Leijonapaidan pukee ylleen monet Jukka Jalosen luottosoturit.
Kuva © Samuli Huikuri

Leijonat pelaaja pelaajalta: Ennakkosuosikin riveissä riittää henkisen puolen mentoreja, NHL-kokemusta sekä maalintekovoimaa KHL:stä

Artikkeli

Leijonat hyökkää kohti toisia perättäisiä olympialaisia ilman NHL-pelaajia. Joukkueessa on kuitenkin tulivoimaa, laadukkaat maalivahdit sekä puolustajia, joilta voidaan odottaa niin jämäkkää suorittamista oman maalin edustalla kuin nopeita nousuja hyökkäysalueellekin.

Leijonien urakka Pekingissä alkaa torstaina Slovakiaa vastaan kello 10.40 käynnistyvässä ottelussa. Alkulohkon kaksi muuta kamppailua pelataan Latviaa sekä Ruotsia vastaan perjantaina ja sunnuntaina. Jatkoajan toimitus käy Leijonat läpi pelaaja pelaajalta ja arvioi, millaisia suorituksia pelaajilta on lupa odottaa.

Maalivahdit:

Jussi Olkinuora

Kokenut Olkinuora oli viime kevään MM-hopeajoukkueen kantavia voimia ja 31-vuotias torjuja on noussut parin viime vuoden aikana Jukka Jalosen luottovahdiksi. Olkinuoran odotettiin nappaavan ykkösvahdin viitan harteilleen, mutta suunnitelmia mutkisti maalivahdin joutuminen koronaeristykseen. Olkinuora pelaa tilanteet loppuun saakka maltilla ja osaa hyvin lukea maalintekoyritykset. Vahvuuksiksi voidaan nostaa myös aktiivinen osallistuminen peliin sekä hyvä sivuttaisliike. Olkinuora tuo kokemusta ja varmuutta joukkueeseen.

Harri Säteri

Kokenut 32-vuotias maalivahti on kuulunut Leijonien vakiokalustoon useamman vuoden ajan. Sibir Novosibirskissä jo kolmatta kauttaan torjuva Säteri on tottunut suuriin torjuntamääriin seurajoukkueessaan. Tästä huolimatta torjuntaprosentti on ollut joka kausi yli 92 prosenttia ja päästettyjen maalien keskiarvo alle 2,5 maalia ottelua kohden. Olkinuoran tapaan kulunut kausi on sujunut tilastollisesti hyvin, ja Säteri on osoittanut EHT-turnauksissa olevansa valmis ottamaan ykkösmaalivahdin roolin tarvittaessa. 

Frans Tuohimaa

Neftehimik Nizhnekamskissa torjuva Tuohimaa valittiin selkeästi kolmosvahdiksi. Kausi KHL:ssä on ollut hankala, mutta siitä ei ole helsinkiläisvahtia syyttäminen, sillä Neftehimikin kausi on ollut ailahteleva. Tuohimaa luottaa pelaamisessaan oikeaan sijoittumiseen sekä nopeaan räpyläkäteensä. Suomen pelaaminen ei kaadu maalivahteihin, sillä kaikki veräjänvartijat ovat kokeneita sekä olosuhteista riippumatta valmiita hyppäämään kaukaloon.

Jussi Olkinuora on pelannut varmoin ottein niin maajoukkueessa kuin seurajoukkueessakin.
Kuva © Topi Lainio

Puolustajat:

Niklas Friman

Jokereissa toista kauttaan kiekkoileva Friman oli pienoinen yllätysvalinta joukkueeseen. Vahva kausi KHL:ssä nosti Frimanin mukaan kisakoneeseen, mutta rooli jäänee pieneksi, sillä etukäteen ajateltuna paikka on nelosparissa tai katsomossa. Nopeudessa tai kiekollisessa osaamisessa on vielä toivomisen varaa. Kentälle päästessään 28-vuotias jokeripuolustaja pystyy pelaamaan pakkiparin tasapainottavana osapuolena, jonka vahvuudet ovat fyysisellä puolella sekä kamppailutilanteissa.

