Saana Hakala
Maanantaijäässä pureudutaan tällä viikolla Ilveksen ja KooKoon kauden aloituksiin sekä pohditaan onko seuraikonius katoamassa.

Kauden toinen maantaijää ottaa kantaa tämän hetken polttavimpiin aiheisiin kotimaisessa Liigassa. Tämän viikon maantaijäällä viilettävät Liigan toimituspäälikkö Sami Iilomo sekä Liiga-toimituksesta Lassi Seppä ja Jani Vehviläinen.

Kolmikko käsittelee Ilveksen ja KooKoon erityyppisiä alkukausia sekä pohtii onko seuraikonius katoamassa.

Ilves on ollut vahva jokaisella pelin osa-alueella alkukaudella

Seppä: Karri Kivi on tehnyt koko valmennuskautensa ajan hyvää työtä oman perusideansa ympärillä. Ilves luottaa jalkoihin, ja on onnistunut löytämään oikeat pelaajat tuottamaan suunnitelmaa.

Tämä on hyvin todennäköisesti Kiven viimeinen valmennuskausi tältä erää tupsukorvissa, joten varmasti jo aiemmilta sesongeilta tuttu luistelu on saanut ylimääräisen piristysruiskeen. Innovatiivisen päävalmentajan alaisuudessa nuori joukkue uskaltaa yrittää - ja epäonnistua. Epäonnistumisen salliminen avaa mahdollisuudet entistä huikeammille onnistumisille.

Vehviläinen: Kuten Lassi jo edellä totesi Ilves on onnistunut nostamaan Kiven johdolla pelinopeuden korkealle tasolle. Siitä huolimatta pelissä pysyy pääsääntöisesti järki mukana.

Jollain tapaa Ilveksestä tulee mieleen muutamien kausien takainen SaiPan joukkue. Kukaan ei osannut odottaa ennen kauden alkua joukkueelta ihmeitä, mutta joukkueesta on kauden alkaessa löytynyt yllättäviä vastuunkantajia. Teemu Lepaus ja Arttu Ruotsalainen etunenässä ovat ottaneet seuraavan askeleen urallaan ja ratkovat joukkueelleen voittoja.

"Innovatiivisen päävalmentajan alaisuudessa nuori joukkue uskaltaa yrittää - ja epäonnistua."

Iilomo: Kyllähän yksi huomioitava asia on maalivahtipeli. Vaikka esimerkiksi torjuntaprosentti tai päästettyjen maalien keskiarvo on maalivahtipelin sekä puolustuksen summa, myös maalivahdit ovat onnistuneet loistavasti.

Riku Heleniuksen harjoitusremontti tuottaa tulosta. Viime kaudella kiekot eivät tarttuneet kaksisesti, mutta tällä kaudella Helenius taistelee maalivahtitilastojen kärkipaikoista. Hyvä puolustus tekee maalivahdin työstä helppoa ja hyvä maalivahti puolustamisesta helppoa. Epävarma maalivahtipeli vaikuttaa kuitenkin myös kenttäpelaajien työhön merkittävästi, ja tällä hetkellä joukkueesta huokuu luotto omaan maalivahtiin.

Vehviläinen: Heleniuksen tasonnosto on kyllä huomattava. Viime vuonna Ilveksen paidassa Helenius sai poimia kiekon keskimäärin lähes kolme kertaa ottelussa selkänsä takaa. Tällä kaudella vastaava luku on toistaiseksi alle kaksi.

Taustalla on toki myös puolustuspelaamisen tason koheneminen. Tästä hyvänä esimerkkinä on lähes 20 minuuttia per ottelu pelaava Jarkko Parikka, joka on ollut vain kolmesti jäällä vastustajan tehdessä tasaviisikoin maalin. Nuori puolustaja keikkuu myös sarjan tehotilaston kärkipaikalla komealla lukemalla +11.

Seppä: Kuten todettua, jokaiselta pelipaikalta löytyy huikeita taidonnäytteitä ja suoritusvarmuutta. Menestystä hamuavalla joukkueella on oltava juurikin Liigan kärkipään osaamista kokoonpanonsa kaikissa sopukoissa.

