Maalivahdit 8
Ennen kauden alkua Porissa uskottiin maalivahtikaksikkoon lujasti. Syyskausi osoitti lopulta Ässien harvoin kaatuvan suoranaisesti maalivahtipeliin, mutta toisaalta myös valitettavan harvassa olivat ne illat, joissa veräjänvartijat olisivat suuremmin joukkuettaan kannatelleet. Kokonaisuutena maalivahtien todistus jää positiivisen puolelle, vaikka parannettavaa kevätkaudelle jääkin.
Nuori Daniil Tarasov saapui Ässiin suhteellisen kovin odotuksin. Kausi ei kuitenkaan lähtenyt käyntiin kovin hyvin, vaikka avausottelu Lukkoa vastaan sujui voitokkaasti. Tarasov sai syksyn mittaan pelinsä paremmin kuntoon, ja hänen torjuntaprosenttinsa onkin ollut tasaisessa nousussa aina viime peleihin asti. Toisinaan Tarasov päästää edelleen luvattoman helppoja maaleja, joten kevääksi kaivataan vielä tasonnostoa.
Sami Aittokallio on ollut Ässien sinänsä toimivan maalivahtiparin toinen osapuoli. Kauden alku oli positiivinen, mutta loka-marraskuussa miehen pelissä tapahtui pienoinen notkahdus. Porilaisten syyskauden viimeisessä pelissä Aittokallio vaihdettiin maalille kesken ottelun, ja muuten joulukuuhun ei miehellä mahtunutkaan kuin yksi kokonainen pelattu peli. Hiljalleen Aittokallio on saanut taas tekemiseensä uutta potkua, joten keväältä lienee lupa odottaa parempia otteita.
Puolustus 6
Porilaisten puolustuspelaaminen on ollut joukkueen muun tekemisen ohella hyvin ailahtelevaa. Seisomokatsomon silmätikuksi on tuntunut nousseen Tommi Taimi, joka ilmentää Ässien peli-ilmettä hyvin – on mainioita hetkiä ja oivaltavia ratkaisuja, mutta heti seuraavassa vaihdossa seuraa hölmö virhe, joka kostautuu pahimmillaan vastustajan maalina.
Taimen ohella myös Jakob Stenqvistin syyskausi on ollut kaksijakoinen. Toisaalta Stenqvist on kyennyt auttamaan joukkuettaan hyvällä pelikäsityksellään, mutta fyysisesti mies ei ole ollut Liigan vaatimalla tasolla. Tämän takia Stenqvistin kohdalla on viime aikoina huhujen mukaan panostettu enemmän harjoitteluun ja hän on viettänyt otteluita katsomon puolella. Mikäli kevääksi miehen kuntopohja saadaan paremmalle tasolle, hänestä tulee olemaan Porissa paljon iloa.
Erityiskiitosta patapakeista saa Olli Vainio. Hän oli alun perin Ilveksen sopimuspelaaja, joka pelasi alkukauden Lukossa lainassa. Ässät solmi miehen kanssa sopimuksen marraskuussa, ja Vainio on vaikuttanut sopeutuneen porilaisjoukkueeseen nopeasti. Puolustaja on onnistunut illasta toiseen pelaamaan yritteliäästi ja sinnikkäästi, ja juuri sitä helposti kesken ottelun lannistuva patapakka on syyskauden aikana kaivannut.
Hyökkäys 6
Ässien hyökkäyspelaaminen ei vaikuta vieläkään päässeen parhaalle tasolleen. Joukkue onnistuu luomaan runsaahkosti maalipaikkoja, mutta hankaluus tulee viimeistelyn kanssa. Tästä syystä vastustajat ovat päässeet juhlimaan voittoa Ässiä vastaan varsin vähäisillä tehdyillä maaleillaan. Hyökkääjistä Sami Lähteenmäki kuvastaa hyvin porilaisten tuskaa hyökkäysalueella: paikkoja olisi, mutta kokeneen Lähteenmäen maalisarake näyttää edelleen joulukuussa pyöreää nollaa.
