Maanantaijää, viikko 40: Jo sivuutettu Tappara dominoi yllättävin metodein, SaiPa näytti hauista isommille seuroille

LIIGA / Artikkeli
Tappara-leirissä on riittänyt syytä riemuun.
Kuva © Timo Savela
Kauden alla kohistiin Tampereen tupsukorvaisesta joukkueesta, mutta ensimmäiset pelit ovat nostaneet Tapparan takaisin kaupungin ykkösseuraksi. Myös SaiPan hankinnat sekä tulokasvalmentajat ovat puhuttaneet.

Liigassa on tällä kaudella kaksi tulokaspäävalmentajaa. Kuinka KalPan Tommi Miettinen ja KooKoon Jussi Ahokas ovat pestinsä aloittaneet? Onko seurojen valinnat osuneet oikeisiin miehiin?

Karri Kovanen: Tommi Miettinen oli looginen ja odotettu valinta KalPan päävalmentajaksi, kun Sami Kapanen jatkoi matkaansa ulkomaille viime kauden jälkeen. Hän tuntee hyvin organisaation ja myös suurimman osan pelaajista, sillä hän on aiemminnut valmentanut KalPan junioreita ja ollut osana Kapasen valmennustiimiä. Miettinen luotsasi myös viime kaudella Mestiksessä IPK:n hurjaan lentoon loppukaudesta.

KalPa päästi viime kaudella runkosarjassa neljänneksi eniten maaleja, ja se oli suuri yksittäinen tekijä että joukkue jäi pudotuspelien ulkopuolelle. Tällä kaudella kuuden pelin jälkeen KalPa on päästänyt viidenneksi vähiten maaleja. Kuuteen otteluun se on päästänyt 15 maalia, ja yksittäisessä ottelussa Ilvestä vastaan tuli näistä seitsemän. Suunta on siis selvästi oikea. 

Maaleja omiin olisi totuuden nimissä kuitenkin voinut mennä ensimmäisissä otteluissa enemmänkin. KalPa on päästänyt vastustajan aivan liian usein läpiajoihin ja ylivoimahyökkäyksiin. Eero Kilpeläinen on kuitenkin pitänyt joukkuetta pystyssä huipputorjunnoillaan. Miettisen joukkue haluaa pelata nopeaa ja aktiivista jääkiekkoa, jossa luistellaan paljon. Puolustajat nousevat tukemaan rohkeasti hyökkäyksiä ja joukkue hyökkää viidellä pelaajalla. Tätä tukee myös tilastofakta. KalPa on alkukaudesta eniten luistellut joukkue per ottelu. 

Rohkea hyökkäyspelaaminen on tuottanut suuren määrän maalipaikkoja, valitettavasti molempiin suuntiin. Puolustajille on sattunut iso määrä kiekon menetyksiä ja harhasyöttöjä, ja nämä ovat johtaneet vastustajan vaarallisiin nopeisiin ylivoimahyökkäyksiin. Onkin vielä hieman kysymysmerkki, riittääkö kilpipaitojen puolustajien taso pelaamaan valmentajan haluamalla tavalla. Esimerkiksi viime kaudella jo suurissa vaikeuksissa puolustuspäässä ollut Ari Gröndahl on istunut tänä vuonna katsomossa joissakin otteluissa. Riittääkö Jussi Timosen jalka vielä nopeaan ja aktiiviseen pelityyliin?

Miettinen oli mielestäni hyvä valinta kuopiolaisten päävalmentajaksi. Aktiivinen, luisteluvoimainen ja rohkea KalPa voi yllättää monet tällä kaudella. Se kuitenkin edellyttää sitä, että virheiden määrää pystytään puolustuspäässä karsimaan. Lisäksi KalPan on pystyttävä löytämään enemmän tasapainoa pelaamiseensa, otteet ailahtelevat tällä hetkellä vielä aivan liikaa. 

"KooKoon ongelma vaikuttaa pysyvän samana kuin viime kausillakin."

Satu Pitkänen: Jussi Ahokas tuntui etukäteen ajatellen KooKoolle sopivalta valmentajakaappaukselta. Kaksinkertainen maailmanmestari, mutta vailla kokemusta miesten korkeimmasta sarjatasosta. Vaikka joukkueen keski-ikä taas nousikin Toni Kähkösen mukaantulon vuoksi, ei voi kieltää etteikö Ahokas olisi houkutellut Kouvolaan myös nuoria, potentiaalisia tulevaisuuden tähtiä. Kolme nuorta peluria on mukana 20-vuotiaiden maajoukkueringissä, ja Detroit Red Wings halusi slovakkilupaus Samuel Bučekin Ahokkaan kouluun. Myös unkarilaispelaaja Vilmos Galló kertoi haastattelussa nimenomaan Ahokkaan olleen ratkaiseva tekijä sopimukseen KooKoon kanssa. Samanlaista mainetta nauttii Kari Lehtonen maalivahtipuolella.

