Maanantaijää, viikko 45: Leijonien ilonaiheet harvassa, valuuko Liiga kilpasarjasta selviytymissarjaksi?

LIIGA / Artikkeli
Miehet SaiPan penkin takana vaihtuvat.
Kuva © Mikko Pylkkö mikko.pylkko@jatkoaika.com
Maanantaijää pureutuu Karjala-turnauksen antiin. Suurennuslasin alla on myös SaiPan ja Jukurien sopeutustoimet sekä niiden merkitys laajemmassa mittakaavassa.

Viikon suurin puheenaihe on ollut Karjala-turnaus. Isäntäjoukkue Leijonat koottiin tänä vuonna liigapelaajista, minkä vuoksi mukana oli myös lukuisia leijonadebytantteja. Kuinka joukkue suoritui turnauksesta?

Jere Korkalainen: Leijonien turnauksessa kahta tappiota seurasi voitto Ruotsista. Nuorella joukkueella oli käynnistymisvaikeuksia, mutta jonkinlaista noususuhdannetta turnauksen aikana tuli. Isossa kuvassa turnaus oli melko vaisu, mistä kertoo se, että Leijonat johti jääkiekko-ottelua koko turnauksessa noin kahden minuutin ajan.

Siinä missä Karjala-turnaus on Jääkiekkoliitolle yleensä rahasampo, Leijonille se on aina harjoitusturnaus.

"Debytanttien kuorruttaman ryhmän yhteispeli ei hioutunut missään vaiheessa, kun kokeneemmat palaset puuttuivat."

Pelillinen prosessi oli luonnollisesti vielä vaiheessa, eikä liigapelaajien täyttämästä joukkueesta edukseen esiintyneitä yksilöitä liiaksi löytynyt. Axel Rindell pelasi fiksusti kiekolla ja Valtteri Kemiläinen onnistui siirtämään vahvuutensa myös kansainväliselle tasolle. Yksilötasolla suurin hahmo oli kuitenkin Sami Rajaniemi, joka pelasi uransa kaksi ensimmäistä maaottelua ollen molemmissa Leijonien parhaimmistoa.

Peli oli vielä pahasti puuroa, sillä selvä jatkumo puuttui. Koska puolustaessa puolustusjaksot pitkittyivät, hyökkääminen oli harvoin raikasta. Leijonien pelaaminen olikin käytännössä jatkuvasti pelin ja tuloksen jahtaamista. Ruotsi-ottelu toi tähän pienen poikkeuksen, kun Suomi onnistui olemaan aloitteellisempi osapuoli.

Seuraavissa turnauksissa on mielenkiintoista seurata peliprosessin etenemistä, kun Leijonien mukaan odotetaan pelaajia myös muista Euroopan huippusarjoista. Euroopan kärkinimet ovat elinehto myös mahdollisia kevään MM-kisoja ajatellen.

Lassi Seppä: Vaikka Leijonat taistelikin Ruotsia vastaan nousujohteisesti jäi turnauksen kokonaisukuva todella valjuksi. Kaksi ensimmäistä ottelua olivat kauttaaltaan epätyypillistä hutilointia lähes koko joukkueelta. Jalosen ryhmän vaikeudet jatkuivat Ruotsi-ottelun loppuun asti järkyttävällä määrällä jäähyjä ratkaisevilla hetkillä. Rajaniemen otteiden lisäksi Vili Saarijärven komea 2−2-tasoitus yksilösuorituksen päätteeksi oli kenties Suomen koko turnauksen kirkkain hetki.

Normaalisti Helsingin EHT-turnauksessa nähdään tutummista maajoukkuemiehistä koottu ryhmä, joten nähdynlainen alisuorittaminen ei ole suomalaiselle kiekkojännärille tavanomainen näky. Vuonna, jona koko turnauksen pelaaminen on syytä kyseenalaistaa, oli luonnollista, ettei jalkeille saatu parasta mahdollista miehistöä. Debytanttien kuorruttaman ryhmän yhteispeli ei hioutunut missään vaiheessa, kun kokeneemmat palaset puuttuivat.

