Kultaleijonien pelaaja-arviot: Yksittäisiä onnistumisia tärkeämpää on laadukkaiden palasten kokonaisuus

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Leijonat vyöryi olympiakultaan yhteispelin turvin.

Suomen historiallisesta olympiakultajoukkueesta ei juuri nouse esiin yksittäisiä supertähtiä, mutta juuri siinä piilee Leijonien salaisuus. Yhtenäinen ja tasainen ryhmä toteutti täydellisesti pelisuunnitelmaansa ja voitti turnauksen kaikki kuusi otteluaan.

Onnistujien lista on pitkä, ja lähes kaikki pelaajat saavat olla ylpeitä omasta suorituksestaan.

Maalivahdit

Harri Säteri

5 ottelua, torjuntaprosentti 96,2, päästettyjä maaleja/ottelu 1,00

Sai turnauksen alussa erinomaisen sauman ykkösvahdin viittaan virkaveljensä epäonnen ansiosta. Säteri hyödynsi tämän ja torjui erinomaisesti läpi turnauksen. Eleettömän varmaa pelaamista ottelusta toiseen.

Jussi Olkinuora

1 ottelu, torjuntaprosentti 90,0, päästettyjä maaleja/ottelu 2,90

Piti olla ykkösvahti, mutta joutui juuri ennen turnauksen alkua takamatkalle karanteenin takia. Sai mahdollisuuden Ruotsia vastaan, mutta näyttö ei ollut tarpeeksi hyvä Säterin syrjäyttämiseksi. 

Frans Tuohimaa

Ei pelannut

Selvä kolmosvahti, joka kuitenkin pääsi avaamaan luukkua alkulohkon otteluihin.

Puolustajat

Mikko Lehtonen

6 ottelua, 1+3=4, 4 min, +7

Kokonaisvaltaisesti Suomen tärkein puolustaja Pekingissä. Iso rooli niin puolustuspelissä, hyökkäysten käynnistämisessä kuin siniviivan täsmäaseena. Kapea kaukalo ehkä hieman vaikeutti pelaamista, mutta ei merkittävästi. 

Atte Ohtamaa

5 ottelua, 0+3=2, 2 min, +4 

Suomen puolustusalueen herra ja hidalgo. Joka kerta kun Ohtamaa astui kentälle, Leijonat sai olla levollisin mielin oman maalin puhtaana pysymisestä. Pelasi tasan tarkkaan vahvuuksiaan käyttäen – uhrautuvasti ja viisaasti. Suorituksen arvoa nostaa se, että pelasi mitä luultavimmin vamman kanssa ratkaisevat ottelut.

Atte Ohtamaa jätti kaikkensa kentälle.

Ville Pokka

6 ottelua, 1+2=3, 0 min, +5

Muodosti Ohtamaan kanssa Leijonien ehyimmän puolustajaparin. Perusluotettavaa tekemistä ja viisaita ratkaisuja vaihdosta toiseen. Iski turnauksen avausmaalinsa huipputärkeään saumaan tasoittaen loppuottelun lukemiksi 1–1.

Sami Vatanen

6 ottelua, 0+3=3, 4 min, +1

Hyökkäyssuuntaan odotetusti Suomen paras puolustaja, mutta rooliin nähden tulos jäi vaisuksi. Pystyi muista Leijonien puolustajista poiketen tuomaan kiekon useita kertoja alueelle omalla luistelulla, mutta vastapainona teki myös paljon huonoja ratkaisuja.

Juuso Hietanen

6 ottelua, 0+2=2, 4 min, +7

Jukka Jalonen tietää tasan tarkkaan, mitä hän saa Hietaselta kaukalossa. Erittäin luotettava puolustaja hoiti hommansa tyylikkäästi, mutta pelaamisesta näki selvästi kokemuksen puutteen kapeasta kaukalosta. Paineen alla jäi monesti jalkoihin, mutta pystyi kompensoimaan sitä rauhallisuudellaan.

Petteri Lindbohm

6 ottelua, 0+2=2, 2 min, +3

Vahva peruspuolustaja ei varsinkaan turnauksen alkupuolella ollut tasollaan, mutta paransi loppua kohden. Pelaamisesta paistoi kuitenkin monin paikoin epävarmuus varsinkin kiekon kanssa. Kokonaisuutena perushyvä, mutta olisi voinut olla parempi.

Niklas Friman

5 ottelua, 0+1=1, 0 min, +1

Arvokisojen ensikertalainen ei arastellut kaksinkamppailuissa ja pelaaminen pysyi simppelin virheettömänä. Hyökkäyssuuntaan anti oli vähäistä, mutta roolinsa tietäen ihmeitä ei odotettukaan. 

Valtteri Kemiläinen

6 ottelua, 1+0=1, 2 min, +3

Ei päässyt hyödyntämään vahvuuksiaan kapeassa kaukalossa. Kiekollisiin ratkaisuihin olisi kaivannut lisää suoraviivaisuutta. Peruspeli oli kuitenkin kunnossa ja omalla alueella paketti pysyi kasassa. 

Hyökkääjät

Sakari Manninen

6 ottelua, 4+3=7, 0 min, +7

Leijonien kenttäpelaajien MVP. Aloitti turnauksen ryminällä iskemällä hattutempun heti avausottelussa, ja hyökkäysuhka pysyi korkealla läpi kisojen. Älykkäitä ratkaisuja kiekon kanssa ja sulavan luistelun ansiosta vastustajille inhottava pideltävä. Pienenä miinuksena tehottomuus ylivoimalla ja heikot otteet aloitusympyrässä.

