Maanantaijää, viikko 38: Viirinnostajaiset repivät Kärppien haavat auki, kohun keskellä rypenyt TPS oli hukassa myös kaukalossa

LIIGA / Artikkeli
Maanantaijää pureutuu viikon polttaviin puheenaiheisiin. Tällä viikolla huomiota herättivät muun muassa viirinnostajaiset sekä konkarien ja tulevaisuiden lupauksien aloitus kaudelle.

Kausi aloitettiin torstaina Hämeenlinnassa, kun viime kauden finalistit HPK ja Kärpät kohtasivat Hämeenlinnassa. Ottelu alkoi juhlatunnelmissa, kun HPK:n mestaruusviiri nostettiin kattoon. Onko oikein, että hopeajoukkueen haavat revitään auki tällaisella seremonialla?

Eero Hurmerinta: Se, että hallitsevan mestarin ensimmäinen kotiottelu pelataan päivää ennen muita on sinällään ihan hyvä, ja antaa maksimaalisen huomion juhlallisuuksiin. Sen sijaan hopeajoukkueen oleminen vierasjoukkueena ei tunnu hyvältä.

Finaalitappio on aina kova paikka, varsinkin kun sen kokee samalla tavalla kuin Kärpät viime vuonna, seitsemännen ottelun jatkoerässä höystettynä väärin tuomitulla rangaistuksella. Kesä on ollut hyvä aika toipua pettymyksestä, mutta kutsu vastustajan viirinnostajaisiin repii haavoja taas auki.

Joukkuetta ei pidä kokonaisuutena nöyryyttää, mutta yksittäisten pelaajien siirroille ei toki mitään voi, eikä niitä pysty mitenkään ennakoimaan otteluohjelmaa mietittäessä. Eli se, että hävinneen joukkueen pelaaja joutuu viirinnostajaisiin uuden seuransa kanssa on täysin hyväksyttävissä.

Jere Korkalainen: On tosiaan hieno tapa aloittaa Liiga viime kauden finalistien kohtaamisella. Kansainvälisillä jalkapallokentillä jaetaan erilaisia salaattilautasia sarja- ja cup-voittajien kohtaamisessa, mutta tällaisista tapahtumista välittyy teennäisen harjoitusottelun maku. Sen takia juuri oikea tapa on aloittaa sarja finalistien kohtaamisella.

Siihen samanlaiset mielipiteeni Eeron kanssa päättyvätkin. Kun Hämeenlinnassa viiri nousi kattoon, Kärpät oli juuri oikea joukkue vastustajaksi. Kohtaaminen tarjosi mahdollisuuden Kärpille näyttää, että viime kausi on mennyttä ja nyt on uusi kausi. Ja tähän oululaiset myös tarrasivat kiinni viemällä kolme pistettä mukanaan Ouluun. Kärppien otteisiin tuli varmasti kiukkua, joka käännettiin positiiviseksi voimavaraksi.

Tässä päästääkin isoon osaan urheilua, häviämiseen ja häviön käsittelyyn. Häviäminen on huomattavasti todennäköisempää kuin voittaminen, eikä finaalitappiota enää muuksi voi muuttaa. Käsittely sen sijaan tapahtui selvästi oikein.

Sitäpaitsi, jos hopeajoukkue ei sinne sovi, kuka sopii? Joukkueen, joka ei edes päässyt finaaleihin pitäisi mennä seisomaan viivalle puoleksi tunniksi ja tuijottamaan toisen seremoniaa. Tunnelmat voi varmasti tiivistää kahteen sanaan:

Tonnin ja seteli. 

Liigassa on tällä kaudella kovia nuoria lupauksia entistä enemmän merkittävissä rooleissa, mutta myös paluumuuttajissa on kovia nimiä menneiltä liigakausilta. Kummat onnistuivat avausviikonloppuna paremmin? Kenet erityisesti nostaisit esiin?

Antti Wennström: Jos voisi vastata "hybridi", niin valitsisin yksilöistä sen. Jesse Puljujärvi kun on samaan aikaan paluumuuttaja ja nuori lupaus. Puljujärven paluuottelut vieraissa ja kotona vetivät yleisön maksimihuomion puoleensa, ja pääsipä nuorukainen vielä maalintekoonkin.

Kokonaisuutena kuitenkin liputan eniten juuri nuorten lupausten puolesta. Liigassa on hyviä veteraaneja, mutta lippuja myyvät ja ilmiöitä muodostavat nuoret omilla huipputeoillaan. Heidän osuutensa hyvässä ja pahassa kasvaa vuosi vuodelta lukumäärällisesti Liigassa.

Hyvää on se, että yhtä useampi valmistuu miesten peleihin riittävällä fyysisyydellä ja taidolla. Huonoa se, että pelin tason kannalta ei ole yksinomaan hyvää, että Liigan alemmissa ketjuissa on nuoria sällejä, joille joudutaan antamaan anteeksi esimerkiksi puolustamiseen liittyviä lapsuksia, kun taso jollain muulla ilveellä kuitenkin riittää liigavauhtiin. Tai ei riitä, mutta on peluutettava. Parasta on kuitenkin se, että heti kun verkot alkavat täyttyä ja samat kaverit napsivat mestaruuksia junnukisoissa, aletaan peleihin tulla uusia sankareita ihailemaan.