Se, mitä tästä turnauksesta jäi käteen, on lähinnä uusien maajoukkuekasvojen saaminen pelien makuun. Vaikka juuri tällä hetkellä ei siltä tunnu, on mahdollista, että joku nyt nähdyistä debytanteista nähdään tulevaisuudessa merkittävässä roolissa esimerkiksi MM-kisoissa. Ensimmäinen kerta on aina ensimmäinen kerta.

Leijonat avasi oman kautensa.
Kuva © Tiia Mahkonen

Myös Liiga-kartalla tapahtui. Jukurit ja SaiPa tiedottivat laajoista sopeutustoimista lomautuksineen ja palkanalennuksineen. Millaisia ajatuksia reagoinnit herättävät?

Lassi Seppä: Ensinnäkin, tilanne on yleisesti ottaen surullinen. On selvää, ettei monikaan liigajoukkue kestä tällä menolla kauden läpi ilman isoja takaiskuja. Koronaviruksen jyllätessä ja aiheuttaessa taloudellisia tappiota joukkueet joutuvat tekemään nähdynlaisia leikkauksia. Tilanteen ollessa valitettava pakkorako monelle seuralle, on tästä otettava kaikki mahdollinen positiivisuus irti. Kausi on toistaiseksi pysynyt käynnissä ja konkursseilta on vältytty. Ei voi kuin toivoa, että seurat saavat kassaan kauden aikana riittävästi rahaa pelien käynnissä pitämiseksi. Siinä meistä jokainen voi auttaa.

Jere Korkalainen: Kuten Lassi edellä jo vähän vinkkasikin, oli nähdynlaiset toimet käytännössä vain ajan kysymys. Liigassa on useita seuroja, jotka elävät käytännössä kädestä suuhun. Kun niin sponsorien kuin lipunostajien tuki sakkaa, ovat sopeutustoimet elinehto.

Nyt SaiPa ja Jukurit tekivät seuraa JYPille kauden aikana sopeutustoimiin joutuneiden joukkueiden vähemmän iloisessa katraassa. Liiga-seurojen onneksi pelaajat tahoillaan ovat ymmärtäneet realiteetit tyytymällä pienempään korvaukseen tekemästään työstään. Toki suostuminen on osittain pakon sanelemaa, sillä rahallinen turva lomautettuna on esimerkiksi valmentajia heikompi. Pelaajat eivät ole valmentajien tapaan ansiosidonnaisen päivärahan piirissä, johon valmentajilla myös palkanalennukseen suostuminen vaikuttaisi.

"SaiPa vaikuttaa ottavan askeleen kohti tietynlaista välitilaa"

Valmentajista puheen ollen, mielenkiintoinen kuriositeetti on se, että Jukurit on näistä seuroista ainoa, joka ei ole lomauttanut valmentajaansa. Onko Marko Kauppisen lomauttamisesta saatava rahallinen hyöty niin pieni suhteessa nurjiin puoliin? Eikö pitkän linjan Jukurin lomautus tule kysymykseen? Vai olisiko päätöksellä tekemistä sen kanssa, että tällainen leikkaus urheilupuolesta olisi vain liian raju? Jukurit on niitä seuroja, jonka pitää kaikin mahdollisin keinoin vastata sarjan asettamaan kilpailulliseen vaateeseen. Siihen vaateeseen ei vastata paremmin lomauttamalla lupaavasti pestissään aloittanut päävalmentaja.

SaiPan kohdalla Tero Lehterän jatkosta joukkueen peräsimessä on puhuttu jo pitkään. Lehterällä ja hänen valmennusryhmällään on ollut runsaasti aikaa saada urheilupuolta paremmalle mallille, mutta selvää suuntaa, ainakaan ylöspäin, on ollut vaikea löytää.