Juuso Hietanen

Sveitsiin täksi kaudeksi siirtynyt Hietanen on Jaloselle erittäin tuttu pelaaja. Hietasta voitaneen kutsua monitoimimieheksi, sillä 36-vuotias puolustaja voi pelata lähes missä tahansa roolissa. Peliaikaa voi kertyä ylivoimalla, mutta toisaalta kierrätyksen vuoksi peliaika voi myös jäädä joissakin otteluissa vähäiseksi. Varmuutta ja tasapainoisuutta joukkueeseen tuova Hietanen on vielä vanhemmallakin iällä pystynyt kehittämään pelinlukutaitoaan, ja vastustajille hankaluuksia tuottaa laaja syöttövalikoima.

Valtteri Kemiläinen

Kemiläinen on pelannut vahvan kauden KHL:ssä Vitjaz Podolskin riveissä iskien 37 ottelussa tehot 5+21. Puolustajan sopimus kuitenkin purettiin juuri ennen olympialaisia, ja uusi seura löytyi Ruotsista. Kemiläinen antoi monia loistavia syöttöjä KHL:n maalipörssiä johtavalle Niko Ojamäelle, joten heidät voidaan nähdä yhdessä jäällä myös Pekingissä. 30-vuotias puolustaja on etukäteen ajateltuna toisessa pakkiparissa ja peliaikaa tulee myös ylivoimalla. Kemiläisen vahvuutena on aktiivinen hyökkäysten tukeminen sekä ylivoimalla laaja pelinlukutaito sekä syöttövalikoima.

Mikko Lehtonen

Vaikka Lehtosella on takanaan hankala tynkäkausi loukkaantumisten vuoksi, lukeutuu hän silti Leijonien parhaimmistoon. Lehtonen on todennäköinen ykkösparin pelaaja, sekä tärkeä palanen Leijonien ylivoimassa. Pietarin SKA:ssa kiekkoileva turkulainen pelaa aktiivista ja dynaamista peliä, joka voi nostaa hänet Leijonien pelilliseksi johtajaksi. Lehtosen lavasta lähtevät niin nopeat avaussyötöt kuin hyökkäystä tukevat keskialueen rikkovat syötöt. Joukkueen johtavan puolustajan rooli näkyy viivamiehen tonttia hoidettaessa ylivoimalla.

Vaikeasta kaudesta huolimatta Mikko Lehtonen on yksi puolustuksen kulmakivistä aktiivisella pelaamisellaan.

Petteri Lindbohm

Pohjois-Amerikan ja Sveitsin kautta Jokereihin saapuneesta puolustajasta on muovautunut tasapainottava peruspuolustaja. Lindbohm oli mukana niin MM-kultaa voittaneessa joukkueessa vuonna 2019 kuin hopeajoukkueessa viime vuonna. Näissä turnauksissa hän oli yksi Leijonien luottopelaajista. Lindbohm ei välttämättä nouse pelaamisellaan otsikoihin, mutta hän hoitaa tonttinsa lipsumatta puolustusvelvoitteistaan. Vahva kamppailupelaaja saa peliaikaa alivoimalla. Lindbohmin ollessa kentällä valmennus tietää tarkalleen, mitä he pelaajalta saavat.

Atte Ohtamaa

KHL:stä Kärppiin siirtynyt kokenut puolustaja on Leijonien puolustuspään pelillisiä johtajia. Ohtamaa on luottopelaaja, johon luottavat niin valmennus kuin joukkuekaveritkin, mistä kertoo valinta Leijonien kapteenistoon. Kärpissä Ohtamaa on tottunut pelaamaan valtavia minuutteja, joten kunto ei turnauksessakaan lopu kesken. Luottoratsu tuo koppiin johtajuutta ja kaukaloon aktiivista puolustusosaamista. Ohtamaa on Lindbohmin tapaan yksi joukkueen tukipilareista alivoimalla. Taso ei heittele vaihtojen välillä.