Ehkä hieman yllättäen joukkueen kapteeniksi valittu Niklas Appelgren on suoriutunut syksyn ajan pääosin positiivisesti. Mikään maalipyssy Appelgren ei ole, mutta hänen roolinsa onkin enemmän toimia esimerkkinä työnteon merkityksestä, jossa aina loppuun saakka yrittävä hyökkääjä on onnistunut.
Alkukaudella tehoillut hyökkääjä Edwin Hedberg sai Porista lähtöpassit ilmeisesti asenteensa vuoksi, mutta miehen tehopisteille kaivataan Ässissä edelleen uutta tekijää. Joukkue tarvitsee ehdottomasti lisää itseluottamusta maalien muodossa - eikä niistä haittaa ole kevään pudotuspelipaikkakilpailuakaan ajatellen.
Tähtioppilas Daniil Tarasov & Sami Aittokallio
Maalivahdit 7
Sami Rajaniemi on kantanut Jukurien maalilla päävastuun syyskaudella ja Juhana Aho on jäänyt hyvin pienelle peliajalle. Rajaniemen tilastot eivät häikäise, mutta tässä tapauksessa syyttävää sormea voi osoittaa vuotaneen viisikkopuolustamisen suuntaan.
Alkusyksystä Rajaniemenkin peli oli hapuilevaa, mutta pelien edetessä otteet ovat parantuneet ja ajoittain häneltä on nähty aivan loistosuorituksiakin, joilla hän on pelastanut pisteitä mikkeliläisryhmälle. Turhan usein hän on kuitenkin jäänyt vaille puolustuksen apuja, mikä on näkynyt tilastoissa takaiskuina.
Puolustus 6
Jukurien puolustuksen vahvuudet löytyvät enemmänkin hyökkäyspäästä kuin oman alueen puolustamisesta. Mikkeliläisryhmän verkkoon on tehty syyskauden aikana keskimäärin reilusti yli kolme maalia per ottelu, mikä on auttamatta liikaa, kun otetaan huomioon myös hyökkäyspään tehottomuus. Pelkästään puolustajien piikkiin takaiskuja ei voi kuitenkaan laittaa, vaan parannettavaa on koko viisikkona puolustamisessa.
Alakerrassa on paljon nuoria, kiekollisesti taitavia puolustajia, kuten Axel Rindell, Aleksandr Jakovenko sekä Jakub Galvas, jotka ovat tuoneet ryhmään odotettua juonikkuutta ja tehoja. Debyyttikauttaan Liigassa pelaavat Rindell (5+9) ja Jakovenko (4+9) ovat joukkueen kaksi tehokkainta puolustajaa.
Selvä reagointi puolustuspään ongelmiin tuli juuri ennen joulutaukoa, kun konkaripuolustaja Mikko Kuukka liittyi joukkueeseen. Muulta joukkueeltakin kuitenkin tarvitaan myös selvästi kovempaa panosta puolustuspäässä jatkossa, jotta takaiskujen määrää saadaan laskettua, mikä helpottaisi puolestaan voitoista taistelua.
Hyökkäys 6,5
Jukurien hyökkäyspelaaminen on parhaimmillaan ollut varsin hyvää ja joukkue on pystynyt luomaan illasta toiseen voittamiseenkin tarvittavan määrän maalipaikkoja. Isoin ongelma on ollut kuitenkin viimeistelyssä. Omia hallintajaksoja ei ole pystytty kovinkaan usein siirtämään tulostaululle ja pelin edetessä vastustaja on saanut käännettyä ottelun.
