Maanantaijää, viikko 4: Maalivahtispesiaali – Puhe Liigan maalivahtien tason heikentymisestä on vain myytti

LIIGA / Artikkeli
Frans Tuohimaa on ollut tämän kauden parhaita maalivahteja.
Tämän viikon maanantaijää paneutuu maalivahtipelin saloihin. Kevättä kohti tultaessa joukkueiden menestyksen kannalta korostuvat maalivahtiosaston leveys ja tuttuun tapaan kokemus.

Kulunut kausi on tuttuun tapaan tarjoillut niin pettymyksiä kuin nousuja Liigan maalivahtieliittiin. Ketkä yksilöt ovat sekä hyvässä että pahassa jääneet mieleen?

Eetu Koho: Päällimmäisenä onnistujana tulee mieleen KooKoon maalilla tähän mennessä jo viisi kertaa nollat tauluun lyönyt Henrik Haukeland. Joukkueen menestys vaatii aina vakaata maalivahtipeliä ja yksi tämän Liiga-kauden positiivisimmista yllättäjistä on mustaoranssi Kouvolasta. Norjalaisvahdin pelityyli on jämäkkä ja rauhallinen, mikä yhdistettynä hyvään pelin lukemiseen sekä tilanteiden tunnistamiseen luo paketin, jonka varaan kenttäpelaajienkin on helppo luottaa.

Epäonnistujaksi nostaisin SaiPan Karolus Kaarlehdon, joka ei ole kyennyt ottamaan hyviä otteitaan Mestiksestä mukaansa Liiga-tasolle. Lisäksi konkaristatuksella Kuopiossa operoiva Eero Kilpeläinen on ollut kokeneeksi veräjänvartijaksi todella ailahteleva. On lähes enemmän sääntö kuin poikkeus, että hyvää peliä on seurannut parin heikon illan jakso. Tämä on harvinaista nimenomaan kokeneelta ammattilaiselta.

Herkko Hanhikoski: Itsellänikin oli päällimmäisenä mielessä Haukeland, mutta vaihtelevuuden merkiksi nostan esiin Kärppien Justus Annusen. Colorado Avalanchen varaama nuorukainen on nostanut tasoaan kuluneen ja viime kauden välillä huikeasti, mikä näkyy hänen sijoituksessa Liigan torjuntaprosentissa, nollapeleissä ja päästettyjen maalien keskiarvossa. Toki Annusen edessä hääräävä puolustuskin on eliittiä, mutta huonoina päivinä Annunen on toiminut oululaisten pelastajana.

Epäonnistuja on liian karu sana, mutta itse odotin enemmän Pelicansin Atte Tolvaselta. 25-vuotias veräjänvartija teki kovaa jälkeä Yhdysvaltojen yliopistosarjassa ja pääsi myös kokeilemaan siipiään AHL:ssä pelaavaan Syracuse Crunchiin, joka toimii farmiseurana Tampa Bay Lightningille. Tolvanen on torjunut pelikaanipaidoille suurimman osan kuluneesta kaudesta, mutta kiekkoja on livahtanut selän taakse yli kolmen keskiarvolla.

Mitkä joukkueet saavat tällä hetkellä kilpailuetua maalivahtipelistään? Entä minkä joukkueiden mahdollisuuksia maalivahtiosasto jarruttaa?

Koho: Selkeintä kilpailuetua mielestäni saavat Kärpät sekä Tappara, sillä molemmilla on kaksi tasaista ja paljon pelannutta maalivahtia. Jos ennen vanhaan haluttiin yksi selkeä ykköstorjuja, niin nykypäivän trendi on helpottaa maalivahtien kuormaa jakamalla vastuuta kahdelle kassarille. Näin toimimalla maaliin voidaan heittää aina tuore maalivahti, loukkaantumisia ehkäistään ja joukkueen luottamus säilyy vahvana molempiin. Toki tämä vaatii sen, että molemmat maalivahdit ovat sillä tasolla, että he pystyvät tekemään tulosta pelistä toiseen.

Esimerkiksi Ilves ei ole tässä onnistunut, ja kun huikeasti pelannut Lukáš Dostál alkoi pyyhkiä Ville Kolppasella lattiaa, ei valmennukselle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin kasvattaa nuoren tšekkivahdin pelikuormaa. Eniten näkisin, että SaiPan nuori vuonna 1997 syntynyt tandemi Niclas Westerholm sekä Kaarlehto heikentävät joukkueensa taistelua viimeisistä pudotuspelipaikoista. Tokikaan joukkueen heikkoja otteita ei täysin voida laittaa kokemattomien vahtien piikkiin, mutta kyllä molemmat saavat tasoaan reilusti nostaa, mikäli Lappeenrannassa haaveillaan kevään karkeloista.