Yksilöistä Tuukka Tieksola oli sähäkkä avauspelissään, ja Lassi Thomson sekä Kim Nousiainen jäivät ennakkoluulottomilla otteillaan mieleen. Thomson ei ole vielä kokonaisvaltainen pelaaja omassa päässä, mutta hyökkäystehoja löytyy. Nousiainen iski omassakin päässä välillä kuin herhiläinen vastustajan kimppuun. Selkeä kärkikaksikko viikonlopun nuorista pakeista.

Mitä mieltä sinä olit Thomsonin pelaamisesta? Entä keitä veteraaneja ja paluumuuttajia kehuisit?

Lassi Thomson osoitti heti kykynsä Liigassa.
Kuva © Saana Hakala

Mika Laakso: Lassi Thomson todellakin esiintyi vakuuttavasti ja teki minuun vaikutuksen. Ilveksellä näyttäisi vihdoinkin olevan siniviivapelote ylivoimalleen. Nuorukaisen otteita kannattaa nyt muiden seurata, sillä hän tuskin pelaa kauan Liigassa.

Ennakkoon kovasti hypetettiin noita nuorukaisia, mutta kyllä ainakin avausviikonloppuna konkaripelaajat esiintyivät enemmän edukseen. Mukavasti nuoret tulokkaat ovat kuitenkin saaneet vastuuta, mutta ei heistä vielä ratkaisijoiksi ole. Ensimmäisen neljänneksen jälkeen on jo lupa odottaa niitä tehojakin.

Veteraaneista nostan KooKoon Juha-Pekka Haatajan, joka tuntuu olevansa edelleen loistavassa vireessä ja on joukkueensa syömähampaita tulevalla kaudella. Eikä Juhamatti Aaltonenkaan huonosti aloittanut Pelicansissa. Halutessaan hän on edelleen vaarallinen ratkaisija. Mielenkiintoista nähdä, miten tuo mielialapelaajien prototyyppi onnistuu pitkässä juoksussa.

Paluumuuttajista nostaisin esiin Tapparan Charles Bertrandin, joka on näyttänyt vaarallisuutensa myös CHL-otteluissa. Tapparan ylivoima näyttää toimivalta ja Bertrandin ratkaisukyky sekä -halukkuus parantaa sitä entisestään. Hän saattaa rikkoa jälleen 30 maalin rajapyykin tällä kaudella.

TPS on rypenyt kohun keskellä viimeiset viikot, kun kulttipelaaja Jonne Virtasen sopimus purettiin. Kuinka turkulaisseura aloitti Liiga-kautensa kaukalon puolella?

Olli Tiihonen: Turun Palloseuran kaudenavaus Porin Ässiä vastaan oli tasapaksu. TPS-käskijä Kalle Kaskinen ei löytänyt keinoja joukkueelleen rynnätä tarpeeksi hyvin maalipaikoille. Turkulaisten entinen valmentaja Ari-Pekka Selin veikin taktisesti Kaskista, varsinkin Ässien puolustuspäädyssä. Ottelu päättyi TPS:n 1−3-tappioon.

TPS pyöritti tuttuun tapaan peliä ja hallitsi kiekkoa, mutta Ässien puolustuksella ei ollut hätää puolustusalueella. Keskushyökkääjä Topi Nättinen kertoi ottelun jälkeen, että TPS haluaa pelata hyökkäysalueella. Se pelkästään ei riitä, vaan maalille on päästävä hanakammin.

"Yksikään viisikon pelaaja ei tiennyt, missä pitäisi olla."

Turkulaisten puolustuksessa oli puolestaan tilanteita, joissa yksikään viisikon pelaaja ei tiennyt, missä pitäisi olla. Esimerkiksi porilaisten avausmaalissa TPS-puolustaja Jani Forsström ei saanut apua oikeaan aikaan ja Ässät pyöräytti pelin parilla syötöllä maalipaikkaan.

TPS:n ainoa maali syntyi ylivoimalla, joita mustavalkoiset saivat ottelussa yhteensä kolme. TPS ei ollut keksinyt uutta ylivoimaan edelliseen kauteen nähden, sillä maali syntyi täsmälleen samalla tavalla kuin Ilkka Heikkinen paukutti pleksejä viime keväänä. Nyt vain ristisyötön antaja vaihtui Oula Palvesta Ilari Filppulaan ja laukoja Heikkisestä Anton Holmiin.

Toki kohussa syksyn olleen turkulaislauman pelissä oli myös positiivisia viitteitä. Kapteeni Lauri Korpikoski oli hyvällä jalalla liikkeellä, Filppula väläytti jo hieman taitojaan ja Rasmus Tirronen oli varma maalillaan.

Avauspelin jälkeen touhu kuulostaa siis kuin viime kaudelta − samoissa asioissa on parannettavaa.

Viikon pelaaja: Valtteri Kemiläinen, Tappara

Valtteri Kemiläinen oli Tapparan kirien ruumiillistuma niin Ilvestä kuin JYPiä vastaan. Viisi tehopistettä kahteen otteluun on puolustajalle kova saldo. 

Viikon twitaatti:

» Lähetä palautetta toimitukselle