Jatkoajan toimituspäälliköt Matti Koski ja Sami Iilomo valitsivat vuorotellen mielestään viisi syyskauden parasta valmentajaa. Syksyn listauksessa kärkiviisikosta löytyi kolme samaa valmentajaa, kuin puolivälin katselmuksessa.
1. Ville Peltonen, HIFK
Koski: Kun Sveitsissä neljä kautta valmentanut Ville Peltonen saapui suuren huomion saattelemana takaisin kotimaisilla tähtipelaajilla kyllästettyyn HIFK:hon, oli pöytä katettu joko suurelle menestykselle tai vastaavasti karvaalle kärsimysnäytelmälle.
Kuten monesti, uuden valmennuksen alaisuudessa pelanneen joukkueen alkukausi oli pääasiassa tappiollinen, mutta joukkue on petrannut kauden mittaan kuin sika juoksuaan. 20 ottelun otannalla joukkue on sarjan paras, minkä lisäksi sen ylivoima on timanttisessa vireessä.
HIFK on myös laukaisuhallintaa kuvaavan Corsi-tilaston johtaja erinomaisella 57,1 prosentin tuloksella. Vaikka helsinkiläisille saattaa käydä KalPa-otteluiden kaltaisia ohipelejä, niin muiden joukkueiden on syytä olla varuillaan: HIFK on jälleen varteenotettava mestariehdokas ja joukkue, jonka muut joukkueet joutuvat voittamaan keväällä.
2. Tommi Niemelä, Pelicans
Iilomo: Pelicansia ennakoitiin jälleen taisteluun alemmasta pudotuspeliviivasta, mutta lahtelaiset ovat pysyneet mukana kärkitaistossa. Vaikka sijoitus on tässä vaiheessa kautta ylemmän pudotuspeliviivan alapuolella, ero kakkospaikalla olevaan Ilvekseen on vain kolme pistettä.
Pelicansin materiaali ei edelleenkään säväytä, mutta Niemelän suojatit ovat löytäneet keinot kairata pisteitä aina tilaisuuden tullen. Materiaalin puolesta Pelicans ei edelleenkään lukeudu suurimpiin suosikkeihin, mutta Niemelän luoma positiivinen ilmapiiri näkyy myös kentän puolella, jossa onnistumiset ruokkivat toisiaan.
3. Olli Jokinen, Jukurit
Koski: Mikkelin Jukurit jysäytti kesällä pommin vahvistettuaan Olli Jokisen olevan seuran uusi päävalmentaja. Kokemattoman valmentajan kiinnittäminen edeltävillä kausilla alavireisesti suorittaneen joukkueen peräsimeen oli koiranleukojen ja kriitikkojen hampaissa alusta alkaen, mutta itsevarmuutta huokunut Jokinen on hiljentänyt kriittiset murahtelut.
Jokisen Jukurit on ollut koko kauden aktiivisesti ja nälkäisesti ylöspäin pelaava joukkue, joka on elänyt nopeasta hyökkäyspelaamisesta sekä kärkkäästä karvauspelaamisesta. Suoraviivainen hyökkäyspelaaminen onkin tuottanut parhaimmillaan laadukasta kiekollista pelaamista, jonka avulla Petrus Palmun ja Aatu Rädyn kaltaiset taitopelaajat ovat saaneet loistaa niin maalipaikkojen kuin tehopisteidenkin osalta.
Jokinen ansaitsee kehuja myös siitä, että alkukaudella oireillut puolustuspelaaminen on terävöitynyt, eikä joukkue ole alun vaikeuksien jälkeen päästänyt maaleja henkilökohtaisten virheiden seurauksena samaan tahtiin kuin kauden ensimmäisissä otteluissa. Tämän ansiosta Jukurit on noussut kilvoittelemaan jopa paikasta kuuden joukossa. Tätä voidaan pitää jymy-yllätyksenä, jota ei oltaisi nähty ilman Jokisen johtaman valmennusryhmän onnistumista.
Jokinen ansaitsee siis selvästi paikkansa sarjan parhaiden valmentajien listalla. Jukurit eivät olisi näin korkealla ilman valmennuksen onnistumista.
4. Jussi Ahokas, TPS
Iilomo: Vaikka syyskausi päättyi neljän ottelun tappioputkeen, TPS oli yksi alkukauden ehdottomasti kuumimpia joukkueita. Vaikka viime kausi oli turkulaisille lähes nappiosuma, joukkue muuttui runsaasti niin pelaajiston kuin valmennuksen osalta. Ahokas lähti rakentamaan menestystä realistisesti puolustus edellä ja TPS päästikin syyskaudella koko Liigan vähiten osumia.
Puolustuspeli on hyvin organisoitua, mikä takaa Ahokkaalle mahdollisuuden keskittyä hyökkäyspelin puutteiden parantamiseen kevättä kohti. Pelillinen selkäranka on olemassa, eikä neljän edellisen pelin tappioputkesta ole odotettavissa pitkää.
5. Jouko Myrrä, Ilves
Koski: Liigan yhdeksi kuumimmiksi joukkueiksi noussut Ilves on todistanut pärjäävänsä Liigan huippujen vauhdissa myös ilman sarjan selkeästi parhaimpia yksilöitä. Viime kaudella Ilves hyötyi NHL-lainoistaan, mutta varsinkin loppukaudesta joukkueen vire ilman tähtipelaajia jätti toivomiseen varaa. Osa uudesta menestyksestä menee ehdottomasti joukkueen alati kehittyvän valmennuksen ansioksi.
Vaikka Ilves on kokoonpanonsa puolesta laadukas joukkue, niin myös valmennukselle on annettava kunniansa. Tästä huolimatta Jouko Myrrän valmennukselta voidaan vielä pyytää lisää, sillä joukkueen erikoistilannepelaaminen on jättänyt parantamisen varaa. Ilveksen viime vuosien raikas meno runkosarjassa ei enää riitä, vaan joukkueen −sekä sen valmennuksen− lopullinen arvosana ratkeaa lopulta pudotuspelimenestyksen myötä.
Kommentit valinnoista yleisesti
Iilomo: Ottamatta sen enempää kantaa yksilöihin, täytyy vain ylpeänä todeta suomalaisen valmennusosaamisen olevan aivan ehdottomalla huipputasolla. Mielenkiintoisia ja etenkin osaavia nimiä löytyy niin paljon, että tämänkin listan tekeminen oli erityisen haastavaa, kun olisi tehnyt mieli valita toinen viisikko vielä mukaan listaukseen, mutta tässähän se tiiviin listan hienous piilee. Pitää kaivaa ne itselle tärkeimmät kriteerit onnistumisen määrittämiseen.
Koski: Tämä kommentti on helppo allekirjoittaa. Listan ulkopuolelle jäivät tällä kertaa muun muassa erinomaista jälkeä Hämeenlinnassa tehnyt Jarno Pikkarainen sekä Olli Salo, jotka olisivat hyvinkin voineet olla mukana tällä listalla.