Hyökkäyspäässä on syksyn aikana ollut iso määrä alisuorittajia. Ykkössentteriksi kaavailtu Fredric Weigel poistui jo joukkueesta, mutta myös esimerkiksi Mika Partaselta, Kristian Tanukselta ja tällä hetkellä loukkaantumisesta toipuvalta Martins Dzierkalsilta on syytä odottaa nähtyä enemmän tehoja.
Vadim Pereskokov on ollut hyökkäyksen selvästi näkyvin hahmo syksyn aikana ja erityisesti voittolaukauskisoissa hän on ollut mikkeliläisryhmälle kullanarvoinen pelaaja. Vahvaa kautta pelaava Teemu Henritius, kokenut Jesper Piitulainen ja peli peliltä parantava Charlie Sarault ovat myös esittäneet sellaisia suorituksia, joita kaivattaisiin monelta muultakin.
Tähtioppilas Vadim Pereskokov
Maalivahdit 6
Sport lähti kauteen kaksikolla, jonka muodosti Mika Järvinen sekä Stefan Steen. Sekä Järvinen että Steen eivät onnistuneet ja heikot otteet koituivat Järvisen kohtaloksi. Järvisen korvaajaksi saapui Niko Hovinen. Hovinen aloittikin hyvin, mutta sitten ote alkoi lipsua. Isokokoinen maalivahti on kärsinyt erilaisista loukkaantumisista ja pelin taso on heitellyt. Hovinen on kuitenkin napannut päävalmentaja Risto Dufvan luottamuksen ja on ollut viime aikoina ykkösvahti.
Stefan Steen on ajoittanut pelannut tosi hyvin, mutta hitaammanpuoleisesti liikkuva veskari on välillä ollut suurissa vaikeuksissa. Ruotsista Suomeen siirtynyt maalivahti ei ole pystynyt auttamaan joukkuetta voittoon ja on ajautunut kakkosmaalivahdin asemaan.
Puolustus 6
Vaikka Sport on majaillut koko kauden Liigan häntäpäässä sen puolustus toimii toisinaan ihan hyvin. Puolustuspelaamisessa suuri ongelma on ollut epätasaisuus sekä oman viisikkopelaamisen sekoaminen. Dufvan päävalmentajaksi tulon myötä pelaaminen on selkeytynyt ja miehet ovat alkaneet pysyä paremmin kiinni.
Heti alkukaudesta kävi selväksi kuinka kuinka tärkeitä palasia Steven Seigo ja Paul Geiger ovat Sportille. Molemmat ovat joutuneet olemaan poissa peleistä loukkaantumisten takia ja poissaolojen aikana Sportin omassa verkossa on soinut karmeasti lähes joka peli.
Hyökkäys 6,5
Sportin suurena ongelmana on ollut viime kauden kärkihyökkääjien järkyttävä alisuoriutuminen. Esimerkiksi viime kaudella erinomaisesti pelannut Antti Kalapudas ei löytänyt paikkaansa tällä kaudella ollenkaan ja lähtikin siitä syystä pois.
Heikosta kaudesta huolimatta Sportista on löytynyt myös muutamia onnistujia. Chris DeSousa on osoittanut olevansa ässähankinta hyökkäykseen ja onkin noussut joukkueen tärkeimmäksi pelaajaksi. Nuoret pelaajat ovat tuottaneet Vaasassa iloa. Eemil Erholtz on osoittanut hyviä merkkejä ja Santeri Haarala iski heti ensimmäisen maalinsa päästyään takasin kentille. Joukkueen työmyyriin kuuluva Jesse Paukku ei pisteillä mässäile, mutta uurtaa joka pelissä esimerkillisesti.
