MIAMI, FL - JUNE 10: Mike Keane #25 of the Colorado Avalanche skates on the ice with the Stanley Cup after the Avalanche defeated the Florida Panthers in Game 4 of the 1996 Stanley Cup Finals on June 10, 1996 at the Miami Arena in Miami, Florida. (Photo b
Kuva © Getty Images

Lindros, Nolan ja Sundin pohjustivat Avalanchen kevään 1996 mestaruuden, vaikka yksikään ei pelannut joukkueessa – Oilersille pedattu vastaavanlainen tarina meni penkin alle

Artikkeli
Kolme peräkkäistä ykkösvarausta, joiden kauppaaminen loi perustan mestarijoukkueelle. Colorado Avalanchen ensimmäisen Stanley Cupin mahdollistivat Quebec Nordiquesin ykkösvaraukset, mutta miksi Edmonton Oilers ei onnistunut yhtä hyvin kolmella peräkkäisellä ykkösvarauksellaan?

Quebec Nordiques varasi ensimmäisenä kolmessa peräkkäisessä varaustilaisuudessa vuosina 1989–91 – Mats Sundinin 1989, Owen Nolanin 1990 ja Eric Lindrosin 1991. Organisaation muutettua Denveriin Colorado Avalanche voitti Stanley Cupin heti avauskaudellaan 1995–96.

Edmonton Oilers sai historian toisena joukkueena saman kunnian vuosina 2010–12: Taylor Hallin seura valitsi varaustilaisuuden ensimmäisenä pelaajana vuonna 2010, Ryan Nugent-Hopkinsin seuraavana vuonna ja Nail Jakupovin vuonna 2012.

Seuraavina yhdeksänä kautena Oilers selviytyi pudotuspeleihin vain kahdesti – toissa kaudella joukkue putosi karsintavaiheessa – vaikka vuonna 2015 Oilers varasi myös sukupolvensa ykköspelaajan Connor McDavidin.

Käydään seuraavaksi läpi Nordiquesin ja sen jälkeläisen Avalanchen tekemät ratkaisut, jotka johtivat mestaruuteen sekä Oilersin epäonnistumiset samankaltaisesta asetelmasta huolimatta.

Ennakkoluulottomia siirtoja

Avalanchen ensimestaruuden kannalta tärkeää oli tietysti Lindrosin kauppaaminen Philadelphia Flyersiin ja massiivinen hyöty joukkueen rakentamiseen, palataan tähän kauppaan myöhemmin. Ainoa tekijä tuo kauppa ei kuitenkaan ollut, sillä esimerkiksi kumpikaan Lindrosia edeltänyt ykkösvaraus ei ollut enää mukana mestaruusjoukkueessa.

Maalitykki Nolan vaihdettiin kesken mestaruuskauden puolustaja Sandis Ozoliņšiin, joka oli Avalanchen parhaita pelaajia Stanley Cupiin päättyneellä kaudella. Sundin vaihdettiin tehokkaiden kausien – kaudella 1992–93 ruotsalaissentteri oli jopa tehokkaampi kuin itse Joe Sakic – jälkeen kuuden pelaajan kaupassa muun muassa Wendel Clarkiin ja Sylvain Lefebvreen.

Sundin aloitti Nordiquesin ykkösvarausten sarjan.
Kuva © Getty Images

Kovaotteinen Clark oli Toronto Maple Leafsin ykkösvaraus vuodelta 1985 ja torontolaisfanien suursuosikki, mutta Nordiquesissa kanadalaishyökkääjä viihtyi vain yhden kauden. Clark vaihdettiin kauden 1995–96 alussa Claude Lemieux’hun, joka oli tuolloin jo voittanut kaksi Stanley Cupia ja voitti Avalanchessa kolmantensa sekä aloitti vihanpidon Avalanchen ja Detroit Red Wingsin välillä.

Kolme peräkkäistä ykkösvarausta, joista yksikään ei jäänyt organisaation kulmakiveksi – jokainen oli kuitenkin kauppatavarana merkityksellinen mestaruuden kannalta.

Viimeisimmät NHL:ssä kaupatut ykkösvaraukset ovat Oilersin Jakupov ja Hall – Lindrosin ja Hallin välissä ykkösvarauksista on kaupattu Roman Hamrlík, Alexandre Daigle, Ed Jovanovski, Bryan Berard, Joe ThorntonPatrik ŠtefanIlja Kovaltšuk, Rick Nash, Erik Johnson – ja viimeisimpänä Marc-André Fleury.