Lukáš Dostálin hienoista esityksistä huolimatta Ilveksen maalivahtiosaston yllä on kysymysmerkkejä.
Kuva © Valtteri Vainio www.valtterivainio.com

Hanhikoski: Vaikka Tapparalla onkin kivenkova maalivahtitandemi käytössään, niin hyvästä runkosarjastaan huolimatta kirvesrintojen Michael Garteig on tosipaikan tullen täysin kääntämätön kortti. Kärpillä on puolestaan kokemusta ja nuoruutta verkon edustalla ja Patrik Rybár on ollut uransa aikana kosolti pudotuspeleissä. Kuitenkin jos Tapparalta ja Kärpiltä löytyy etua maalivahdeista, niin löytyy myös HIFK:lta.

Helsinkiläisillä on käytettävissään kaksi kokenutta veskaria, jotka ovat useaan otteeseen otelleet tosipeleissä kotoisassa Suomessa. Etenkin Frans Tuohimaa on päässyt uudelle tasolle SaiPa-kausista. Atte Engren on myös ollut hyvässä iskussa keväisin, eikä ole antanut Tuohimaalle tuumaakaan periksi tällä kaudella.

Hämeenlinnassa maalivahdit ovat suoriutuneet kaudesta keskinkertaisesti. Joona Voutilaista lukuun ottamatta Antti Karjalainen ja Rasmus Reijola ovat pelanneet vain hajaotteluita, mikä voi kostautua tiukan paikan tullen. Nuoruus ja sen tuoma innokkuus ovat hyvästä, mutta kokemus tuo aina oman etunsa pöytään.

Millainen on ollut tämän kauden maalivahtien taso Liigassa ylipäänsä? Näkyykö suomalaisen maalivahtituotannon heikentyminen parhaista vuosistaan Liigassa?

Koho: Mielestäni maalivahtien taso kotoisessa Liigassa on tällä kaudella ollut vaihteleva ja kahtiajakautunut monellakin tapaa. Paljon on nähty helppoja maaleja, mutta samalla Liiga on täynnä teknisesti hyviä maalivahteja. Ikäjakauma maalivahtien välillä on myös hyvin kahtiajakautunut. On vanhempaa, paljon kilometrejä nähneitä konkareita kuten Kilpeläinen, Engren ja Niko Hovinen. Toisessa päässä puolestaan saattaa seistä joukkueensa ykköstorjujina 2000-luvulla syntyneitä, kuten Annunen ja Dostál.

Varsinaisen maalivahtituotannon heikentymiseen en usko, sillä tälläkin kaudella tolppien välissä seisoo useita vasta parikymppisiä sällejä, nimiä nyt vielä nostaakseni esimerkiksi Christian Heljanko, Lassi Lehtinen ja Joona Voutilainen. Näin ollen voisinkin tässä linjata, että suomalaisella maalivahtikoneistolla menee hyvin. Jokaisessa juniori-ikäluokassa kärki on kova ja MM-kisoihin löytyy laatutorjuja. Lisäksi aivan kärjen tuntumasta nousee Liigaan vuosittain uutta verta aidosti taistelemaan paikasta parrasvaloissa.

suomalaisella maalivahtikoneistolla menee hyvin

Hanhikoski: Itsekään en linjaa maalivahtituotannon heikentymistä. Nuoria supertähtiä on kieltämättä noussut viime aikoina esiin aiempaa vähemmän, mutta vankkoja ykköstorjujia on silti kasvanut korkojen kera. Hyvinä esimerkkeinä toimivat aiemmin mainitut vahdit. Tuotanto saattaa edetä hitaammin ja varmemmin askelin, mutta hyviä torjujia on viittä vaille murtautumassa Liigaan, kuten Jasper Patrikainen, Eetu Mäkiniemi ja Joel Blomqvist.

Maalivahtien kokonaistaso on edellisiin kausiin nähden lähes samalla viivalla. Ulkomaalaisia ykkösveskareita on viime kauteen nähden enemmän, mutta yksikään ei ole ollut pettymys. Nuoret lupaukset ovat ottaneet kiekkoa kiinni ison vastuun alla vakuuttavasti, ja kokemuskin on puhunut omasta puolestaan. Toki huonoja kausia mahtuu aina mukaan, mutta niitä sattuu kaikille.

Viikon pelaaja: Kristian Kuusela, Tappara

Kuusela oli hyvin merkittävässä roolissa, kun Tappara putsasi pöydän nappaamalla täyden pistepotin kaikista viikon otteluistaan. Pian jo 37 vuotta täyttävä Liiga-legenda iski tehot 4+3 ja nousi enää pisteen päähän pistepörssin kärkisijasta.

Viikon twitaatti:

» Lähetä palautetta toimitukselle