Kun niin Lehterän johtama valmennusryhmä kuin urheilutoimenjohtaja Antti Tuomenoksa lomautettiin, Lappeenrannassa kiekkotulevaisuutta luodaan ja visioidaan pahasti vajaamiehisenä. SaiPa vaikuttaa ottavan askeleen kohti tietynlaista välitilaa, jossa ei kilpailla edes säällisestä menestyksestä, vaan koitetaan selvitä päivään parempaan.

Lehtereet ovat jääneet vajaiksi.
Kuva © Jari Mäki-Kuutti

Koronan vuoksi huomion Liigassa on varastanut kaudesta selviäminen. Kun monella taholla keskiössä on talouden sopeuttaminen, mikä on voittamisen ja mestaruuden merkitys?

Lassi Seppä: Sen, mitä itse olen pelejä seurannut olen huomannut, että kaukalossa on nähty taistelevia joukkueita. Pelaajien otteissa ei ole näkynyt liiaksi koronan pelkoa, vaan monet ovat nousseet jopa uudelle tasolle tekemisessään poikkeuksellisissa oloissa. Liekö yleisön pauhun vähentyminen tehnyt pelaamisesta henkisellä tasolla helpompaa osalle pelaajista? Tunne ja intensiteetti ovat toki paikoin olleet kadoksissa, mutta mistään isommasta tasonlaskusta ei mielestäni voida puhua.

"Minkä tähden pelaajat uhrautuvat kaukalossa?"

Kierroksella kuin kierroksella kaukalossa on saatu nähdä nuoria ja nälkäisiä pelaajia, jotka haluavat mennä urallaan eteenpäin. Tämä on varmasti auttanut myös kokeneempia pelimiehiä syttymään pelin tiimellyksessä. On muistettava, ettei jääkiekko ole pysähtynyt, vaikka olosuhteet ovatkin oudonlaiset.

Jere Korkalainen: Olemme seuranneet samaa peliä. Joukkueet ja pelaajat yhä arvostavat pisteitä ja heittäytyvät peliin hyvällä asenteella. Henkinen latautuminen otteluihin näinä aikoina on varmasti haasteellista, kun samaan aikaan tykyttää ajatus siitä, että mahdetaanko ensi viikolla pelata enää lainkaan. Sen takia hattuni nouseekin korkealle jokaista seuraa kohtaan.

Mieltäni painaa kuitenkin vielä askeleen pidemmälle menevä kysymys: minkä tähden pelaajat uhrautuvat kaukalossa? Jääkiekko on suuren intohimon vaativa ammatti, joten pelaajat päivästä toiseen toimivat oman intohimonsa parissa. Mutta lajin ydin, voittaminen, on tällä hetkellä kuriositeetti, kun suuri epävarmuus ympäröi urheilua.

Yritän vääntää rautalangasta: Pelaaja tekee kaukalossa virheen, joka maksaa joukkueelleen kolme pistettä yhtenä iltana. Samaan aikaan seura ei houkuttele tavoiteltua määrää yleisöä ottelutapahtumaan, minkä takia seura tekee persnettoa yhdessä ottelussa viisinumeroisen summan verran.

Yhtäkkiä voittaminen, varsinkaan yksittäisissä otteluissa, ei tunnukaan yhtä merkitykselliseltä. Kun kaava vieläpä toistuu illasta toiseen, lumipallo jatkaa vyörymistään. Olenkin sitä mieltä, että jos taloudelliset realiteetit sen sallisivat, sarjan keskeyttäminen olisi kipeä, mutta paras ratkaisu. Tällä hetkellä se ei kuitenkaan näytä mahdolliselta, minkä takia kiperiä uutisia odotellaan vielä monelta taholta ja kilpailemisen rooli pienenee entisestään.

Viikon pelaaja: Sami Rajaniemi, Suomi

Jukurista tuli täksi viikoksi Leijona ja tähän mahdollisuuteen Rajaniemi tarttui kaksin käsin. Oli aneemisen leijonaryhmän harvoja valonpilkahduksia ottaen lukuisia huipputorjuntoja, jotka pitivät Suomen mukana kahdessa viimeisessä pelissä.

Viikon twitaatti:

» Lähetä palautetta toimitukselle