Jatkoajan toimittajat Sami Iilomo sekä Heikki Mannonen valitsivat vuorotellen viisi mielestään parasta valmentajaa. Kauden alla rakennetusta listauksesta vain kaksi käskijää säilyttivät paikkansa myös viimeisessä listauksessa.
1. Raimo Helminen, TPS
Mannonen: Rikotaan niitä rajoja.
Sain kunnian valita ensimmäisenä ja valitsin Raimo Helmisen. Pidän hänen tämän kauden suoritustaan päävalmentajista kovimpana.
Vastaavaa tarinaa ei ole maassamme hetkeen nähty, mitä Raipe teki Turussa.
TPS haukuttiin miltei jokaisessa mediassa muukalaislegioonaksi, jolla ei ole mitään tekemistä minkään menestyksen kanssa. Puhuttiin jopa koko organisaation uskottavuuden menetyksestä. Meritoituneetkin tekijät ilmoittivat jo hyvissä ajoin, että tilanne on menetetty. Yksi Suomen menestyneimmistä jääkiekkoseuroista ei ole tälläkään kaudella palaamassa huipulle.
Helminen tuli Turkuun täysin uuteen toimintaympäristöön. Hänellä ei ole edes juurikaan kokemusta päävalmentajan työstä. TPS:n joukkue ja koko organisaatio oli vieläpä muuttunut täksi kaudeksi todella, todella, rajulla tavalla. Jatkumoa ei tälle kaudelle ollut juurikaan muutamaa yksittäistä pelaajaa ja joukkueen nuoria pelaajia lukuun ottamatta. Valmennuksessa jatkoivat Kimmo Rintanen ja Sami Salo, muuten taustavoimatkin laitettiin uusiksi.
Mitä nyt sitten tapahtuikaan? Mitkä olivat lähtökohdat? Mikä oli lopputulos? Entä kuka kantoi tästä vuosituhannen yhdestä kotimaan kiekkosarjan hienoimmasta jääkiekkotarinasta vastuun?
Raimo Helminen. Lisätään nyt, että ykkönen olisi voinut hyvin olla myös Pekka Virta. Perusteet ovat täysin allekirjoitettavissa, kuten Mr. Iilomo alla kertoo. Pidän kuitenkin lähtökohtiin nähden Raipen tulosta hienoisesti kovempana.
2. Pekka Virta, Lukko
Iilomo: Ymmärrän perustelut Helmisen korkeimmalle jalustalle nostamiselle, mutta minun papereissani Pekka Virta olisi ollut ylivoimainen ykkösnimi. Helminen kiistatta onnistui pestissään kiitettävästi, mutta siinä missä Raipe sai rakennettua valmiista paloista palapelin, Virta sorvasti itse palasetkin, jotka sitten loppuvaiheessa loksahtivatkin kohdalleen tavalla, joka palautti mestaruuden Raumalle lähes 60 vuoden tauon jälkeen.
Lukko dominoi kautta alusta loppuun yhtä pientä heikkoa jaksoa lukuun ottamatta. Ei ole sattumaa, että raumalaisten alavire osui juuri sille ajalle, kun Virta taisteli sairaalan pedillä koronavirusta vastaan. Eikä ole sattumaa, että ne viimeiset oivallukset syntyivät juuri päävalmentajan palattua takaisin toimintaan ja penkin taakse.
3. Tommi Niemelä, Pelicans
Mannonen: Nuori päävalmentaja, joka rakensi Lahteen upean kunnianpalautuksen.
Pelicansin taustalla oli kauteen lähdettäessä lomautuksia ja uusi joukkue saatiin kaikkine palasineen kasaan vasta alkusyksistä. Ryan Lasch oli joukkueelle veni, vidi, vici tasoinen hankinta, joka tosin menetettiin kevättä ajatellen liian aikaisin. Mikä olisikaan ollut tulos Laschin kanssa? Tästäkin huolimatta oli hyvin lähellä, ettei Niemelä johtanut joukkuettaan jopa välieriin saakka.