Marko Anttila

5 ottelua, 2+1=3, 0 min, +4

"Mörkö" oli elementissään Pekingissä. Karanteenista aiheutuneen kohun kulttipelaaja käsitteli ammattimaisen viileästi ja kaukaloon päästyään teki kaiken sen, mitä häneltä odotettiin. Alivoimalla erinomainen ja tasakentällisin pystyi rikkomaan vastustajan peliä tehokkaasti. Kruununa kaksi tehtyä maalia ja osallisuus finaalin voittomaaliin.

Myytti sen kuin kasvaa.

Teemu Hartikainen

6 ottelua, 2+5=7, 0 min, +8

Härskiä kiekonsuojausta ja rouhintaa läpi turnauksen. Ykkösketjun oikea laitahyökkääjä loisti monissa pienissä asioissa – kuten kulmaväännöissä – joista maalipaikat rakentuivat. Ehkä jopa vaivihkaa pistekeskiarvo yli piste per ottelu. 

Iiro Pakarinen

6 ottelua, 3+0=3, 2 min, +2

Voimahyökkääjän turnauksen kohokohta olivat alkulohkon Ruotsi-ottelun kaksi tärkeää maalia. Teki tärkeää työtä maalinedustapelaajana, mutta kiekollisiin ratkaisuihin olisi toivonut hieman enemmän laatua. Pelaajaprofiililtaan Pakarinen sopi mainiosti kovaan kamppailuturnaukseen.

Miro Aaltonen

6 ottelua, 3+1=4, 2 min, +4

Kolmosketjun pelillinen dynamo teki tärkeitä maaleja ja esiintyi pirteästi. Ehkäpä tehot olisivat voineet olla kovemmat, jos rinnalla olisi ollut avausottelun jälkeenkin seurakaveri Niko Ojamäki? Tasakentällisin Aaltonen oli erinomainen, mutta ylivoiman tehottomuus jättää kokonaisuuteen tahran.

Hannes Björninen

6 ottelua, 1+2=3, 2 min, +2

Mainiosti pelanneen nelosketjun keskushyökkääjä rouhi ja raastoi laadukkaasti. Vahvana aloittajana sai kiekon monesti ketjun haltuun, jolloin pelin painopiste siirtyi nopeasti vastustajan päätyyn. Paikkoja olisi ollut parempiin tehoihin.

Harri Pesonen

6 ottelua, 3+1=4, 4 min, +3

Yksi Jalosen luottopelaajista teki jälleen hartiavoimin töitä ja kasasi mukiinmenevät tehopisteet. Etenkin Ruotsi-ottelun jatkoaikamaalilla oli iso vaikutus Leijonien turnauksen kulun muodostumiseen. Miinuksena ylivoiman tehottomuus.

Leo Komarov

6 ottelua, 1+0=1,  2 min, +2

"Uncle Leo" palasi arvokisatasolla maajoukkueeseen pitkän tauon jälkeen ja se kannatti. Vaikka peliuran kilometrit alkoivat jo näkyä pelaamisessa, Komarovin arvo joukkueelle oli edelleen erittäin tärkeä – erityisesti henkisellä puolella.

Leo Komarov sai upean kruunun maajoukkueuralleen.

Saku Mäenalanen

6 ottelua, 0+1=1, 2 min, +2

Erinomaisen nelosketjun kolmas lenkki jäi Björnisen ja Anttilan varjoon sekä tehoissa että suorituksessa. Rooli oli toki tällä kertaa enemmän rikkova verrattuna esimerkiksi seurajoukkueeseen, mutta Mäenalasella riittää kykyjä siihenkin. Olisi voinut olla röyhkeämpi ratkaisuissaan ja sitä kautta pisteitäkin olisi ehkä tullut enemmän.

Valtteri Filppula

6 ottelua, 0+2=2, 0 min, +2

Leijonien kapteeni pelasi tutun luotettavasti, mutta odotetunlaista hyökkäysuhkaa Filppula ei onnistunut löytämään peliinsä. Suomen joukkueen vanhimmasta pelaajasta näki ajoittain, että liikkuminen oli varsin tahmeaa. Varsinkin ylivoimalla suoritukset jäivät laimeiksi.

Joonas Nättinen

6 ottelua, 0+3=3, 0 min, +5

Pääsi takaoven kautta kisajoukkueeseen Joonas Kemppaisen jäätyä sivuun. Siinä mielessä turnaus oli iso onnistuminen, että onnistui raapimaan itselleen paikan pelaavasta kokoonpanosta. Ei esittänyt mitään säkenöivää, mutta ketjussaan teki tiukasti töitä hyvällä ilmeellä.

Markus Granlund

6 ottelua, 0+1=1, 25 min, +6

Ykkösketjun kolmas lenkki oli iso pettymys. Alkulohkossa Latvia-ottelu jäi kesken vamman takia ja Ruotsia vastaan tuli ulosajo. Pudotuspeleissä oli lähinnä jarruttamassa Mannisen ja Hartikaisen tekemistä, ja etenkin kamppailutilanteissa suoritukset olivat heikkoja. Mahtoikohan sittenkään olla täydessä pelikunnossa?

Niko Ojamäki

1 ottelu, 0+1=1, 0 min, 0

Kun Anttila palasi kokoonpanoon Latvia-ottelussa, KHL:n maalipörssiä johtava Ojamäki putosi katsomoon. Tällä kertaa Jalosen sapluunassa oikeaa roolia ei löytynyt, vaikka seurakaveri Aaltosen kanssa toiminutta yhteistyötä yritettiin löytää turnauksen avausottelussa. 

Toni Rajala

1 ottelu, 0+0=0, 0 min, 0

Pääsi vasta jälkijunassa Pekingiin koronasääntöjen takia, mutta roolia ei löytynyt. Pääsi kokeilemaan Latviaa vastaan, mutta muuten sai istua tukevasti katsomossa. 

» Lähetä palautetta toimitukselle