Tähtioppilas Chris DeSousa
Maalivahdit 6
Pelicansin maalivahtiosastolla on koettu suurta myllerrystä pitkin kautta. Kauden alkuun lähdettiin kaksikolla Atte Tolvanen ja Jakub Skarek. Skarekin lähdettyä tolppien väliin saapui Tomi Karhunen. Ja Karhusen jatkettua matkaa Svetsiin maalivahtikaksikon ovat muodostaneet Atte Tolvanen sekä Riku Helenius. Maalivahtiosaston peluuttaminen ei ole ollut tasaista vaan ensiksi Karhunen kantoi suurimman vastuun ja hanen lähtönsä jälkeen on ollut Tolvasen vuoro. Helenius onkin toistaiseksi pelannut vain yhdessä ottelussa, ja siinäkään hän ei ollut aloittava maalivahti.
Tomi Karhusen ja Jakub Skarekin lähdettyä Tolvanen on noussut joukkueen ykkösmaalivahdiksi. Tolvaselta on ajoittain nähty hyviäkin otteita, mutta hän ei ole onnistunut kannattelemaan huonosti edessä suoriutuvaa joukkuetta illasta toiseen. Tilastot tukevat tätä, sillä Tolvasen torjuntaprosentti on alle 90 ja päästettyjen maalien keskiarvo yli kolme. Maalivahtiosasto ei ole Pelicansin ongelma, mutta ei myöskään sen pelastaja.
Puolustus 7
Turkoosinuttujen alakerta ei ole eheimmästä päästä. Profiilipuolustaja Casimir Jürgens on loukkaantuneena ja läpilyöntipelaajaksi kaavailtu Santtu Kinnunen on pelannut Mestiksessä sekä A-junioreiden mukana. Ossi Ikonen ja Janne Jalasvaara pelaavat tällä hetkellä pätkäsopimuksilla.
Puolustus on tasapaksu, eikä selkeää kiekollista puolustajaa löydy. Kärkipuolustaja Topi Jaakola pelaa varmaa peliä ilman taikatemppuja, Ikonen kykenee säväyttämään taidokkaalla luistelullaan ja hyvillä kiekollisilla taidoillaan, mutta ei hänestä puolustuksen sateentekijää saa. Kesken kauden hankittu Alex Lintuniemi on ollut hyvä puolustaja Pelicansin takalinjoille. Särmää omaava isokokoinen puolustaja on etenkin kiekottomana vahva, mutta hän kykenee myös avaamaan peliä.
Pelicans on päästänyt kolmanneksi eniten maaleja tällä kaudella, joten puolustus, hyökkääjät mukaan lukien, eivät ole saaneet omaa päätä tilkittyä tarpeeksi hyvin.
Hyökkäys 5
Siinä missä Liigan pistepörssin kärki Julius Nättinen menee jo 39 tehopisteessä, Pelicansin hyökkäyksestä ei löydy yhtään yli 30 pisteen miestä. Pelicans on yhden ketjun joukkue tällä hetkellä. Ykkösketjun muodostavat Antti Tyrväinen, Hannes Björninen sekä Juhamatti Aaltonen. Puhtaat paperit saavien joukkoon kuuluu vielä sentteri Aleksi Mustonen, joka on kaiken kaaoksen keskellä onnistunut tehoilemaan 20 tehopisteen verran ja ollut yksi harvoista tasaisista suorittajista.
Loppujen, etenkin kesän hankintojen, pisteet ovat karua luettavaa. Alle 10 tehopistettä tällä kaudella viimeistelleitä pelaajia ovat Miro-Pekka Saarelainen, Jonatan Tanus, Otto Nieminen, Frank Gymer sekä jo viime kauden Lahdessa pelannut Jesse Mankinen. Syitä voidaan hakea huonosta pelitavasta tai seuran turbulenssista, mutta fakta on, että näiden pelaajien pitää pystyä tuottamaan enemmän pisteitä.
Tähtioppilas Hannes Björninen
Maalivahdit 5,5
Turkulaisjoukkueen maalivahdeista päävastuun on kantanut Rasmus Tirronen, joka ei ole onnistunut samalla tavalla kuin edellisinä kausina. Tirronen ei ole liioin saanut apuja puolustukseltakaan, mutta silti alle 89 torjuntaprosentti sekä yli kolme päästettyä maalia ottelua kohden eivät ole hyväksyttäviä lukuja maajoukkueessakin pelanneelle maalivahdille.
