Maanantaijäässä otetaan kantaa Liigan tämän hetken polttaviin puheenaiheisiin. Tällä viikolla mielipiteitään pääsevät kertomaan päätoimittaja Antti Pärnänen sekä Liiga-toimituksen päällikkö Sami Iilomo.
Kuntopuntarin pohjalle valahtanut HIFK kriisissä
Pärnänen: HIFK teki seuraennätyksen perättäisissä tappioissa Liigassa. Edellisistä kymmenestä ottelustaan joukkue on hävinnyt yhdeksän. Edellisistä 15 voittanut neljä. Sarjasijoitus on 11. Tilanne on päivänselvä kriisi, käytännössä katastrofi. Mitä tästä pitäisi ajatella?
Iilomo: Joukkueessa on tällä hetkellä liian paljon muuttujia ja puuttujia. Osansa ongelmista aiheuttaa loukkaantumiset, mutta vaikea pitää sattumana sitäkään, että joka kaudella tulee hetki jolloin runkopelaajista suuri osa miehittää kokoonpanon sijaan sairastupaa.
Suurin ongelma on kuitenkin taitovaje, joka joukkueessa on. Iikka Kangasniemen sekä Erik Thorellin yhtäaikainen poissaolo käynnisti kierteen, jota joukkue ei ole pystynyt pysäyttämään. Kaksikon poissaolon aikana ennestään kapeasta sentterikalustosta sekä Juhani Tyrväinen että Tommi Santala kadottivat tehonsa totaalisesti.
Pärnänen: Santala on HIFK:lle ongelma. Hänen varaansa on laskettu paljon. Hänen on määrä olla vähintään kolmoskeskushyökkääjä ja tehdä ehdottomasti tasaisesti tehopisteitä. Joukkueen kulmapalanen, siis. Nyt vain on osoittautunut, että Santalan jalkanopeus riitti vielä viime kaudella NLA:n häntäpään joukkueeseen, mutta se ei tällä kaudella riitä Liigan kärkeä tavoittelevaan joukkueeseen. Jalkanopeuden riittävyys on Santalan ainoa ongelma suhteessa huipputasoon Liigassa. Mutta se on myös ongelma, jota on erittäin vaikeaa päästä karkuun.
"Hitaankin pelaajan pitäisi päästä näyttämään parasta osaamistaan ylivoimalla"
Iilomo: Santalaan kulminoituu myös toinen punapaitojen merkittävä ongelma, erikoistilannepelaaminen. Hitaankin pelaajan pitäisi päästä näyttämään parasta osaamistaan ylivoimalla, mutta toistaiseksi Santala on ollut hukassa myös ylivoimalla.
Tappioputkensa aikana HIFK:n ylivoima on toiminut reilun kuuden prosentin tehokkuudella ja vastaavasti alivoimalla vastustajat ovat iskeneet joka kolmannella ylivoimakerralla. Lukuina HIFK on tehnyt jaksolla yhden ylivoimamaalin, vastustajat kahdeksan.
Mistä päästäänkin siihen, onko HIFK:n kriisi sittenkään niin syvä? Tasaviisikoin joukkue on pystynyt viimeisintä HPK-tappiota lukuun ottamatta haastamaan laukaisuhallintatilastojenkin valossa vastustajansa, mutta heikompi viimeistely ja erikoistilannepelaaminen ovat kääntäneet ottelut tappioiksi.
Pärnänen: No kyllä tappioita on nyt kasautunut siksi runsaasti, että melko syvällä menevät. 11. sija sarjataulukossahan tarkoittaa, että vähintäänkin noin kymmenen joukkuetta ovat toistaiseksi olleet tällä kaudella parempia kuin HIFK. Sellainen ei todellakaan ole punaisten arvon mukaista.
Iso osa tuossa kriisissä on tietysti valmentajauutisella.
Nykyisestä kakkosvalmentajasta Jarno Pikkaraisesta tulee ensi kaudella nykyisen päävalmentajan Ari-Pekka Selinin korvaaja. On selvää, että tuo erikoinen asetelma on vaikuttanut joukkueen sisäiseen biodynamiikkaan. Jääkiekkojoukkue on niin herkkä henkinen kimppu.
Mutta voit toisaalta olla jäljillä siinä, että kun kriisin iso syy on tuollainen tapahtuma, on mahdollista, että yhteisö tottuu ajan kanssa ajatukseen ja pääsee sen yli.
Iilomo: Toki valmentajauutisella on oma vaikutuksensa. Vaikka jokainen vuorollaan käy kertomassa, että hommia jatketaan entiseen malliin, alitajunnassa muutos kolkuttelee varmasti jokaisella asianosaisella. Juuri tällaisen kriisin hetkellä mitataan henkistä vahvuutta ja yhtenäisyyttä.
HIFK:n onneksi Pikkaraisella ja Selinillä on yhteistä historiaa jo vuosien ajalta, eikä seurassa tarvitse pelätä tulevan päävalmentajan vetävän mattoa nykyisen alta. Alisuorittaminen ei ole kenenkään etu.