Yleisempää on siis rakentaa organisaatio ykkösvarauksen ympärille kuin käyttää tätä kauppatavarana.

Siinä missä Nordiques onnistui ykkösvaraustensa kauppaamisessa erinomaisesti, ei Oilers saanut omistaan juuri mitään vastinetta. Hallin vaihto päikseen puolustaja Adam Larssoniin on tuoreudestaan huolimatta yksi NHL-historian epäonnistuneimpia pelaajakauppoja. Jakupov puolestaan ehti ennen kauppaamistaan jo todistaa itsensä flopiksi, joten vastine jäi laihaksi.

Nolan oli Nordiquesin toinen peräkkäinen ykkösvaraus.
Kuva © Getty Images

Ne kaupat

Vaikka ykkösvaraukset Sundin ja Nolan kaupattiin vuoden 1996 mestaruutta ajatellen tärkeisiin pelaajiin, on Lindrosin siirtyminen välimiespäätöksellä Flyersiin New York Rangersin sijasta yksi NHL-historian tunnetuimpia pelaajakauppoja – eikä ihme.

Nordiques sai vastineeksi vastahakoisesta huippulupauksestaan maalivahti Ron Hextallin, puolustajat Steve Duchesnen ja Kerry Huffmanin sekä hyökkääjät Peter Forsbergin, Mike Riccin ja Chris Simonin. Lisäksi Nordiques sai Flyersin ensimmäisen kierroksen varausvuorot vuosina 1993 ja 1994.

Forsberg pelasi lopulta Lindrosia tehokkaamman ja menestyksekkäämmän uran, molemmat keskushyökkääjät tosin kärsivät useista loukkaantumisista. Myös hyökkääjät Ricci ja Simon olivat mukana mestaruuden voittaneessa kokoonpanossa.

Duchesne kaupattiin eteenpäin, ja pienen mutkan kautta organisaation vastine oli puolustaja Uwe Krupp, joka laukoi Stanley Cupin ratkaisseen maalin. Myös Hextall myytiin, ja vaihdossa saadulla varausvuorolla Nordiques valitsi Adam Deadmarshin, joka oli Avalanchen runkohyökkääjiä Stanley Cup -keväänä.

Lindros ei suostunut pelaamaan hänet varanneessa Nordiquesissa, mutta kauppatavarana kanadalainen palveli organisaatiota erinomaisesti.
Kuva © Getty Images

Pelaajista ainoastaan Huffmanilla ei ollut mitään roolia Avalanchen mestaruudessa, sillä hän siirtyi Ottawa Senatorsiin jo kaudella 1993–94.

Myös Lindros-kaupassa saaduilla varausvuoroilla oli oma merkityksensä Avalanchen Stanley Cupissa. Jälkimmäinen varausvuoro oli mukana kaupassa, jolla hankittiin Clark ja Lefebvre. Viimeksi mainittu oli mestaruuden voittaneessa kokoonpanossa ja ensimmäisen avulla hankittiin pudotuspelispesialisti Lemieux.

Vuoden 1993 varausvuorolla Nordiques valitsi maalivahti Jocelyn Thibault’n, joka puolestaan oli mukana toisessa mestaruuden mahdollistaneessa pelaajakaupassa. Kaudella 1995–96 nimittäin Avalanche hankki Montréal Canadiensista huippumaalivahti Patrick Royn ja hyökkääjä Mike Keanen ja antoi vaihdossa Thibault’n lisäksi hyökkääjät Martin Ručinskýn ja Andrei Kovalenkon.

Roy – kuin myös Forsberg – oli voittamassa myös Avalanchen toista Stanley Cupia vuonna 2001 ja maalivahtilegenda palkittiin tuona keväänä jo kolmannen kerran urallaan pudotuspelien arvokkaimman pelaajan Conn Smythe Trophylla.

Deadmarshin avulla taas hankittiin mestaruuskaudella Los Angeles Kingsistä Rob Blake ja Steven Reinprecht. Riccikin kaupattiin eteenpäin ja vastineeksi saadulla varausvuorolla Avalanche valitsi Alex Tanguayn, joka oli isossa roolissa Stanley Cup -keväänä.

Myös Ray Bourque hankittiin mutkan kautta Lindros-kaupasta saaduilla avuilla – Lemieux’n avulla hankittiin ensin Brian Rolston, joka puolestaan oli mukana Bourque-kaupassa.

