Liigan 2010-luvun historiikki: Kärpät, Tappara ja JYP näyttivät muille suuntaa

LIIGA / Artikkeli
Kärpät ja Tappara väänsivät 2010-luvulla kolme keskinäistä finaalisarjaa.
Kuva © Saana Hakala
2010-luvun Liigan parhaiten menestyneitä seuroja olivat Kärpät, Tappara ja JYP. Mestaruustaistelu oli usein tiukkaa, ja mestaruus ratkesikin seitsemännen ottelun jatkoerässä peräti kolme kertaa. Vuosikymmenen aikana Liigasta lähtivät Jokerit ja Blues − tilalle tulivat Sport, KooKoo ja Jukurit.

Liigan 2010-luvun parhaiten menestynyt seura oli mestaruuksien määrässä mitattuna Kärpät, mitaleissa Tappara ja sijoitusten keskiarvossa puolestaan JYP. Oli menestyksen mittari mikä tahansa, nämä kolme seuraa erottuivat edukseen tällä vuosikymmenellä.

Liigassa tapahtui myös joukkuemuutoksia. Jokerit lähti KHL:ään kauden 2013−2014 päätteeksi. Blues meni konkurssiin keväällä 2016. Tilalle tulivat Mestiksestä lisenssijärjestelmän kautta kolme joukkuetta: Sport aloitti Liigassa syksyllä 2014, KooKoo 2015 ja Jukurit 2016.

Pysähdymme näin vuosikymmenen lopussa muistelemaan 2010-luvun mestaruusjoukkueita. Pudotuspelit ovat tarjonneet draamaa: mestaruus ratkesi seitsemännen finaalin jatkoerässä kolmesti − 2014, 2015 ja 2019. Myös yllätyksiä on nähty, ja mestaruuksista yllättävämpiä olivat TPS:n (2010), Ässien (2013) ja HPK:n (2019) kultajuhlat.

2010-luku alkoi kauan odotetuilla mestaruuksilla

Liigan päättyvä vuosikymmen alkoi jymypaukulla, kun sarjan toiseksi pienimmällä pelaajabudjetilla sarjaan lähtenyt TPS voitti Suomen mestaruuden. Kai Suikkanen luotsasi Palloseuran runkosarjassa kuudenneksi, ja finaaleissa TPS kaatoi HPK:n otteluvoitoin 4−1.

Kausina 2004−2009 sijoille 6−10 jumiutunut suurseura TPS teki sensaatiomaisen mestaruutensa myötä vain hetkellisen paluun huipulle, sillä turkulaiset romahtivat viideksi vuodeksi (2010−2015) sarjan pohjamutiin.

Keväällä 2011 Helsinki oli punainen, sillä Helsingin IFK viimein voitti himoitsemansa mestaruuden. Aina mittavin panostuksin liigakausiin lähtevän IFK:n edellinen mestaruus oli 13 vuoden takaa. Kovin kanto IFK:n kaskessa oli paikallisvastustaja Jokerit, jonka se kaatoi puolivälierien klassikkosarjassa otteluvoitoin 4−3.

IFK:n putoaminen oli hiuskarvan varassa, sillä Jokerit johti sarjaa 3−2 ja sen hyökkääjä Jukka Hentunen pääsi läpiajoon kuudennen pelin jatkoerässä. IFK-maalivahti Juuso Riksman kuitenkin torjui Hentusen laukauksen. Kolme minuuttia myöhemmin Juha-Pekka Haataja lusikoi toisessa päädyssä paluukiekosta IFK:lle voittomaalin.

Ratkaiseva seitsemäs puolivälieräottelu Helsingin jäähallissa oli IFK:n näytöstä. HIFK selviytyi välieriin Lukkoa vastaan, jonka se voitti voitoin 4−1. Myös finaalisarja oli selvä peli, sillä Espoon Blues sai todeta HIFK:n puhtaasti paremmakseen. Ville Peltosen ja Mikael Granlundin tähdittämä HIFK juhli mestaruutta finaalivoitoin 4−0.

JYPin toinen mestaruus, Ässille kultaa 35 vuoden jälkeen

Kauden 2011−2012 mestariksi kruunattiin JYP, joka voitti seuran toisen mestaruuden. Finaalisarjassa jyväskyläläiset kaatoivat Pelicansin, jonka Suikkanen oli johdattanut ensimmäistä kertaa finaaleihin.

Kaksi viimeistä loppuottelua venyivät jatkoeriin, joissa JYP oli kummallakin kertaa parempi. Lahdessa pelatun viidennen finaalin mestaruusmaalin JYPille iski seuraikoni Éric Perrin. JYP oli osoittanut jo aiemmin mestarien elkeitä, sillä se voitti pudotuspeleissä kaikki viisi jatkoeriin venynyttä otteluaan.