Loukkaantumisten riivaama KalPa kaipaa röyhkeyttä
Pärnänen: Siirtykäämme toiseen kriisijoukkueeseen KalPaan. Kuopiolaiset ovat ottaneet edellisen kerran kolmen sarjapisteen voiton 14 ottelua ja puolisentoista kuukautta sitten. Saldo on kauhistuttava, ja sarjasijoitus 13. Pisteitä on enää kuusi enemmän kuin suunnilleen historiallisen kokonaisvaltaisessa turbulenssissa lentelevällä Ässillä. Mitäs tästä pitäisi ajatella?
Iilomo: Ongelmat ovat hyvin saman suuntaisia kuin HIFK:lla. Runsaasti loukkaantumisia, eikä joukkue ole erityisen leveä. Runkosarjaa on takana reilu kolmannes ja vain yhdeksän pelaajaa on pelannut kaikki ottelut. Heistäkin Juuso Könönen ja Konsta Mäkinen ovat pienen roolin pelaajia, jotka eivät ideaalitilanteessa välttämättä edes mahtuisi kokoonpanoon.
Toimivien viisikoiden rakentaminen on vaikeaa tuollaisen loukkaantumissuman keskellä. Joukkueessa on ollut orastavia tutkapareja, joiden lento on katkennut toisen osapuolen loukkaantumiseen. Kokonaisuutena KalPa on tehnyt toiseksi vähiten maaleja ja päästänyt toiseksi eniten.
KalPa ei ole perinteisesti kuulunut eniten maaleja tekevien joukkoon, joten puolustuksen korjausliikkeet tuntuvat todennäköisemmältä vaihtoehdolta, mikäli joukkue mielii palata voittojen tielle.
Pärnänen: KalPalla oli tosiaan aivan kauden alussa käsittämätön määrä poissaoloja. Outoa on se, että kun se suma on hiljalleen purkautunut, tulokset ovat vain heikentyneet. Se oikein korostaa sitä, että KalPan ongelmien ydin on pelitavallinen. Jo ennen tätä surkeaa ajanjaksoa oli muutamassa tuloksekkaassa mittelössä nähtävissä, että vaikeuksia on odotettavissa. KalPa ei pelannut silloin niin hyvin kuin tulokset antoivat ymmärtää.
"KalPa on tällä hetkellä altis virheille ja ennen kaikkea virheiden kostautumiselle"
Iilomo: Laukaisuhallintatilastoissa KalPa kestää vertailua keskikastin joukkueisiin, mutta hieman syvemmälle tarkasteltaessa seuraukselle löytyy syy. Laukaisukarttoja katsoessa kuopiolaisten ongelmat selviävät nopeasti. Vaikka tasaviisikoin laukauksia on määrällisesti lähes yhtä paljon kuin vastustajilla, vastustajat pääsevät keskimäärin laukomaan huomattavasti paremmilta paikoilta.
Usein noinkin heikko tasaviisikoiden laukaisuprosentti, kuin KalPan 5,7 on, kielii jossain määrin myös huonosta tuurista. KalPan kohdalla sekä laukaisukartat että nähdyt ottelut kielivät laukaisupaikkojen huonosta laadusta. Joukkue kaipaa otteisiinsa lisää röyhkeyttä, mitä voi olla vaikea saavuttaa ilman oikeaa mielentilaa.
Pärnänen: Röyhkeyden, suoraviivaisuuden sekä kamppailuvoiman puute liittyy myös joukkueen nuoruuteen. Nuo sanomasi tilastot kertovat KalPan heikkoudet. Puolustettaessa keskustan suojeleminen ja hyökättäessä keskustaan pääseminen. Ihan perinteiset heikkoudet pohjoissavolaisessa jääkiekossa.
Pekka Virran aikanaan luoman modernin kalpalaisen peli-identiteetin, voimakkaan kiekkokontrollin, kaunein anti oli nimenomaan noiden heikkouksien peittäminen. Joukkue puolusti pitämällä kiekkoa ja hyökkäsi sitkeiden kulmamyllyjen kautta.
Nykyinen kokematon päävalmentaja Sami Kapanen on vienyt pelitapaa jatkuvasti enemmän pystysuunnan jääkiekon suuntaan. Ajatus on kunnianhimoinen, mutta vaikuttaa ylioptimiselta. KalPa on tällä hetkellä altis virheille ja ennen kaikkea virheiden kostautumiselle.
Viikon pelaaja: Antti Kalapudas, Sport
Sport pelasi viikon aikana kolme ottelua, joista joukkue voitti kaksi. Antti Kalapudas keräsi pisteitä jokaisessa kamppailussa, yhteensä viikon pistesarake näytti lukemaa 2+3=5. Lisäksi sentteri oli mukana kummankin voitto-ottelun voittomaalissa. KooKoota vastaan Kalapudas syötti 2-1-voittomaalin ja TPS:ää vastaan hyökkääjä ratkaisi voiton vaasalaisille jatkoajalla.
Viikon twitaatti
Läpi meni #liiga #someklassikko #kärpät #HCTPS pic.twitter.com/VxeN7oMIBw
— Sami (@RealWirer) 17. marraskuuta 2018