Ville Pokka

Pokka on esimerkki pelaajasta, jolla ei ole pelissä suuria puutteita, mutta mikään ominaisuus ei nouse ylitse muiden. KHL:ssä pelaava puolustaja on helppo valmennettava, ja hän voi pelata monessa roolissa. Pokka on pelannut isossa roolissa Avangard Omskissa, eivätkä otteet ole ailahdelleet kauden aikana, joten Leijoniin hän tuo mukanaan luotettavaa tasaisuutta sekä voimaa kaksinkamppailuihin. Pokka osaa rytmittää peliä ja peliaikaa kertynee niin tasaviisikoin kuin erikoistilanteissakin. Pokka saattaa nousta hyvinkin isoon rooliin turnauksen aikana.

Sami Vatanen

Sveitsissä pelaava Vatanen on toinen Leijonien selkeistä puolustuspään johtohahmoista. Vahva NHL-kokemus antaa hänelle myös henkisen johtajan roolin. Vataselle on luvassa ylivoima-aikaa ja suuria minuutteja tasaviisikoin. Geneve-Servetten paidassa pisteitäkin on kertynyt piste per peli -tahdilla. Vatanen osaa lukea pelin pieniä nyansseja, jakaa hyökkääjille tarkkoja syöttöjä sekä pyörittää ylivoimaa. Hänelle on luvassa suuri rooli joukkueessa.

Leijonien puolustuksessa katseet kääntyvät Sami Vataseen, jolta odotetaan EHT-turnauksen kaltaisia onnistumisia.

Hyökkääjät:

Miro Aaltonen

Aaltosen rooli joukkueessa oli etukäteen ajateltuna hieman hämärän peitossa, sillä keskikaistalle on tunkua. Ensimmäisissä jääharjoituksissa Aaltonen pelasi kakkossentterinä ja odotetusti Niko Ojamäen aisaparina. KHL:ssä Vitjazin riveissä parivaljakko on aiheuttanut tuhoa, ja heidät nähtiin yhdessä myös EHT-turnauksessa. Aaltonen on pienikokoinen, mutta nopea hyökkääjä, joka pystyy pitämään kiekkoa, mutta myös jakamaan pelivälinettä oikea-aikaisesti eteenpäin luoden jatkuvasti vaarallisia maalipaikkoja.

Marko Anttila

Kokeneesta hyökkääjästä on noussut uran myöhemmässä vaiheessa esimerkillinen johtaja, mistä kertoo jälleen valinta Leijonien kapteenistoon. Viime vuoden MM-kisoissa Anttila pelasi yhdessä Hannes Björnisen ja Saku Mäenalasen kanssa, ja ketju pysyy todennäköisesti samana myös olympiaturnauksessa. Anttila vapautui koronaeristyksestä, joten alivoimalla oikeuksiinsa pääsevä ulottuva hyökkääjä on valmis uransa toisiin olympialaisiin. Anttilan rooli on merkittävä, vaikka hänen ei odoteta suuria tehoja. 

Hannes Björninen

Björninen pelasi viime vuoden MM-kisoissa yhdessä Anttilan kanssa, ja nelosketjunsa peli oli ajoittain joukkueen parasta. Jalonen on usein roolittanut täysin joukkueensa, ja Björninen on tästä täydellinen esimerkki. Lahtelaishyökkääjä on loistava aloittaja, sillä KHL:ssäkin aloitusprosentti on peräti 65,7. Hänen tehtävänään on aloitusten kautta saada kiekko omalle ketjulle, jolloin esimerkiksi puolustusalueelta päästään nopeasti pois. Nelosketjun pelaajaksi Björninen on pelannut Jokereissa vahvan kauden tilastollisesti, ja hän saattaa olla Leijonien jokerikortti.

Valtteri Filppula

Yli 1200 NHL-ottelun kokemus näkyy hyökkääjän pelissä jokaisella osa-alueella. Filppula valittiin Suomen lipunkantajaksi kisojen avajaisiin, minkä lisäksi hän toimii myös Leijonien kapteenina. Hänen kokemuksensa tuo joukkueeseen rauhallisuutta, ja Filppula voi nähdä ikään kuin koko joukkueen mentorina. Aloitusprosentti on ollut vahva Sveitsissä pelatessa ja työkalupakissa on aseita jokaiseen tilanteeseen. Hänen ymmärryksensä pelistä on korkealla tasolla, mikä näkyy hyvinä syöttöinä ja ketjukavereiden liikkeiden ennustamisena.