Keväällä 2013 Ässät juhli ensimmäistä mestaruuttaan sitten vuoden 1978. Porilaisten 35 vuoden odotus päättyi, kun Ässät nujersi finaaleissa uutta tuloaan tehneen Tapparan otteluvoitoin 4−2. Finaalisarja alkoi kummankin joukkueen kahdella kotivoitolla. Edettiin viidenteen peliin Tampereelle, josta Ässät haki sarjan ensimmäisen vierasvoiton. Finaaliottelu oli ennätyspitkä, sillä Veli-Matti Savinainen löi Ässien voittomaalin vasta ajassa 108.59. Kuudennessa finaalissa Ässät taisteli kotijäällään 3−2-voiton ja juhli mestaruutta.

Liiga-kevään koskettavin hetki nähtiin pelin päätyttyä jäällä, kun seuran takavuosien mestaruushyökkääjä Veli-Pekka Ketola ilmestyi luovuttamaan Kanada-maljaa Ässien kapteeni Ville Uusitalolle. Ässien mestaruus oli todellisen ryhtiliikkeen tulos, sillä tammikuun 2013 lopusta alkaneen voittoputken myötä Karri Kiven johtama patapakka nousi runkosarjan 12. sijalta neljännelle sijalle.

Kärpät juottaa Tapparalle karvasta kalkkia

Vuonna 2014 Kärpät palasi mestaruuskantaan kuuden vuoden tauon jälkeen. Tappara joutui tyytymään hopeamitaleihin toista vuotta peräkkäin, sillä Kärpät voitti äärimmäisen tasaisen finaalisarjan seitsemännen ottelun jatkoerässä. Mestaruus ratkesi oululaisille, kun Juhamatti Aaltonen sujautti harppuunahyökkäyksestään kiekon Tappara-maaliin ajassa 67.24. Suomen mestaruus ratkesi kautta aikojen ensimmäistä kertaa vasta seitsemännessä ottelussa.

Finaalisarjan tasaisuudesta kertoo myös se, että jokainen finaali päättyi yhden maalin erolla. Sarja oli Tapparan hyväksi jo 3−1, mutta niin vain Kärpät otti kolme perättäistä voittoa ja vei mestaruuden nimiinsä.

17-vuotias Sebastian Aho lirutti Kärppien mestaruusmaalin toisessa jatkoerässä huhtikuussa 2015.
Kuva © Antti Romsi - http://www.romsi.net

Keväällä 2015 nähtiin edelliskevään lähes identtinen uusinta: Kärpät voitti kultaa kaatamalla Tapparan voitoin 4−3. Tällä kertaa Kärpät johti sarjaa jo 3−1, mutta Tappara kiri voitot 3−3:een. Seitsemännessä pelissä ratkaisumaalia saatiin odottaa toiseen jatkoerään, jossa 17-vuotias Sebastian Aho ujutti Juha Metsolan längistä kiekon Tappara-maaliin ajassa 81.00.

Tappara juhlii tuplamestaruutta kolmen hopeasijan jälkeen

Kolme kertaa perättäin hopeatilalle jäänyt Tappara voitti viimein Suomen mestaruuden keväällä 2016. Ensin välierissä Tappara maksoi kalavelat Kärpille ja voitti sarjan 4−3. Kirvesrinnat karisti Raksilan-peikkonsa hakemalla ratkaisevan välierävoiton Oulusta puhtaasti 2−0.

Finaaleissa Tappara nujersi runkosarjan ensimmäistä kertaa historiansa aikana voittaneen Helsingin IFK:n otteluvoitoin 4−2. Helsinkiläiset olivat finaalisarjassa alkuun väkivahvoja kotonaan, sillä Tappara kaatui kahdessa ensimmäisessä Helsingin-kohtaamisessa peräti 4−0 ja 6−0. Koska myös Tappara oli voittanut kaksi kotifinaaliaan, edettiin viidenteen finaaliin Helsingin jäähalliin otteluvoittojen ollessa tasan 2−2.

IFK siirtyi viidennessä finaalissa 1−0-johtoon, mutta Tappara sai tehtyä viimein avausmaalinsa Helsingissä ajassa 35.29 ja tasoitti ottelun 1-1:een. Tappara tarvitsi siis 155 minuuttia ja 29 sekuntia ensimmäisen finaalimaalin tekemiseen Helsingissä. Päätöserässä Tappara siirtyikin 2−1-johtoon Jere Karjalaisen läpiajomaalilla ajassa 54.45 ja voitti. IFK-päävalmentaja Antti Törmänen protestoi voimakkaasti ottelun jälkeen tv-haastattelussa, että Tapparalla oli tilanteessa kuusi kenttäpelaajaa jäällä.