Lindros muodosti John LeClairin ja Mikael Renbergin kanssa yhden 90-luvun parhaista hyökkäysketjuista Legion of Doomin ja johdatti Flyersin kertaalleen Stanley Cupin finaaleihin, mutta Red Wings oli tuolloin parempi. Avalanche puolestaan hyödynsi Lindros-kaupasta saamansa pelaajat ja varausvuorot maksimaalisesti ja voitti kaksi mestaruutta kuuden kauden sisään.

Taylor Hallista käynnistyi Oilersin ykkösvarausten putki.
Kuva © Getty Images

Erot varausten onnistumisissa

Yksikään Nordiquesin peräkkäisistä ykkösvarauksista ei ollut kokemassa Avalanchen Stanley Cupia vuonna 1996, mutta organisaation varauspolitiikka kokonaisuutena oli 1980- ja 90-luvuilla erittäin onnistunutta.

Kolmea peräkkäistä ykkösvarausta edeltävästi Nordiques varasi kolmantena puolustaja Curtis Leschyshynin, joka oli mestaruuskaudella varakapteeni. Vuonna 1988 Nordiques löysi Leschyshynin lisäksi varaustilaisuuden myöhemmiltä kierroksilta Neuvostoliiton maajoukkueessa menestyneet puolustaja Aleksei Gusarovin ja hyökkääjä Valeri Kamenskin. Molemmat nousivatkin Stanley Cup -voiton myötä niin sanottuun kolmen kullan klubiin.

Tuon aikakauden joukkuemäärän vuoksi myös numeroilla 22 ja 24 varatut puolustaja Adam Foote ja maalivahti Stéphane Fiset olivat vasta toisen kierroksen varauksia. Kolmen ykkösvarauksen jälkeen Nordiques varasi neljäntenä vuonna 1992 Todd Warrinerin, joka kaupattiin yhdessä Sundinin kanssa Maple Leafsiin.

Seuraavan vuoden ykköskierroksen varauksista Deadmarsh oli ensin voittamassa vuoden 1996 Stanley Cupia ja oli vuonna 2001 mukana kaupassa, jolla Avalanche hankki Blaken ja Reinprechtin. Toinen ykköskierroksen varaus Thibault hyödynnettiin Roy-kaupassa.

Nugent-Hopkinsista on muodostunut Oilersin runkopelaaja.
Kuva © Getty Images

Viimeisenä varausvuonnaan 1994 Nordiques löysi vielä kolmannelta kierrokselta Chris Druryn ja neljänneltä kierrokselta Milan Hejdukin – molemmat olivat tärkeitä pelaajia vuoden 2001 mestaruudessa. Avalanchen alkuvuosilta esimerkiksi Ville Nieminen oli hyvä haku kolmannella kierroksella.

Oilersin kolmesta peräkkäisestä ykkösvarauksesta ainoastaan Nugent-Hopkins on pelannut koko uransa hänet varanneessa seurassa – tänä kesänä 28-vuotias hyökkääjä teki kahdeksan vuoden jatkosopimuksen. Nugent-Hopkins on ollut hyvä pelaaja, mutta ei sellainen organisaation kulmakivi, jollaista ykkösvarauksesta usein odotetaan.

Hall pelasi pari hyvää kautta myös Oilersissa, mutta parhaansa New Jersey Devilsissä. Vaihdossa tullut puolustaja Larsson ei ollut saman kaliiberin pelaaja ja siirtyi tänä kesänä tulokasjoukkue Seattle Krakeniin. Jakupov on yksi suurimmista epäonnistumisista ensimmäisenä varattujen pelaajien joukossa.

Suurin ongelma Oilersin varauksissa on kuitenkin ollut se, että myöhemmiltä kierroksilta ei ole löytynyt käyttökelpoisia pelaajia – ainakaan omaan organisaatioon.

Vuonna 2006 toisella kierroksella varattu puolustaja Jeff Petry pelasi Oilersissa neljä ja puoli kautta vaatimattomilla tehoilla, mutta on sittemmin noussut Canadiensissa NHL:n puolustajaeliittiin. Oilers sai vastineeksi kaksi varausvuoroa, joista toisella varattiin puolustaja Caleb Jones neljännellä kierroksella ja toisella hankittiin maalivahti Cam Talbot, joka pelasi kaksi kelpo kautta Oilersissa.