Vaikka valmentaja ja osa joukkueesta on vaihtunut, KooKoon ongelma vaikuttaa pysyvän samana kuin viime kausillakin. Hyökkäyspäässä osataan ilakoida, mutta pahimmillaan peräpää vuotaa kuin seula. Paraskaan maalivahti ei voi tilannetta pelastaa jos hänet jatkuvasti jätetään yksin nokikkain vastustajan kanssa. Henrik Haukelandilla on mielenkiintoiset torjuntaprosentit kolmesta viime ottelusta: 100, 53,85 ja 95,83. Vääräleuat jo ehdottelevat, että norjalaisen pitäisikin pelata vain joka toinen peli.

Ahokas muuten luennoi menneenä perjantaina Kouvolassa urheilulääketieteen illassa psyykkisestä valmennuksesta. Kaksi päivää sen jälkeen kun TPS oli katkaissut kolmannella maalillaan KooKoon henkisen selkärangan ja jatkanut mättämällä vielä neljä osumaa. Toivoa sopii, että Ahokas saa oppinsa toimimaan myös omassa kopissaan. Paikallislehden gallupissa kysyttiin kaikkitietäviltä katsojilta mitä he muuttaisivat Ahokkaan housuissa. Ylivoimaiseksi voittajaksi muodostui "viisikkopeli kuntoon. Myös hyökkäyskolmikon pitää puolustaa."

Tapparan alkukauden tukkoisuudesta ei ole ollut tietoakaan, kun kirvesrinnat ovat painelleet historiallisen vahvan alkukauden. Materiaali on tuttuun tapaan erittäin kova, mutta niin se on ollut aiemminkin. Miksi lentokeli on nyt mitä komein?

Juha Oinonen: Tapparan otteista huokuu peli-ilo. Päävalmentaja Jukka Rautakorvelle aiemmin tyypillinen varovaisuus on tiessään, ja joukkue pelaa hyökkäyssuuntaan aktiivisesti ja rohkeasti.

Myös alivoimalla Tappara lähtee rohkeasti haastamaan kiekon kanssa ja myös tasaviisikoin on nähty ajoittain jopa uhkarohkeita ratkaisuja. Näistä on joskus tullut takaiskujakin, mutta rohkea ja aktiivinen hyökkäyspeli on tuottanut eniten maaleja ja toiseksi eniten laukauksia tasaviisikoin.

Yksi tekijä lentävään lähtöön on ollut myös tasainen peluutus − erityisesti kärkipuolustajat ovat toistaiseksi välttyneet ylikuormitukselta. Liigan tarjoaman älykiekkodatan perusteella alkukauden viidestä nopeimmasta luistelijasta neljä on Tapparan pelaajia − puolustaja Valtteri Kemiläinen ja hyökkääjät Kristian KuuselaPatrik Virta ja Niko Ojamäki

Kuinka paljon Jussi Tapolalla on vaikutusta Tapparan vireeseen?
Kuva © Arno Hämäläinen https://www.instagram.com/hockeygrapher/

Tapparan fysiikkavalmentajat Jaakko Kailajärvi ja Jenni Puputti ovat olleet mukana koko Rautakorven nykyisen valmennusjakson ajan, mutta on toki mahdollista, että yhteistyön vaikutukset alkavat nyt vasta näkyä konkreettisemmin.

Levoton mieleni vaeltaa ajattelemaan myös sitä mahdollisuutta, että KHL:stä täksi kaudeksi urheilujohtajaksi palannut Jussi Tapola, joka ottaa ensi kaudella päävalmentajan tehtävät, olisi alkanut jo ajaa omia teesejään sisään joukkueeseen.

Tämän hetken Tappara nimittäin muistuttaa enemmän Tapolan luotsaamaa joukkuetta vuosina 2014−17 kuin Rautakorven minkään aikakauden peliä.

SaiPa vahvisti joukkuettaan kahdella pelaajalla. Jo ennen kautta sputnikeilta nähtiin poikkeuksellisen ison profiilin hankintoja Teemu Ramstedtin ja Tomáš Záborskýn muodossa. Miltä SaiPan pelaajastrategia vaikuttaa?

Matti Koski: SaiPa lähti tosiaan kauteen totuttua nimekkäämmällä kärjellä. Tomáš Záborskýlla on vielä runsain mitoin annettavaa Liiga-kentillä ja Teemu Ramstedt − välivuodestaan huolimatta − on hyökkäyspäänvaistoiltaan ja pelintekotaidoiltaan sen luokan kaveri, että SaiPa hyötyy hänenkin otteistaan varmasti läpi pitkän kauden.

Joukkue julkaisi edeltävällä viikolla kaksi uutta pelaajaa, Tuomas Kiiskisen ja Dante Salituron. Kiiskinen on Liigan mittapuulla merkittävä hankinta ja tähtiluokan hyökkääjä, mikä näkyi jo hänen debyytissään SaiPan paidassa keskiviikon ottelussa Pelicansia vastaan. Salituro on sen sijaan lähtökohtaisesti suurempi kysymysmerkki hänen pelattua aikaisemmalla urallaan lähinnä Pohjois-Amerikan alasarjoja.