Jo 12 vuotta sitten olympialaisissa pelannut Valtteri Filppula tuo joukkueeseen kokemusta ja varmuutta.

Markus Granlund

Granlund pelaa kokemuksestaan huolimatta ensimmäisessä miesten arvokisaturnauksessa. Hänen kohdallaan odotukset ovat korkealla. Granlund muodostaa ykkösketjun Teemu Hartikaisen ja Sakari Mannisen kanssa. Ketjun on saanut pelata yhdessä lähes koko kauden Salavat Julajev Ufassa, joten heidän odotetaan tekevän tulosta. Granlundin vahvuudet ovat kahden suunnan pelaamisessa, minkä lisäksi hän tekee luovia ratkaisuja kaukalossa tarkan pelinlukutaitonsa ansiosta. Granlundilta voi odottaa tehopisteitä ylivoimalla, mutta myös johtajuutta vaikeilla hetkillä.

Teemu Hartikainen

Vahvarakenteinen härkä pelaa ykkösketjussa suurennuslasin alla, joten tehopisteitä odotetaan. Vaikka kaudet seurajoukkueissa ovat olleet vahvoja, on Hartikaisen rooli maajoukkueessa jäänyt usein pieneksi. Nyt Ufan kolmikko kuitenkin pelaa vastustajien ykköspelaajia vastaan, joten Hartikaisen on pystyttävä pelaamaan vahvuuksillaan. Kaksinkamppailuissa viihtyvä voimapelaaja pystyy suojaamaan kiekkoa ja luomaan tilaa ketjukavereilleen. Vahvuudet tulevat esiin päätypeleissä sekä laitojen lähellä, sillä Hartikainen pystyy ahtaistakin paikoista pelaamaan kiekkoa omilleen.

Leo Komarov

Varakapteeniksi nimetty värikäs persoona nousi takaisin maajoukkueeseen pitkän tauon jälkeen. Komarov siirtyi tällä kaudella KHL:ään Pietarin SKA:han, mikä avasi hänelle tuloksekkaan näytönpaikan joulukuun EHT-turnauksessa.  Kaiken nähnyt pelaaja on esimerkki duunarista, joka tappaa alivoimia ja pelaa joukkueen eteen joka solullaan. Hän pystyy myös hoitamaan roolin kuin roolin, ja iästään huolimatta pelityyli ei ole vuosien varrella muuttunut. Komarov näyttää esimerkkiä pelaamalla ja luo positiivista ilmapiiriä joukkueeseen pukukopissa.

Sakari Manninen

Ufan suomalaistrion kolmas pelaaja on Jalosen luottohyökkääjä. Seurajoukkueessa kiekkoa pelataan usein Manniselle, joka viimeistelee kovalla prosentilla. Manniselle, kuten koko ykkösketjulle, monet vastaan luistelevat pelaajat ovat tuttuja KHL:stä, joten sekin voi olla hyödyksi Leijonille. Manninen oli mukana olympialaisissa myös 2018, mutta tuolloin rooli oli pieni. Nyt hän kantaa niskassaan ykkössentterin viittaa, joten paineet ovat kovat. Pienikokoinen hyökkääjä väläyttelee ajoittain kovaa rannelaukaustaan, ja lyö kiekkoja sisään ahtaistakin väleistä.

Ufan hyökkäystrio Sakari Manninen, Markus Granlund sekä Teemu Hartikainen ovat suuressa roolissa Leijonien olympiajoukkueessa.

Saku Mäenalanen

Kärppähyökkääjä pelannee viime vuoden MM-kisojen tapaan nelosvitjassa. Luisteluvoimainen laituri on ketjun moottori, joka pystyy Björnisen aloitusvoiton jälkeen käynnistämään nopeasti hyökkäyksen. Mäenalasen pelityyli mahdollistaa maalipaikkojen aukeamisen niin itselle kuin ketjukavereillekin, ja laituri pystyy myös tarvittaessa esittämään karvausvoittoisempaa peliä. Ajoittain pelin taso on ailahdellut, mutta arvokisoissa pelaaminen on ollut vahvaa.