Enää ei kumpikaan näistä pelaajista tosin Oilersia vahvista: nuori ja lupaava Jones vaihdettiin tänä kesänä 38-vuotiaaseen Duncan Keithiin, jonka pelillinen hyöty joukkueelle on vähintään kyseenalainen. Talbot vaihdettiin jo aiemmin maalivahti Anthony Stolarziin, joka pelasi Oilersissa vain vajaan kauden.

Jakupovista ei ollut Oilers-organisaatiolle juuri iloa.
Kuva © Getty Images

Petryn jälkeen tehokkaimmin myöhempien kierrosten varauksista Oilers-paidassa pelasi ruotsalaishyökkääjä Linus Omark, joka ensimmäisellä NHL-kaudellaan kokosi 51 pelissä tehot 5+22. Myöhempi Oilers-ura jäi kuitenkin 14 peliin ja kolmeen maaliin.

Kun Jujhar Khaira on onnistunein löytö alemmilta kierroksilta, ollaan Oilersin ongelman ytimessä.

Tosin vuonna 2015 Oilers varasi kierroksilla neljä, viisi ja kuusi lupaavat puolustajat Jonesin, Ethan Bearin ja John Marinon, mutta nykyinen GM Ken Holland on jo kaupannut heidät pois organisaatiosta. Marino on parissa kaudessa noussut Pittsburgh Penguinsin kärkipuolustajaksi – Bearilla on potentiaalia samaan Carolina Hurricanesissa ja Jonesilla Blackhawksissa.

Avalanchen ja Oilersin tarinoita tarkastellessa korostuu se, että hyvien pelaajien tueksi tarvitaan hyvä organisaatio. Oilersilla on ollut koko ajan hyviä yksilöitä, mutta kokonaisuus on aina vuotanut jostain.

Varausten ja pelaajakauppojen onnistumisessa osuutensa on myös onnella, mutta GM Pierre Lacroix loi aikoinaan Avalancheen onnistumisen edellytykset, mihin Oilersissa ei pystynyt Peter Chiarelli, Craig MacTavish tai Steve Tambellini – eikä Hollandin kolmen vuoden rupeama ole antanut merkkejä paremmasta.

McDavid ja Leon Draisaitl ovat hyökkäyksessä liian yksin, puolustus on ohut ja epävarma ja maalinsuulla luotetaan 39-vuotiaaseen Mike Smithiin, mutta maksetaan samalla ylihintaa Mikko Koskiselle.

Mitä Oilers olisi voinut tehdä toisin?

Kolmen peräkkäisen ykkösvarauksen lisäksi Oilers varasi samana vuonna Nugent-Hopkinsin kanssa ensimmäisellä kierroksella puolustaja Oscar Klefbomin ja vuonna 2013 kärkikymmenikössä puolustaja Darnell Nursen – sitten Draisaitlin kolmantena, McDavidin ensimmäisenä ja Jesse Puljujärven neljäntenä.

Näillä rakennuspalikoilla pitäisi suoriutua paremmin kuin kahdesti pudotuspeleihin kymmenessä vuodessa.

Erityisesti varausvalinnoilla jossittelu on epäreilua jälkiviisastelua, sillä kukaan tuskin tarkoituksellisesti varaa huonosti. Lupaavatkaan varaukset eivät aina saa tilaisuuttaan, kun valmennukset ja johtoryhmät vaihtuvat ja samalla visiot joukkueen rakentamisesta.

Jakupovin kauppaaminen heti lupauksia herättäneen tulokaskauden jälkeen on oman spekulaationsa arvoinen. Venäläishyökkääjä ei ollut ennakkoon kiistaton varausikäluokkansa ykkösnimi, mutta 31 pistettä 48 pelissä oli mainio alku – tuolloin Jakupovilla olisi ollut vielä vaihtoarvoa.

Vielä mielenkiintoisempi ajatusleikki on kuitenkin se, että jos Oilers olisikin tehnyt lindrosit ja kaupannut McDavidin?

Maailman paras jääkiekkoilija on tehnyt 407 runkosarjapelissä 574 pistettä ja on jo kahdella kaudella – 2016–17 ja 2020–21 – voittanut parhaan pistemiehen Art Ross Trophyn, arvokkaimman pelaajan Hart Trophyn ja Ted Lindsay Awardin, joka on pelaajien valinta NHL:n arvokkaimmaksi pelaajaksi.

McDavidin arvo pelaajamarkkinoilla olisi kuitenkin ollut jotain käsittämätöntä, vaikka palkkakaton vuoksi Lindrosista saadun vastineen kaltaista ei enää olisikaan mahdollista toteuttaa.