Ilves on aiemmillakin kausilla keulinut alkusyksystä, mutta tämä kausi eroaa edeltäjistään siten, että tupsukorvat ovat oikeasti voittaneet pelejä pelitapansa ja yksilöidensä ansioista - ei kertaakaan tuuripomppujen tai tuomarisekoilujen varjolla.

Kuva © Arno Hämäläinen

KooKoolla suuria ongelmia puolustamisessa

Iilomo: KooKoon hyökkäyksen ja puolustuksen välillä on suuri epäsuhta. Hyökkäyksessä on Malte Strömwallin, Toni Kähkösen ja Juha-Pekka Haatajan tyylisiä jo tasonsa osoittaneita pelaajia höystettynä mielenkiintoisilla hieman nimettömämmillä, mutta taitavilla Anrei Hakulisella ja Erik Karlssonilla.

Puolustuksesta vakaista pelaajista vain Alexander Bonsaksen on pelikunnossa. Emil Kristensenin loukkaantuminen oli valtava takaisku kouvolalaisten takalinjoille. Aika näyttää, mitä Brett Carson tuo joukkueen takalinjoille.

Seppä: KooKoo on tehnyt kolmanneksi eniten maaleja koko Liigassa, aivan Kärppien ja Ilveksen kannassa. Toisaalta puolustus on vuotanut kuin seula. Kuten vanha kiekkosanonta kuuluu: "hyökkäyksellä voitetaan otteluita, mutta puolustuksella mestaruuksia" - tässä tapauksessa tarkoitetaan pitkää runkosarjaa.

Vehviläinen: Kouvolalaisten alkukausi on ollut iso pettymys. Kaikesta näkee, että KooKoolla on mahdollisuudet kammeta itsensä keväällä pudotuspeleihin, mutta se vaatii täydellisen muutoksen puolustuspelaamiseen. Hyökkääjät tekevät tälläkin hetkellä kaiken minkä pystyvät, mutta samaan aikaan repaleinen puolustus on täysin hakoteillä. Apuun hankittu Carson, joka on erittäin luotettava ja vähän virheitä tekevä puolustaja, tuonee helpotusta tähän ongelmaan. 

Iilomo: Tällä kaudella nähdyt ongelmat eivät ole uusia Kouvolassa. Loukkaantumiset, heikko puolustuspelaaminen tai ehkä ennemminkin riskialtis hyökkäyspelaaminen ja maalivahtipelin ailahteleminen ovat olleet osa Tuomas Tuokkolan päävalmentajakautta, joka päättyy ensi keväänä.

Minkälaisen KooKoon Tuokkola jättää taakseen? Potentiaalisen joukkueen, jolta odotettiin pelitavallisesti liikoja vai vain jatkuvien sattumien summana raajarikkoisena pelanneen ryhmän, jolta uhkaa jäädä seuraava askel ottamatta? Vai ehtiiko KooKoo vielä ottamaan sen ratkaisevan askeleen kohti pudotuspelejä?

"Hyökkäyksellä voitetaan otteluita, mutta puolustuksella mestaruuksia."

Vehviläinen: Loukkaantumiset ovat riivanneet KooKoota kyllä luvattoman paljon. Kouvolassa ei voida enää mennä huonon tuurin taakse tämän asian kanssa. Onko harjoittelussa vikaa vai pelitavassa - sitä on vaikea sanoa, mutta joku syy KooKoo-leirissä on löydettävä loukkaantumisille.

Pidän realistisena mahdollisuuksia kevään pudotuspeleihin, jos KooKoo palaa voittojen tielle ensi viikolla ja saa järkeä puolustuspelaamiseen. Hyökkäysintoa olisi syytä hieman laskea, koska tällä hetkellä valtava hyökkäämisen halu tuntuu maksavan kovaa hintaa omaan päähän päin.

Seppä: Itse en näe kouvolalaisia pudotuspeleissä - joskin joukkue voi päästä lähellekin. Pitkässä juoksussa kovempia joukkueita on kuitenkin sen verran monta, ettei näin vajavaisilla pelin osa-alueilla varustettu KooKoo tule yltämään kymppisakkiin.

Hyökkäysintoa tulee laskea siinä tapauksessa, mikäli peräpäähän kohdistuu huomattava skarppaus. Maalintekopyrkimyksestä ei ehdoin tahdoin voi luistaa, sillä Strömwallin ja kumppaneiden liidon on jatkuttava - se on KooKoon elinehto numero yksi.