TPS:n toisena maalivahtina on ollut tällä kaudella naapuriseura TUTOn riveistä hankittu Julius Pohjanoksa. Hän on päässyt pelaamaan 11 ottelussa, joista varsinkin alkukaudella osa meni liigavauhtiin totutellessa. Joulukuussa, Tirrosen ollessa muutaman pelin ajan sivussa, Pohjanoksa pelasi jo huomattavasti alkukautta paremmin, eikä olisi ollut vääryys, että seuran oma kasvatti olisi saanut jatkaa tolppien välissä myös Tirrosen tervehdyttyä.
Puolustus 5
TPS:n puolustuspelaaminen on ollut kauden ensimmäisen puoliskon ajan toisinaan kamalaa katsottavaa. Valmentajavaihdoksen jälkeen puolustuspelaamiseen on kuitenkin tullut jo ryhtiä huomattavasti enemmän, joten aivan hylättyä arvosanaa TPS-puolustukselle ei ole tarpeen antaa. Kamppailuvoimaa turkulaisjoukkue kaipaisi puolustukseensa reilusti lisää varsinkin isokokoisen Cristoffer Perssonin poistuttua.
Puolustuksen valopilkku on ollut pienikokoinen ruotsalaispuolustaja Henrik Larsson. 25-vuotias Larsson on nakutellut TPS:n takalinjoilla jo 23 pistettä, ja tehopisteiden lisäksi Larsson on ollut puolustussuuntaankin yllättävän hyvä, joten TPS-kannattajat ottaisivat varmasti ilomielin joululahjana ruotsalaisen jatkosopimuksen.
Jotain TPS-puolustuksesta kertoo se, että kokenut Joe Piskula on ainoa puolustaja, jonka plus-miinus lukeman edessä on plus-merkki. TPS tarvitsee varsinkin Aleksi Saloselta sekä Tony Sundilta selkeää tasonnostoa loppukauden aikana.
Hyökkäys 5
Jos on TPS:n puolustus sakannut, samaa voi sanoa hyökkäyspelaamisesta. Jo pelkästään maalipaikkojen luominen on ollut melkoista tervanjuontia, puhumattakaan maalinteosta. TPS on tehnyt Liigassa vain 73 maalia, ja sitä vähemmän maaleja ovat tehneet ainoastaan Sport, Pelicans sekä Ässät.
TPS:n hyökkääjämateriaalilla tilastoissa tulisi olla aivan erinäköisiä maalimääriä. Turkulaisille ilonaiheita eniten on alkukaudella tuottanut Lauri Pajuniemi, joka on maalannut jo 19 kertaa. 20-vuotias hyökkääjä johtaa TPS:n pistepörssiä peräti seitsemällä pisteellä ennen Ilari Filppulaa, joka ei hänkään voi olla täysin tyytyväinen suorituksiinsa 20 pisteestä huolimatta.
Selkeiksi onnistujiksi TPS-hyökkääjistä voi nostaa Pajuniemen lisäksi ainoastaan Topi Nättisen sekä Markus Nurmen. Viime kaudella kertaalleen maalinteossa onnistunut Nurmi on tehnyt jo viisi osumaa ja yhteensä 14 tehopistettä. Nättisen saldo sen sijaan on 13 pistettä vain 18 ottelussa.
Joukkueen kokenut osasto on pettänyt pahasti, sillä TPS-leirissä on lupa odottaa enemmän tehoja useammalta hyökkääjältä. Esimerkiksi nelikko Lauri Korpikoski, Simon Suoranta, Zach Budish sekä Petteri Wirtanen ovat tehneet koko kaudella yhteensä vain 30 tehopistettä.
Tähtioppilas Lauri Pajuniemi