Millaisen kaupan Lindrosin hankkinut Flyers olisi voinut tehdä McDavidin saadakseen?

Kauden 2015–16 kokoonpanosta ei olisi ollut apua Oilersin maalivahtiongelmaan, ja Shayne Gostisbehere oli ainoa kovan luokan puolustaja – tosin Flyers varasi vuonna 2014 puolustaja Travis Sanheimin ja vuotta myöhemmin puolustaja Ivan Provorovin ja hyökkääjä Travis Konecnyn, joista ilman muuta olisi kannattanut neuvotella.

Valmiista hyökkääjistä varteenotettavia vaihtoehtoja olisi ollut erityisesti Sean Couturier ja Jakub VoráčekClaude Giroux’lla oli tuolloin jo siirtämisen estävä pykälä sopimuksessaan. Flyers tuskin olisi pystynyt kilpailemaan McDavidista näillä pelimerkeillä.

Vaan entäpä aikoinaan kilpailun Lindrosista hävinnyt Rangers? Esimerkiksi NHL-uraansa lupaavasti aloitellut maalivahti Antti Raanta, Rangers-kapteeniksi noussut monipuolinen puolustaja Ryan McDonagh ja hyökkääjät Chris Kreider sekä J.T. Miller olisivat siirtyessään kuluttaneet palkkakattoa yhteensä alle kymmenen miljoonaa dollaria.

Rangersin hallussa olleista pelaajaoikeuksista kiinnostavimpia olisivat olleet maalivahti Igor Šestjorkin ja hyökkääjät Pavel Butšnevitš sekä Anthony Duclair – jälkiviisaasti ajateltuna toki myös puolustaja Ryan Graves.

Kelpo pelaajia olisi Rangersilla ollut tarjota, mutta tokkopa tuollakaan paketilla Oilers olisi korjannut maailman parhaan pelaajan hylkäämisestä syntyvää pelillistä ja imagollista tappiota.

Entä maailman arvokkain kiekkoseura Maple Leafs, joka olisi saanut himoitsemansa ykkössentterin vuotta aiemmin? Kolme vuoroa McDavidin jälkeen varattu Mitch Marner olisi ilman muuta kuulunut kauppaan – samoin puolustaja Morgan Rielly, joka pelasi tuolloin vielä tulokassopimuksella.

Hyökkääjistä James van Riemsdyk olisi houkuttelevin ja Nazem Kadri voisi paikata sentterivajetta. Maalivahtiosastolla James Reimer tai Jonathan Bernier ei olisi ollut merkittävä parannus. Eikä kokonaisuuskaan olisi ollut McDavidin arvoinen.

Otan vielä yhden esimerkin. Washington Capitalsin kannujahti oli tuolloin tyrehtynyt joka kevät viimeistään pudotuspelien toisella kierroksella. Vaan kuinka olisi käynyt, jos maailman paras maalintekijä Aleksandr Ovetškin olisi saanut rinnalleen maailman parhaan pelaajan McDavidin?

Capitals olisi siitä ilosta joutunut maksamaan kovan hinnan, mutta pääomaa seuralla riitti.

Vahva sentterikaksikko Nicklas Bäckström ja Jevgeni Kuznetsov, Tom Wilsonin olisi voinut hankkia hämmentämään Albertan paikallistaistoja, John Carlson olisi ollut itsestään selvä puolustajavahvistus, maalivahdeista olisi voinut valita joko tasonsa osoittaneen Braden Holtbyn tai nousevan tähden Philipp Grubauerin.

Lisäksi seuran varaamien pelaajien joukossa olivat maalivahdit Ilja Samsonov ja Vítek Vaněček sekä hyökkääjälupaukset André Burakovsky ja Jakub Vrána. Tällaisilla palasilla Oilers olisi vahvistunut merkittävästi, ja Capitalsillekin olisi jäänyt työkaluja rakentaa Ovetškin–McDavid-kaksikon ympärille.

Nämä kaikki skenaariot ovat toki puhtaasti mielikuvitusta, mutta tuskin kovin moni quebeciläinen olisi uskonut vuonna 1991 Lindrosin varaamisen jälkeen, että viiden vuoden kuluttua fanittamansa seura on Stanley Cup -voittaja Yhdysvaltain Denverissä eikä yksikään peräkkäisistä ykkösvarauksista ollut mukana mestarijoukkueessa.

» Lähetä palautetta toimitukselle