Tommi Niemelän tapa johtaa joukkuetta tuo raikasta muutoksen tuulta Liigaan. Tuulen mukana tuleva tuoksu ei ole kevät, vaan siinä haiskahtaa vahvasti menestys.
4. Jussi Ahokas, KooKoo
Iilomo: Ahokas olisi voinut olla edelleen vaikka listan kärkipaikalla asti, mutta edelliskauden menestys vaikutti ehkäpä jopa liikaa odotuksiin. Sarjataulukon keskikorin osalta sijoitukset voi heittää romukoppaan onnistumista arvioidessa, sillä esimerkiksi KooKoolle kaksi lisäpistettä olisi tiennyt sarjataulukon neljättä sijaa - sillä tuloksella Ahokas olisi jälleen velhon maineessa.
Lähtökohdat kauteen olivat erityisen haastavat. Harjoituskaudella todetut korona-tartunnat vaikuttivat merkittävästi valmistautumiseen ja sitä kautta startti kauteen jätti toivomisen varaa. Jos yhtälöön lisätään vielä edelliskauden kolmen parhaan pistemiehen sekä Anrei Hakulisen, Libor Sulakin sekä Henrik Haukelandin poistumiset, oli joukkueen yllä runsaasti kysymysmerkkejä. Vaikeassa tilanteessa Ahokas onnistui repimään kaiken irti ryhmästä.
5. Tommi Miettinen, KalPa
Mannonen: Tommi Miettinen on mies KalPan menestyksen takana. Kuopiolaiset pelasivat koko kauden todella viihdyttävää ja vauhdikasta jääkiekkoa. Uskon vahvasti, että Miettinen oppi paljon tämän kevään puolivälieräsarjasta Tapparaa vastaan. Hänen pelitavassaan näkyy monia viitteitä Pekka Virran kiekkokontrollista.
Minulla on vahva tunne, että Miettisen valmennus kehittyy ensi kaudeksi entisestään ja KalPa on ensi kaudella mitalipeleissä.
Kommentit valinnoista yleisesti
Iilomo: Mutta missä on Jarno Pikkarainen? No, lyhyesti ja ytimekkäästi: listan ulkopuolella. Jos ajatellaan materiaalia jolla HIFK pelasi, pronssimitali on minimisuoritus. Välierissä joukkue oli lähes kaksi täyttä ottelua henkisesti jossain muualla kuin kaukalossa. (Teko)syitä nukahtamiselle voi keksiä vaikka korona-aallosta, joka keskeytti helsinkiläisten kauden tai loukkaantumisista jotka rokottivat joukkuetta vielä pudotuspeleissäkin, mutta HIFK:n pelillinen selkäranka ei ollut riittävän vahva, jotta se olisi huononakin päivänä pystynyt voittamaan.
Mannonen: Mutta missä on Mikko Manner? No, lyhyesti ja ytimekkäästi: listan ulkopuolella ja kaukana. Liigaa vuosikymmenen hallinneet oululaiset tipahtivat pelistä jo puolivälierissä.
Manner sai tästä kaudesta täysin ansaittua kritiikkiä ja paljon. Tulos oli selkeä pettymys, usea pelaaja alisuoriutui, eivätkä nuoret tähdet Tuukka Tieksolaa lukuun ottamatta ottaneet tarvittavia kehitysaskelia eteenpäin.
Ei lyödä kuitenkaan enää lyötyä.
Kauden viimeisissä lehdistö-ja mediaesiintymisissä nähtiin hyvin, hyvin, väsynyt ja lyödyn näköinen Manner. Kentälle annettiin varmasti kaikki. Katsottaessa miehen kokonaistulosta Oulussa tulos on kuitenkin loistelias. Esimerkiksi kausi 2017 - 2018 on sellainen, jota monen jääkiekon ystävän on hyvä välillä muistella. Kärpät oli tuolloin murskaavan hyvä. Mannerin aika Oulussa päättyi toistaiseksi tähän kauteen.