Uudet hankinnat heijastelevat sekä pelillisten suoritusten tasoa että loukkaantuneiden pelaajien listaa. Sairastuvalla majailevat tällä hetkellä Santeri Airola, Elmeri Kaksonen, Ville Koho, Joni Nikko, Emil Oksanen, Micke Saari ja Santeri Virtanen. Lista sisältää neljä alustavasti kärkiketjuihin sijoitettua pelaajaa. Pelipaikkojen näkökulmasta listalla on kolme keskushyökkääjää ja yksi laitahyökkääjä, joka on tarvittaessa pelannut myös keskikaistalla.

Tilanteen vakavuutta korostaa lisäksi se, että joukkueen kakkoskeskushyökkääjäksi kaavailtu Saari loukkaantui heti alkukaudesta vakavasti joutuen jättämään loppukauden pelit väliin. Joukkue kaipasi siis kipeästi lisäapua uusista pelaajista täyttämään kokoonpanoa, mutta myös iskemään maaleja tulosyksikössä.

Tähän hätähuutoon vastattiin ripeästi hankkimalla ensin Tuomas Kiiskinen. Pelaaja tuli seuraan noin kuukauden mittaisella sopimuksella, jonka merkitystä ei tarvitse pitkään miettiä: SaiPa sai edes hetkeksi merkittävän lisän vaillinaiseen kokoonpanoonsa ja toisaalta Kiiskinen saa pelituntumaa ennen SHL-kauden alkua.

Salituro sen sijaan saa siirtonsa myötä oivan mahdollisuuden nousta jääkiekkoilijana uudelle tasolle päästessään kolmen ECHL-kauden jälkeen haastamaan itsensä eurooppalaisessa huippusarjassa. SaiPan loukkaantumisten heikentämä keskikaista sai näin Saliturosta uuden pelaajan ratkaisuroolin.

Vaikka pelaaja vaikuttaakin osaltaan lupaavalta taitopelaajalta, niin hankinta näyttää silti nopean aikataulun pakkohankinnalta. Salituron uratilastot eivät ole merkittäviä, mutta vikkelä ja hyökkäysorientoitunut pelaaja saa SaiPassa varmasti hyvän mahdollisuuden näyttää osaamistaan. Parhaimmassa tapauksessa joukkue saa kovan pistenikkarin ja pelaaja kovan nosteen uralleen, heikoimmassa tapauksessa pelaaja ei sopeudu eurooppalaiseen kaukaloon ja sopimus katkaistaan jo tarkkailujakson aikana.

Kiiskisen pätkäsopimus on mielestäni erinomainen reagointi toimistolta. Kiiskisen kaliiberin hankinta on normaalisti pienemmän Liiga-seuran mahdollisuuksien ulkopuolella, mutta nyt tarjoutui mahdollisuus saada kärkiosaamista, joka samanaikaisesti auttaa joukkuetta jäällä, mutta myös kohentaa joukkueen mielikuvaa suuren yleisön silmissä. Jopa pätkäsopimusten saralla isommat nimet ovat yleensä tarttuneet suurseurojen haaviin, kuten Petteri Wirtasen pätkäsopimus TPS:aan viime kaudelta osoittaa. 

Tuomas Kiiskinen liittyi SaiPaan sähäkästi.
Kuva © Topi Lainio

Salituro sen sijaan vaikuttaa selkeämmältä saipamaiselta haulta – Suomessa aiemmin tuntematon ulkomaalaispelaaja, joka saattaa onnistuessaan nousta Liigan tehopelaajien joukkoon oletusarvoisesti melko edullisella sopimuksella.

Vaikka huomio on tällä hetkellä joukkueen uusissa hankinnoissa, niin en malta olla nostamatta esille loukkaantumissuman tarjoamaa mahdollisuutta organisaation nuorille pelaajille. Topi Piipponen ja Matias Mäntykivi ovat osoittaneet, että heillä riittää kiekollista osaamista Liigan haasteisiin. Kumpikaan pelaaja ei toki ole vielä täysin valmis, mutta molemmat nuorukaiset ovat esiintyneet positiivisesti maltillisella peliajallaan. Varsinkin organisaation oman kasvatin Mäntykiven nousu vakiokokoonpanoon olisi merkittävä asia SaiPan junioripolun uskottavuuden kannalta.

Viikon pelaaja: Niko Ojamäki, Tappara

Ojamäki iski viikon kolmessa ottelussa tehot 2+3, eikä jäänyt yhdessäkään ottelussa ilman tehopistettä. Näiden tehojen avittamana hyökkääjä pitää koko Liigan pistepörssin kärkipaikkaa ennen kuutta muuta kirvesrintaa.

Viikon twiitti:

» Lähetä palautetta toimitukselle