Kuudes finaali Tampereella päättyi Tapparan voitonjuhliin lukemin 2−1. Kevään ehdoton hahmo, 18 pudotuspeliottelussa tehot 10+5=15 tehnyt Patrik Laine tasoitti finaalin avauserässä 1−1:een. Voittomaalin ohjasi kolme minuuttia myöhemmin Henrik Haapala. Jotta draama oli täydellinen, IFK:n mahdollista viimeisen sekunnin tasoitusmaalia tarkasteltiin vielä videoilta. Kiekko oli kuitenkin mennyt maaliin vasta päätössummerin soimisen jälkeen, ja mestaruutta jo juhlineet Tappara-pelaajat saivat revetä vapautuneeseen riemuun.

Tapparan Juhani Jasu (edessä) juhlii mestaruusmaaliksi jäänyttä 2–1-maaliaan Kuopiossa keväällä 2017.
Kuva © Vesa Pöppönen www.facebook.com/VesaPhoto

Kun Tappara oli päässyt vauhtiin, se voitti mestaruuden myös keväällä 2017. Helpolla se ei tullut, sillä runkosarjassa kymmennenneksi sijoittunut paikallisvastustaja Ilves piinasi runkosarjan ykköstä Tapparaa puolivälierien seitsemänteen peliin asti. Finaalisarjaakin KalPa johti jo 2−0, mutta kirvesrinnat sai koneensa käyntiin ja voitti sarjan 4−2.

Kuopiolaisille hopea ei ollut häpeä, sillä KalPa selviytyi finaaliin ensimmäistä kertaa sitten kevään 1991. Vaikka seuran ensimmäinen mestaruus jäi odottamaan itseään, KalPan vuoden 1999 konkurssin jälkeen aloittama määrätietoinen työ sai kauniin palkinnon.

Kärpille 2010-luvun kolmas mestaruus, HPK tekee mahdottomasta mahdollisen

Keväällä 2018 palattiin takaisin 2010-luvulla jyllänneeseen arkeen: loppuotteluissa kohtasivat Kärpät ja Tappara − ja tälläkin kertaa finaalit päättyivät oululaisten juhliin. Kärppien bensa oli kuitenkin loppua kesken, sillä selvä 3−0-finaalijohto suli jo 3−2:een.

Kuudennessa finaalissa Tampereella Kärpät otti kuitenkin omansa. 1−0-voittomaalin laukoi ajassa 55.32 puolustaja Aleksi Mäkelä, joka onnistui sysäämään kiekon maalin edestä verkkoon ohi Tapparan tšekkivahti Dominik Hrachovinan.

Päävalmentaja Antti Pennanen pääsi kultatuoliin Oulussa viime keväänä, kun HPK voitti sensaatiomaisen Suomen mestaruuden.
Kuva © Emil Hansson www.hanssonsphoto.net

Kärppien vuosikymmenen neljäs mestaruus jäi kuitenkin haaveeksi seuraavana keväänä, vaikka joukkue rohmusi runkosarjassa 137 pistettä, joka oli uusi Liiga-ennätys. Kauden 2018−2019 mestariksi kruunattiin HPK, joka voitti päävalmentaja Antti Pennasen johdolla Kärpät finaaleissa otteluvoitoin 4−3.

Runkosarjassa viidenneksi sijoittunut HPK voitti historian toisen mestaruutensa vahvalla joukkuepelillä. Kärpät johti sarjaa 3−2, mutta HPK kaivoi kuudennessa finaalissa Hämeenlinnassa 1−0-voiton. Sarja venyi seitsemänteen peliin Ouluun. Kärpät meni ottelussa 1−0-johtoon, mutta HPK tuli toisessa erässä tasoihin konkaripuolustaja Arto Laatikaisen maalilla. Ratkaisevassa finaaliottelussa jouduttiin jatkoerään, jossa Markus Nenonen ampui ylivoimalla HPK:n mestaruusmaalin ajassa 75.24.

HPK:n voittomaalia edeltänyt Kärppien Aleksi Heponiemen 2+2 minuutin jäähy korkeasta mailasta aiheutti oululaisten leirissä parranpärinää, ja pian finaalisarjan jälkeen Liigan erotuomarijohtaja Jyri Rönn pahoittelikin tapahtunutta virheellistä tuomiota. Hidastuskuvista kävi näet ilmi, että HPK:n Niklas Frimanin kasvoihin osui joukkuekaveri Niclas Luceniuksen maila eikä Heponiemen lapa. Yhtä kaikki, tuomaristo teki jäähytuomionsa ilman hidastuskuvia ja HPK:n kaunis tarina kruunautui mestaruuteen asti.

2020-luku kolkuttelee jo oven takana. Liiga on valmis uusiin sankaritarinoihin ja draamoihin.

» Lähetä palautetta toimitukselle