Joonas Nättinen

Severstal Cherepovetsin Nättinen valittiin olympiaturnaukseen koronaan sairastuneen Joonas Kemppaisen tilalle. Nättinen pelasi maajoukkueessa viimeksi kaudella 2018–19, minkä jälkeen kiekkoilija on tehnyt uraa KHL:ssä. Takana on yhteensä neljä tasaista kautta Venäjällä, joten tarvittavaa röyhkeyttä sekä suoraviivaisuutta löytyy. Nättinen harjoitteli kakkosketjussa yhdessä Aaltosen ja Ojamäen kanssa, ja hänelle sopii tutkaparia tukevan sekä peliä rakentavan pelaajan rooli. Tarvittaessa Nättisen voi laittaa myös aloitusympyrään ja vahva pelaaja pystyy luistelullaan luomaan ympärilleen tilaa.

Niko Ojamäki

Vitjaz Podolskissa kiekkoileva porilainen pelaa elämänsä kautta ja johtaa koko KHL:n maalipörssiä 29 osumallaan. Hän saa ylivoima-aikaa, sillä hänet on otettu mukaan joukkueeseen maalintekijäksi. Ojamäellä on pelipaikkansa osalta enemmän hävittävää kuin voitettavaa, sillä valmennus odottaa häneltä osumia. Jos tehoja ei synny, saattaa rooli kaventua. Ojamäki pystyy sekä kamppailemaan pienessä tilassa että luisteluvoimallaan painamaan päädystä päätyynkin. Jos yhteispeli sujuu Miro Aaltosen samalla tavalla kuin seurajoukkueessa, voi kaksikko olla joukkueen tukipilareita.

KHL:n maalipörssiä johtavalta Niko Ojamäeltä odotetaan maaleja myös Pekingissä.

Iiro Pakarinen

Pakarisella on takanaan vaikea jakso ennen olympiaturnausta, sillä hyökkääjä on tehnyt ainoastaan yhden maalin Jokereissa sitten lokakuun. Jalonen valitsi Pakarisen kuitenkin mukaan fyysisten ominaisuuksien sekä vahvan motivaation vuoksi. Pakarinen ei pelaa tulosketjuissa, ja rooli voi jäädä pieneksi. 30-vuotias laituri luistelee kovaa, taklaa ja raastaa koko ottelun ajan. Pakarinen on työmies, jonka rooli voi nousta arvoon arvaaamattomaan, vaikka ennen turnauksen alkua häntä on vaikea sijoittaa tarkasti tietylle tontille.

Harri Pesonen

Pesosen ollessa jäällä Jalonen tietää, mitä saa. Hän pelasi Toni Rajalan kanssa EHT-turnauksessa hyvin yhteen, ja ensimmäisissä jääharjoituksissa paikka löytyi kolmannesta hyökkäysketjusta. Pesonen pelaa suoraviivaista peliä, mutta taitopakissa on välineitä myös kahden suunnan pelaamiseen, joten tasaviisikoin pelattaessa peliminuutteja on tarjolla. Pesosen työmäärä on valtava, eikä tahti ei hiivu ottelun edetessä. Selkeää roolia ei etukäteen ole lyöty lukkoon, mutta se löytynee turnauksen aikana. Parhaimmillaan Pesonen on laadukkaasti viimeistelevä väkivahva luistelija.

Toni Rajala

Korona-altistumisen takia Suomeen muun joukkueen jälkeen jäänyt Rajala pääsi Pekingiin pari päivää ennen turnauksen alkua. Parisen vuotta sitten Rajala oli monelle suomalaiselle tuntematon pelaaja, sillä hän oli pääosin pelannut maajoukkueen ulkopuolella Sveitsissä. Kaudella 2018–19 Rajala kuitenkin nousi Leijoniin ja oli voittamassa MM-kultaa keväällä 2019. Kevytjalkainen ja nopea hyökkääjä pystyy vauhdissakin jakamaan kiekkoa eteenpäin. Kaksinkamppailuissa Rajala ei välttämättä pärjää, mutta avojäällä tekeminen on erittäin sulavaa. Työkalupakki on kuitenkin yksipuolinen, joten Rajala voi jäädä sivurooliin ja joissakin otteluissa jopa katsomoon.

» Lähetä palautetta toimitukselle