Kirja-arvio: Kultaleijonien tarina haaskaa taustoittavat haastattelunsa lukijaa aliarvoivaan otteluraportointiin

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Nimestään huolimatta tarinat jäävät kirjassa taka-alalle ottelutapahtumien kertaamiseen verrattuna.
Kuva © Bazar Kustannus
Liian paljon erilaista sisältöä sekavassa paketissa jättää ”Kultaleijonien tarina 2019” -kirjan mielenkiintoisetkin osiot liian pieneen rooliin.

Jos kevään MM-kisat ja Leijonien kultajuhlat jäivät väliin, melko lähelle kokemusta pääsee lukemalla toimittaja Harri Pirisen kirjan ”Kultaleijonien tarina 2019”. Kirja kertaa pieteetillä maailmanmestaruuteen johtaneet tapahtumat alkaen kesältä 2018, mikä on sekä teoksen vahvuus että hämmentävin piirre.

Maalit, torjunnat ja muut ottelutapahtumat on kieltämättä kuvattu elävästi ja vivahteikkaalla kielellä, mutta keskiverrolla kiekkofanilla voisi olettaa kevään huippuhetkien olevan vielä tuoreessa muistissa ilman kirjaakin. Jos taas ”Mörkö-huuma” jäi kokematta, on hyvinkin kirjoitettu kirja riittämätön formaatti – yksi video kertoisi enemmän kuin tuhat sanaa.

Ongelma on lisäksi se, ettei ”Kultaleijonien tarina 2019” ole erityisen hyvin kirjoitettu. Aiheeseen paneutuminen ja ammattitaito toki välittyvät, mutta suuren merkkimäärän käyttö otteluraportointiin suhteessa taustoittaviin haastatteluihin on ratkaisuna outo. Lisäksi taitossa todella moni sana on tavutettu kummallisesti, ja kapteeni Marko Anttilasta puhuttaessa mörkö-sanaa on taivutettu suomen kieliopin vastaisesti.

Toisaalta esimerkiksi Toni Rajalan kohdalla kerrotaan tämän WHL-kauden joukkuekavereista seitsemän tai kahdeksan pelaavan NHL:ssä, mutta ei ole niminä mainittu edes tuoretta Stanley Cup -voittajaa Brayden Schenniä tai huippuhyökkääjä Mark Stonea, mikä näyttäytyy laiskuutena ja lukijan aliarvioimisena.

Kurkistus kulissien taakse

Kirjan ylivoimaisesti parasta antia on haastattelut. Erityisesti huoltajien, fysioterapeuttien ja hierojan osalta tällainen on harvinaisempaa herkkua ja antaa lukijalle mahdollisuuden kokea kattavasti ja monipuolisesti joukkueen arkea.

Myös ottelupalavereiden ja pelien aikaisten tunnelmien kuvaaminen on todella ansiokasta. Erityisesti Venäjää vastaan pelatusta välierästä nostetaan esille monta kiinnostavaa yksityiskohtaa.

Olisin mielelläni lukenut haastatteluja nykyistä enemmänkin – varsinkin harvinaisemmista tilanteista ja tuntemattomammista tyypeistä. Teoksen ansioksi on luettava sekin, että pyritään kuvaamaan enemmän ihmisinä kuin ammattiroolinsa kautta.

Teoksen nimi ”Kultaleijonien tarina 2019” on osuva, sillä jokainen pelaaja esitellään siitä näkökulmasta, kuinka ura on edennyt siihen pisteeseen, että tämä on taistelemassa maailmanmestaruudesta. Muutaman pelaajan kohdalla mainitaan ohimennen myös puoliso, niin läheisten haastattelua olisin ehkä kaivannut tarinoita syventämään.

Konsepti hukassa

”Kultaleijonien tarina 2019” -kirjaa lukiessa tulee mieleen ajatus, että Suomen voitettua maailmanmestaruuden tehtiin kustantamossa päätös kirjan julkaisemisesta, mutta aikaa ei ollut miettiä kokonaisuutta tarkemmin.

Nyt kirjaan on tungettu mahdollisimman paljon kaikkea: otteluraportointia, pelaajaesittelyjä, haastatteluja, kirjoittaja Pirisen esseenkaltaisia pohdintoja, toimittaja Tuomas Heikkilän kommentteja ikään kuin kirjeenvaihtajana Slovakiasta.

Viimeksi mainittu osio tuntuu erityisen ylimääräiseltä, ja kahden Ilta-Sanomiin kirjoittaneen urheilutoimittajan yhteistyö – Heikkilä tosin mainitaan tekijänä vain sisäsivulla, ei kannessa – tuntuu lähinnä kaverijournalismilta tai sisäpiiritouhuilulta.

Kirjan rakenne on kokonaisuutenakin sekava. Kerronta etenee pääsääntöisesti kronologisesti, mutta esimerkiksi pelaajaesittelyt etenevät pelipaikoittain ja pelinumeroittain, mikä sotkee muun tekstin rytmiä. Kirjaan on yritetty ottaa vaikutteita myös klikkijournalismista ja muun muassa tv-sarjoista tutuista cliffhangereistä. Yritys kuitenkin ampuu itseään jalkaan juuri kirjan monimutkaisen rakenteen vuoksi.

Kultaleijonien tarinan kertomisen lisäksi kirja yrittää olla myös kantaaottava. Mediakritiikkiä tuodaan kuitenkin esille lähinnä ylemmyydentuntoisesti ja valmentajia sekä joukkueenjohtoa haastatellaan aiheesta turhan toisteisesti.

Kirjaa oli sinänsä viihdyttävä lukea, mutta useat valuviat haittaavat kokonaisuutta. Haastatteluilla ja muulla kulissien takaisen toiminnan kuvauksella olisi ollut eniten lisäarvoa, mutta ne hukkuvat jatkuvaan ottelutapahtumien kertaamiseen – lukijan aliarviointia tämäkin.

Harri Pirinen (2019): Kultaleijonien tarina 2019. Bazar Kustannus. 327s.

» Lähetä palautetta toimitukselle