Kuva © Jaakko Stenroos - https://jaskan.kuvat.fi/

Onko seuraikonius vaarassa kadota?

Vehviläinen: Heti ensimmäisenä tulee mieleen, millä tavalla määritetään seuraikonius. Määritelmiä on varmaan lähes yhtä monta kuin on määrittäjiäkin. Omalta osaltani seuraikonina pidän Lennart Petrellin kaltaisia pelaajia, jotka pelaavat koko Liiga-uransa samassa seurassa. Tältä kantilta katsottuna seuraikonius tuntuu katoavan hiljalleen.

Iilomo: En usko, että seuraikonit katoavat kartalta, ikonius vain muuttaa muotoaan. Siinä missä ennen pääsi ikoniksi vain pelaamalla samassa seurassa useita vuosia ja satoja otteluita, näkisin tulevaisuudessa trendin kääntyvän tyylikkäisiin jäähyväisiin. Liigasta löytyy viime vuosiltakin useita esimerkkejä kokeneiden konkarien palaamisesta kotikonnuilleen.

Tomi Kallio, Ville Peltonen ja vaikkapa viimeisimpänä Lauri Korpikoski ovat lunastaneet paikkansa ikoneina lopullisesti vanhoilla päivillään, osa vähemmän vanhoina kuin muut. Janin kanssa olen siitä eri mieltä, että ikonin asemaan ei vaadita pelkästään otteluita yhden joukkueen riveissä, vaikka se toki helpottaa aseman saavuttamista. Pidän esimerkiksi Eric Perriniä JYP-ikonina miehen palattua aiemmin vuosia edustamaansa seuraan.

Seppä: Perrin on tämän kauden Liigassa pelaavista pelaajista hyvä esimerkki siitä, millaisena näen seuraikoniuden. Vaikka kanadalaishyökkääjä pelasi tovin TPS:ssä, hänet mielletään silti JYPin jätkäksi.

Onko hän sitten aikanaan tehnyt Jyväskylässä jotain sellaista, jonka ansioista hän on saavuttanut asemansa? Vai ovatko kenties pelivuodet tai pelaajan persoona muovaavia tekijöitä?

Vehviläinen: Henkilökohtaisesti ajattelen, että seuraikonilta vaaditaan kaikkea edellä mainituista sen lisäksi, että edustaa vain yhtä ja samaa seuraa. Jos seuraikoniksi määritellään pelaajia, jotka ovat edustaneet Liigassa useampaa seuraa, riskinä on, että kynnys nostaa joku pelaaja seuraikoniksi madaltuu. Tässä tapauksessa kyseisen arvonimen merkitys laskisi huomattavasti.

Iilomo: Toisaalta jos kriteerit asetetaan Janin standardien mukaiseksi, esimerkiksi Kimmo Kuhta ei olisi kahden Kiekko-Espoossa pelatun ottelun vuoksi HIFK-ikoni. Onneksi jokaisella on oikeus määrittää itse, mitä vaatii ikonilta. Kyseessä kun ei ole virallinen titteli, voidaan näistä asioista vain väitellä.

Seppä: Tulen itse Tampereelta - seuraikonien luvatusta kaupungista. Täällä ovat vaikuttaneet niin Raimo Helminen kuin Janne Ojanenkin. Ilveksessä ei tällä hetkellä ole "Raipen" kaltaista legendaa aivan suorassa näköpiirissä, mutta naapuriseuran monivuotiselle kapteenille Jukka Peltolalle alkaa muodostua sellainen voimahahmon aura ympärilleen, että on hankala puhua numero 81:stä ja Tapparasta eri lauseissa. Tämän alkukauden vaikeudet saattavatkin olla osittain eroahdistusta Peltolan poislähdöstä.

Viikon pelaaja: Petteri Nikkilä, HPK

Pelaa isoja minuutteja HPK-puolustuksessa ja suorittaa tehtävänsä tunnollisesti niin hyökkäys- kuin puolustuspäähänkin. Viime viikonlopun otteluissa saalisti peräti neljä syöttöpistettä hämeenlinnalaisten tehdessä kuusi maalia.

Viikon twiitti:

» Lähetä palautetta toimitukselle