Kirja-arvio: Liikaa draamaa ja anekdootteja tekee "Hexistä" sekavan lukea

LIIGA, MAAJOUKKUE / Artikkeli
Peliuran lisäksi kirjassa käsitellään paljon Heikki Riihirannan uraa Leijonien joukkueenjohtajana.
Kuva © Teos Kustannus
Heikki Riihirannan elämää ja uraa kuvaava kirja "Hexi – taistelija" on kuin kahden tunnin elokuva, johon on yritetty väkisin mahduttaa tuplasti materiaalia.

Lukuisista kirjoista on tehty elokuvia ja joistakin elokuvista on jälkikäteen kirjoitettu kirja. Toimittaja Marko Lempisen Heikki Riihirannasta kirjoittama kirja "Hexi – taistelija" on itsessään hyvin elokuvamainen.

Lukija tempaistaan heti ensimmäisillä sivuilla mukaan elämän ja kuoleman kysymyksiin. Kommentit ovat hyvin värikkäitä, ja tapahtumia kuvaillaan hyvin yksityiskohtaisesti. Tilanteesta toiseen siirrytään löyhillä tai olemattomilla assosiaatioilla.

Viimeksi mainittu piirre on kirjan kenties suurin heikkous. Vaikka kirja kattaa Riihirannan pelaaja- ja toimihenkilöuran lisäksi yksityiselämää, on kirjaan yritetty epätoivoisesti mahduttaa liikaa materiaalia. Monelle mehukkaalle sitaatille tai tarinalle ei ole löytynyt kunnon kontekstia, mutta näistä ei silti ole haluttu luopua.

Kill your darlings on kirjoittamiseen liittyvä periaate, jonka mukaan kirjoittajan pitää pystyä tekstistään karsimaan myös omat suosikkikohtansa. Lempinen ei tässä ole onnistunut, minkä myötä kirjan kokonaisuus on sekava.

Mainiota ajankuvaa

Riihirannan pelaajaura alkoi 1960-luvun lopulla ja maajoukkueen GM:nä hän lopetti vuoden 2003 kotikisojen jälkeen. Tälle ajanjaksolle mahtui mielettömän paljon henkilökohtaisia kokemuksia mutta myös valtavia muutoksia koko kotimaisessa kiekkoilussa.

Riihirannan aloittaessa uraansa SM-sarjassa pelaajat olivat vielä amatöörejä ja tekivät muuta työtä jääkiekon ohella. Riihirannalla olikin oma roolinsa, kun hänen monivuotinen pakkiparinsa Juha Rantasila perusti pelaajayhdistyksen. Oman kirjatuottonsa HIFK-legenda on luvannut antaa lyhentämättömänä hyväntekeväisyyteen Liiga-Alumni ry:n tukisäätiön kautta.

Peräänantamattomasta luonteestaan tunnettu puolustaja pelasi WHA:ssa ilman kypärää ja otti yhteen muun muassa legendaarisen Gordie Howen kanssa. Myös 70-luvun maajoukkuepeleistä Riihiranta tarinoi värikkäästi, mutta mielenkiintoisimmat anekdootit liittyvät kuitenkin peliuran jälkeiseen aikaan.

Leijonien joukkueenjohtajana Riihiranta muun muassa joutui salakuljettamaan käteistä rahaa ja toteamaan, että järjestävä taho oli järjestänyt Leijonille paluulennon puolivälieräottelun jälkeiselle päivälle.

Kuten aiemmissakin kirjoissaan Lempinen on kohdehenkilön lisäksi haastatellut monia muita tämän elämään ja uraan liittyviä ihmisiä. Riihirannalla itsellään oli toive, ettei häntä kehuttaisi joka käänteessä. Moneen muuhun urheilijahenkilökuvaan verrattuna "Hexi – taistelija" maalaa Riihirannasta monipuolisen ja rehellisen kuvan virheineen ja säröineen, vaikka yleisilme onkin positiivinen.

Uran jälkeisistä vuosista nostetaan esille vain Riihirannan itsensä ja tämän vaimon Maritan terveysongelmat. Näissä pohdinnoissa Riihiranta on toisaalta eniten vereslihalla, ja draamantajuisesti elämän ja kuoleman teemat on käsitelty kirjan alussa ja lopussa.

Onko siinä sanoma?

Vaikka elokuva tai kirja olisi lähtökohtaisesti tehty viihteeksi, välittää teos aina viestejä. "Hexi – taistelija" painottaa Riihirannassa esimerkiksi sinnikkyyttä, huumorintajua ja stadilaisuutta.

Alkoholin käyttöä ja väkivaltaa kuvataan Riihirannan nuoruusvuosien kohdalla lähes ihannoivasti, mutta esimerkiksi Leijonien joukkueenjohtajana toimiessaan Riihiranta kertoo pyrkineensä rajoittamaan pelaajien juomista ja menneensä uhkaaviin tilanteisiin estääkseen väkivaltaa. Luonteen pehmentymisen vahvistavat myös Riihirannan lapset.

Pelaajien keskuudessa tapahtuva huumeiden ja lääkkeiden käyttö tuodaan esiin pari kertaa sivulauseessa, mutta aiheeseen ei syvennytä. Ongelmalliseen juomiseen liittyen muutama pelaaja tai valmentaja mainitaan nimeltä, mutta monessa kohtaa myös jätetään nimettömiksi. Riihirannan kärsimät aivotärähdykset käsitellään lähes humoristisesti.

Siinä missä kirjailija Lempisellä oli vaikeuksia rajata kirjan sisältöä, hankalaa oli myös päättää, kuinka suhtautua vaikeisiin teemoihin kuten alkoholi ja väkivalta. Riihirannan vauhdikkaita nuoruusvuosia ei ole kaunisteltu, joten vastapainoksi on nostettu esimerkkejä, joissa juominen on ollut paljon ongelmallisempaa ja Riihiranta itse ollut hillitsevä tekijä.

"Hexi – taistelija" sisältää paljon mielenkiintoisia tarinoita ja kiekkohistoriaa. Lukuisat haastattelut luovat Riihirannasta kattavan ja rehellisen kuvan. Kokonaisuus ei kuitenkaan ole täysin hallinnassa, kun materiaalia on otettu liikaa mukaan ja myös kirjan viesti lukijoilleen on jäsentymätön.

Marko Lempinen (2019): Hexi – taistelija. Teos Kustannus. 318s.

» Lähetä palautetta toimitukselle